Moosia 21
    Footnotes
    Theme

    Luku 21

    Lamanilaiset lyövät ja voittavat Limhin kansan. Limhin kansa kohtaa Ammonin ja kääntyy. Se kertoo Ammonille kahdestakymmenestäneljästä jerediläisten levystä. Noin 122–121 eKr.

    1 Ja tapahtui, että Limhi ja hänen kansansa palasivat Nefin kaupunkiin ja alkoivat jälleen asua rauhassa maassa.

    2 Ja tapahtui, että monen päivän jälkeen lamanilaiset alkoivat jälleen yltyä vihaan nefiläisiä vastaan, ja he alkoivat tulla ympäriinsä maan rajoille.

    3 Nyt he eivät uskaltaneet surmata heitä sen valan tähden, jonka heidän kuninkaansa oli vannonut Limhille, mutta he löivät heitä aposkelle ja käyttivät valtaa heihin ja alkoivat panna heidän selkäänsä raskaita bkuormia ja ajaa heitä kuin tyhmää aasia –

    4 niin, kaikki tämä tapahtui, jotta Herran sana toteutuisi.

    5 Ja nyt nefiläisten ahdingot olivat suuret, eikä heillä ollut mitään keinoa pelastua heidän käsistään, sillä lamanilaiset olivat saartaneet heidät joka puolelta.

    6 Ja tapahtui, että kansa alkoi nurista kuninkaalle ahdinkojensa tähden; ja se alkoi haluta lähteä taistelemaan heitä vastaan. Ja se ahdisti ankarasti kuningasta valituksillaan; sen tähden hän salli sen tehdä halunsa mukaisesti.

    7 Ja se kokoontui jälleen ja pukeutui varusteisiinsa ja lähti lamanilaisia vastaan ajaakseen heidät pois maastaan.

    8 Ja tapahtui, että lamanilaiset löivät sen ja ajoivat sen takaisin ja surmasivat monta siitä.

    9 Ja nyt Limhin kansan keskuudessa oli suuri asuru ja valitus lesken surressa miestään, pojan ja tyttären surressa isäänsä ja veljien veljiään.

    10 Nyt maassa oli hyvin paljon leskiä, ja he valittivat voimallisesti päivästä päivään, sillä suuri lamanilaisten pelko oli vallannut heidät.

    11 Ja tapahtui, että heidän jatkuvat valituksensa nostattivat loput Limhin kansasta vihaan lamanilaisia vastaan, ja he lähtivät jälleen taistelemaan, mutta heidät ajettiin taas takaisin, ja he kärsivät suuria menetyksiä.

    12 Ja he menivät vielä kolmannenkin kerran ja kärsivät samalla tavalla; ja ne, joita ei ollut surmattu, palasivat takaisin Nefin kaupunkiin.

    13 Ja he nöyrtyivät aina tomuun asti alistuen orjuuden ikeeseen, alistuen lyötäviksi ja ajettaviksi sinne tänne ja rasitettaviksi vihollistensa halun mukaisesti.

    14 Ja he anöyrtyivät aina nöyryyden syvyyksiin asti, ja he huusivat voimallisesti Jumalan puoleen; niin, vieläpä kaiken päivää he huusivat Jumalansa puoleen, että hän vapauttaisi heidät heidän ahdingoistaan.

    15 Ja nyt Herra oli ahidas kuulemaan heidän huutoaan heidän pahuutensa tähden; kuitenkin Herra kuuli heidän huutonsa ja alkoi pehmittää lamanilaisten sydämiä, niin että he alkoivat helpottaa heidän taakkojaan; mutta Herra ei nähnyt hyväksi vapauttaa heitä orjuudesta.

    16 Ja tapahtui, että he alkoivat vähitellen menestyä maassa ja alkoivat kasvattaa viljaa runsaammin, ja katraita ja laumoja, niin etteivät he kärsineet nälkää.

    17 Nyt naisia oli suuri määrä, enemmän kuin oli miehiä; sen tähden kuningas Limhi antoi käskyn, että jokaisen miehen tuli aantaa bleskien ja heidän lastensa elatukseen, jotta he eivät menehtyisi nälkään; ja tämän he tekivät surmattujensa lukumäärän suuruuden tähden.

    18 Nyt Limhin kansa pysytteli yhtenä joukkona niin paljon kuin mahdollista ja turvasi viljansa ja katraansa;

    19 eikä kuningas itse uskaltautunut kaupungin muurien ulkopuolelle, ellei hän ottanut henkivartijoitaan mukaansa, peläten, että hän voisi jotenkin joutua lamanilaisten käsiin.

