Yleiskonferenssi
Jumalan lapsen henkilökohtainen matka
Huhtikuun 2021 yleiskonferenssi


Jumalan lapsen henkilökohtainen matka

Jumalan liittolapsina me rakastamme, kunnioitamme, hoivaamme ja suojelemme niitä henkiä, jotka tulevat kuolevaisuutta edeltävästä maailmasta, sekä toivotamme heidät tervetulleiksi.

Maailmanlaajuinen pandemia on vaikuttanut jokaiseen meistä, kun perheenjäseniä, sukulaisia ja ystäviä on odottamatta siirtynyt kuolevaisuuden tuolle puolen. Saanen mainita kolme, joita kovasti kaipaamme ja jotka edustavat kaikkia niitä, joita hyvin paljon rakastamme.

Kuva
Veli ja sisar Nsondi

Tässä ovat veli Philippe ja sisar Germaine Nsondi. Veli Nsondi palveli Brazzavillen vaarnan patriarkkana Kongossa, kun hän kuoli. Hän oli lääkäri, joka käytti anteliaasti kykyjään muiden hyväksi.1

Kuva
Clara Ruano de Villareal

Tämä on sisar Clara Elisa Ruano de Villareal Tulcánista Ecuadorista. Hän otti palautetun evankeliumin vastaan 34-vuotiaana ja oli rakastettu johtohenkilö. Hänen perheensä hyvästeli hänet laulaen hänen lempilauluaan ”Hän elää, Vapahtajani”2.

Kuva
Ray Tuineau perheineen

Tässä on veli Ray Tuineau Utahista Yhdysvalloista kauniin perheensä kanssa. Hänen vaimonsa Juliet sanoo: ”Haluan [poikieni muistavan, että heidän isänsä] asetti Jumalan aina ensimmäiselle sijalle.”3

Herra on sanonut: ”Eläkää keskenänne rakkaudessa, niin että itkette kuolevien menetystä.”4

Itkiessämme me myös riemuitsemme Vapahtajamme loistavasta ylösnousemuksesta. Hänen ansiostaan meidän rakkaamme ja ystävämme jatkavat iankaikkista matkaansa. Kuten presidentti Joseph F. Smith selitti: ”Emme voi unohtaa heitä. Emme lakkaa rakastamasta heitä. – – He ovat menneet eteenpäin. Me menemme eteenpäin. Me kasvamme, kuten he ovat kasvaneet.”5 Presidentti Russell M. Nelson on sanonut: ”Surun kyyneleemme – – vaihtuvat odotuksen kyyneliksi.”6

Me tiedämme elämästä ennen syntymää

Iankaikkinen näkökulmamme paitsi laajentaa ymmärrystämme niistä, jotka jatkavat matkaansa kuolevaisuuden tuolla puolen, myös avaa ymmärryksemme niiden osalta, jotka ovat varhaisemmassa vaiheessa matkaansa ja juuri nyt tulossa kuolevaisuuteen.

Jokainen ihminen, joka tulee maan päälle, on ainutlaatuinen Jumalan poika tai tytär.7 Meidän henkilökohtainen matkamme ei alkanut syntymästä. Ennen kuin synnyimme, me olimme yhdessä valmistautumisen maailmassa, missä saimme ”ensimmäiset [opetuksemme] henkien maailmassa”8. Jehova sanoi Jeremialle: ”Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni.”9

Jotkut saattavat kysellä, alkaako elämä siitä, kun sikiö muodostuu vai kun sydän alkaa lyödä vai kun vauva pystyy elämään kohdun ulkopuolella, mutta meille on varmaa se, että Jumalan henkityttäret ja -pojat ovat omalla henkilökohtaisella matkallaan tulossa maan päälle saamaan ruumiin ja kokemaan kuolevaisuuden.

Jumalan liittolapsina me rakastamme, kunnioitamme, hoivaamme ja suojelemme niitä henkiä, jotka tulevat kuolevaisuutta edeltävästä maailmasta, sekä toivotamme heidät tervetulleiksi.

