Moosia 10
    Footnotes
    Theme

    Luku 10

    Kuningas Laman kuolee. Hänen kansansa on villiä ja julmaa ja uskoo vääriin perimätietoihin. Senif ja hänen kansansa pääsevät siitä voitolle. Noin 187–160 eKr.

    1 Ja tapahtui, että me aloimme jälleen vahvistaa valtakuntaa ja aloimme jälleen pitää rauhassa maata hallussamme. Ja minä käskin tehdä kaikenlaisia sota-aseita, jotta minulla siten olisi aseita kansalleni sellaisen ajan varalta, jolloin lamanilaiset tulisivat jälleen sotimaan minun kansaani vastaan.

    2 Ja minä asetin vartijoita ympäri maata, jotta lamanilaiset eivät enää kävisi kimppuumme yllättäen ja tuhoaisi meitä; ja siten minä suojelin kansaani ja katraitani ja varjelin niitä joutumasta vihollistemme käsiin.

    3 Ja tapahtui, että me saimme pitää isiemme maata perintönämme monta vuotta, eli kahdenkymmenenkahden vuoden ajan.

    4 Ja minä käskin miesten viljellä maata ja kasvattaa kaikenlaista aviljaa ja kaikenlaisia erilaatuisia hedelmiä.

    5 Ja minä käskin naisten kehrätä ja ahertaa ja tehdä työtä ja valmistaa kaikenlaista hienoa pellavaa, niin, kaikenlaista akangasta, jotta voisimme peittää alastomuutemme; ja näin me menestyimme maassa – näin meillä oli jatkuva rauha maassa kahdenkymmenenkahden vuoden ajan.

    6 Ja tapahtui, että kuningas aLaman kuoli, ja hänen poikansa alkoi hallita hänen jälkeensä. Ja hän alkoi yllyttää kansaansa kapinaan minun kansaani vastaan; sen tähden he alkoivat valmistautua sotaan ja tulla taistelemaan minun kansaani vastaan.

    7 Mutta minä olin lähettänyt vakoojiani ympäri aSemlonin maata päästäkseni selville heidän varusteluistaan, jotta voisin olla varuillani heitä vastaan, niin etteivät he voisi käydä kansani kimppuun ja tuhota sitä.

    8 Ja tapahtui, että he tulivat Silomin maan pohjoispuolelle monilukuisine joukkoineen, miehet aaseistettuina bjousin ja nuolin ja miekoin ja sapelein ja kivin ja lingoin; ja heidän päänsä oli ajeltu paljaaksi, ja he olivat vyöttäneet kupeensa nahkaisella lannevaatteella.

    9 Ja tapahtui, että minä käskin piilottaa kansani naiset ja lapset erämaahan; ja minä käskin myös kaikkien vanhojen miesteni, jotka voivat kantaa aseita, sekä kaikkien nuorten miesteni, jotka kykenivät kantamaan aseita, kokoontua yhteen lähteäkseen taistelemaan lamanilaisia vastaan; ja minä sijoitin heidät riveihinsä, kunkin miehen ikänsä mukaisesti.

    10 Ja tapahtui, että me lähdimme taistelemaan lamanilaisia vastaan, ja minä, tosiaan minä vanhalla iälläni, lähdin taistelemaan lamanilaisia vastaan. Ja tapahtui, että me lähdimme taistelemaan Herran avoimassa.

    11 Nyt, lamanilaiset eivät tienneet mitään Herrasta eivätkä Herran voimasta; sen tähden he luottivat omaan voimaansa. Kuitenkin he olivat vahvaa kansaa, mitä ihmisvoimaan tulee.

    12 He olivat avilliä ja julmaa ja verenhimoista kansaa, joka uskoi isiensä bperimätietoon, joka on tämä: He uskoivat, että heidät oli ajettu pois Jerusalemin maasta isiensä pahojen tekojen tähden ja että heidän veljensä olivat tehneet heille vääryyttä erämaassa ja että heille oli tehty vääryyttä myös merta ylitettäessä;

    13 ja vielä, että heille oli tehty vääryyttä heidän ollessaan aensimmäisessä perintömaassaan, kun he olivat kulkeneet meren poikki, ja kaikki tämä siitä syystä, että Nefi oli uskollisempi Herran käskyjen pitämisessä – sen tähden hän oli Herran bsuosiossa, sillä Herra kuuli hänen rukouksensa ja vastasi niihin, ja hän ryhtyi johtamaan heidän matkaansa erämaassa.

    14 Ja hänen veljensä olivat vihaisia hänelle, koska he eivät aymmärtäneet Herran menettelyä; he olivat bvihaisia hänelle myös vesillä, koska he paaduttivat sydämensä Herraa vastaan.

    15 Ja vielä he olivat hänelle vihaisia heidän saavuttuaan luvattuun maahan, koska he sanoivat, että hän oli ottanut kansan ahallitsemisen heidän käsistään; ja he yrittivät tappaa hänet.

    16 Ja vielä, he olivat hänelle vihaisia, koska hän lähti erämaahan, niin kuin Herra oli käskenyt häntä, ja otti pronssilevyihin kaiverretut aaikakirjat, sillä he sanoivat, että hän bryösti ne.

    17 Ja niin he ovat opettaneet lapsiaan, että heidän tulee vihata heitä ja että heidän tulee murhata heitä ja että heidän tulee ryöstää ja rosvota heitä ja tehdä kaikkensa hävittääkseen heidät; sen tähden heillä on iankaikkinen viha Nefin lapsia kohtaan.

    18 Juuri tästä syystä kuningas Laman on viekkaudellaan ja valheellisella juonittelullaan ja kauniilla lupauksillaan pettänyt minut, niin että olen tuonut tämän kansani ylös tähän maahan heidän hävitettäväkseen; niin, ja me olemme kärsineet nämä monet vuodet tässä maassa.

    19 Ja nyt minä, Senif, kerrottuani tämän kaiken kansalleni lamanilaisista kannustin sitä lähtemään taistelemaan kaikin voimin, pannen turvansa Herraan; sen tähden me taistelimme heitä vastaan kasvotusten.

    20 Ja tapahtui, että me ajoimme heidät jälleen pois maastamme; ja me surmasimme heitä suuressa teurastuksessa jopa niin paljon, ettemme laskeneet heitä.

    21 Ja tapahtui, että me palasimme takaisin omaan maahamme, ja kansani alkoi jälleen paimentaa katraitaan ja viljellä maataan.

    22 Ja nyt, koska minä olen vanha, annoin kuninkuuden yhdelle pojistani; sen tähden en sano enempää. Ja Herra siunatkoon kansaani. Aamen.