Kun uskoamme on koeteltu
Kun noudatamme Jumalan ääntä ja kuljemme Hänen liittopolkuaan, Hän vahvistaa meitä koettelemuksissamme.
Kun olin lapsi, eräs kirkon jäsen nimeltä Frank Talley tarjoutui auttamaan perhettämme lentämään Puerto Ricosta Salt Lake Cityyn, jotta meidät voitaisiin sinetöidä yhteen temppelissä, mutta pian alkoi ilmaantua esteitä. Yksi siskoistani, Marivid, sairastui vakavasti. Levottomina vanhempani rukoilivat, mitä tehdä, mutta tunsivat silti innoitusta lähteä matkalle. He luottivat siihen, että kun he uskollisesti noudattaisivat Herran kehotusta, perhettämme varjeltaisiin ja siunattaisiin – ja niin tapahtui.
Kohtaammepa elämässä millaisia esteitä hyvänsä, niin me voimme luottaa siihen, että Jeesus Kristus valmistaa tien eteenpäin, kun kuljemme uskossa. Jumala on luvannut, että kaikki, jotka elävät Hänen kanssaan tekemiensä liittojen mukaan, saavat Hänen aikataulunsa mukaisesti kaikki Hänen lupaamansa siunaukset. Vanhin Jeffrey R. Holland on opettanut: ”Jotkin siunaukset tulevat pian, jotkin tulevat myöhemmin, jotkin tulevat vasta taivaassa – mutta niille, jotka omaksuvat Jeesuksen Kristuksen evankeliumin, ne tulevat.”1
Moroni opetti, että ”usko on sellaista, mitä toivotaan mutta ei nähdä; älkää siis kiistäkö siksi, ettette näe, sillä te ette saa todistusta, ennen kuin uskonne on koeteltu”2.
Meidän kysymyksemme on: Mitä meidän tulee tehdä, että kohtaisimme parhaalla tavalla tiellemme tulevat koettelemukset?
Ensimmäisessä julkisessa puheessaan kirkon presidenttinä presidentti Russell M. Nelson opetti: ”Uutena presidenttikuntana haluamme aloittaa pitäen mielessä päämäärän. Tästä syystä puhumme teille tänään temppelistä käsin. Päämäärä, johon jokainen meistä pyrkii, on saada avuksemme voima Herran huoneessa, tulla sinetöidyksi perheinä, olla uskollisia temppelissä tehdyille liitoille, jotka tekevät meistä kelvollisia Jumalan suurimpaan lahjaan – iankaikkiseen elämään. Temppelitoimitukset ja siellä tekemänne liitot vahvistavat ratkaisevalla tavalla elämäänne, avioliittoanne ja perhettänne sekä kykyänne vastustaa vastustajan hyökkäyksiä. Teidän palvelunne temppelissä ja teidän palvelutyönne siellä esivanhempienne puolesta siunaavat teitä entistä suuremmalla määrällä henkilökohtaista ilmoitusta ja rauhaa ja lujittavat sitoumustanne pysyä liittopolulla.”3
Kun noudatamme Jumalan ääntä ja kuljemme Hänen liittopolkuaan, Hän vahvistaa meitä koettelemuksissamme.
Perheemme matka temppeliin vuosia sitten oli vaikea, mutta kun lähestyimme temppeliä Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa, äitini sanoi täynnä iloa ja uskoa: ”Kaikki käy hyvin, sillä Herra varjelee meitä.” Meidät sinetöitiin perheenä yhteen, ja siskoni toipui. Näin tapahtui vasta kun vanhempieni uskoa oli koeteltu ja kun he olivat noudattaneet Herran kehotuksia.
Tämä vanhempieni esimerkki vaikuttaa elämäämme yhä nykyään. Heidän esimerkkinsä opetti meille, mikä on evankeliumin opin tarkoitus, ja auttoi meitä ymmärtämään merkityksen, päämäärän ja siunaukset, joita evankeliumi tuo. Jeesuksen Kristuksen evankeliumin tarkoituksen ymmärtäminen voi auttaa meitä myös kohtaamaan koettelemuksemme uskoen.
