Tilaa majatalossa
Tänä pääsiäisen aikana Jeesus Kristus kutsuu meitä tulemaan Hänen kaltaisikseen, laupiaiksi samarialaisiksi, ja tekemään Hänen majatalostaan (kirkostaan) turvapaikan kaikille.
Rakkaat veljet ja sisaret, vaikka isäni kuoli 20 vuotta sitten, on hetkiä, jolloin kaipaan häntä. Pääsiäinen lupaa, että tapaan hänet jälleen.
Kun suoritin jatko-opintoja Englannissa, isäni tuli käymään luonani. Isän sydämellään hän tiesi, että kaipasin kotia.
Isäni piti seikkailusta muuten paitsi ruoan suhteen. Jopa Ranskassa, joka on tunnettu ruokakulttuuristaan, hän sanoi: ”Syödään kiinalaista.” Isä, joka palveli pitkään patriarkkana kirkossa, oli hengellinen ja myötätuntoinen. Eräänä iltana kun hälytysajoneuvojen sireenien äänet kaikuivat äänekkäinä läpi Pariisin, hän sanoi: ”Gerrit, nuo äänet kertovat kaupungin haavoista.”
Sillä matkalla koin muitakin kovia ääniä ja haavoja. Eräs nuori nainen myi jäätelöä pienestä työntökärrystä. Hänen vohvelituuttinsa olivat sopivia yhdelle jäätelöpallolle. Jostakin syystä eräs isokokoinen mies asettui vastustamaan nuorta naista. Karjuen ja kiskoen hän kaatoi naisen kärryn kumoon, ja jäätelövohvelit putosivat levälleen maahan. En voinut tehdä mitään, kun mies murskasi vohvelituutit saappaillaan. Näen yhä nuoren naisen polvillaan kadulla yrittäen pelastaa rikkoutuneita vohvelipalasia epätoivon kyynelien valuessa poskille. Mielikuva hänestä kummittelee mielessäni muistutuksena epäystävällisyydestä, välinpitämättömyydestä ja väärin ymmärtämisestä, jota me liian usein aiheutamme toisillemme.
Eräänä toisena iltapäivänä lähellä Pariisia isäni ja minä kävimme tutustumassa Chartresin suureen katedraaliin. Malcolm Miller1, katedraalin maailmankuulu asiantuntija, esitteli Chartresin lasimaalausikkunoiden kolme sarjaa. Hän sanoi, että ne kertovat tarinan.
Ensimmäinen ikkunasarja kuvaa Aadamin ja Eevan lähtöä Eedenin puutarhasta.
Toinen kertoo vertauksen laupiaasta samarialaisesta.
Kolmas esittää Herran toista tulemista.
Yhdessä nämä lasimaalausikkunat voivat kuvata iankaikkista matkaamme. Ne kutsuvat meitä toivottamaan tervetulleiksi kaikki ja tarjoamaan tilaa Hänen majatalossaan.2
iStock.com/digitalimagination
Aadamin ja Eevan tavoin mekin tulemme orjantappuroiden ja ohdakkeiden maailmaan.3
iStock.com/digitalimagination
Pölyisillä teillämme kohti Jerikoa meitä ahdistetaan, haavoitetaan ja meidät jätetään tuskien keskelle.4
Vaikka meidän pitäisi auttaa toisiamme, niin liian usein me syystä tai toisesta siirrymme tien toiselle puolelle.
Myötätuntoa tuntien laupias samarialainen kuitenkin pysähtyy ja sitoo haavamme viinillä ja öljyllä. Sakramentin ja muiden toimitusten vertauskuvat, viini ja öljy suuntaavat meitä kohti hengellistä parantumista Jeesuksessa Kristuksessa.5 Laupias samarialainen nostaa meidät oman aasinsa selkään tai – kuten joidenkin lasimaalausten kertomuksissa – kantaa meitä harteillaan. Hän vie meidät majataloon, joka voi kuvata Hänen kirkkoaan. Majatalossa laupias samarialainen sanoo: ”Hoida häntä. – – Minä korvaan [kulut], kun tulen takaisin.”6 Laupias samarialainen – vertauskuva Vapahtajastamme – lupaa palata, tällä kertaa majesteettisuudessa ja kirkkaudessa.
