2010–2019
Älä petä minua
Lokakuun 2019 yleiskonferenssi


Älä petä minua

Kun olemme kuuliaisia Jumalan käskyille, meitä johdetaan aina oikeaa tietä emmekä tule petetyiksi.

Tänään tarjoan neuvon sanoja jokaiselle, mutta etenkin teille nousevassa sukupolvessa – Alkeisyhdistyksen lapsille, nuorille miehille ja nuorille naisille. Herran profeetta meidän aikanamme, presidentti Russell M. Nelson, rakastaa teitä syvästi – niin paljon, että hän puhui monille teistä viime vuonna erityisessä nuorille tarkoitetussa maailmanlaajuisessa hartaustilaisuuslähetyksessä nimeltä ”Toivo Israelin”.1 Me kuulemme usein presidentti Nelsonin puhuvan teistä juuri siten – Israelin toivona, Jeesuksen Kristuksen palautetun kirkon nousevana sukupolvena ja tulevaisuutena.

Nuoret ystäväni, haluaisin aloittaa kahdella perhetarinalla.

Sadastoinen dalmatialainen

Vuosia sitten tulin töistä kotiin ja hätkähdin nähdessäni, että kaikkialle oli roiskunut valkoista maalia – maahan, autotallin oveen ja punatiiliseen taloomme. Tarkastelin näkymää tarkemmin ja huomasin, että maali oli yhä märkää. Maalivana johti kohti takapihaa, joten seurasin sitä. Siellä viisivuotias poikamme maalipensseli kädessään jahtasi koiraamme. Kaunis musta labradorinnoutajamme oli roiskittu lähes puolivalkoiseksi!

”Mitä sinä teet?” kysyin tuohtuneena.

Poika pysähtyi, katsoi minua, katsoi koiraa, katsoi pensseliä, josta tippui maalia, ja sanoi: ”Halusin vain, että koiramme näyttäisi samanlaiselta kuin ne mustatäpläiset koirat elokuvassa – siis siinä, jossa on 101 dalmatialaista.”

Kuva
Musta labradorinnoutaja
Kuva
Dalmatialainen

Minä rakastin koiraamme. Mielestäni se oli täydellinen, mutta sinä päivänä poikani ajatteli toisella tavalla.

Raidallinen kissanpentu

Toinen tarinani keskittyy isosetä Groveriin, joka eli talossa kaukana maalla etäällä kaupungista. Grover-setä oli tulossa hyvin vanhaksi. Ajattelimme, että poikiemme pitäisi tavata hänet ennen hänen kuolemaansa. Niinpä ajoimme eräänä iltapäivänä pitkän matkan hänen vaatimattomaan taloonsa. Istuuduimme yhdessä juttelemaan ja esittelemään hänet pojillemme. Pian keskustelun alettua kaksi pientä poikaamme, ehkä viisi- ja kuusivuotiaat, halusivat mennä ulos leikkimään.

Kuultuaan heidän pyyntönsä Grover-setä kumartui eteenpäin aivan lähelle heitä. Hänen kasvonsa olivat niin sään pieksemät ja vieraat, että poikamme pelkäsivät häntä hieman. Setä sanoi heille karhealla äänellään: ”Olkaa varovaisia – ulkona on paljon haisunäätiä.” Kuultuamme tämän Lesa ja minä olimme enemmän kuin yllättyneitä. Olimme huolissamme, että pojat saattaisivat joutua haisunäädän ruiskauttamiksi! Pian pojat lähtivät ulos leikkimään meidän jatkaessamme juttelua.

Kuva
Haisunäätä

Myöhemmin, kun nousimme autoon lähteäksemme kotiin, kysyin pojilta: ”Näittekö te haisunäätiä?” Toinen heistä vastasi: ”Ei, emme nähneet yhtään haisunäätää, mutta näimme mustan kissanpennun, jonka selässä oli valkoinen raita!”

Suuri pettäjä

Nämä kertomukset viattomista lapsista oppimassa jotakin elämästä ja todellisuudesta saavat kenties jokaisen meistä hymyilemään, mutta ne myös havainnollistavat syvällisempää ajatusta.

