Alma 19
Alaviitteet

Hide Footnotes

Aihe

Luku 19

Lamoni saa ikuisen elämän valon ja näkee Lunastajan. Hänen perhekuntansa joutuu hurmoksiin, ja monet näkevät enkeleitä. Ammon varjeltuu ihmeellisellä tavalla. Hän kastaa monia ja perustaa seurakunnan heidän keskuuteensa. Noin 91 eKr.

1 Ja tapahtui, että kahden päivän ja kahden yön kuluttua he aikoivat ottaa hänen ruumiinsa ja panna sen hautakammioon, jonka he olivat tehneet kuolleidensa hautaamista varten.

2 Nyt kuningatar oli kuullut Ammonin maineesta; sen tähden hän lähetti sanan ja käski hänen tulla luokseen.

3 Ja tapahtui, että Ammon teki, niin kuin häntä käskettiin, ja meni kuningattaren luo ja pyysi saada tietää, mitä tämä tahtoi hänen tekevän.

4 Ja tämä sanoi hänelle: Mieheni palvelijat ovat ilmaisseet minulle, että sinä olet pyhän Jumalan aprofeetta ja että sinulla on voima tehdä monia voimallisia tekoja hänen nimessään;

5 sen tähden, jos näin on, tahdon sinun menevän katsomaan miestäni, sillä hän on maannut vuoteellaan kahden päivän ja kahden yön ajan, ja toiset sanovat, ettei hän ole kuollut, mutta toiset sanovat, että hän on kuollut ja että hän haisee ja että hänet pitäisi panna hautakammioon; mutta mitä minuun tulee, minusta hän ei haise.

6 Nyt, tätä Ammon halusi, sillä hän tiesi, että kuningas Lamoni oli Jumalan voiman vallassa; hän tiesi, että epäuskon synkkä averho oli väistymässä hänen mielestään ja se bvalo, joka valaisi hänen mielensä ja joka oli Jumalan kirkkauden valo ja joka oli hänen hyvyytensä ihmeellinen valo – niin, tämä valo oli valanut hänen sieluunsa sellaisen ilon, pimeyden pilven hälvettyä – ja että iankaikkisen elämän valo oli syttynyt hänen sielussaan, niin, hän tiesi, että tämä oli voittanut hänen luonnollisen ruumiinsa ja hänet oli viety pois Jumalassa –

7 sen tähden se, mitä kuningatar häneltä pyysi, oli hänen ainoa halunsa. Sen tähden hän meni katsomaan kuningasta, niin kuin kuningatar oli häntä pyytänyt; ja hän näki kuninkaan ja hän tiesi, ettei tämä ollut kuollut.

8 Ja hän sanoi kuningattarelle: Hän ei ole kuollut, vaan hän nukkuu Jumalassa, ja huomispäivänä hän nousee jälleen; sen tähden älkää haudatko häntä.

9 Ja Ammon sanoi hänelle: Uskotko sinä tämän? Ja hän sanoi hänelle: En ole saanut muuta todistetta kuin sinun sanasi ja palvelijoidemme sanan; kuitenkin minä uskon, että tapahtuu, niin kuin olet sanonut.

10 Ja Ammon sanoi hänelle: Siunattu olet sinä suuren uskosi tähden; minä sanon sinulle, nainen: Näin suurta auskoa ei ole ollut koko nefiläisten kansan keskuudessa.

11 Ja tapahtui, että hän valvoi miehensä vuoteen vierellä siitä alkaen aina siihen Ammonin mainitsemaan aikaan asti seuraavana päivänä, jolloin hänen oli määrä nousta.

12 Ja tapahtui, että hän nousi Ammonin sanojen mukaisesti; ja kun hän nousi, hän ojensi kätensä naiselle ja sanoi: Siunattu olkoon Jumalan nimi, ja siunattu olet sinä.

