Olkaa uskollisia, älkää epäuskoisia
Meidän täytyy tietoisesti varata joka päivä aikaa siihen, että irrottaudumme maailmasta ja olemme yhteydessä taivaaseen.
Jokin aika sitten heräsin ja valmistauduin tutkimaan pyhiä kirjoituksia. Otin älypuhelimeni ja istuin vuoteeni vieressä olevaan tuoliin aikoen avata Evankeliumiaiheinen kirjasto -sovelluksen. Avasin puhelimeni lukituksen ja olin juuri aikeissa aloittaa opiskelun, kun huomasin puoli tusinaa ilmoitusta tekstiviesteistä ja sähköposteista, joita oli tullut yön aikana. Ajattelin: ”Käyn nopeasti läpi nuo viestit ja sitten paneudun pyhiin kirjoituksiin.” No, kaksi tuntia myöhemmin olin yhä lukemassa tekstiviestejä, sähköposteja, uutiskatsauksia ja sosiaalisen median julkaisuja. Kun tajusin, mitä kello oli, ryntäsin hätääntyneenä valmistautumaan päivää varten. Sinä aamuna minulta jäi väliin pyhien kirjoitusten tutkimishetkeni, enkä sen vuoksi saanut toivomaani hengellistä ravintoa.
Hengellistä ravintoa
Olen varma, että monet teistä voivat samaistua. Nykyajan tekniikka siunaa meitä monin tavoin. Se voi yhdistää meidät ystäviin ja perheeseen, antaa meille tietoa ja uutisia nykyhetken tapahtumista eri puolilla maailmaa. Se voi kuitenkin myös kääntää huomiomme pois tärkeimmästä yhteydestä: yhteydestämme taivaaseen.
Toistan sen, mitä profeettamme, presidentti Russell M. Nelson, on sanonut: ”Me elämme maailmassa, joka on monimutkainen ja kasvavassa määrin riidanhaluinen. Sosiaalisen median alituinen saatavilla olo sekä vuorokauden ympäri päivittyvät uutiset pommittavat meitä jatkuvilla sanomilla. Jos haluamme, että meillä on minkäänlaista toivoa seuloa niitä lukemattomia ääniä ja ihmisfilosofioita, jotka hyökkäävät totuutta vastaan, meidän täytyy oppia vastaanottamaan ilmoitusta.”
Presidentti Nelson jatkoi varoittamalla: ”Tulevina päivinä ei ole mahdollista selviytyä hengellisesti ilman Pyhän Hengen johdattavaa, ohjaavaa, lohduttavaa ja jatkuvaa vaikutusta.”1
Vuosia sitten presidentti Boyd K. Packer kertoi peuralaumasta, joka paksun lumisateen vuoksi oli joutunut loukkuun luontaisen elinympäristönsä ulkopuolelle ja kohtaisi mahdollisen nälkiintymisen. Jotkut hyvää tarkoittavat ihmiset yrittivät pelastaa peurat viemällä alueelle kuormakaupalla heinää – peurat eivät tavallisesti syö heinää, mutta ihmiset toivoivat, että se auttaisi peuroja selviytymään talvesta. Valitettavasti useimmat peurat löydettiin myöhemmin kuolleina. Ne olivat syöneet heinää, mutta se ei ollut ravinnut niitä, ja vatsa täynnä ne olivat kuolleet nälkään.2
Monet niistä viesteistä, joilla meitä informaation aikakaudella pommitetaan, ovat hengellinen vastine heinän syöttämisestä peuroille – voimme syödä sitä koko päivän, mutta se ei ravitse meitä.
Mistä löydämme todellista hengellistä ravintoa? Useimmiten sitä ei löydy sosiaalisen median suuntauksista. Me löydämme sitä, kun ponnistelemme eteenpäin liittopolulla ”pitäen jatkuvasti kiinni rautakaiteesta” ja nautimme elämän puun hedelmää.3 Se tarkoittaa sitä, että meidän täytyy tietoisesti varata joka päivä aikaa siihen, että irrottaudumme maailmasta ja olemme yhteydessä taivaaseen.
