Me kaikki tunnemme jonkun, joka on kuollut. Onneksi tieto taivaallisen Isän evankeliumin suunnitelmasta tarjoaa meille rauhaa syvän surun keskellä. Mormonin kirjan profeetta Jaakob opetti oppia sovituksen suurenmoisista siunauksista kuvailemalla, mitä ruumiillemme ja hengellemme tapahtuisi, ellei olisi ollut sovitusta. Jaakob todisti Jumalan suuruudesta – Hänen, joka valmisti tien meidän pelastukseksemme. Hän kuvaili, kuinka Vapahtaja lempeästi lohduttaa Israelia, rukoilee sen puolesta ja lunastaa sen. Kun hyväksymme Herran käskyt ja noudatamme niitä, meistä tulee kelvollisia saamaan Hänen lupaamansa siunaukset. Pohdi sovituksen vaikutusta ja siunauksia omassa elämässäsi.
Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että Kristuksen ja Hänen sovituksensa tulisi olla riemuitsemisemme perimmäisenä aiheena:
”Jaakob todisti, että ’Väkevä Jumala’ vapauttaa aina ’liittokansansa’ ja että oman jumalallisen julistuksensa mukaan Väkevä Jumala on Herra Jeesus Kristus, Vapahtaja ja – – Lunastaja, ’Jaakobin Väkevä’.
Jaakob pohti näitä opetuksia – varsinkin niitä, jotka sisältyivät Jesajan kirjoituksiin – jotta hänen silloinen kuulijakuntansa sekä tulevat lukijat tietäisivät ’Herran liitoista, jotka hän on tehnyt koko Israelin huoneen kanssa’, antaen jokaisen sukupolven vanhemmille syyn riemuita ja nostaa päänsä ’ikuisesti niiden siunausten tähden, jotka Herra Jumala suo’ heidän lapsilleen.
Sen liiton perustana ja syynä sellaiseen riemuun on tuon ’Väkevän Jumalan’ sovitusuhri – Hänen, joka on maailman Vapahtaja ja Lunastaja.” (Christ and the New Covenant, 1997, s. 66–67.)
2. Nefi 9:5–6. Sovitus keskeisellä sijalla armollisessa suunnitelmassa
Ensimmäinen presidenttikunta ja kahdentoista apostolin koorumi ovat julistaneet maailmalle Vapahtajan keskeistä tehtävää ja Hänen vaikutustaan koko ihmiskuntaan:
”Me lausumme oman todistuksemme Hänen vertaansa vailla olevan elämänsä todellisuudesta ja Hänen suurenmoisen sovitusuhrinsa äärettömästä voimasta. Kenelläkään muulla ei ole ollut niin syvällistä vaikutusta kaikkiin niihin, jotka ovat eläneet ja jotka vielä tulevat elämään maan päällä.
Jeesus Kristus oli Vanhan testamentin suuri Jehova, Uuden testamentin Messias. – –
Jeesus Kristus asetti sakramentin muistuttamaan suuresta sovitusuhristaan. Hänet vangittiin ja Häntä syytettiin valheellisesti, Hänet tuomittiin syylliseksi vihaisen väkijoukon tyydyttämiseksi ja tuomittiin kuolemaan Golgatan ristillä. Hän antoi henkensä sovittaakseen koko ihmiskunnan synnit. Hänen suuri lahjansa oli sijaistyö kaikkien niiden edestä, jotka koskaan eläisivät maan päällä.
Me todistamme juhlallisesti, että Hänen elämänsä, jolla on keskeinen asema koko ihmiskunnan historiassa, ei alkanut Betlehemissä eikä päättynyt Golgatalla. Hän oli Isän Esikoinen, ainosyntyinen Poika lihassa, maailman Lunastaja.” (”Elävä Kristus – apostolien todistus”, Liahona, huhtikuu 2000, s. 2–3.)