13 Sillä niin totta kuin sinä elät, katso, minä olen nähnyt Lunastajani; ja hän on tuleva ja asyntyvä bnaisesta, ja hän lunastaa koko ihmissuvun, joka uskoo hänen nimeensä. Nyt, kun hän oli sanonut nämä sanat, hänen sydämensä paisui hänen rinnassaan, ja hän vaipui jälleen ilosta; ja kuningatarkin vaipui maahan Hengen vallassa.

14 Nyt, kun Ammon näki, että Herran Henki vuodatettiin hänen arukoustensa mukaisesti lamanilaisten, hänen veljiensä, päälle, jotka olivat aiheuttaneet niin paljon surua nefiläisten eli kaiken Jumalan kansan keskuudessa pahojen tekojensa ja bperinteidensä tähden, hän lankesi polvilleen ja alkoi vuodattaa sieluaan Jumalalle rukouksessa ja kiitoksessa siitä, mitä hän oli tehnyt hänen veljiensä hyväksi; ja hänkin oli cilon vallassa, ja niin he kaikki kolme olivat dvaipuneet maahan.

15 Nyt, kun kuninkaan palvelijat olivat nähneet, että he olivat kaatuneet, hekin alkoivat huutaa Jumalan puoleen, sillä Herran pelko oli vallannut heidätkin, sillä juuri ahe olivat seisseet kuninkaan edessä ja todistaneet hänelle Ammonin suuresta voimasta.

16 Ja tapahtui, että he huusivat avuksi Herran nimeä kaikin voimin, kunnes he kaikki olivat kaatuneet maahan lukuun ottamatta yhtä lamanilaista naista, jonka nimi oli Abis ja joka oli ollut kääntyneenä Herraan monta vuotta isänsä merkillisen näyn vuoksi –

17 niinpä, koska hän oli kääntynyt Herraan eikä ollut koskaan ilmaissut sitä, sen tähden nähdessään kaikkien Lamonin palvelijoiden kaatuneen maahan ja myös valtiattarensa, kuningattaren, ja kuninkaan ja Ammonin makaavan pitkänään maassa hän tiesi, että kyseessä oli Jumalan voima; ja arvellen, että tämä mahdollisuus – ilmaisemalla ihmisille, mitä heidän keskuudessaan oli tapahtunut – että tämän näyn näkeminen asaisi heidät uskomaan Jumalan voimaan; sen tähden hän juoksi talosta taloon ilmaisten sen ihmisille.

18 Ja he alkoivat kokoontua kuninkaan talolle. Ja sinne tuli suuri joukko ihmisiä, ja hämmästyksekseen he näkivät kuninkaan ja kuningattaren ja heidän palvelijansa pitkänään maassa, ja he kaikki makasivat siinä ikään kuin kuolleina; ja he näkivät myös Ammonin, ja katso, hän oli nefiläinen.

19 Ja nyt ihmiset alkoivat nurista keskenään; jotkut sanoivat, että jokin suuri paha oli kohdannut heitä, tai kuningasta ja hänen huonettansa, koska hän oli sallinut nefiläisen ajäädä maahan.

20 Mutta toiset nuhtelivat heitä sanoen: Kuningas on tuottanut tämän pahan huoneensa päälle, koska hän surmasi palvelijansa, joiden katraat oli hajotettu aSebusin vesien luona.

21 Ja heitä taas nuhtelivat ne miehet, jotka olivat nousseet Sebusin vesien luona ja ahajottaneet kuninkaalle kuuluvia katraita, sillä he olivat vihoissaan Ammonille, koska hän oli surmannut sellaisen joukon heidän veljiään Sebusin vesien luona puolustaessaan kuninkaan katraita.

22 Nyt, heistä yksi, jonka veli oli saanut asurmansa Ammonin miekasta, oli tavattoman vihoissaan Ammonille, veti esiin miekkansa ja meni iskemään sillä Ammonia surmatakseen hänet; ja kohottaessaan miekan iskeäkseen häntä, katso, hän kaatui kuolleena.

23 Nyt me näemme, ettei Ammonia voinut surmata, sillä aHerra oli sanonut hänen isälleen Moosialle: Minä säästän hänet, ja hänelle tapahtuu sinun uskosi mukaisesti – sen tähden Moosia buskoi hänet Herran huomaan.

