2010–2019
Liittoja solmineet naiset Jumalan kumppaneina
Lokakuun 2019 yleiskonferenssi


Liittoja solmineet naiset Jumalan kumppaneina

Se, että nainen solmii liittoja Jumalan kumppanina ja pitää ne, on tapa, jolla suurenmoiset ja hyvät Jumalan tyttäret ovat aina hoivanneet, johtaneet ja palvelleet.

Olen kiitollinen siunauksesta saada puhua teille, Jumalan liittotyttärille. Tänä iltana tarkoituksenani on rohkaista teitä siinä suuressa palvelutyössä, johon teidät on kutsuttu. Niin, jokainen ääntäni kuunteleva Jumalan tytär on saanut kutsun Herralta Jeesukselta Kristukselta.

Kutsunne alkoi, kun teidät asetettiin kuolevaisuuteen – Jumalan teille valitsemaan paikkaan ja aikaan, Hänen, joka tuntee teidät täydellisesti ja rakastaa teitä, omia tyttäriään. Henkimaailmassa Hän tunsi teidät ja opetti teitä ja asetti teidät paikkaan, jossa teillä olisi mahdollisuus – harvinainen maailmanhistoriassa – saada kutsu mennä kasteelle. Silloin kuulisitte nämä Jeesuksen Kristuksen kutsuman palvelijan lausumat sanat: ”Jeesuksen Kristuksen antamalla valtuudella kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.”1

Kun nousitte vedestä, te olitte ottaneet vastaan toisen kutsun palvella. Uutena Jumalan liittotyttärenä te lupasitte ja saitte tehtävän Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa, jonka jäseneksi teidät sitten konfirmoitiin. Te teitte Jumalan kanssa liiton ottaa päällenne Jeesuksen Kristuksen nimen, pitää Hänen käskynsä ja palvella Häntä.

Jokaisen tämän liiton solmineen henkilön kohdalla palvelu, johon Herra hänet kutsuu, sovitetaan hänelle täydellisesti. Jumalan liittotyttärillä ja -pojilla on kuitenkin kaikilla yksi yhteinen tärkeä ja riemukas kutsu. Se on kutsu palvella muita Hänen puolestaan.

Puhuessaan sisarille presidentti Russell M. Nelson antoi suurenmoisen yhteenvedon Herran teille esittämästä kutsusta tehdä Hänen työtään Hänen kanssaan. Presidentti Nelson kuvaili kutsuanne näin: ”Herra sanoi: ’Tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen’ (Moos. 1:39). Näin hänen uskollinen opetuslapsensa ja tyttärensä voi todellakin sanoa: ’Minun työni ja kirkkauteni on auttaa rakkaitani saavuttamaan tämä taivaallinen päämäärä.’

Toisen ihmisen auttaminen saavuttamaan selestiset mahdollisuutensa on osa naisen jumalallista tehtävää. Äitinä, opettajana tai hoivaavana pyhänä hän muovaa elävää savea toiveidensa mukaan. Jumalan kumppanina hänen jumalallinen tehtävänsä on auttaa henkiä elämään ja sieluja kohoamaan. Tämä on hänen luomisensa tarkoitus. Se on jalostaminen, kohottaminen ja korottaminen.”2

Ette voi tietää, milloin tai kuinka pitkään henkilökohtainen tehtävänne keskittyy palvelemiseen sellaisissa kutsumuksissa kuten äiti, johtaja tai palvelutyösisar. Rakkaudesta meitä kohtaan Herra ei anna meidän valita tehtäviemme ajoitusta, kestoa tai toistuvuutta. Silti pyhien kirjoitusten ja elävien profeettojen sanojen pohjalta te tiedätte, että kaikki nämä tehtävät tulevat – joko tässä elämässä tai tulevassa – jokaiselle Jumalan tyttärelle. Ja ne kaikki valmistavat meitä iankaikkiseen elämään rakastavissa perheissä – suurimpaan kaikista Jumalan lahjoista.3

Teidän on viisasta valmistautua nyt kaikin voimin pitäen mielessä päämäärän. Sitä seikkaa helpottaa se, että kukin näistä tehtävistä vaatii paljolti samaa valmistautumista.

Aloitetaan tehtävästä olla palveleva, huolehtiva sisar. Saittepa tämän tehtävän kymmenvuotiaana tyttärenä perheessä, jossa isä on kuollut, tai Apuyhdistyksen johtajana, jonka kaupungissa on äskettäin riehunut tulipaloja, tai ollessanne sairaalassa toipumassa leikkauksesta – teillä on mahdollisuus täyttää Herran antama kutsu olla Hänen tyttäriään, jotka palvelevat muita.

Nämä palvelutehtävät vaikuttavat hyvin erilaisilta. Ne kaikki kuitenkin edellyttävät valmistautumisena voimallista, rakastavaa sydäntä, pelotonta uskoa siihen, ettei Herra anna mitään käskyä valmistamatta keinoa, sekä halua mennä ja toimia Hänen puolestaan.4

Koska tämä kymmenvuotias tytär oli valmistautunut, hän kietoi käsivartensa leskeksi jääneen äitinsä ympärille ja rukoili osatakseen auttaa perhettään. Ja hän jatkaa sitä.

Apuyhdistyksen johtaja oli valmistautunut palvelemaan ennen kuin odottamattomat tulipalot riehuivat hänen paikkakunnallaan. Hän oli oppinut tuntemaan ihmisiä ja rakastamaan heitä. Hänen uskonsa Jeesukseen Kristukseen oli kasvanut vuosien varrella, kun hän oli saanut vastauksia rukouksiinsa pyydettyään Herraa auttamaan häntä pienissä palvelutöissä Hänen puolestaan. Pitkällisen valmistautumisensa ansiosta hän oli valmis ja innokas järjestämään sisariaan palvelemaan hädässä olevia ihmisiä ja perheitä.