Unessaan Lehi näki ihmisiä, jotka nauttivat hedelmää mutta sitten suuren ja avaran rakennuksen, maailman ylpeyden, vaikutuksesta hylkäsivät sen.4 On mahdollista, että nuoret varttuvat myöhempien aikojen pyhien kodissa, osallistuvat kaikkiin heille kuuluviin kirkon kokouksiin ja luokkiin, jopa osallistuvat toimituksiin temppelissä, ja sitten kulkevat pois ”kielletyille poluille ja [joutuvat] hukkaan”5. Miksi tällaista tapahtuu? Monissa tapauksissa se johtuu siitä, että vaikka he ovatkin ulkoisesti tehneet hengellisiä asioita, he eivät ole kokeneet todellista kääntymystä. Heitä on ruokittu, mutta heitä ei ole ravittu.
Sitä vastoin olen tavannut monia teistä nuorista myöhempien aikojen pyhistä, jotka ovat älykkäitä, vahvoja ja uskollisia. Te tiedätte, että te olette Jumalan poikia ja tyttäriä ja että Hänellä on teille työ tehtäväksi. Te rakastatte Jumalaa ”koko sydämestänne, väkevyydestänne, mielestänne ja voimastanne”6. Te pidätte solmimanne liitot ja palvelette muita aloittaen kotoa. Te osoitatte uskoa, teette parannusta ja edistytte joka päivä, ja tämä tuo teille kestävää iloa. Te valmistaudutte temppelin siunauksiin ja muihin mahdollisuuksiin, joita saatte Vapahtajan tosi seuraajina. Ja te autatte maailman valmistamisessa Vapahtajan toiseen tulemiseen kutsuen kaikkia tulemaan Kristuksen luokse ja vastaanottamaan Hänen sovituksensa siunaukset. Te olette yhteydessä taivaaseen.
Te kohtaatte kyllä haasteita. Mutta niitä kohtaa jokainen sukupolvi. Nämä ovat meidän päiviämme, ja meidän pitää olla uskollisia, ei epäuskoisia. Todistan, että Herra tuntee haasteemme, ja presidentti Nelsonin johdolla Hän valmistaa meitä kohtaamaan ne. Uskon, että olemme saaneet profeetan äskettäisen kutsun koskien kotiin keskittyvää kirkkoa, jota tukee se, mitä teemme kirkkorakennuksissamme7, jotta se voi auttaa meitä selviytymään – jopa menestymään – tänä hengellisen aliravitsemuksen aikana.
Kotiin keskittyvä
Mitä tarkoittaa kotiin keskittyvä kirkko? Kodit voivat näyttää hyvin erilaisilta eri puolilla maailmaa. Te saatatte kuulua perheeseen, joka on ollut kirkossa monien sukupolvien ajan. Tai saatatte olla ainoa kirkon jäsen perheessänne. Saatatte olla naimisissa tai naimaton, kodissanne saattaa olla lapsia tai ei.
Olosuhteistanne riippumatta te voitte tehdä kodistanne evankeliumin oppimisen ja sen mukaan elämisen keskuksen. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että otatte henkilökohtaisen vastuun kääntymyksestänne ja hengellisestä kasvustanne. Se tarkoittaa sitä, että noudatatte presidentti Nelsonin neuvoa muuttaa kotinne uskon pyhäköksi.8
Vastustaja yrittää saada teidät vakuuttuneiksi siitä, ettei hengellinen ravinto ole välttämätöntä tai – vielä ovelammin – että se voi odottaa. Hän on häiritsemisen mestari ja viivyttelyn alkuunpanija. Hän kiinnittää huomiotanne asioihin, jotka tuntuvat kiireellisiltä mutta jotka todellisuudessa eivät ole kovinkaan tärkeitä. Hän haluaisi teidän huolehtivan ja hätäilevän niin monista asioista, että laiminlyötte sen yhden, joka on tarpeen.9
Kuinka kiitollinen olenkaan hyvistä vanhemmistani10, jotka kasvattivat perheensä kodissa, jossa tarjottiin jatkuvaa hengellistä ravintoa, rakastavia ihmissuhteita ja tervehenkistä virkistystoimintaa. Opetukset, joita he antoivat nuoruudessani, ovat olleet minulle suureksi hyödyksi. Vanhemmat, luokaa vahvat suhteet lapsiinne. He tarvitsevat aikaanne enemmän, eivät vähemmän.