24 Ja tapahtui, että kun väkijoukko näki, että se mies, joka oli kohottanut miekan surmatakseen Ammonin, oli kuollut, pelko valtasi heidät kaikki, eivätkä he uskaltaneet ojentaa kättään koskeakseen häneen tai kehenkään niistä, jotka olivat kaatuneet; ja he alkoivat jälleen ihmetellä keskenään, mikä saattoi olla syynä tähän suureen voimaan, tai mitä tämä kaikki saattoi tarkoittaa.

25 Ja tapahtui, että heidän joukossaan oli monia, jotka sanoivat, että Ammon oli aSuuri Henki, ja toiset sanoivat, että hän oli Suuren Hengen lähettämä;

26 mutta toiset nuhtelivat heitä kaikkia sanoen, että hän oli hirviö, joka oli lähetetty nefiläisten luota heitä piinaamaan.

27 Ja oli muutamia, jotka sanoivat, että Suuri Henki oli lähettänyt Ammonin ahdistamaan heitä heidän pahojen tekojensa tähden ja että Suuri Henki oli aina ollut nefiläisten kanssa, oli aina pelastanut heidät heidän käsistään; ja he sanoivat, että tämä Suuri Henki oli hävittänyt niin monia heidän veljistään lamanilaisista.

28 Ja näin heidän keskinäinen kiistelynsä alkoi olla tavattoman ankaraa. Ja heidän näin kiistellessään tuli se apalvelijatar, joka oli saanut väkijoukon koolle, ja kun hän näki kiistelyn, joka oli väkijoukon keskuudessa, hän tuli tavattoman murheelliseksi, aina kyyneliin asti.

29 Ja tapahtui, että hän meni ja otti kuningatarta kädestä saadakseen kenties nostetuksi hänet maasta; ja niin pian kuin hän kosketti hänen kättään, hän nousi seisomaan jaloilleen ja huusi kovalla äänellä sanoen: Oi siunattu Jeesus, joka on pelastanut minut akauheasta helvetistä! Oi siunattu Jumala, barmahda tätä kansaa!

30 Ja tämän sanottuaan hän risti kätensä iloa täynnä ja puhui monia sanoja, joita ei ymmärretty; ja tehtyään tämän hän otti kuningasta, Lamonia, kädestä, ja katso, hän nousi seisomaan jaloilleen.

31 Ja nähdessään kiistelyn kansansa keskuudessa hän meni heti ja alkoi nuhdella heitä ja opettaa heille niitä asanoja, joita hän oli kuullut Ammonin suusta; ja kaikki, jotka kuulivat hänen sanansa, uskoivat ja kääntyivät Herraan.

32 Mutta heidän joukossaan oli monia, jotka eivät tahtoneet kuulla hänen sanojaan; sen tähden he menivät pois.

33 Ja tapahtui, että kun Ammon nousi, hänkin puhui heille, ja samoin tekivät kaikki Lamonin palvelijat; ja he kaikki julistivat kansalle yhtä ja samaa asiaa – että heidän sydämensä oli amuuttunut, ettei heillä ollut enää halua tehdä bpahaa.

34 Ja katso, monet julistivat kansalle, että he olivat nähneet aenkeleitä ja olivat puhuneet heidän kanssaan; ja niin he olivat kertoneet heille siitä, mikä on Jumalan, ja hänen vanhurskaudestaan.

35 Ja tapahtui, että oli monia, jotka uskoivat heidän sanoihinsa; ja kaikki, jotka uskoivat, akastettiin; ja heistä tuli vanhurskas kansa, ja he perustivat seurakunnan keskuuteensa.

36 Ja näin Herran työ alkoi lamanilaisten keskuudessa; näin Herra alkoi vuodattaa Henkeään heidän päällensä; ja me näemme, että hänen käsivartensa on ojennettuna akaikille ihmisille, jotka tekevät parannuksen ja uskovat hänen nimeensä.