Eräs sisar, joka oli sairaalassa toipumassa leikkauksesta, oli valmistautunut palvelemaan muita potilaita. Koko elämänsä hän oli palvellut Herran puolesta jokaista muukalaista, aivan kuin tämä olisi hänen naapurinsa ja ystävänsä. Kun hän tunsi sydämessään kutsun palvella sairaalassa, hän palveli muita niin urheasti ja niin rakastavasti, että muut potilaat alkoivat toivoa, ettei hän toipuisi kovin pian.

Samalla tavoin kuin te valmistaudutte palvelemaan, niin te voitte ja teidän täytyy valmistautua siihen, että aikanaan Herra kutsuu teidät johtotehtävään. Tarvitaan Jeesukseen Kristukseen kohdistuvaa uskoa, joka perustuu syvään rakkauteenne pyhiä kirjoituksia kohtaan, jotta voitte johtaa ihmisiä ja opettaa pelotta Hänen sanaansa. Silloin olette valmiita saamaan Pyhän Hengen jatkuvaksi kumppaniksenne. Sanotte innokkaasti: ”Minä voin”, kun neuvonantajanne Nuorten Naisten johtokunnassa sanoo huolestuneena: ”Sisar Alvarez on tänään sairaana. Kuka voi opettaa hänen luokkaansa?”

Paljolti samaa valmistautumista tarvitaan sitä suurenmoista päivää varten, jolloin Herra kutsuu teidät tehtävään äitinä. Mutta se vaatii vieläkin rakastavampaa sydäntä kuin olette tarvinneet aiemmin. Se vaatii uskoa Jeesukseen Kristukseen enemmän kuin mitä on koskaan aiemmin ollut sydämessänne. Ja se vaatii kykyä rukoilla Pyhän Hengen vaikutusta, ohjausta ja lohtua enemmän kuin minkä olette kenties tunteneet olevan edes mahdollista.

Saatatte kohtuudella kysyä, kuinka minkään ikäinen mies voi tietää, mitä äidit tarvitsevat. Se on aiheellinen kysymys. Miehet eivät voi tietää kaikkea, mutta me voimme oppia joitakin asioita ilmoituksena Jumalalta. Ja voimme myös oppia paljon havainnoimalla, kun hyödynnämme tilaisuutta tavoitella Henkeä auttamaan meitä ymmärtämään, mitä havaitsemme.

Olen tarkkaillut Kathleen Johnson Eyringia niiden 57 vuoden ajan, jotka olemme olleet naimisissa. Hän on neljän pojan ja kahden tytön äiti. Tähän mennessä hän on ottanut vastaan kutsun olla äidillisenä vaikuttajana yli sadalle oman perheen jäsenelle ja sadoille muille, jotka hän on adoptoinut äidilliseen sydämeensä.

Muistatte presidentti Nelsonin täydellisen kuvauksen naisen jumalallisesta tehtävästä – myös hänen tehtävästään äitinä: ”Äitinä, opettajana tai hoivaavana pyhänä hän muovaa elävää savea toiveidensa mukaan. Jumalan kumppanina hänen jumalallinen tehtävänsä on auttaa henkiä elämään ja sieluja kohoamaan. Tämä on hänen luomisensa tarkoitus.”5

Sikäli kuin pystyn käsittämään, vaimoni Kathleen on toiminut sen tehtävän mukaan, joka on annettu Isämme tyttärille. Mielestäni ratkaisu tulee esiin näissä sanoissa: ”Hän muovaa elävää savea toiveidensa mukaan – – Jumalan kumppanina.” Hän ei ole pakottanut. Hän on muovannut. Ja hänellä on ollut toiveidensa pohjana malli, jonka mukaan hän on pyrkinyt muovaamaan niitä, joita hän on rakastanut ja joille hän on ollut äitinä. Hänen mallinaan on ollut Jeesuksen Kristuksen evankeliumi – kuten olen voinut vuosien varrella rukoillen havaita.

Se, että nainen solmii liittoja Jumalan kumppanina ja pitää ne, on tapa, jolla suurenmoiset ja hyvät Jumalan tyttäret ovat aina hoivanneet, johtaneet ja palvelleet kaikin tavoin ja kaikkialla, mihin Hän on valmistanut heitä. Lupaan, että tulette kokemaan iloa matkallanne taivaalliseen kotiinne, kun palaatte Hänen luokseen liitot pitävinä Jumalan tyttärinä.

Todistan, että Isä Jumala elää ja Hän rakastaa teitä. Hän vastaa teidän rukouksiinne. Hänen rakas Poikansa johtaa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkkoa kaikilta osin. Presidentti Russell M. Nelson on Hänen elävä profeettansa. Ja Joseph Smith näki Isän Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen sekä puhui Heidän kanssaan lehdossa Palmyrassa New Yorkin osavaltiossa Yhdysvalloissa. Tiedän, että tämä on totta. Todistan myös, että Jeesus Kristus on Vapahtajanne. Hän rakastaa teitä. Ja Hänen sovituksensa avulla teidät voidaan puhdistaa ja kohottaa niihin korkeisiin ja pyhiin kutsumuksiin, joita teille tulee. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.

Viitteet

  1. OL 20:73.

  2. Ks. Russell M. Nelson, ”Nainen – äärettömän arvokas”, Valkeus, tammikuu 1990, s. 20.

  3. Ks. OL 14:7.

  4. Ks. 1. Nefi 3:7.

  5. Russell M. Nelson, ”Nainen – äärettömän arvokas”, s. 20.