Naisten ihmeellinen vaikutus

Naiselle lapsen saaminen voi olla suuri uhraus fyysisesti, emotionaalisesti ja taloudellisesti. Me rakastamme ja kunnioitamme tämän kirkon ihmeellisiä naisia. Älyllä ja viisaudella te kannatte perheenne kuormia. Te rakastatte. Te palvelette. Te uhraudutte. Te vahvistatte uskoa, palvelette apua tarvitsevia ja vaikutatte suuresti yhteiskuntaan.

Elämän suojelemisen pyhä vastuu

Vuosia sitten tuntien syvää huolta aborttien lukumäärästä maailmassa presidentti Gordon B. Hinckley puhui kirkon naisille lausuen sanoja, jotka ovat merkityksellisiä meille tänä päivänä. Hän sanoi: ”Te, jotka olette vaimoja ja äitejä, olette perheen ankkureita. Te synnytätte lapset. Mikä suurenmoinen ja pyhä tehtävä se onkaan. – – Mitä on tapahtumassa ihmiselämän pyhyyttä kohtaan tuntemallemme kunnioitukselle? Abortti on voimakas, todellinen ja vastenmielinen pahe, joka lakaisee yli maan. Minä pyydän tämän kirkon naisia välttämään sitä, seisomaan sen yläpuolella, pysyttelemään poissa noista arveluttavista tilanteista, jotka saavat abortin tuntumaan suotavalta. Saattaa olla muutamia tapauksia, joissa se voi tulla kysymykseen, mutta niitä on äärimmäisen vähän.10 – – Te olette Jumalan poikien ja tyttärien äitejä, ja heidän elämänsä on pyhä. Heidän suojelemisensa on Jumalan antama tehtävä, jota ei voi sivuuttaa kevyesti.”11

Vanhin Marcus B. Nash kertoi minulle eräästä hyvästä 84-vuotiaasta naisesta, joka kastepuhuttelunsa aikana ”tunnusti abortin [monia vuosia aiemmin]”. Hyvin liikuttuneena nainen kertoi: ”Olen kantanut kuormaa lapsen abortoimisesta elämäni jokaisena päivänä 46 vuoden ajan. – – Mikään, mitä tein, ei vienyt pois tuskaa tai syyllisyyttä. Olin epätoivoinen, kunnes minulle opetettiin Jeesuksen Kristuksen tosi evankeliumia. Opin tekemään parannuksen – – ja yhtäkkiä olin täynnä toivoa. Viimein sain tietää, että voisin saada anteeksi, jos todella teen parannuksen synneistäni.”12

Kuinka kiitollisia olemmekaan parannuksen ja anteeksiannon jumalallisista lahjoista.

Mitä me voimme tehdä?

Mikä on meidän vastuumme Jeesuksen Kristuksen rauhaisina opetuslapsina? Eläkäämme Jumalan käskyjen mukaan, opettakaamme niitä lapsillemme ja kertokaamme niistä muille, jotka ovat halukkaita kuuntelemaan.13 Kertokaamme elämän pyhyyttä koskevista syvistä tunteistamme niille, jotka tekevät päätöksiä yhteiskunnassa. He eivät ehkä täysin arvosta sitä, mihin me uskomme, mutta rukoilemme, että he ymmärtävät paremmin, miksi meille nämä päätökset ovat paljon muutakin kuin vain sitä, mitä ihminen haluaa omalta elämältään.

Jos tulossa on lapsi, joka ei ollut toivottu, auttakaamme osoittaen rakkautta ja kannustusta sekä antaen tarpeen mukaan taloudellista apua vahvistaen äitiä hänen antaessaan lapsensa syntyä ja jatkaa matkaansa kuolevaisuudessa.14

Adoption kauneus

Omassa perheessämme meitä on siunattu mittaamattomasti, kun kaksi vuosikymmentä sitten eräs nuori 16-vuotias sai tietää odottavansa lasta. Hän ja vauvan isä eivät olleet naimisissa, eivätkä he pystyneet näkemään mitään mahdollisuutta kulkea eteenpäin yhdessä. Nuori nainen uskoi, että hänen kantamansa elämä oli kallisarvoinen. Hän synnytti tyttövauvan ja antoi erään vanhurskaan perheen adoptoida vauvan omakseen. Brycelle ja Jolinnelle pienokainen oli vastaus heidän rukouksiinsa. He antoivat hänelle nimen Emily ja opettivat hänet luottamaan taivaalliseen Isäänsä ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen.