Kirkon tukema
Kun teette niin, kirkko on valmiina tukemaan teitä. Kokemuksemme kirkossa voivat vahvistaa sitä hengellistä ravitsemista, jota saamme kotona. Tähän mennessä tänä vuonna olemme nähneet tällaista kirkon tukea pyhäkoulussa ja Alkeisyhdistyksessä. Tulemme näkemään sitä enemmän myös Aaronin pappeuden ja Nuorten Naisten kokouksissa. Nyt tammikuusta alkaen näiden kokousten opetusohjelmaa mukautetaan hieman. Ohjelma keskittyy edelleen evankeliumin aiheisiin, mutta nuo aiheet yhdenmukaistetaan julkaisun Tule ja seuraa minua – sinä ja perheesi kanssa. Tämä on pieni muutos, mutta sillä voi olla suuri vaikutus nuorten hengelliseen ravitsemiseen.
Millaista muuta tukea kirkko tarjoaa? Kirkossa me nautimme sakramentin, joka auttaa meitä joka viikko vahvistamaan uudelleen sitoutumisemme Vapahtajaan. Ja kirkossa me kokoonnumme muiden uskovien kanssa, jotka ovat tehneet samat liitot. Rakastavat suhteet, joita luomme Jeesuksen Kristuksen muihin opetuslapsiin, voivat olla voimallisena tukena kotiin keskittyvälle opetuslapseudellemme.
Kun olin 14-vuotias, perheemme muutti uudelle asuinalueelle. Teistä se ei ehkä tunnu kauhealta murhenäytelmältä, mutta siihen aikaan se oli minun mielestäni musertavaa. Se tarkoitti sitä, että minua ympäröivät tuntemattomat ihmiset. Se tarkoitti sitä, että seurakuntamme kaikki muut nuoret miehet kävisivät toista koulua kuin minä. Ja 14-vuotiaan mielessäni mietin: ”Kuinka vanhempani saattoivat tehdä tämän minulle?” Minusta tuntui kuin elämäni olisi ollut pilalla.
Nuorten Miesten toiminnoissamme pystyin kuitenkin luomaan suhteita koorumimme muihin jäseniin, ja heistä tuli ystäviäni. Lisäksi piispakunnan jäsenet ja Aaronin pappeuden neuvojat alkoivat osoittaa erityistä kiinnostusta elämääni kohtaan. He kävivät urheilutapahtumissa, joihin osallistuin. He kirjoittivat minulle rohkaisevia viestejä, joita olen säilyttänyt tähän päivään asti. He pitivät minuun edelleen yhteyttä, kun menin yliopistoon ja kun lähdin lähetystyöhön. Yksi heistä oli jopa vastassa lentoasemalla, kun tulin kotiin. Olen ikuisesti kiitollinen näistä hyvistä veljistä ja siitä, että he sekä osoittivat rakkautta että pitivät odotukset korkealla. He suuntasivat minut kohti taivasta, ja elämästä tuli valoisaa, onnellista ja iloista.
Kuinka me vanhemmat ja johtajat autamme nuoria tietämään, etteivät he kulje liittopolkua yksin? Sen lisäksi, että solmimme heihin henkilökohtaisia suhteita, me kutsumme heitä isoihin ja pieniin kokoontumisiin – Nuorten voimaksi -konferensseista ja nuorten leireistä koorumin ja luokan viikoittaisiin toimintoihin. Älkää koskaan aliarvioiko sitä voimaa, joka koituu kokoontumisesta muiden kanssa, jotka myös pyrkivät olemaan vahvoja. Piispat ja muut johtohenkilöt, keskittykää ravitsemaan seurakuntanne lapsia ja nuoria. He tarvitsevat aikaanne enemmän, eivät vähemmän.
Olittepa sitten johtaja, naapuri, koorumin jäsen tai vain seurakuntalainen, niin jos teillä on mahdollisuus koskettaa jonkun nuoren elämää, auttakaa häntä saamaan yhteys taivaaseen. Teidän vaikutuksenne saattaa olla juuri sitä ”kirkon tukea”, jota tuo nuori tarvitsee.
Veljet ja sisaret, todistan, että Jeesus Kristus johtaa tätä kirkkoa. Hän innoittaa johtajiamme ja opastaa meitä sen hengellisen ravinnon ääreen, jota tarvitsemme selviytyäksemme ja menestyäksemme myöhempinä aikoina. Tuo hengellinen ravinto auttaa meitä olemaan uskollisia eikä epäuskoisia. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.