Ottakaamme ristimme
Se, että ottaa ristinsä ja seuraa Vapahtajaa, tarkoittaa sitä, että jatkaa uskoen Herran polulla eikä sorru maailmallisiin tapoihin.
Rakkaat veljet ja sisaret, olemme saaneet suurenmoisia opetuksia johtajiltamme näiden kahden viime päivän aikana. Todistan teille, että jos pyrimme soveltamaan elämäämme näitä innoitettuja ja ajankohtaisia opetuksia, niin armonsa kautta Herra auttaa meitä jokaista kantamaan ristimme ja keventää kuormamme.1
Ollessaan Filippoksen Kesarean lähistöllä Vapahtaja ilmoitti opetuslapsilleen, että Hän kärsisi Jerusalemissa vanhinten, ylipappien ja lainopettajien käsissä. Hän opetti heille nimenomaisesti kuolemastaan ja loistavasta ylösnousemuksestaan.2 Siinä vaiheessa Hänen opetuslapsensa eivät täysin ymmärtäneet Hänen jumalallista tehtäväänsä maan päällä. Kuullessaan, mitä Vapahtaja oli sanonut, Pietari itse veti Hänet erilleen ja nuhteli Häntä sanoen: ”Jumala varjelkoon! Sitä ei saa tapahtua sinulle, Herra!”3
Vapahtaja pyrki auttamaan opetuslapsiaan ymmärtämään, että omistautumiseen Hänen työlleen sisältyy alistumista ja kärsimistä, julistamalla painokkaasti:
”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.
Sillä se, joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka elämänsä minun tähteni kadottaa, on sen löytävä.
Mitä hyödyttää ihmistä, jos hän voittaa omakseen koko maailman mutta menettää sielunsa? Millä ihminen voi ostaa sielunsa takaisin?”4
Tällä julistuksella Vapahtaja tähdensi, että kaikkien niiden, jotka haluavat seurata Häntä, pitää kieltää itsensä sekä hallita toiveitaan, halujaan ja intohimojaan uhraten kaiken, jopa itse elämän, jos se on tarpeen, alistuen täysin Isän tahtoon – aivan kuten Hän teki.5 Tämä onkin itse asiassa hinta, joka tulee maksaa, jotta sielu pelastuisi. Jeesus käytti tarkoituksella ja kuvaannollisesti ristin vertauskuvaa auttaakseen opetuslapsiaan ymmärtämään paremmin, mitä uhrautuminen ja omistautuminen Herran työlle todella merkitsisivät. Ristin kuva tunnettiin hyvin Hänen opetuslastensa ja Rooman valtakunnan asukkaiden keskuudessa, koska roomalaiset pakottivat ristiinnaulittavat kantamaan julkisesti oman ristinsä tai ristinpuunsa siihen paikkaan, jossa heidän teloituksensa tapahtuisi.6
Vasta Vapahtajan ylösnousemuksen jälkeen opetuslasten mielet avattiin ymmärtämään kaikki, mitä Hänestä oli kirjoitettu7 ja mitä heiltä vaadittaisiin siitä eteenpäin.8
Samalla tavoin meidän kaikkien, veljet ja sisaret, tulee avata mielemme ja sydämemme, jotta ymmärrämme täydellisemmin, miten tärkeää on ottaa ristimme kantaaksemme ja seurata Häntä. Opimme pyhistä kirjoituksista, että ne, jotka haluavat ottaa ristinsä kantaakseen, rakastavat Jeesusta Kristusta siten, että he kieltävät itseltään kaiken jumalattomuuden ja jokaisen maailmallisen himon sekä pitävät Hänen käskynsä.9
Meidän päättäväisyytemme hylätä kaikki se, mikä on vastoin Jumalan tahtoa, ja uhrata kaikki, mitä meiltä pyydetään, sekä pyrkiä noudattamaan Hänen opetuksiaan, auttaa meitä kulkemaan kestävinä Jeesuksen Kristuksen evankeliumin polulla – jopa kohdatessamme ahdinkoa, sielumme heikkoutta tai yhteiskunnallista painostusta ja maailmallisia filosofioita, jotka ovat vastoin Hänen opetuksiaan.
Esimerkiksi ne, jotka eivät ole vielä löytäneet iankaikkista kumppania ja ehkä tuntevat olevansa yksinäisiä ja toivottomia, tai ne, jotka ovat eronneet ja tuntevat olevansa hylättyjä ja unohdettuja – vakuutan teille, että se, että vastaanottaa Vapahtajan kutsun ottaa ristinsä ja seurata Häntä, tarkoittaa sitä, että jatkaa uskoen eteenpäin Herran polulla, säilyttää omanarvontunnon eikä sorru maailmallisiin tapoihin, jotka lopulta riistävät meiltä meidän toivomme Jumalan rakkaudesta ja armosta.
