2010–2019
Pyhyys ja onnensuunnitelma
Alaviitteet

Hide Footnotes

Aihe

Pyhyys ja onnensuunnitelma

Suurempi onnellisuus tulee suuremman henkilökohtaisen pyhyyden avulla.

Rakkaat veljeni ja sisareni, olen rukoillut voimaa auttaa teitä pyrkiessänne tulemaan onnellisiksi. Jotkut saattavat tuntea olevansa jo nyt riittävän onnellisia, mutta varmastikaan kukaan ei torju tarjousta suuremmasta onnellisuudesta. Jokainen on innokas ottamaan vastaan varman tarjouksen kestävästä onnellisuudesta.

Sen taivaallinen Isä, Hänen rakas Poikansa Jeesus Kristus ja Pyhä Henki ovat tarjonneet jokaiselle taivaallisen Isän henkilapselle, joka elää tällä hetkellä, joka tulee elämään tai joka on koskaan elänyt tässä maailmassa. Tätä tarjousta nimitetään toisinaan onnensuunnitelmaksi. Sitä nimitystä käytti profeetta Alma, kun hän opetti poikaansa, joka oli jäänyt kiinni synnin kurjuuteen. Alma tiesi, ettei jumalattomuus voisi koskaan olla onnea hänen pojalleen – tai kenellekään taivaallisen Isän lapselle.1

Hän opetti pojalleen, että kasvaminen pyhyydessä oli ainoa tie onneen. Hän teki selväksi, että suurempi pyhyys tulee mahdolliseksi, kun Jeesuksen Kristuksen sovitus puhdistaa meidät ja tekee meidät täydellisiksi.2 Ainoastaan uskomalla Jeesukseen Kristukseen, tekemällä jatkuvaa parannusta ja pitämällä liitot me pystymme saavuttamaan kestävän onnen, jota me kaikki haluamme kokea ja jonka haluamme säilyttää.

Rukoukseni tänään on, että voin auttaa teitä ymmärtämään, että suurempi onnellisuus tulee suuremmasta henkilökohtaisesta pyhyydestä, jotta toimitte tämän uskon pohjalta. Sitten kerron, mitä itse tiedän siitä, mitä voimme tehdä tullaksemme kelvollisiksi tähän entistä pyhemmäksi tulemisen lahjaan.

Pyhissä kirjoituksissa meille opetetaan muun muassa, että meidät voidaan pyhittää eli meistä voi tulla pyhempiä, kun osoitamme uskoa Kristukseen3, osoitamme kuuliaisuuttamme4, teemme parannusta5, teemme uhrauksia Hänen vuokseen6, vastaanotamme pyhiä toimituksia ja pidämme Hänen kanssaan solmimamme liitot7. Kelvollisuus pyhyyden lahjaan edellyttää nöyryyttä8, sävyisyyttä9 ja kärsivällisyyttä10.

Yhden kokemuksen, jossa halusin lisää pyhyyttä, sain Suolajärven temppelissä. Menin temppeliin ensimmäistä kertaa, ja minulle oli kerrottu hyvin vähän siitä, mitä odottaa. Olin nähnyt rakennuksen ulkoseinässä sanat: ”Herralle pyhitetty” ja ”Herran huone”. Tunsin suurta odotusta. Silti mietin, olinko valmis astumaan sisään.

Äitini ja isäni kulkivat edelläni, kun astuimme temppeliin. Meitä pyydettiin näyttämään suosituksemme, joka vahvisti kelvollisuutemme.

Vanhempani tunsivat miehen suositustiskin ääressä. Niinpä he jäivät hetkeksi puhumaan hänen kanssaan. Menin yksin edeltä suureen tilaan, missä kaikki oli hohtavan valkoista. Katsoin ylös kattoon, joka oli niin korkealla yläpuolellani, että se näytti avoimelta taivaalta. Sinä hetkenä mieleeni tuli selkeä vaikutelma, että olin ollut siellä aiemmin.