Kuva
Emily ja Christian

Emily varttui. Kuinka kiitollisia olemmekaan siitä, että Emily ja pojanpoikamme Christian rakastuivat ja menivät naimisiin Herran huoneessa. Emilyllä ja Christianilla on nyt oma pieni tyttö.

Kuva
Emily tyttären kanssa

Emily kirjoitti hiljattain: ”Näiden viimeisten yhdeksän raskauskuukauden aikana minulla oli aikaa pohtia oman syntymäni tapahtumia. Ajattelin biologista äitiäni, joka oli vasta 16-vuotias. Kun koin kipuja ja muutoksia, joita raskaus tuo, en voinut olla kuvittelematta, miten vaikeaa se on mahtanut olla 16-vuotiaana. – – Nytkin silmäni täyttyvät kyynelistä, kun ajattelen biologista äitiäni, joka tiesi, ettei hän voisi antaa minulle sellaista elämää, [jollaisen hän halusi minulle, ja epäitsekkäästi antoi] minut adoptoitavaksi. En pysty käsittämään, mitä hän on mahtanut käydä läpi niiden yhdeksän kuukauden aikana – miten häntä on tarkkailtu tuomitsevin silmin hänen kehonsa muuttuessa, mistä nuoruuden kokemuksista hän on jäänyt paitsi, miten hän on tiennyt, että tämän äidillisen rakkauden työn päätteeksi hän antaisi lapsensa jonkun toisen syliin. Olen hyvin kiitollinen hänen epäitsekkäästä valinnastaan – ettei hän päättänyt käyttää omaa tahdonvapauttaan tavalla, joka riistäisi minulta minun tahdonvapauteni.” Emily sanoo lopuksi: ”Olen hyvin kiitollinen taivaallisen Isän jumalallisesta suunnitelmasta, uskomattomista vanhemmistani, jotka [ovat rakastaneet minua ja huolehtineet] minusta, ja temppeleistä, joissa meidät voidaan sinetöidä perheeseemme iankaikkisuudeksi.”15

Kuva
Valokuvakollaasi

Vapahtaja ”asetti heidän keskelleen lapsen, otti hänet syliinsä ja sanoi: ’Joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut.’”16

Kun vanhurskaat halut eivät vielä toteudu

Ilmaisen rakkauteni ja myötätuntoni niitä vanhurskaita aviopareja kohtaan, jotka menevät naimisiin eivätkä pysty saamaan lapsia, joita he niin innokkaasti odottavat, ja niitä naisia ja miehiä kohtaan, joilla ei ole ollut tilaisuutta mennä naimisiin Jumalan lain mukaan. Elämän toteutumatta jääneitä unelmia on vaikea ymmärtää, jos niitä tarkastellaan vain kuolevaisuuden näkökulmasta. Herran palvelijana lupaan teille, että kun olette uskollisia Jeesukselle Kristukselle ja liitoillenne, te saatte korvaavia siunauksia tässä elämässä ja vanhurskaat halunne täytetään Herran iankaikkisessa aikataulussa.17 Kuolevaisuuden matkalla voi kokea onnea silloinkin kun kaikki vanhurskaat toiveemme eivät toteudu.18

Syntymän jälkeen lapset tarvitsevat edelleen apuamme. Jotkut tarvitsevat sitä kipeästi. Joka vuosi huolehtivien piispojen sekä paastouhreina antamienne ja humanitaarisiin varoihin tekemienne runsaiden lahjoitusten avulla siunataan miljoonien ja miljoonien lasten elämää. Ensimmäinen presidenttikunta ilmoitti äskettäin kirkon antavan UNICEFille 20 miljoonaa dollaria lisää järjestön pyrkiessä maailmanlaajuisesti antamaan kaksi miljardia rokotetta.19 Jumala rakastaa lapsia.