Samat periaatteet soveltuvat niihin teistä, jotka kokevat samaan sukupuoleen kohdistuvaa viehtymystä ja tuntevat olevansa lannistuneita ja avuttomia. Ja ehkä tästä syystä joistakuista teistä tuntuu, ettei Jeesuksen Kristuksen evankeliumi ole enää teitä varten. Jos näin on, haluan vakuuttaa teille, että Isässä Jumalassa ja Hänen onnensuunnitelmassaan, Jeesuksessa Kristuksessa ja Hänen sovitusuhrissaan sekä Heidän rakastavien käskyjensä mukaan elämisessä on aina toivoa. Täydellisessä viisaudessaan, voimassaan, oikeudenmukaisuudessaan ja armossaan Herra voi sinetöidä meidät omikseen, jotta meidät voidaan tuoda Hänen luokseen ja meillä voi olla ikuinen pelastus, jos olemme lujia ja järkkymättömiä käskyjen pitämisessä10 ja teemme aina runsaasti hyviä tekoja11.
Niille, jotka ovat syyllistyneet vakaviin synteihin, tämän saman kutsun vastaanottaminen tarkoittaa muun muassa nöyrtymistä Jumalan edessä, neuvonpitoa asianmukaisten kirkon johtajien kanssa sekä parannuksen tekemistä ja syntiensä hylkäämistä. Tämä tapahtumasarja on siunauksena myös kaikille, jotka kamppailevat heikentäviä riippuvuuksia, kuten opioideja, huumeita, alkoholia ja pornografiaa, vastaan. Näiden askelien ottaminen tuo teidät lähemmäksi Vapahtajaa, ja Hän voi lopulta vapauttaa teidät syyllisyydestä, murheesta sekä hengellisestä ja fyysisestä orjuudesta. Lisäksi haluatte kenties pyytää tukea myös perheeltänne, ystäviltänne sekä päteviltä lääketieteen ammattilaisilta ja terapeuteilta.
Älkää koskaan antako periksi koettuanne peräkkäisiä epäonnistumisia älkääkä koskaan pitäkö itseänne kykenemättöminä luopumaan synneistä ja pääsemään eroon riippuvuudesta. Teillä ei ole varaa lakata yrittämästä ja sen jälkeen jatkaa heikkoudessa ja synnissä! Pyrkikää aina tekemään parhaanne ilmaisten teoillanne halunne puhdistaa astian sisäpuoli, kuten Vapahtaja on opettanut.12 Toisinaan ratkaisut tiettyihin haasteisiin tulevat monien kuukausien jatkuvan ponnistelun jälkeen. Mormonin kirjan lupaus siitä, että ”armosta me pelastumme kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä”13, soveltuu näihin tilanteisiin. Muistattehan, että Vapahtajan armon lahja ”ei välttämättä tule ainoastaan kaiken sen ’jälkeen’, mitä voimme tehdä. Me voimme saada Hänen armoaan ennen omia ponnistelujamme, niiden aikana ja niiden jälkeen.”14
Todistan, että kun pyrimme jatkuvasti voittamaan haasteitamme, niin Jumala siunaa meitä uskon lahjoilla parantua ja tehdä ihmeitä.15 Hän tekee meidän puolestamme sen, mitä me emme pysty tekemään omin voimin.
Lisäksi niiden kohdalla, jotka tuntevat olevansa katkeria, vihaisia, loukkaantuneita tai kahlittuja murehtimaan jotakin sellaista, mitä eivät tunne ansainneensa, ristinsä ottaminen ja Vapahtajan seuraaminen tarkoittaa sitä, että yrittää panna syrjään nämä tuntemukset ja kääntyy Herran puoleen, jotta Hän voi vapauttaa meidät tästä mielentilasta ja auttaa meitä löytämään rauhan. Jos pidämme kiinni näistä kielteisistä mielialoista ja tunteista, saatamme valitettavasti huomata, että elämme ilman Herran Hengen vaikutusta elämässämme. Me emme voi tehdä parannusta muiden ihmisten puolesta, mutta me voimme antaa heille anteeksi – kieltäytymällä jäämästä niiden panttivangeiksi, jotka ovat vahingoittaneet meitä.16
Pyhissä kirjoituksissa opetetaan, että näistä tilanteista voi päästä ulos – kutsumalla Vapahtajamme auttamaan meitä korvaamaan kivisydämemme uudella sydämellä.17 Jotta niin tapahtuisi, meidän pitää tulla heikkouksinemme Herran eteen18 ja rukoilla Hänen apuaan ja anteeksiantoaan19, etenkin sen pyhän hetken aikana, jolloin nautimme sakramentin joka sunnuntai. Tehkäämme valinta etsiä Hänen apuaan ja ottakaamme tärkeä ja vaikea askel antamalla anteeksi niille, jotka ovat loukanneet meitä, niin että haavamme voivat alkaa parantua. Lupaan teille, että kun teette niin, yönne ovat täynnä huojennusta, joka tulee Herran antamasta mielenrauhasta.