Ensimmäisessä tarinassa pienellä pojallamme oli lemmikkinä kaunis koira. Siitä huolimatta hän tarttui maalipurkkiin ja pensseli kädessään päätti luoda oman kuvitellun todellisuutensa.

Toisessa tarinassa poikamme olivat autuaan tietämättömiä pahanhajuisesta uhkasta, jonka he kohtasivat havaitessaan haisunäädän. Koska he eivät pystyneet asianmukaisesti tunnistamaan, mitä he olivat itse asiassa nähneet, he olivat vaarassa kärsiä valitettavista seurauksista. Nämä ovat kertomuksia erehtymisestä identiteetissä – siitä, että otaksuu jonkin todellisen olevan jotakin muuta. Kummassakin tapauksessa seuraukset olivat vähäisiä.

Nykyään monet kuitenkin painivat näiden samojen asioiden kanssa paljon laajemmassa määrin. He eivät joko pysty näkemään asioita sellaisina kuin ne todella ovat tai he eivät ole tyytyväisiä totuuteen. Lisäksi toiminnassa on nykyään voimia, jotka on suunniteltu johtamaan tarkoituksellisesti meidät pois ehdottomasta totuudesta. Nämä huijaukset ja valheet ovat paljon enemmän kuin viattomia identiteettierehdyksiä, ja usein niillä on vakavia seurauksia, ei vähäisiä.

Saatana, valheiden isä ja suuri pettäjä, haluaisi meidän kyseenalaistavan asiat niin kuin ne todella ovat ja joko olevan välittämättä iankaikkisista totuuksista tai korvaavan ne jollakin, mikä vaikuttaa mieluisammalta. ”Hän käy sotaa Jumalan pyhiä vastaan”2 ja on käyttänyt vuosituhansia laskelmoiden ja harjoitellen kykyä houkutella Jumalan lapsia uskomaan, että hyvä on pahaa ja paha on hyvää.

Hän on ansainnut itselleen maineen saada kuolevaiset vakuuttumaan siitä, että haisunäädät ovat vain kissanpentuja tai että maalia levittämällä voi muuttaa labradorinnoutajan dalmatialaiseksi!

Kuva
Mooses näki Jumalan kasvokkain

Otetaanpa nyt esimerkki tästä aivan samasta periaatteesta pyhissä kirjoituksissa, kun Herran profeetta Mooses joutui vastatusten tämän saman asian kanssa. ”Mooses temmattiin sangen korkealle vuorelle, – – hän näki Jumalan kasvoista kasvoihin ja hän puhui hänen kanssansa.”3 Jumala opetti Moosekselle, mikä on Mooseksen iankaikkinen identiteetti. Vaikka Mooses oli kuolevainen ja epätäydellinen, Jumala opetti, että Mooses oli ”minun Ainosyntyiseni kaltainen; ja minun Ainosyntyiseni – – on oleva Vapahtaja”4.

Lyhyesti sanottuna tässä ihmeellisessä näyssä Mooses näki Jumalan ja sai myös tietää jotakin tärkeää itsestään: hän oli tosiaankin Jumalan poika.

Kuunnelkaa tarkoin, mitä tapahtui, kun tämä vaikuttava näky päättyi. ”Ja tapahtui, että – – Saatana tuli kiusaamaan häntä ja sanoi: Mooses, ihmisen poika, palvele minua.”5 Mooses vastasi rohkeasti: ”Kuka sinä olet? Sillä katso, minä olen Jumalan poika, hänen Ainosyntyisensä kaltainen; mutta missä on sinun kirkkautesi, että sinua palvelisin?”6

Toisin sanoen Mooses sanoi: ”Sinä et voi pettää minua, sillä minä tiedän, kuka minä olen. Minut on luotu Jumalan kuvaksi. Sinulla ei ole Hänen valoaan eikä kirkkauttaan. Miksi siis minun pitäisi palvella sinua tai langeta sinun huijaukseesi?”

Kiinnittäkää nyt huomiota siihen, kuinka Mooses jatkaa vastaustaan. Hän julistaa: ”Mene pois, Saatana; älä petä minua.”7

Voimme oppia paljon Mooseksen erinomaisesta suhtautumisesta vastustajan esittämään kiusaukseen. Kehotan teitä suhtautumaan samalla tavalla, kun tunnette kiusauksen vaikuttavan itseenne. Käskekää sielunne vihollista sanomalla: ”Mene pois! Sinulla ei ole kirkkautta. Älä houkuttele minua äläkä valehtele minulle, sillä minä tiedän, että olen Jumalan lapsi. Ja minä pyydän aina apua Jumalaltani.”