Pohjimmiltaan kaikki, mitä Jumala kutsuu ja käskee meitä tekemään, on osoitusta Hänen rakkaudestaan meitä kohtaan ja Hänen halustaan antaa meille siunaukset, jotka on varattu uskollisille. Me emme voi olettaa, että lapsemme oppivat rakastamaan evankeliumia omin neuvoin. Meidän vastuumme on opettaa heitä. Kun autamme lapsiamme oppimaan, kuinka käyttää tahdonvapauttaan viisaasti, meidän esimerkkimme voi innoittaa heitä tekemään omat vanhurskaat valintansa. Heidän uskollinen elämänsä vuorostaan auttaa heidän lapsiaan tuntemaan itse, että evankeliumi on totta.
Nuoret miehet ja nuoret naiset, kuunnelkaa profeettaa hänen puhuessaan teille tänään. Pyrkikää oppimaan jumalallisia totuuksia ja pyrkikää ymmärtämään evankeliumia itse. Presidentti Nelson neuvoi äskettäin: ”Mitä viisautta teiltä puuttuu? – – Noudattakaa profeetta Josephin esimerkkiä. Etsikää hiljainen paikka. – – Nöyrtykää Jumalan edessä. Vuodattakaa sydämenne taivaalliselle Isällenne. Kääntykää Hänen puoleensa saadaksenne vastauksia.”4 Kun pyydätte johdatusta rakastavalta taivaalliselta Isältänne kuunnellen elävien profeettojen neuvoja ja seuraten vanhurskaiden vanhempien esimerkkiä, teistäkin voi tulla vahva uskon lenkki suvussanne.
Te vanhemmat, joilla on lapsia, jotka ovat lähteneet liittopolulta, menkää lempeästi takaisin. Auttakaa heitä ymmärtämään evankeliumin totuuksia. Aloittakaa nyt. Koskaan ei ole liian myöhäistä.
Vanhurskaan elämän esimerkillämme voi olla suuri vaikutus. Presidentti Nelson on sanonut: ”Me myöhempien aikojen pyhät olemme tottuneet ajattelemaan, että ’kirkko’ on jotakin sellaista, mitä tapahtuu seurakuntakeskuksissamme, ja että sitä tukee se, mitä tapahtuu kotona. Me tarvitsemme muutosta tähän malliin. Nyt on aika kotiin keskittyvälle kirkolle, jota tukee se, mitä tapahtuu seurakuntiemme ja vaarnojemme rakennuksissa.”5
Pyhissä kirjoituksissa opetetaan: ”Ohjaa lapsi heti oikealle tielle, niin hän vanhanakaan ei siltä poikkea.”6
Niissä sanotaan myös: ”Ja nyt, koska sanan saarnaamisella oli suuri taipumus johdattaa kansaa tekemään sitä, mikä oli oikein – niin, sillä oli ollut kansan mieleen voimallisempi vaikutus kuin miekalla tai millään muulla, mitä heille oli tapahtunut – sen tähden Alma ajatteli olevan hyväksi, että he kokeilisivat Jumalan sanan voimaa.”7
Tarina kertoo naisesta, joka oli huolissaan siitä, että hänen poikansa söi liikaa makeisia. Vaikka hän kuinka kehotti poikaa lopettamaan, tämän persous makealle ei hellittänyt. Täysin turhautuneena äiti päätti viedä poikansa tapaamaan viisasta miestä, jota poika kunnioitti.
Nainen meni miehen luokse ja sanoi: ”Hyvä herra, poikani syö liikaa makeisia. Voisitteko käskeä häntä lopettamaan niiden syömisen?”
Mies kuunteli tarkoin ja sanoi sitten naisen pojalle: ”Mene kotiin ja tule takaisin kahden viikon kuluttua.”
Nainen otti poikansa ja meni kotiin hämmentyneenä siitä, miksei mies ollut pyytänyt poikaa lopettamaan liiallista makeisten syömistä.
Kaksi viikkoa myöhemmin he palasivat. Viisas mies katsoi poikaa silmiin ja sanoi: ”Poika, sinun pitäisi lakata syömästä niin paljon makeisia. Ne eivät ole hyväksi terveydellesi.”
Poika nyökkäsi ja lupasi, että tekisi niin.