Ollessaan Libertyn vankilassa vuonna 1839 profeetta Joseph Smith kirjoitti kirkon jäsenille kirjeen, jonka sisältämät profetiat soveltuvat hyvin kaikkiin näihin olosuhteisiin ja tilanteisiin. Hän kirjoitti: ”Kaikki valtaistuimet ja herruudet, vallat ja voimat ilmoitetaan ja suodaan kaikille, jotka ovat kestäneet uskollisina Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tähden.”20 Sen vuoksi, rakkaat veljeni ja sisareni, ne, jotka ovat ottaneet päälleen Vapahtajan nimen luottaen Hänen lupauksiinsa ja kestäen loppuun asti, pelastuvat21 ja voivat asua Jumalan luona milloinkaan päättymättömän onnen tilassa22.
Me kaikki kohtaamme elämässämme epäsuotuisia olosuhteita, jotka saavat meidät tuntemaan surua, avuttomuutta, toivottomuutta ja toisinaan jopa heikkenemistä. Jotkin näistä tuntemuksista saattavat johtaa meidät kysymään Herralta: ”Miksi minä koen näitä tilanteita?” tai ”Miksi odotuksiini ei vastata? Minähän teen kaiken voitavani kantaakseni ristini ja seuratakseni Vapahtajaa!”
Rakkaat ystäväni, meidän täytyy muistaa, että ristin ottamista on myös se, että on nöyrä ja luottaa Jumalaan ja Hänen äärettömään viisauteensa. Meidän täytyy tunnustaa, että Hän on tietoinen meistä jokaisesta ja meidän tarpeistamme. On myös välttämätöntä hyväksyä se tosiasia, että Herran ajoitus on erilainen kuin meidän. Toisinaan me tavoittelemme jotakin siunausta ja asetamme Herralle aikarajan sen täyttämiseen. Me emme voi ehdollistaa uskollisuuttamme Häntä kohtaan asettamalla Hänelle määräajan toiveisiimme vastaamiseen. Kun teemme niin, me muistutamme muinaisten aikojen epäileviä nefiläisiä, jotka pilkkasivat veljiään ja sisariaan sanomalla, että aika oli mennyt, jolloin Samuel Lamanilaisen lausumien sanojen olisi pitänyt täyttyä, ja aiheuttivat näin hämmennystä niiden keskuudessa, jotka uskoivat.23 Meidän tulee luottaa Herraan kylliksi, niin että olemme levollisia, koska tiedämme, että Hän on Jumala, että Hän tietää kaiken ja että Hän on tietoinen meistä jokaisesta.24
Minulla oli äskettäin tilaisuus palvella erästä leskeksi jäänyttä sisarta nimeltä Franca Calamassi, joka kärsii heikentävästä sairaudesta. Sisar Calamassi oli ensimmäinen perheestään, joka liittyi Jeesuksen Kristuksen palautettuun kirkkoon. Vaikka hänen aviomiehensä ei koskaan mennyt kasteelle, aviomies suostui tapaamaan lähetyssaarnaajia ja osallistui usein kirkon kokouksiin. Näissäkin olosuhteissa sisar Calamassi pysyi uskollisena ja kasvatti neljä lastaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin piirissä. Vuosi aviomiehensä kuoleman jälkeen sisar Calamassi vei lapsensa temppeliin, he osallistuivat pyhiin toimituksiin ja heidät sinetöitiin yhteen perheenä. Näihin toimituksiin liittyvät lupaukset antoivat sisar Calamassille paljon toivoa, iloa ja onnea, jotka auttoivat häntä jatkamaan elämäänsä.
Kun sairauden ensimmäiset oireet alkoivat ilmaantua, hänen piispansa antoi hänelle siunauksen. Tuolloin hän kertoi piispalleen olevansa valmis hyväksymään Herran tahdon. Näin hän ilmaisi uskonsa parantua sekä uskonsa kestää sairautensa loppuun asti.
Kun vierailuni aikana pidin sisar Calamassia kädestä ja katsoin häntä silmiin, näin enkelimäisen hehkun loistavan hänen kasvoiltaan. Se heijasti hänen luottamustaan Jumalan suunnitelmaan ja hänen täydellistä toivon kirkkauttaan Isän rakkauteen ja suunnitelmaan häntä varten.25 Tunsin, miten lujasti hän oli päättänyt kestää uskossaan loppuun asti ottamalla ristinsä huolimatta kohtaamistaan haasteista. Tämän sisaren elämä on todistus Kristuksesta, osoitus hänen uskostaan Kristukseen ja omistautumisestaan Kristukselle.
Veljet ja sisaret, haluan todistaa teille, että ristimme ottaminen ja Vapahtajan seuraaminen edellyttävät sitä, että noudatamme Hänen esimerkkiään ja pyrimme tulemaan Hänen kaltaisikseen26 kohdaten kärsivällisesti elämän olosuhteita, kieltäen luonnollisen ihmisen himot ja halveksien niitä sekä luottaen Herraan. Psalminkirjoittaja on kirjoittanut:
”Luota Herraan! Ole luja, pysy rohkeana. Luota Herraan!”27
”Hän on meidän turvamme ja kilpemme.”28
Todistan teille, että Mestarimme jalanjälkien seuraaminen ja luottaminen Häneen, joka on elämämme perimmäinen parantaja, antaa levon sielullemme ja tekee kuormistamme helppoja ja keveitä.29 Näistä asioista todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.