Vastustaja ei kuitenkaan helposti hylkää tuhoisia motiivejaan pettää ja vähätellä meitä. Hän ei tosiaankaan tehnyt niin Mooseksen kohdalla, vaan sen sijaan halusi saada Mooseksen unohtamaan, kuka tämä oli iankaikkisesti.

Aivan kuin lapsellisen kiukunpuuskan saaneena ”Saatana huusi kovalla äänellä ja raivosi maan päällä ja käski sanoen: Minä olen Ainosyntyinen, palvele minua”8.

Kerrataanpa. Kuulitteko, mitä hän juuri sanoi? ”Minä olen Ainosyntyinen. Palvele minua!”

Suuri pettäjä sanoi itse asiassa: ”Älä ole huolissasi, minä en vahingoita sinua – minä en ole haisunäätä. Olen vain viaton mustavalkoraidallinen kissanpentu.”

Kuva
Mooses karkottaa Saatanan

Silloin Mooses huusi Jumalaa ja sai Hänen jumalallista voimaansa. Vaikka vastustaja vapisi ja maa järisi, Mooses ei taipunut. Hänen äänensä oli varma ja selkeä. ”Poistu luotani, Saatana”, hän julisti, ”sillä vain tätä yhtä Jumalaa, joka on kirkkauden Jumala, minä palvelen.”9

Viimein vastustaja ”poistui – – Mooseksen luota”10.

Sen jälkeen kun Herra oli ilmestynyt ja siunannut Moosesta tämän kuuliaisuudesta, Herra sanoi:

”Siunattu olet sinä, Mooses, sillä – – sinut tehdään suuria vesiä voimakkaammaksi – –.

Ja katso, minä olen sinun kanssasi aina päiviesi loppuun asti.”11

Se, kuinka Mooses vastusti vastustajaa, on meille jokaiselle ilmeikäs ja valaiseva esimerkki, olipa elämänvaiheemme mikä tahansa. Se on voimallinen sanoma teille henkilökohtaisesti – tietää, mitä tehdä, kun hän yrittää pettää teitä. Teitä, kuten Moosesta, on siunattu taivaallisen avun lahjalla.

Käskyjä ja siunauksia

Kuinka voisitte saada tätä taivaallista apua, kuten Mooses, ja välttyä tulemasta petetyiksi tai antamasta periksi kiusaukselle? Herra itse vahvisti tällä taloudenhoitokaudella jumalallisen avun selkeän kanavan julistaessaan: ”Sen tähden, koska minä, Herra, tiesin suuren onnettomuuden, joka kohtaisi maan asukkaita, minä kutsuin palvelijaani Joseph Smith nuorempaa ja puhuin hänelle taivaasta ja annoin hänelle käskyjä.”12 Käyttäen yksinkertaisempia sanoja saattaisimme sanoa, että Herra, joka tuntee ”lopun alusta asti”13, tuntee meidän aikamme ainutlaatuiset vaikeudet. Siksi Hän on antanut meille keinon vastustaa haasteita ja kiusauksia, joista monet ovat suoraa seurausta vastustajan ja hänen hyökkäystensä petollisista vaikutuksista.

Keino on yksinkertainen. Palvelijoidensa välityksellä Jumala puhuu meille lapsilleen ja antaa meille käskyjä. Voisimme ilmaista juuri lainaamani jakeen toisin: ”Minä, Herra, – – kutsuin palvelijaani [presidentti Russell M. Nelsonia] ja puhuin hänelle taivaasta ja annoin hänelle käskyjä.” Eikö tuo olekin loistava totuus?

Lausun vakaan todistuksen, että Herra tosiaankin puhui Joseph Smithille taivaasta alkaen suuresta ensimmäisestä näystä. Hän puhuu myös presidentti Nelsonille meidän aikanamme. Todistan, että Jumala oli yhteydessä profeettoihin muinaisina aikoina ja antoi heille käskyjä, joiden tarkoituksena oli johtaa Hänen lapsensa onneen tässä elämässä ja kirkkauteen seuraavassa.

