Moosia 25
    Footnotes
    Theme

    Luku 25

    Mulekin jälkeläisistä Sarahemlassa tulee nefiläisiä. He saavat tietää Alman ja Senifin kansasta. Alma kastaa Limhin ja koko hänen kansansa. Moosia valtuuttaa Alman perustamaan Jumalan kirkon. Noin 122 eKr.

    1 Ja nyt kuningas Moosia käski kaikkien ihmisten kokoontua yhteen.

    2 Nyt ei ollut niin paljon Nefin lapsia eli niin paljon niitä, jotka olivat Nefin jälkeläisiä, kuin oli Sarahemlan akansaa – Sarahemlan, joka oli bMulekin jälkeläinen – ja niitä, jotka tulivat hänen mukanaan erämaahan.

    3 Eikä Nefin kansaa ja Sarahemlan kansaa ollut niin paljon kuin oli lamanilaisia; niin, heitä ei ollut puoliksikaan niin lukuisasti.

    4 Ja nyt kaikki Nefin kansa oli kokoontunut yhteen, ja samoin kaikki Sarahemlan kansa, ja ne olivat kokoontuneet yhteen kahdeksi joukoksi.

    5 Ja tapahtui, että Moosia luki ja luetutti Senifin aikakirjat kansalleen; niin, hän luki Senifin kansan aikakirjat siitä ajasta alkaen, kun he lähtivät Sarahemlan maasta, siihen asti, kun he palasivat takaisin.

    6 Ja hän luki myös kertomuksen Almasta ja hänen veljistään ja kaikista heidän ahdingoistaan siitä ajasta alkaen, kun he lähtivät Sarahemlan maasta, siihen aikaan asti, kun he palasivat takaisin.

    7 Ja nyt, kun Moosia oli lakannut lukemasta aikakirjoja, hänen kansansa, joka oli jäänyt maahan, joutui ihmetyksen ja hämmästyksen valtaan.

    8 Sillä se ei tiennyt mitä ajatella; sillä katsoessaan niitä, jotka olivat vapautuneet aorjuudesta, se täyttyi tavattoman suurella ilolla.

    9 Ja taas, kun se ajatteli veljiään, jotka lamanilaiset olivat surmanneet, sen täytti murhe ja se jopa vuodatti monia murheen kyyneliä.

    10 Ja taas, kun se ajatteli Jumalan välitöntä hyvyyttä ja hänen voimaansa, kun hän vapautti Alman ja hänen veljensä lamanilaisten käsistä ja orjuudesta, se korotti äänensä ja kiitti Jumalaa.

    11 Ja taas, kun se ajatteli lamanilaisia, jotka olivat sen veljiä, heidän syntistä ja saastaista tilaansa, sen täytti atuska ja piina heidän bsielujensa hyvinvoinnin tähden.

    12 Ja tapahtui, että ne, jotka olivat Amulonin ja hänen veljiensä lapsia – niiden, jotka olivat ottaneet vaimoksi lamanilaisten tyttäriä – olivat tyytymättömiä isiensä käytökseen, eivätkä he enää halunneet itseään kutsuttavan isiensä nimillä; sen tähden he ottivat itsellensä Nefin nimen, jotta heitä kutsuttaisiin Nefin lapsiksi ja heidät luettaisiin niiden joukkoon, joita kutsuttiin nefiläisiksi.

    13 Ja nyt koko Sarahemlan kansa aluettiin nefiläisiin ja tämä siksi, että kuninkuutta ei ollut annettu keillekään muille kuin Nefin jälkeläisille.

    14 Ja nyt tapahtui, että kun Moosia oli lakannut puhumasta ja lukemasta kansalle, hän pyysi Almaakin puhumaan kansalle.

    15 Ja Alma puhui sille, kun se oli kokoontunut yhteen suuriksi joukoiksi, ja hän meni joukon luota toisen luo saarnaten kansalle parannusta ja uskoa Herraan.

    16 Ja hän kehotti Limhin kansaa ja veljiään, kaikkia niitä, jotka olivat vapautuneet orjuudesta, muistamaan, että Herra oli heidät vapauttanut.

    17 Ja tapahtui, että kun Alma oli opettanut kansalle monia asioita ja lakannut puhumasta sille, että kuningas Limhi halusi, että hänet kastettaisiin; ja kaikki hänen kansansa halusi, että heidätkin kastettaisiin.

    18 Sen tähden Alma meni veteen ja kastoi heidät; eli hän akastoi heidät samalla tavalla kuin veljensä bMormonin vesissä; niin, ja kaikki, jotka hän kastoi, kuuluivat Jumalan kirkkoon; ja tämä heidän uskonsa vuoksi Alman sanoihin.

    19 Ja tapahtui, että kuningas Moosia salli Alman perustaa seurakuntia kautta koko Sarahemlan maan ja antoi hänelle avallan asettaa pappeja ja opettajia jokaiseen seurakuntaan.

    20 Ja näin tehtiin, koska ihmisiä oli niin paljon, ettei yksi opettaja voinut heitä kaikkia hallita; eivätkä he kaikki voineet kuulla Jumalan sanaa yhdessä kokouksessa;

    21 sen tähden he kokoontuivat yhteen eri joukkoina, joita kutsuttiin seurakunniksi; jokaisella seurakunnalla oli pappinsa ja opettajansa, ja jokainen pappi saarnasi sanaa sen mukaan kuin Alman suu hänelle puhui.

    22 Ja niin, vaikka olikin monta seurakuntaa, ne kaikki olivat yksi kirkko, niin, nimittäin Jumalan akirkko; sillä missään seurakunnissa ei saarnattu mitään muuta kuin parannusta ja uskoa Jumalaan.

    23 Ja nyt Sarahemlan maassa oli seitsemän seurakuntaa. Ja tapahtui, että jokainen, joka halusi ottaa päällensä Kristuksen, tai Jumalan, animen, liittyi Jumalan seurakuntaan;

    24 ja heitä kutsuttiin Jumalan akansaksi. Ja Herra vuodatti Henkensä heidän päällensä, ja heitä siunattiin, ja he menestyivät maassa.