Mutta sitten kuulin hyvin lempeän äänen – se ei ollut oma ääneni. Hiljaa lausuttiin nämä sanat: ”Et ole ollut täällä koskaan aiemmin. Muistelet hetkeä, ennen kuin synnyit. Olit tällaisessa pyhässä paikassa. Tunsit, että Vapahtaja oli tulossa siihen paikkaan, jossa seisoit. Ja olit onnellinen, koska olit innokas tapaamaan Hänet.”

Tuo kokemus Suolajärven temppelissä kesti vain hetken. Silti muisto siitä tuo yhä rauhaa, iloa ja hiljaista onnellisuutta.

Sinä päivänä opin monia asioita. Yksi on se, että Pyhä Henki puhuu hiljaisella, vienolla äänellä. Voin kuulla Häntä, kun sydämessäni on hengellistä rauhaa. Hän saa minut tuntemaan onnellisuutta ja varmuutta siitä, että minusta on tulossa pyhempi. Ja se tuo aina sen onnellisuuden, jota tunsin niinä ensimmäisinä hetkinä Jumalan temppelissä.

Olette huomanneet omassa elämässänne ja muiden elämässä onnellisuuden ihmeen, joka tulee, kun kasvaa pyhyydessä, kun tulee enemmän Vapahtajan kaltaiseksi. Viime viikkoina olen ollut ihmisten vierellä, jotka pystyivät kohtaamaan kuoleman uskoen täysin Vapahtajaan ja ilo kasvoillaan.

Eräs mies oli perheensä ympäröimä. Hän ja hänen vaimonsa olivat juttelemassa hiljaa, kun poikani ja minä astuimme sisään. Olin tuntenut heidät monien vuosien ajan. Olin nähnyt Jeesuksen Kristuksen sovituksen toimivan heidän elämässään ja heidän perheensä jäsenten elämässä.

He olivat yhdessä päättäneet lopettaa hoidot, joilla oli tarkoitus pidentää miehen elämää. Kun mies puhui meille, vallitsi rauhallinen tunne. Hän hymyili, kun hän ilmaisi kiitollisuutensa evankeliumista ja sen puhdistavasta vaikutuksesta häneen ja hänen rakastamaansa perheeseen. Hän puhui onnellisista palveluvuosistaan temppelissä. Tämän miehen pyynnöstä poikani voiteli hänen päänsä pyhitetyllä öljyllä. Minä sinetöin voitelun. Kun tein niin, sain selkeän kehotuksen sanoa hänelle, että hän näkisi pian Vapahtajansa kasvokkain.

Lupasin hänelle, että hän tuntisi onnellisuutta, rakkautta ja Vapahtajan hyväksyntää. Hän hymyili lämpimästi, kun lähdimme. Hänen viimeiset sanansa minulle olivat: ”Kerro Kathylle, että rakastan häntä.” Vaimoni Kathleen oli monien vuosien ajan kannustanut tämän miehen perheen jäseniä monessa sukupolvessa ottamaan vastaan Vapahtajan kutsun tulla Hänen luokseen, solmia pyhiä liittoja ja pitää ne sekä olla siten oikeutettuja onnellisuuteen, joka tulee tuon suuremman pyhyyden seurauksena.

Tämä mies kuoli tunteja myöhemmin. Muutaman viikon kuluttua siitä, kun hän oli kuollut, hänen leskensä antoi vaimolleni ja minulle lahjan. Hän hymyili puhuessamme. Hän sanoi ystävällisesti: ”Odotin tuntevani surua ja yksinäisyyttä. Tunnen itseni hyvin onnelliseksi. Onkohan se sopivaa?”

Tietäessäni, kuinka paljon hän rakasti aviomiestään ja kuinka kumpikin heistä oli tullut tuntemaan Herran sekä rakastamaan ja palvelemaan Häntä, sanoin hänelle, että hänen onnellisuuden tunteensa olivat luvattu lahja, koska hänet oli uskollisen palvelutyönsä kautta tehty pyhemmäksi. Hänen pyhyytensä oli tehnyt hänet kelvolliseksi siihen onnellisuuteen.

Jotkut kuulijoista tänään saattavat miettiä: ”Miksi minä en tunne rauhaa ja onnea, joita luvataan niille, jotka ovat olleet uskollisia? Olen ollut uskollinen hirvittävissä vastoinkäymisissä, mutta en tunne onnellisuutta.”