Jumala antaa edelleen käskyjä elävälle profeetallemme tänä aikana. Esimerkkejä on runsaasti – enemmän kotiin keskittyvä, kirkon tukema tasapaino evankeliumin opetuksessa, kotiopetuksen ja kotikäyntiopetuksen korvaaminen palvelutyöllä, muutokset temppelin toimintatavoissa ja toimituksissa sekä uusi lasten ja nuorten ohjelma. Hämmästelen rakastavan taivaallisen Isän ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen hyvyyttä ja myötätuntoa, Hänen, joka on palauttanut Vapahtajan kirkon maan päälle jälleen kerran ja kutsunut profeetan meidän aikanamme. Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautus on vastapainona vaikeille ajoille aikojen täyttyessä.

Jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea

Kuuliaisuus profeetallemme annetuille käskyille on avain paitsi pettäjän vaikutuksen välttämiseen myös kestävän ilon ja onnen kokemiseen. Tämä jumalallinen kaava on melko yksinkertainen: vanhurskaus eli kuuliaisuus käskyille tuo siunauksia ja siunaukset tuovat elämäämme onnea ja iloa.

Samalla tavoin kuin vastustaja yritti pettää Moosesta, hän kuitenkin yrittää huijata teitä. Hän on aina teeskennellyt olevansa jotakin sellaista, mitä hän ei ole. Hän yrittää aina salata sen, kuka hän todellisuudessa on. Hän väittää, että kuuliaisuus tekee elämästänne kurjaa ja että se vie teiltä onnen.

Tuleeko teille mieleen juonia, joita hän käyttää pettääkseen? Esimerkiksi hän salaa huumeiden ja alkoholinkäytön tuhoisat seuraukset ja sen sijaan esittää, että ne tuovat mielihyvää. Hän upottaa meidät erilaisiin kielteisiin asioihin, joita on sosiaalisessa mediassa, kuten heikentävä vertailu ja idealisoitu todellisuus. Lisäksi hän naamioi muun hämärän, vahingollisen sisällön, jota löytyy verkosta, kuten pornografia, räikeät hyökkäykset muita kohtaan nettikiusaamisen avulla ja väärän tiedon kylväminen epäilyksen ja pelon aiheuttamiseksi sydämessämme ja mielessämme. Ovelasti hän kuiskaa: ”Seuraa vain minua, niin olet varmasti onnellinen.”

Sanat, jotka eräs Mormonin kirjan profeetta kirjoitti hyvin monia vuosisatoja sitten, ovat erityisen merkityksellisiä meidän aikanamme: ”Jumalattomuus ei ole koskaan ollut onnea.”14 Toivon, että me tunnistamme Saatanan petokset sellaisina kuin ne ovat. Vastustakaamme hänen valheitaan ja vaikutustaan ja nähkäämme niiden läpi, sillä hän pyrkii tuhoamaan sielumme ja varastamaan meiltä nykyisen ilomme ja tulevan kirkkautemme.

Rakkaat veljeni ja sisareni, meidän täytyy olla edelleen uskollisia ja valppaita, sillä se on ainoa keino erottaa totuus ja kuulla Herran ääni Hänen palvelijoidensa välityksellä. ”Sillä Henki puhuu totta eikä valehtele. – – Nämä asiat on ilmaistu meille selkeästi, sielumme pelastukseksi – –, sillä Jumala puhui ne myös muinoin profeetoille.”15 Me olemme kaikkivaltiaan Jumalan pyhiä, toivo Israelin! Horjummeko me? Väistymmekö pois paikaltamme? ”Ei! – – Käskyillesi, oi Herrani, uskollinen olen iäti.”16

Lausun todistukseni Israelin Pyhästä – Jeesuksen Kristuksen nimestä. Todistan Hänen kestävästä rakkaudestaan, totuudesta ja ilosta, jotka Hänen ääretön ja iankaikkinen uhrinsa on tehnyt mahdollisiksi. Kun olemme kuuliaisia Hänen käskyilleen, meitä johdetaan aina oikeaa tietä emmekä tule petetyiksi. Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.