1 Nyt Semlonissa oli paikka, jonne lamanilaisten tyttäret kokoontuivat yhteen laulamaan ja tanssimaan ja iloa pitämään.

2 Ja tapahtui, että eräänä päivänä pieni joukko heitä oli kokoontunut yhteen laulamaan ja tanssimaan.

3 Ja nyt kuningas Nooan papit häpesivät palata Nefin kaupunkiin, niin, ja he myös pelkäsivät kansan surmaavan heidät; sen tähden he eivät uskaltaneet palata vaimojensa ja lastensa luo.

4 Ja viivyttyään erämaassa ja löydettyään lamanilaisten tyttäret he piiloutuivat tarkkailemaan heitä;

5 ja kun vain muutamia heistä oli kokoontunut yhteen tanssimaan, he tulivat esiin piilopaikoistaan ja ottivat heidät ja veivät heidät erämaahan; niin, kaksikymmentäneljä lamanilaisten tytärtä he veivät erämaahan.

6 Ja tapahtui, että kun lamanilaiset huomasivat tyttäriensä kadonneen, he vihastuivat Limhin kansalle, sillä he ajattelivat, että se oli ollut Limhin kansa.

7 Sen tähden he lähettivät sotajoukkonsa liikkeelle; niin, jopa itse kuningas kulki väkensä edellä; ja he menivät ylös Nefin maahan hävittääkseen Limhin kansan.

8 Ja nyt Limhi oli havainnut heidät tornista; kaikki heidän sotavarustelunsakin hän havaitsi; sen tähden hän kokosi kansansa yhteen ja asettui väijymään heitä kedoille ja metsiin.

9 Ja tapahtui, että kun lamanilaiset olivat tulleet lähelle, Limhin kansa alkoi hyökätä heidän kimppuunsa väijytyspaikoistaan ja alkoi surmata heitä.

10 Ja tapahtui, että taistelusta tuli tavattoman ankara, sillä he taistelivat kuin leijonat saaliistaan.

11 Ja tapahtui, että Limhin kansa alkoi ajaa lamanilaisia edellään; kuitenkaan heitä ei ollut puoliksikaan niin lukuisasti kuin lamanilaisia. Mutta he ^ataistelivat henkensä edestä ja vaimojensa ja lastensa puolesta; sen tähden he ponnistivat kaikki voimansa, ja kuin lohikäärmeet he taistelivat.

12 Ja tapahtui, että he löysivät lamanilaisten kuninkaan heidän kuolleidensa joukosta, mutta hän ei ollut kuollut vaan oli haavoittunut, ja hänet oli jätetty maahan; niin pikainen oli hänen väkensä pako.

13 Ja he ottivat hänet ja sitoivat hänen haavansa ja toivat hänet Limhin eteen ja sanoivat: Katso, tässä on lamanilaisten kuningas; hän on haavan saatuaan kaatunut heidän kuolleidensa joukkoon, ja he ovat jättäneet hänet; ja katso, me olemme tuoneet hänet sinun eteesi, ja anna meidän nyt surmata hänet.

14 Mutta Limhi sanoi heille: Älkää surmatko häntä, vaan tuokaa hänet tänne, jotta näkisin hänet. Ja he toivat hänet. Ja Limhi sanoi hänelle: Mitä syytä sinulla on tulla sotimaan kansaani vastaan? Katso, minun kansani ei ole rikkonut ^avalaa, jonka minä vannoin sinulle; miksi sinä siis rikoit valan, jonka vannoit kansalleni?

15 Ja nyt kuningas sanoi: Minä olen rikkonut valan, koska sinun kansasi vei minun kansani tyttäriä; sen tähden minä vihassani käskin kansani tulla sotimaan sinun kansaasi vastaan.

16 Ja nyt Limhi ei ollut kuullut mitään tästä asiasta; sen tähden hän sanoi: Minä tutkin kansani keskuudessa, ja jokaisen, joka on tehnyt tämän, on kuoltava. Sen tähden hän teetti tutkinnan kansansa keskuudessa.

17 Nyt kun ^aGideon, joka oli kuninkaan sotapäällikkö, oli kuullut tämän, hän meni sanomaan kuninkaalle: Minä pyydän sinua, malta mielesi äläkä tutki tätä kansaa äläkä pane tätä sen syyksi.

18 Sillä etkö muista isäsi pappeja, jotka tämä kansa yritti hävittää? Ja eivätkö he ole erämaassa? Ja eivätkö he ole niitä, jotka ovat varastaneet lamanilaisten tyttäret?

19 Ja nyt, katso, ja kerro kuninkaalle tästä, jotta hän kertoisi kansalleen, niin että se leppyisi meille; sillä katso, se valmistautuu jo hyökkäämään meidän kimppuumme; ja katso myös, meitä on vain muutama.

20 Ja katso, se tulee monilukuisine sotajoukkoineen; ja ellei kuningas lepytä sitä meitä kohtaan, meidän täytyy menehtyä.

21 Sillä eivätkö ole ^atoteutuneet Abinadin sanat, jotka hän profetoi meitä vastaan – ja kaikki tämä sen tähden, että emme tahtoneet kuulla Herran sanoja ja kääntyä pois pahoista teoistamme?

22 Ja lepyttäkäämme nyt kuningas, ja me täytämme sen valan, jonka olemme hänelle vannoneet; sillä on parempi, että olemme orjuudessa kuin että menetämme henkemme; tehkäämme sen tähden loppu näin paljon veren vuodattamisesta.

23 Ja nyt Limhi kertoi kuninkaalle kaiken isästään ja ^apapeista, jotka olivat paenneet erämaahan, ja pani heidän tyttäriensä viemisen heidän syykseen.

24 Ja tapahtui, että kuningas leppyi hänen kansalleen; ja hän sanoi heille: Menkäämme kansaani vastaan aseettomina; ja minä vannon teille valalla, ettei minun kansani surmaa teidän kansaanne.

25 Ja tapahtui, että he seurasivat kuningasta ja menivät aseettomina lamanilaisia vastaan. Ja tapahtui, että he kohtasivat lamanilaiset; ja lamanilaisten kuningas kumartui maahan heidän edessään ja vetosi Limhin kansan puolesta.

26 Ja kun lamanilaiset näkivät Limhin kansan olevan aseeton, he tunsivat ^amyötätuntoa sitä kohtaan ja leppyivät sille ja palasivat kuninkaansa kanssa rauhassa omaan maahansa.