Pyhä päätös saada lapsi

On huolestuttavaa, että jopa joissakin maailman vauraimmista maista syntyy entistä vähemmän lapsia.20 ”Jumalan lapsilleen antama käsky lisääntyä ja täyttää maa on yhä voimassa.”21 Päätös siitä, milloin lapset tulevat ja kuinka monta lasta perheeseen tulee, on henkilökohtainen, ja se tulee tehdä miehen ja vaimon sekä Herran välillä. Uskon ja rukouksen avulla nämä pyhät päätökset voivat olla kauniita, ilmoitusta tuovia kokemuksia.22

Kerron Laingin perheestä Etelä-Kaliforniassa. Sisar Rebecca Laing kirjoittaa:

Kuva
Laingin perhe

”Kesällä 2011 perheemme elämä vaikutti täydelliseltä. Olimme onnellisesti naimisissa ja meillä oli neljä lasta – 9-, 7-, 5- ja 3-vuotiaat. – –

Raskauksiini ja synnytyksiini [oli liittynyt] suuria riskejä – –, [ja] tunsimme itsemme [hyvin] siunatuiksi, kun meillä oli neljä lasta, [ja ajattelimme], että perheemme oli täysi. Kun lokakuussa kuuntelin yleiskonferenssia, tunsin erehtymättömän tunteen siitä, että meidän pitäisi saada vielä yksi vauva. Kun LeGrand ja minä pohdimme ja rukoilimme, – – me tiesimme, että Jumalalla oli erilainen suunnitelma meitä varten kuin meillä itsellämme oli.

Jälleen yhden vaikean raskauden ja synnytyksen jälkeen meitä siunattiin kauniilla tyttövauvalla. Annoimme hänelle nimen Brielle. Hän oli ihme. Hetkiä hänen syntymänsä jälkeen, kun olin yhä [synnytyssalissa], kuulin Hengen erehtymättömän äänen: ’On vielä yksi.’

Kolme vuotta myöhemmin tuli jälleen yksi ihme, Mia. Brielle ja Mia ovat valtavana ilona perheellemme.” Hän kirjoittaa lopuksi: ”Se, että olemme avoimia Herran ohjaukselle ja noudatamme Hänen suunnitelmaansa meitä varten, tuo aina suurempaa onnea kuin – – jos luotamme omaan ymmärrykseemme.”23

Kuva
Brielle ja Mia Laing

Vapahtaja rakastaa jokaista kallisarvoista lasta.

”Ja hän otti heidän pienet lapsensa yksitellen ja siunasi heidät – –.

Ja – – he loivat katseensa taivaalle, – – ja he näkivät enkeleitä laskeutuvan taivaasta – – tulen keskellä; ja [enkelit] ympäröivät nuo pienokaiset, – – ja enkelit palvelivat heitä.”24

Todistan, että teidän oma henkilökohtainen matkanne Jumalan lapsena ei alkanut siitä, kun ensimmäinen henkäys ilmaa virtasi keuhkoihinne maan päällä, eikä se pääty, kun hengitätte viimeisen henkäyksenne kuolevaisuudessa.

Muistakaamme aina, että jokainen Jumalan henkilapsi tulee maan päälle omalla henkilökohtaisella matkallaan.25 Toivottakaamme heidät tervetulleiksi, suojelkaamme heitä ja rakastakaamme heitä aina. Kun otatte vastaan näitä kallisarvoisia lapsia Vapahtajan nimessä ja autatte heitä heidän iankaikkisella matkallaan, lupaan teille, että Herra siunaa teitä ja vuodattaa teidän yllenne rakkautensa ja hyväksyntänsä. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. Henkilökohtainen kirjeenvaihto.

  2. Henkilökohtainen kirjeenvaihto. Ks. ”Hän elää, Vapahtajani”, MAP-lauluja, 82.

  3. Henkilökohtainen kirjeenvaihto.

  4. OL 42:45.

  5. Joseph F. Smith, julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1916, s. 3.

  6. Julkaisussa Trent Toone, ”’A Fulness of Joy’: President Nelson Shares Message of Eternal Life at His Daughter’s Funeral”, Church News, 19. tammikuuta 2019, thechurchnews.com.