Presidentti James E. Faust (1920–2007) ensimmäisestä presidenttikunnasta on julistanut, kuinka tärkeää meidän on ymmärtää sovituksen voima:
”Pelastuksemme riippuu siitä, uskommeko sovitukseen ja otammeko sen vastaan. Sen vastaanottaminen vaatii jatkuvaa pyrkimystä ymmärtää sitä täydellisemmin. Sovitus edistää oppimistamme kuolevaisuudessa siten, että sen ansiosta luonteemme voi tulla täydelliseksi. – –
Kaikkinainen Hänen sovitusuhriaan koskevan ymmärryksemme lisääntyminen lähentää meitä Häneen. Sovitus merkitsee kirjaimellisesti sitä, että olemme yhtä Hänen kanssaan. Sovituksen luonne ja sen vaikutukset ovat niin äärettömiä, niin käsittämättömiä ja niin syviä, että ne ylittävät kuolevaisen ihmisen tiedon ja käsityskyvyn. – –
Me kaipaamme sovituksen äärimmäistä siunausta – sitä, että meistä tulee yhtä Hänen kanssaan, että saamme olla Hänen jumalallisten kasvojensa edessä, että Hän kutsuu meitä henkilökohtaisesti nimeltä toivottaessaan meidät lämpimästi tervetulleiksi kotiin säteilevästi hymyillen, viittoen kädet ojennettuina meitä saapumaan rajattoman rakkautensa syleilyyn. Kuinka loisteliaan ylevä tästä kokemuksesta tuleekaan, jos tunnemme itsemme kyllin kelvollisiksi olemaan Hänen kasvojensa edessä! Hänen antamansa suuren sovitusuhrin ilmainen lahja meille jokaiselle on ainoa keino, jolla voimme ylentyä kylliksi ollaksemme Hänen edessään ja nähdäksemme Hänet kasvoista kasvoihin. Sovituksen ylitsevuotavana sanomana on se täydellinen rakkaus, jota Vapahtaja tuntee meitä kaikkia ja itse kutakin kohtaan. Se rakkaus on täynnä sääliä, kärsivällisyyttä, armoa, oikeudenmukaisuutta, pitkämielisyyttä ja ennen kaikkea anteeksiantoa.” (Ks. ”Sovitus – suurin toivomme”, Liahona, tammikuu 2002, s. 19–20, 22.)
Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, millä useilla tavoilla sovitus on ääretön:
”Hänen sovituksensa on ääretön – ilman loppua. Se oli myös ääretön siinä mielessä, että koko ihmiskunta pelastuisi loputtomasta kuolemasta. Se oli ääretön, mitä tulee Hänen valtavaan kärsimykseensä. Se oli ääretön ajan suhteen lakkauttaen aikaisemman eläinten uhraamisen mallin. Se oli ääretön ulottuvuudeltaan – se tapahtui yhden kerran kaikkien puolesta. Ja tuo sovituksen armo ei ulotu ainoastaan lukemattomiin ihmisiin, vaan myös lukemattomiin maailmoihin, jotka Hän on luonut. Se oli ääretön ihmisen mitenkään mitattavaksi tai kuolevaisen ymmärrettäväksi.
Jeesus oli ainoa, joka kykeni antamaan tämän äärettömän sovitusuhrin, sillä Hän oli syntynyt kuolevaisesta äidistä ja kuolemattomasta Isästä. Tämän ainutlaatuisen syntymäoikeutensa kautta Jeesus oli ääretön Olento.” (Ks. ”Sovitus”, Valkeus, tammikuu 1997, s. 33.)
2. Nefi 9:10. ”Oi kuinka suuri on meidän Jumalamme hyvyys”
Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) ilmaisi kiitollisuutta Vapahtajan tehtävästä sovituksen toteuttamisessa: ”Kiitos Jumalalle Hänen iankaikkisen suunnitelmansa ihmeellisyydestä ja majesteettiudesta. Kiittäkää ja ylistäkää Hänen rakasta Poikaansa, joka sanoin kuvaamattomin kärsimyksin antoi henkensä Golgatan ristillä maksaakseen kuolevaisuuden syntivelan. Hän mursi kuoleman kahleet sovitusuhrinsa kautta ja nousi voittajana haudasta jumalallisen voimansa avulla. Hän on Lunastajamme, koko ihmiskunnan Lunastaja. Hän on maailman Vapahtaja. Hän on Jumalan Poika, pelastuksemme tuoja.” (”Voitto kuolemasta”, Valkeus, huhtikuu 1997, s. 3.)
2. Nefi 9:15–16. ”Ne, jotka ovat saastaisia, ovat edelleenkin saastaisia”
Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on puhunut viimeisestä tuomiosta ja siitä puhtauden tilasta, joka meidän tulee saavuttaa:
”Monissa Raamatun ja nykyajan pyhien kirjoitusten kohdissa puhutaan viimeisestä tuomiosta, jossa kaikki ihmiset saavat palkan työnsä tai tekojensa tai sydämensä halajamisen mukaan. Mutta muissa pyhien kirjoitusten kohdissa laajennetaan tätä ajatusta viittaamalla siihen, että meidät tuomitaan sen tilan mukaan, jonka olemme saavuttaneet.