iStock.com/digitalimagination
Tänä pääsiäisen aikana Jeesus Kristus kutsuu meitä tulemaan Hänen kaltaisikseen, laupiaiksi samarialaisiksi, ja tekemään Hänen majatalostaan (kirkostaan) turvapaikan kaikille elämän ruhjeista ja myrskyistä.7 Me valmistaudumme Hänen luvattuun toiseen tulemiseensa tehdessämme joka päivä ”vähäisimmille veljistämme”8 sitä, mitä tekisimme Hänelle. ”Vähäisimpiä veljistämme” olemme me kaikki.
Kun tulemme majataloon yhdessä laupiaan samarialaisen kanssa, me opimme viisi asiaa Jeesuksesta Kristuksesta ja itsestämme.
Ensiksi, me tulemme majataloon sellaisina kuin olemme, niine heikkouksinemme ja epätäydellisyyksinemme, joita meillä jokaisella on. Meillä kaikilla on kuitenkin jotakin tarpeellista annettavana. Matkamme Jumalan luo tapahtuu usein yhdessä. Me kuulumme yhteen yhtenäisenä yhteisönä – olipa edessämme pandemioita, myrskyjä, maastopaloja, kuivuutta tai päivittäisten tarpeiden hiljaista kohtaamista. Me saamme innoitusta, kun neuvottelemme yhdessä kuunnellen jokaista henkilöä – myös jokaista sisarta – sekä Henkeä.
Kun sydämemme muuttuu ja saamme Hänen kuvansa kasvoihimme9, me näemme Hänet ja itsemme Hänen kirkossaan. Hänestä me löydämme selkeyttä, emme epäsopua. Hänestä me löydämme syyn tehdä hyvää, syyn olla hyviä ja entistä suuremman kyvyn tulla paremmiksi. Hänen avullaan me löydämme kestävää uskoa, vapauttavaa epäitsekkyyttä, huolehtivaa muutosta ja luottamusta Jumalaan. Hänen majatalostaan me löydämme henkilökohtaisen suhteemme Isäämme Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen ja syvennämme sitä.
Hän luottaa siihen, että me teemme majatalosta sellaisen, jollainen Hän haluaa sen olevan. Kun tarjoamme käyttöön kykymme ja parhaat pyrkimyksemme, niin myös Hänen hengelliset lahjansa vahvistavat ja siunaavat.10
Eräs espanjan kielen tulkki, uskollinen veli, sanoi minulle: ”Vanhin Gong, minä tiesin Hengen avulla, mitä aioit sanoa, jotta voisin kääntää kielillä puhumisen lahjan kautta.”
Uskon ja varmuuden lahjoja tulee, ja ne ilmenevät eri tilanteissa eri tavoin. Eräs hyvä sisar sai hengellistä lohtua, kun hänen aviomiehensä kuoli koronavirustaudin vuoksi. Hän sanoi: ”Tiedän, että rakas aviomieheni ja minä tulemme olemaan jälleen yhdessä.” Toisessa koronavirustautitilanteessa eräs toinen hyvä sisar sanoi: ”Minusta tuntui, että minun pitäisi pyytää Herraa ja lääkäreitä antamaan miehelleni vielä vähän lisää aikaa.”
Toiseksi, Hän pyytää meitä tekemään Hänen majatalostaan hyväntahtoisen ja tilavan, jonne jokainen voi kokoontua ja jossa on tilaa kaikille. Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina kaikki ovat yhdenvertaisia ilman toisen luokan ryhmiä.
Kaikki ovat tervetulleita osallistumaan sakramenttikokouksiin, muihin sunnuntaikokouksiin ja sosiaalisiin tapahtumiin.11 Me palvelemme kunnioittavasti Vapahtajaamme olemalla huomaavaisia ja hienotunteisia toisiamme kohtaan. Me näemme jokaisen henkilön ja huomioimme hänet. Me hymyilemme, istumme yksin istuvien viereen, opettelemme nimiä, mukaan lukien uudet käännynnäiset, aktiivisuuteen palaavat veljet ja sisaret, nuoret naiset ja nuoret miehet, Alkeisyhdistyksen jokainen rakas lapsi.