  7. Ks. ”Perhe – julistus maailmalle”, churchofjesuschrist.org.

  8. OL 138:56.

  9. Jer. 1:5. Uudessa testamentissa kerrotaan, että syntymätön Johannes Kastaja hypähti kohdussa, kun Elisabet kohtasi Marian, joka odotti Jeesus-lasta (ks. Luuk. 1:41).

  10. Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon virallinen kanta:

    ”Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko uskoo ihmiselämän pyhyyteen. Siksi kirkko vastustaa henkilökohtaisista tai sosiaalisista syistä tehtyä aborttia ja neuvoo jäseniään olemaan suostumatta aborttiin tai olemaan kehottamatta jotakuta tekemään aborttia tai olemaan maksamatta tai järjestämättä abortin tekemistä.

    Kirkko sallii jäsenilleen mahdollisen poikkeuksen, kun

    raskaus on aiheutunut raiskauksesta tai insestistä tai

    pätevä lääkäri on todennut, että äidin henki tai terveys on vakavasti uhattuna, tai

    pätevä lääkäri on todennut, että sikiöllä on vakavia vammoja, joiden takia lapsi ei jäisi henkiin syntymän jälkeen.

    Kirkko opettaa jäsenilleen, että nämäkään harvinaiset poikkeustapaukset eivät automaattisesti oikeuta aborttiin. Abortti on mitä vakavin asia, ja sitä tulee harkita vasta kun asianosaiset ovat neuvotelleet paikallisten kirkon johtajiensa kanssa ja tuntevat rukoillessaan, että heidän päätöksensä on oikea.

    Kirkko ei ole kannattanut eikä vastustanut aborttiin liittyviä lakialoitteita tai julkisia mielenosoituksia.” (”Abortti”, Uutishuone, uutiset.jeesuksenkristuksenkirkko.org; ks. myös Yleiskäsikirja: Palveleminen Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, 38.6.1, churchofjesuschrist.org.)

  11. Gordon B. Hinckley, ”Vaeltaminen Herran valkeudessa”, Liahona, tammikuu 1999, s. 117.

    Presidentti Gordon B. Hinckley sanoi:

    ”Abortti on ruma asia, alentava asia, joka tuo väistämättä surua, tunnonvaivoja ja katumusta.

    Vaikka tuomitsemme sen, sallimme sen sellaisissa tapauksissa, jolloin raskaus on seurausta insestistä tai raiskauksesta, jolloin äidin henki tai terveys on pätevän lääketieteellisen asiantuntijan mukaan vakavassa vaarassa tai jolloin pätevä lääketieteellinen asiantuntija tietää sikiöllä olevan vakavia vammoja, joiden takia vauva ei voi selviytyä hengissä syntymänsä jälkeen.

    Sellaiset tapaukset ovat kuitenkin harvinaisia, ja niiden esiintymisen todennäköisyys on häviävän pieni. Näissä tapauksissa asianomaisia pyydetään neuvottelemaan paikallisten kirkon johtajiensa kanssa ja rukoilemaan hyvin vakavasti ja etenemään asiassa vasta saatuaan vahvistuksen rukouksen kautta.” (”Mitä ihmiset kyselevät meistä?”, Liahona, tammikuu 1999, s. 83–84.)

  12. Ks. Neil L. Andersen, The Divine Gift of Forgiveness, 2019, s. 25.

    Kerran Ranskassa eräs nainen kertoi minulle kastepuhuttelussa abortistaan monia vuosia aiemmin. Olin kiitollinen hänen hyvyydestään. Hän meni kasteelle. Suunnilleen vuosi myöhemmin minulle soitettiin. Tämä suurenmoinen nainen oli kasteensa jälkeisenä vuonna saanut opetusta Pyhältä Hengeltä. Hän kertoi nyyhkyttäen puhelimessa: ”Muistatko, – – kun kerroin sinulle vuosia aiemmin tapahtuneesta abortista? Olin pahoillani siitä, mitä olin tehnyt. Mutta [tämä] mennyt vuosi on muuttanut minua. – – Sydämeni on kääntynyt Vapahtajan puoleen. – – Minua painaa hyvin voimakkaana sen tekemäni synnin vakavuus, jota en voi millään tavoin hyvittää.”