Profeetta Nefi kuvaili viimeistä tuomiota sen mukaan, mitä meistä on tullut: ’Ja jos heidän tekonsa ovat olleet saastaisuutta, heidän täytyy olla saastaisia; ja jos he ovat saastaisia, täytyy olla niin, etteivät he voi asua Jumalan valtakunnassa’ (1. Nefi 15:33, kursivointi lisätty). Moroni julistaa: ’Se, joka on saastainen, on yhä saastainen; ja se, joka on vanhurskas, on yhä vanhurskas’ (Morm. 9:14, kursivointi lisätty; ks. myös Ilm. 22:11–12; 2. Nefi 9:16; Alma 41:13; OL 88:35). Sama pätisi ’itsekkyyteen’ tai ’tottelemattomuuteen’ tai mihin tahansa muuhun henkilökohtaiseen ominaisuuteen, joka ei ole sopusoinnussa Jumalan vaatimusten kanssa. Viitatessaan jumalattomien ’tilaan’ viimeisellä tuomiolla Alma selitti, että jos meidän sanamme, tekomme ja ajatuksemme tuomitsevat meidät, ’meitä ei havaita tahrattomiksi, – – ja tässä kauheassa tilassa me emme rohkene kohottaa katsettamme Jumalaamme’ (Alma 12:14).” (Ks. ”Haaste muuttua”, Liahona, tammikuu 2001, s. 40.)
Presidentti Gordon B. Hinckley opetti tätä samaa periaatetta käyttäen esimerkkinä pornografiaa, kun hän sanoi: ”Käykööt ne, jotka ehkä ovat tämän paheellisuuden otteessa, oman huoneensa yksityisyydessä polvilleen ja anokoot Herralta apua vapautuakseen tämän vastenmielisen hirviön kynsistä. Muutoin tämä vahingollinen tahra pysyy heissä läpi elämän ja jopa iankaikkisuuden. Nefin veli Jaakob opetti: ’Ja tapahtuu, että kun kaikki ihmiset ovat siirtyneet tästä ensimmäisestä kuolemasta elämään, koska heistä on tullut kuolemattomia, – – ne, jotka ovat vanhurskaita, ovat edelleenkin vanhurskaita, ja ne, jotka ovat saastaisia, ovat edelleenkin saastaisia’ (2. Nefi 9:15–16).” (”Traaginen paha keskuudessamme”, Liahona, marraskuu 2004, s. 62.)
Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista on esittänyt käsityksensä siitä, mitä tarkoitetaan sanalla ristit: ”Mitä ovat ’maailman ristit’? Emme voi olla varmoja, mutta kielikuva viittaa siihen, että kannamme Kristuksen tavoin sen ristin, jonka maailma asettaa harteillemme. Ympärillä saattaa olla vainoojia ja hyödyttömiä sivustakatsojia, ja kirkon jäsentä vieroksutaan (tai sitten häntä kohtaan hyökätään), ja siltikään hän ei kavahda, kun häntä syyttävät ja pilkkaavat ne, jotka haluaisivat häpäistä hänet, sillä hänellä ei ole mitään todellista syytä hävetä.” (Wherefore, Ye Must Press Forward, 1977, s. 110.)
Julkaisussa Lectures on Faith [Luentoja uskosta] opetetaan, miksi Jumalan kaikkitietävyys on välttämätöntä: ”Ilman tietoa kaikesta Jumala ei pystyisi pelastamaan mitään osaa luoduistaan. Sillä juuri sen tiedon perusteella, joka Hänellä on kaikesta, alusta loppuun asti, Hän pystyy antamaan luoduilleen sitä ymmärrystä, jonka kautta nämä pääsevät osallisiksi iankaikkisesta elämästä. Ja ellei ihmisten mielessä olisi ajatusta siitä, että Jumalalla on kaikki tieto, heidän olisi mahdotonta osoittaa uskoa Häneen.” (1985, s. 51–52.)
Vanhin Neal A. Maxwell on selittänyt, että Jumalan täytyy tietää kaikki täyttääkseen työnsä, joka on meidän kuolemattomuutemme ja iankaikkisen elämämme toteuttaminen:
”Ne, jotka yrittävät määrittää Jumalan kaikkitietävyyttä, eivät ymmärrä, ettei Hänellä ole mitään tarvetta karttaa pitkästymistä [ikävystymistä] oppimalla uutta. Koska Jumalan rakkaus on myös täydellistä, niin itse asiassa siinä yhdessä iankaikkisessa kiertokulussa, joka meistä tuntuu olevan vain rutiinia ja toistoa, on jumalallista ilonaihetta. Jumala saa suurta ja jatkuvaa iloa ja kunniaa siitä, että Hän lisää luotujaan ja auttaa heitä edistymään, eikä uusista älyllisistä kokemuksista.