Me toivotamme tervetulleiksi ystävät, vierailijat, paikkakunnalle muuttaneet, kiireiset ihmiset, joita vedetään liian moneen suuntaan – kuvitellen itsemme heidän sijaansa. Me suremme, riemuitsemme ja tuemme toisiamme. Kun emme yllä ihanteisiimme, kun olemme kiireisiä, tietämättömiä, tuomitsevia tai ennakkoluuloisia, me pyydämme anteeksi toisiltamme ja toimimme paremmin.
Eräs Afrikasta kotoisin oleva perhe, joka nykyään asuu Yhdysvalloissa, sanoi: ”Ensimmäisestä päivästä lähtien kirkon jäsenet ovat olleet ystävällisiä ja lämminhenkisiä. Jokainen on saanut meidät tuntemaan olomme kotoisaksi. Kukaan ei ole halveksinut meitä.” Isä sanoi: ”Pyhä Raamattu opettaa, että evankeliumin hedelmät tulevat evankeliumin juurista.” ”Ja lähetyssaarnaajat”, isä ja äiti sanoivat, ”me haluamme poikamme ja tyttäremme varttuvan samanlaisiksi kuin nuo lähetyssaarnaajat.” Veljet ja sisaret, toivottakaamme jokainen lämpimästi tervetulleeksi Hänen majataloonsa.
Kolmanneksi, Hänen majatalossaan me opimme, että täydellisyys on Jeesuksessa Kristuksessa, ei maailman perfektionismissa. Maailman ”instatäydelliseksi” suodattama epätodellinen ja epärealistinen perfektionismi voi saada meidät tuntemaan riittämättömyyttä ja jäämään pyyhkäisyjen, tykkäysten ja kaksoisnapautusten vangiksi. Sitä vastoin Vapahtajamme Jeesus Kristus tietää meistä kaiken, mitä emme halua kenenkään muun tietävän, ja silti Hän rakastaa meitä. Hänen evankeliuminsa antaa toisen ja kolmannenkin mahdollisuuden Hänen sovitusuhrinsa ansiosta.12 Hän kutsuu meitä jokaista olemaan laupias samarialainen, vähemmän tuomitseva ja suuremmassa määrin anteeksiantava itsellemme ja toisillemme, silloinkin kun pyrimme täydellisemmin pitämään Hänen käskynsä.
Me autamme itseämme, kun autamme toisiamme. Eräs tuntemani perhe asui vilkasliikenteisen tien varrella. Matkailijat pysähtyivät usein pyytämään apua. Kerran varhain aamuyöllä perhe kuuli oveltaan kovaäänistä jyskytystä. Väsyneenä ja huolissaan siitä, kuka olisi ovella aamukahdelta, he miettivät, voisiko ihan vain tämän kerran joku muu auttaa. Kun itsepintainen jyskytys jatkui, he kuulivat: ”Tuli on irti – talonne takaosa on tulessa!” Laupiaat samarialaiset auttavat toisiaan.
Neljänneksi, Hänen majatalossaan meistä tulee osa evankeliumin yhteisöä, joka keskittyy Jeesukseen Kristukseen, on ankkuroitunut palautettuun totuuteen, eläviin profeettoihin ja apostoleihin sekä toiseen todistukseen Jeesuksesta Kristuksesta – Mormonin kirjaan. Hän tuo meidät majataloonsa ja myös huoneeseensa – pyhään temppeliin. Herran huone on paikka, jossa laupias samarialainen voi puhdistaa ja pukea meidät – kuten haavoittuneen miehen, joka oli matkalla Jerikoon, valmistaa meitä palaamaan Jumalan luo ja yhdistää meidät iankaikkisesti Jumalan perheeseen. Hänen temppelinsä ovat avoinna kaikille, jotka elävät Hänen evankeliuminsa mukaan uskoen ja kuuliaisina.