    Tunsin Herran valtavaa rakkautta tätä naista kohtaan. Presidentti Boyd K. Packer on sanonut: ”Sen palauttaminen, mitä ette voi palauttaa; sen haavan parantaminen, jota ette voi parantaa; sen korjaaminen, minkä olette rikkoneet ja mitä ette voi korjata, on Kristuksen sovituksen koko tarkoitus. Kun teillä on vakaa halu ja haluatte maksaa viimeisenkin kolikon [ks. Matt. 5:25–26], hyvityksen laki lakkautetaan toistaiseksi. Velvoitteenne siirtyy Herralle. Hän selvittää teidän tilinne.” (Ks. ”Anteeksiantamuksen kirkas aamu”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 20.) Vakuutin hänelle Vapahtajan rakkautta. Herra paitsi nosti synnin hänen harteiltaan myös vahvisti ja jalosti hänen henkeään. (Ks. Neil L. Andersen, The Divine Gift of Forgiveness, s. 154–156.)

  13. Ks. Dallin H. Oaks, ”Suojelkaa lapsia”, Liahona, marraskuu 2012, s. 43–46

  14. Jumalan tyttären tai pojan elämän varjeleminen on myös isän vastuu. Jokaisella isällä on emotionaalinen, hengellinen ja taloudellinen vastuu ottaa vastaan maan päälle tuleva lapsi, rakastaa häntä ja huolehtia hänestä.

  15. Henkilökohtainen kirjeenvaihto.

  16. Mark. 9:36–37.

  17. Ks. Neil L. Andersen, ”A Compensatory Spiritual Power for the Righteous”, puhe Brigham Youngin yliopiston hartaustilaisuudessa, 18. elokuuta 2015, speeches.byu.edu.

  18. Ks. Dallin H. Oaks, ”Suuri autuudensuunnitelma”, Valkeus, tammikuu 1994, s. 69; ks. myös Russell M. Nelson, ”Valintoja”, Valkeus, tammikuu 1991, s. 70.

  19. Ks. ”Bishop Caussé Thanks UNICEF and Church Members for COVID-19 Relief”, Newsroom, 5. maaliskuuta 2021, newsroom.churchofjesuschrist.org.

  20. Esimerkiksi jos Yhdysvalloissa syntyvyys olisi pysynyt samalla tasolla kuin vuonna 2008 – vain 13 vuotta sitten – nykyisin olisi elossa 5,8 miljoonaa lasta enemmän (ks. Lyman Stone, ”5.8 Million Fewer Babies: America’s Lost Decade in Fertility”, Institute for Family Studies, 3. helmikuuta 2021).

  21. Perhe – julistus maailmalle”, churchofjesuschrist.org. Pyhissä kirjoituksissa sanotaan, että ”lapset ovat Herran lahja” (Ps. 127:3). Ks. Russell M. Nelson, ”Niin varma on perustuksemme”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 83–84; ks. myös Dallin H. Oaks, ”Totuus ja suunnitelma”, Liahona, marraskuu 2018, s. 27.

  22. Ks. Neil L. Andersen, ”Lapset”, Liahona, marraskuu 2011, s. 28.

  23. Henkilökohtainen kirjeenvaihto, päivätty 10. maaliskuuta 2021.

  24. 3. Nefi 17:21, 24.

  25. ”Tosiasiassa me olemme kaikki matkalaisia – tutkimusmatkalaisia kuolevaisuudessa. Meillä ei ole aiemman kokemuksemme tuomaa etua. Meidän on omalla matkallamme täällä maan päällä ylitettävä jyrkkiä kuiluja ja kuohuvia vesiä.” (Ks. Thomas S. Monson, ”Sillanrakentaja”, Liahona, marraskuu 2003, s. 67.)

Tulosta