Sen vuoksi kaikkitietävän Jumalan ja sen väärän käsityksen välillä, että Jumala suorittaa jonkinlaisia jatko-opintoja ja etsii yhä lisää avaintotuuksia ja keskeistä tietoa, on suunnaton ero. Jos jälkimmäinen olisi totta, Jumala saattaisi minä tahansa hetkenä löytää jonkin uuden totuuden, joka ei ole Hänelle ennestään tuttu ja joka uudistaisi, heikentäisi tai horjuttaisi tiettyjä totuuksia, jotka ovat Hänen tiedossaan ennestään. Profetia olisi vain ennustus. Lunastukseemme liittyvien oletusten suunnittelua pitäisi muuttaa. Meidän onneksemme Hänen pelastussuunnitelmansa on kuitenkin koko ajan käynnissä – eikä koko ajan muokattavana. – –
Hyvin todellisessa mielessä meidän ei tarvitse tietää muuta kuin se, että Jumala tietää kaiken!” (All These Things Shall Give Thee Experience, 1979, s. 14–15, 21.)
Presidentti Brigham Young (1801–1877) puhui Vapahtajan työn laajuudesta ihmiskunnan pelastamiseksi: ”Tämä on pelastussuunnitelma. Jeesus ei lopeta työtään ennen kuin kaikki ovat päässeet johonkin valtakuntaan Hänen Isänsä asuinsijoille, missä on monia valtakuntia ja kirkkauksia, jotka soveltuvat kaikille maan päällä eläneille ihmisille heidän tekojensa ja uskollisuutensa mukaan. Jotkut ovat kuuliaisia selestiselle laille ja pääsevät osallisiksi sen kirkkaudesta, jotkut pysyvät terrestrisessä ja jotkut telestisessä laissa.” (Kirkon presidenttien opetuksia: Brigham Young, 1997, s. 52.)
Vanhin James E. Talmage (1862–1933) kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt tiedon roolia vastuullisuudessamme: ”Täsmällisen määritelmän mukaan synti on lain rikkomus, ja tässä mielessä syntiä voidaan tehdä epähuomiossa tai tietämättömyydessä. Sen perusteella, mitä pyhät kirjoitukset ilmoittavat ihmisen vastuusta ja Jumalan erehtymättömästä oikeudenmukaisuudesta, on kuitenkin ilmeistä, että ihminen tullaan sekä rikkomustensa että vanhurskaiden tekojensa suhteen tuomitsemaan sen mukaan, kuin hän on kyennyt ymmärtämään ja tottelemaan lakia. Ihmiseen, joka ei ole koskaan tuntenut korkeampaa lakia, ei tämän lain vaatimuksia voida kokonaisuudessaan soveltaa. Tietämättä tehdyt synnit, toisin sanoen lain rikkominen tietämättömyydessä, on sovitettu Vapahtajan uhrin kautta; ja tämänkaltaiset synnintekijät eivät ole tuomittuja, vaan heille tullaan vielä suomaan tilaisuus oppia ja vastaanottaa tai hylätä evankeliumin periaatteet.” (Ks. Uskonkappaleet, 1985, s. 62–63.)
Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on selventänyt niiden asemaa, joilla ei ole tietoa Jumalan laeista:
”Suunnitelmassa on otettu huomioon ne, jotka elävät kuolevaisuudessa tuntematta suunnitelmaa. ’Missä lakia ei ole annettu, siinä ei ole rangaistusta; ja missä ei ole rangaistusta, siinä ei ole tuomiota – – sovituksen tähden; sillä he ovat vapautettuja hänen voimansa avulla’ (2. Nefi 9:25).
Ilman tätä pyhää kuolleiden lunastamisen työtä suunnitelma olisi epätäydellinen ja todella epäoikeudenmukainen.” (”The Play and the Plan”, kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille, 7. toukokuuta 1995, s. 4, www.ldsces.org.)