Myös profeetta Joseph Smith kohtasi tämän koetuksen. Hän rukoili huojennusta, kun hänet oli suljettu Libertyn vankilaan Missourissa. Hän oli ollut uskollinen Herralle. Hän oli kasvanut pyhyydessä. Silti hänestä tuntui, että onnellisuus oli evätty.

Herra opetti hänelle kärsivällisyyttä, jota me kaikki tarvitsemme jossakin vaiheessa – ja kenties pitkiä aikoja – kuolevaisuuden koetuksessamme. Tässä on Herran sanoma uskolliselle ja kärsivälle profeetalleen:

”Ja jos sinut heitetään kuoppaan tai murhaajien käsiin ja kuolemantuomio langetetaan päällesi; jos sinut heitetään syvyyteen; jos hyökyvät aallot vehkeilevät sinua vastaan; jos ankarista tuulista tulee vihollisiasi; jos taivaat kasaavat synkeytensä ja kaikki luonnonvoimat yhdistyvät tukkiakseen tien; ja ennen kaikkea, jos itse helvetti aukaisee kitansa ammolleen sinua tavoitellen, tiedä, poikani, että kaikki tämä antaa sinulle kokemusta ja on sinun hyväksesi.

Ihmisen Poika on laskeutunut kaiken tämän alapuolelle. Oletko sinä suurempi kuin hän?

Ja nyt, pysy tielläsi, niin pappeus pysyy sinulla, sillä heidän rajansa on määrätty; he eivät voi päästä yli. Päiväsi ovat tiedossa, eikä sinun vuosiasi vähennetä; älä siis pelkää, mitä ihminen voi tehdä, sillä Jumala on kanssasi aina ja ikuisesti.”11

Tämän saman valistavan opetuksen Herra antoi Jobille, joka maksoi kalliin hinnan, jotta sovitus voisi tehdä hänestä pyhemmän. Sen pohjalta, mitä Jobista kerrotaan, tiedämme, että hän oli pyhä: ”Usin maassa eli mies, jonka nimi oli Job. Hän oli kunnon mies, rehellinen ja jumalaapelkäävä, ja hän karttoi kaikkea pahaa.”12

Sitten Job menetti omaisuutensa, perheensä ja jopa terveytensä. Saatatte muistaa Jobin epäilleen, oliko hänen suurempi pyhyytensä, jonka hän oli saanut suurempien vastoinkäymisten kautta, tehnyt hänet kelvolliseksi suurempaan onneen. Jobista tuntui, että pyhyys oli tuonut kurjuutta.

Herra kuitenkin antoi Jobille saman oikaisevan opetuksen, jonka Hän antoi Joseph Smithille. Hän antoi Jobin nähdä tämän sydäntäsärkevän tilanteen hengellisin silmin. Hän sanoi:

”Vyötä itsesi, puolustaudu kuin mies! Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.

Missä sinä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro, miten se tapahtui, jos osaat!

Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli?

Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven,

kun aamun tähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat huusivat ääneen iloaan?”13

Sitten kun Job oli tehnyt parannuksen siitä, että oli sanonut Jumalaa epäoikeudenmukaiseksi, hänen annettiin nähdä koettelemuksensa korkeammalla ja pyhemmällä tavalla. Hän oli tehnyt parannuksen.

”Silloin Job sanoi Herralle:

– Nyt minä ymmärrän, että kaikki on sinun vallassasi eikä mikään suunnitelmasi ole mahdoton sinun toteuttaa.

Sinä kysyit: ’Kuka on tämä, joka näin peittää minun tarkoitukseni mielettömillä puheillaan?’ Minä se olen. Olen puhunut mitään ymmärtämättä asioista, joita en käsitä – ne ovat minulle liian ihmeellisiä.

Sinä sanoit: ’Kuuntele nyt, kun minä puhun. Nyt minä kysyn sinulta, ja sinä vastaat.’

Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut.