Temppelin riemuun sisältyy evankeliumin tuoma ykseys erilaisten perintöjen, kulttuurien, kielten ja sukupolvien keskellä. Taylorsvillen temppelin maanmurtotilaisuudessa Utahissa Yhdysvalloissa 17-vuotias Max Harker kertoi sukunsa uskon perinnöstä, jonka panivat alulle kuusi sukupolvea aikaisemmin hänen isoisänsä isoisän isä Joseph Harker ja tämän vaimo Susannah Sneath. Jeesuksen Kristuksen palautetussa evankeliumissa meistä jokaisesta voi tulla vahva lenkki sukumme sukupolviin.
Viimeiseksi eli viidenneksi, me riemuitsemme siitä, että Jumala rakastaa lapsiaan erilaisissa taustoissamme ja oloissamme, jokaisessa kansakunnassa, suvussa ja kielessä ja että Hänen majatalossaan on tilaa kaikille.
Viimeisten 40 vuoden aikana kirkon jäseniä on tullut yhä enenevässä määrin eri puolille maailmaa. Vuodesta 1998 lähtien kirkossa on ollut enemmän jäseniä muualla kuin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Odotamme, että vuonna 2025 Latinalaisessa Amerikassa saattaa olla yhtä paljon jäseniä kuin Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Isä Lehin uskollisten jälkeläisten kokoaminen on täyttyvä profetia. Uskolliset pyhät, myös perinteisellä pioneerialueella, ovat yhä omistautumisen ja palvelun voimavarana maailmanlaajuisessa kirkossa.
Lisäksi suurin osa aikuisista kirkon jäsenistä on nykyään naimattomia, leskiä tai eronneita. Tämä on merkittävä muutos. Se kattaa yli puolet Apuyhdistyksen sisaristamme ja yli puolet aikuisista pappeusveljistämme. Väestörakenteen malli on ollut tällainen maailmanlaajuisessa kirkossa vuodesta 1992 ja kirkossa Yhdysvalloissa ja Kanadassa vuodesta 2019 lähtien.
Meidän asemamme Herran edessä ja Hänen kirkossaan ei riipu meidän aviosäädystämme vaan siitä, että meistä tulee uskollisia ja luotettavia Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia.13 Aikuiset haluavat, että heitä pidetään aikuisina, ja he haluavat olla vastuullisia ja osallistua aikuisina. Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia tulee kaikkialta, he ovat näöltään, kooltaan, värisävyltään ja iältään erilaisia, ja jokaisella on lahjoja, vanhurskaita haluja ja valtavat edellytykset siunata ja palvella. Me pyrimme päivittäin seuraamaan Jeesusta Kristusta osoittaen uskoa, joka johtaa parannukseen14 ja kestävään iloon.
Tämän elämän aikana me toisinaan odotamme Herraa. Emme ehkä vielä ole siellä, missä toivomme ja haluamme olla tulevaisuudessa. Eräs harras sisar sanoo: ”Se, että odottaa uskollisesti Herralta Hänen siunauksiaan, on pyhä tehtävä. Siihen ei saa suhtautua säälien, alentuvasti tai tuomiten vaan sen sijaan tuntien pyhää kunnioitusta.”15 Sillä välin me elämme nyt emmekä jää odottamaan elämän alkamista.
Jesaja lupaa: ”Kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.”16
Meidän laupias samarialaisemme lupaa palata. Ihmeitä tapahtuu, kun pidämme huolta toisistamme kuten Hän tekisi. Kun me tulemme särkynein sydämin ja murtunein mielin17, niin me voimme tuntea hyväksyntää Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen ymmärtävät käsivartensa voivat sulkea meidät turvalliseen suojaan.18 Pyhät toimitukset tarjoavat liittoon kuulumista ja ”jumalisuuden voimaa”19, joka pyhittää sisäisen tarkoituksen ja ulkoisen teon. Hänen hyväntahtoisuutensa ja pitkämielisyytensä avulla Hänen kirkostaan tulee meidän majatalomme.
Kun luomme tilaa Hänen majataloonsa ja toivotamme kaikki tervetulleiksi, meidän laupias samarialaisemme voi parantaa meidät pölyisellä tiellämme kuolevaisuudessa. Täydellisellä rakkaudella meidän Isämme ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus lupaavat ”rauhan tässä maailmassa ja iankaikkisen elämän tulevassa maailmassa”20 – ”jotta tekin saatte olla siellä, missä minä olen”21. Tästä todistan hyvin kiitollisena Herran Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.