Pojan äiti kysyi: ”Miksi ette sanonut hänelle tuota kaksi viikkoa sitten?”
Viisas mies hymyili. ”Kaksi viikkoa sitten minäkin söin liikaa makeisia.”
Tämä mies eli niin nuhteettomasti, että hän tiesi neuvollaan olevan voimaa ainoastaan, jos hän itse noudattaisi omaa neuvoaan.
Vaikutus, joka meillä on lapsiimme, on voimallisempi, kun he näkevät meidän kulkevan uskollisesti liittopolkua. Mormonin kirjan profeetta Jaakob on esimerkki sellaisesta vanhurskaudesta. Hänen poikansa Enos kirjoitti isänsä opetusten vaikutuksesta:
”Minä, Enos, tiesin isäni vanhurskaaksi mieheksi, sillä hän opetti minua omalla kielellään sekä kasvatti ja ojensi minua Herran tahdon mukaan – ja siunattu olkoon sen tähden minun Jumalani nimi. – –
Ja sanat, joita olin usein kuullut isäni puhuvan iankaikkisesta elämästä ja pyhien ilosta, painuivat syvälle sydämeeni.”8
Nuorten sotilaiden äidit elivät evankeliumin mukaan, ja heidän lapsensa olivat täynnä vakaumusta. Heidän johtajansa kertoi:
”Heidän äitinsä olivat opettaneet heille, että jos he eivät epäilleet, Jumala pelastaisi heidät.
Ja he toistivat minulle äitiensä sanat, sanoen: Me emme epäile äitiemme tienneen sitä.”9
Enosia ja nuoria sotilaita vahvisti heidän vanhempiensa usko, joka auttoi heitä kohtaamaan omat uskonkoetuksensa.
Meitä on siunattu Jeesuksen Kristuksen palautetulla evankeliumilla meidän aikanamme, ja se kohottaa meitä, kun tunnemme itsemme lannistuneiksi tai huolestuneiksi. Meillä on varmuus siitä, että ponnistelumme kantavat hedelmää Herran omana aikana, jos ponnistelemme eteenpäin läpi uskomme koetusten.
Vaimoni ja minä sekä vyöhykkeen johtokunta olimme äskettäin vanhin David A. Bednarin mukana Port-au-Princen temppelin vihkimisessä Haitissa. Poikamme Jorge, joka tuli kanssamme, kertoi omasta kokemuksestaan: ”Ällistyttävää, isä! Heti kun vanhin Bednar aloitti vihkimisrukouksen, tunsin huoneen täyttyvän lämmöllä ja valolla. Rukous lisäsi hyvin paljon ymmärrystäni temppelin tarkoituksesta. Se on todella Herran huone.”
Mormonin kirjassa Nefi opettaa, että kun haluamme tietää Jumalan tahdon, Hän vahvistaa meitä. Hän kirjoitti: ”Minä, Nefi, olin tavattoman nuori [ja] – – sangen halukas tuntemaan Jumalan salaisuuksia; niinpä minä huusin Herran puoleen, ja katso, hän puhutteli minua ja pehmitti sydämeni, niin että uskoin joka sanan, jonka isäni oli puhunut; sen vuoksi en kapinoinut häntä vastaan kuten veljeni.”10
Veljet ja sisaret, auttakaamme lapsiamme ja kaikkia lähipiirissämme kulkemaan Jumalan liittopolkua, jotta Henki voisi opettaa heitä ja pehmentää heidän sydämensä halulla seurata Häntä koko heidän elämänsä ajan.
Kun ajattelen vanhempieni esimerkkiä, oivallan, että meidän uskomme Herraan Jeesukseen Kristukseen näyttää meille tien takaisin taivaalliseen kotiimme. Tiedän, että ihmeitä tulee sen jälkeen kun uskoamme on koeteltu.
Lausun todistukseni Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovitusuhristaan. Tiedän, että Hän on meidän Vapahtajamme ja Pelastajamme. Hän ja taivaallinen Isämme tulivat sinä kevätaamuna vuonna 1820 nuoren Joseph Smithin, palautuksen profeetan, luo. Presidentti Russell M. Nelson on profeetta meidän aikanamme. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.