Sen tähden minä häpeän puheitani ja kadun niitä tomussa ja tuhkassa.”14

Kun Job oli tehnyt parannuksen ja sen myötä tullut pyhemmäksi, Herra siunasi häntä yli kaiken sen, mitä hän oli menettänyt. Mutta kenties kaikkein suurin siunaus Jobille oli se, että vastoinkäymisten ja parannuksen avulla hän oli kasvanut pyhyydessä. Hän oli kelvollinen saamaan suurempaa onnellisuutta vielä edessä olevina elinpäivinään.

Meistä ei tule pyhempiä pelkästään pyytämällä sitä. Niin tapahtuu, kun teemme sitä, mitä tarvitaan, jotta Jumala voi muuttaa meidät.

Presidentti Russell M. Nelson on antanut mielestäni parhaan neuvon siitä, kuinka edetä liittopolulla suurempaan pyhyyteen. Hän osoitti tien, kun hän kehotti:

”Kokekaa päivittäisen parannuksenteon vahvistava voima – että joka päivä toimii hieman paremmin ja on hieman parempi.

Kun päätämme tehdä parannuksen, me päätämme muuttua! Annamme Vapahtajan muovata meistä parhaan version itsestämme. Teemme valinnan kasvaa hengellisesti ja saada iloa – iloa lunastuksesta Hänessä. Kun teemme valinnan tehdä parannuksen, me teemme valinnan tulla enemmän Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi!”

Presidentti Nelson jatkoi kannustaen meitä pyrkimyksissämme tulla pyhemmiksi: ”Herra ei odota meiltä täydellisyyttä tässä vaiheessa. – – Mutta Hän kylläkin odottaa meidän tulevan entistä puhtaammiksi. Päivittäinen parannus on tie puhtauteen.”15

Myös presidentti Dallin H. Oaks on eräässä aiemmassa konferenssipuheessa auttanut minua näkemään selvemmin, kuinka me kasvamme pyhyydessä ja kuinka voimme tietää, että olemme kulkemassa sitä kohti. Hän kysyi: ”Kuinka me saamme hengellisyyttä? Kuinka me voimme saavuttaa sellaisen pyhyyden asteen, että Pyhä Henki voi olla jatkuvana kumppaninamme? Kuinka me opimme näkemään ja arvioimaan tämän maailman asioita iankaikkisuuden näkökulmasta?”16

Presidentti Oaksin vastaus alkaa siitä, että osoitamme suurempaa uskoa Jeesukseen Kristukseen meidän rakastavana Vapahtajanamme. Se saa meidät tavoittelemaan anteeksiantoa joka päivä ja muistamaan Hänet joka päivä pitämällä Hänen käskynsä. Tuo suurempi usko Jeesukseen Kristukseen tulee, kun kestitsemme itseämme päivittäin Hänen sanallaan.

Laulussa ”Suo enemmän mulle” ehdotetaan, kuinka voi rukoilla apua, jotta voi tulla pyhemmäksi. Sanoittaja antaa viisaasti ymmärtää, että tavoittelemamme pyhyys on lahja, jonka meille suo rakastava Jumala ja joka annetaan ajan kuluessa kaiken sen jälkeen, mitä voimme tehdä. Muistatte viimeisen säkeistön:

Suo enemmän mulle

Myös puhtautta,

Suo kaipuuta luokses

Pois maailmasta.

Suo Sun valtakuntaas

Mun valmistua,

Suo pyhäksi tulla

Kuin Vapahtaja.17

Olivatpa henkilökohtaiset olosuhteemme mitä tahansa, olimmepa liittopolulla kotiin missä kohtaa tahansa, niin suotakoon meille vastaus rukoillessamme entistä suurempaa pyhyyttä. Tiedän, että kun meille suodaan pyyntömme mukaisesti, meidän onnellisuutemme lisääntyy. Se voi tapahtua hitaasti, mutta se tapahtuu. Olen saanut sen varmuuden rakastavalta taivaalliselta Isältä ja Hänen rakkaalta Pojaltaan Jeesukselta Kristukselta.

Todistan, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta ja että presidentti Russell M. Nelson on elävä profeettamme tänä päivänä. Isä Jumala elää ja rakastaa meitä. Hän haluaa meidän tulevan kotiin Hänen luokseen perheinä. Rakastava Vapahtajamme kutsuu meitä seuraamaan Häntä matkallamme sinne. He ovat valmistaneet tien. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.