    20 Ja hän käski väkensä tarkkailla ympäröivää maata, jotta he voisivat jotenkin saada kiinni ne papit, jotka olivat paenneet erämaahan ja jotka olivat ryöstäneet lamanilaisten atyttäriä ja jotka olivat saattaneet niin suuren tuhon kohtaamaan heitä.

    21 Sillä he halusivat ottaa heidät kiinni voidakseen rangaista heitä, sillä he olivat tulleet yöllä Nefin maahan ja vieneet heidän viljaansa ja monia heidän kalleuksistaan; sen tähden he asettuivat väijymään heitä.

    22 Ja tapahtui, ettei lamanilaisten ja Limhin kansan välillä ollut enää levottomuutta aina siihen aikaan asti, kun aAmmon ja hänen veljensä tulivat maahan.

    23 Ja ollessaan henkivartijoineen kaupungin porttien ulkopuolella kuningas löysi Ammonin ja hänen veljensä; ja luullen heitä Nooan papeiksi hän käski sen tähden ottaa heidät kiinni ja sitoa ja heittää avankilaan. Ja jos he olisivat olleet Nooan pappeja, hän olisi käskenyt ottaa heidät hengiltä.

    24 Mutta kun hän huomasi, etteivät he olleet, vaan että he olivat hänen veljiään ja tulleet Sarahemlan maasta, hänet täytti tavattoman suuri ilo.

    25 Nyt kuningas Limhi oli lähettänyt ennen Ammonin tuloa apienen joukon miehiä betsimään Sarahemlan maata; mutta he eivät löytäneet sitä, ja he eksyivät erämaahan.

    26 He löysivät kuitenkin maan, joka oli ollut asuttu; niin, maan, joka oli kuivien aluiden peitossa; niin, maan, joka oli ollut asuttu ja joka oli hävitetty; ja luullen sen olleen Sarahemlan maa he palasivat Nefin maahan ja olivat saapuneet maan rajoille vain muutamia päiviä ennen Ammonin tuloa.

    27 Ja he toivat mukanaan aikakirjan, nimittäin sen kansan aikakirjan, jonka luut he olivat löytäneet; ja se oli kaiverrettu metallilevyihin.

    28 Ja nyt Limhi täyttyi jälleen ilosta kuullessaan Ammonin suusta, että kuningas Moosialla oli Jumalalta alahja, jonka avulla hän saattoi kääntää tällaisia kaiverruksia; niin, ja myös Ammon riemuitsi.

    29 Mutta Ammon ja hänen veljensä olivat täynnä murhetta, koska niin monet heidän veljistään olivat saaneet surmansa;

    30 ja myös koska kuningas Nooa ja hänen pappinsa olivat saaneet ihmiset tekemään niin monia syntejä ja pahoja tekoja Jumalaa vastaan; ja he surivat myös Abinadin akuolemaa sekä Alman ja niiden hänen mukanaan menneiden ihmisten blähtöä, jotka olivat muodostaneet Jumalan kirkon Jumalan voimalla ja vallalla ja uskolla niihin sanoihin, jotka Abinadi oli puhunut.

    31 Niin, he surivat heidän lähtöään, sillä he eivät tienneet, minne he olivat paenneet. Nyt he olisivat ilomielin liittyneet heihin, sillä he olivat itsekin tehneet liiton Jumalan kanssa luvaten palvella häntä ja pitää hänen käskynsä.

    32 Ja nyt Ammonin tulon jälkeen kuningas Limhikin oli tehnyt liiton Jumalan kanssa, ja myös monet hänen kansastaan, että he palvelevat häntä ja pitävät hänen käskynsä.

    33 Ja tapahtui, että kuningas Limhi ja monet hänen kansastaan halusivat ottaa kasteen, mutta maassa ei ollut ketään, jolla olisi ollut avaltuus Jumalalta. Ja Ammon kieltäytyi tekemästä tätä pitäen itseään ansiottomana palvelijana.

    34 Sen tähden he eivät silloin muodostaneet kirkkoa vaan odottivat Herran Henkeä. Nyt he halusivat tulla sellaisiksi kuin Alma ja hänen veljensä, jotka olivat paenneet erämaahan.

    35 He halusivat ottaa kasteen osoituksena ja todistuksena siitä, että he olivat halukkaita palvelemaan Jumalaa kaikesta sydämestään; kuitenkin he lykkäsivät sitä tuonnemmaksi; ja heidän kastamisestaan akerrotaan myöhemmin.

    36 Ja nyt Ammonin ja hänen väkensä ja kuningas Limhin ja hänen väkensä pyrkimyksenä oli vain vapautua lamanilaisten käsistä ja orjuudesta.