Vanhin Jeffrey R. Holland on kuvannut niitä, joilla ei ole evankeliumin lakia: ”Sovituksen laaja vaikutusalue ulottuu anteliaasti niihin, jotka kuolevat ilman tietoa evankeliumista tai ilman mahdollisuutta ottaa sitä vastaan, mukaan lukien lapset, jotka eivät ole saavuttaneet vastuullista ikää, henkisesti vammaiset, ne, jotka eivät ole koskaan päässeet kosketuksiin evankeliumin kanssa, ja niin edelleen” (Christ and the New Covenant, s. 215).
Presidentti Gordon B. Hinckley on kuvannut sen heikkoutta, että luottaa uskon sijaan älyyn:
”Äly ei ole ainoa tiedon lähde. Kaikkivaltiaan innoituksesta on annettu lupaus, joka on ilmaistu näillä kauniilla sanoilla: ’Jumala antaa teille Pyhän Henkensä kautta, nimittäin Pyhän Hengen sanomattoman suuren lahjan kautta, tiedon’ (OL 121:26).
Rationalistit, jotka meitä arvostelevat, niin kutsutut intellektuellit, jotka meitä halventavat, puhuvat vain, koska eivät tunne tätä ilmoitusta. He eivät ole kuulleet Hengen ääntä. He eivät ole kuulleet sitä, koska he eivät ole etsineet sitä ja valmistautuneet tulemaan sen arvoisiksi. Sitten, olettaen, että tietoa tulee ainoastaan järjestä ja järkeilystä, he kieltävät sen, mikä tulee Pyhän Hengen voimalla. – –
Älkää menkö maailman järkeilyn ansaan, joka on suurimmaksi osaksi kielteistä ja joka harvoin, jos koskaan, tuottaa hyvää hedelmää. Älkää menkö sellaisten älykköjen ansaan, joiden itselleen omaksumana elämäntehtävänä on halventaa sellaista, mikä on pyhää, korostaa inhimillisiä heikkouksia ja heikentää uskoa, sen sijaan että he pyrkisivät innoittamaan voimaa.” (Ks. ”Älä pelkää, vaan usko”, kirkon koululaitoksen takkavalkeailta nuorille aikuisille, 9. syyskuuta 2001, s. 4, www.ldsces.org.)
Presidentti Gordon B. Hinckley on kuvannut, mitä hyvää tulee siitä, että opimme kaiken, mihin pystymme: ”Edessänne on suuria haasteita. Te olette siirtymässä kohti ankaran kilpailun maailmaa. Teidän täytyy hankkia niin paljon koulutusta kuin voitte. Herra on antanut meille neuvoja koulutuksen tärkeydestä. Sen avulla te voitte saada parempia mahdollisuuksia. Se antaa teille valmiudet saada aikaan jotakin arvokasta edessä olevassa suurten mahdollisuuksien maailmassa. Jos voitte opiskella yliopistossa ja haluatte sitä, niin opiskelkaa siellä. Jos ette halua opiskella yliopistossa, niin menkää ammatilliseen tai kaupallisen alan kouluun kehittääksenne taitojanne ja lisätäksenne kykyjänne.” (Ks. ”Käännynnäisiä ja nuoria miehiä”, Valkeus, heinäkuu 1997, s. 49.)
Kohdassa 2. Nefi 9:34 sekä useissa muissa pyhien kirjoitusten kohdissa opetetaan valehtelemisen synnin vakavuutta (ks. Sananl. 6:16–19; OL 63:17–18; 76:98, 103). Presidentti James E. Faust (1920–2007) on selittänyt totuuden kertomisen merkitystä:
”’Me uskomme, että tulee olla vilpitön’ [UK 13]. – –
Meidän kaikkien tulee tietää, mitä tarkoittaa olla rehellinen. Rehellisyys on muutakin kuin sitä, ettei valehtele. Se on sitä, että kertoo totuuden, puhuu totta, elää totuudessa ja rakastaa totuutta. – –
Rehellisyys on moraalinen kompassi, joka ohjaa meitä elämässämme. – –
Rehellisyys on periaate, ja meillä on moraalinen tahdonvapautemme selvittää itsellemme, kuinka noudatamme tätä periaatetta. Meillä on tahdonvapaus tehdä valintoja, mutta loppujen lopuksi me olemme vastuussa jokaisesta tekemästämme valinnasta. Me voimme pettää toisia, mutta on eräs, jota me emme voi pettää. Mormonin kirjasta me opimme: ’Portin vartija on Israelin Pyhä; eikä hän käytä siihen palvelijaa; eikä ole mitään muuta tietä kuin portin kautta; sillä häntä ei voi pettää, sillä Herra Jumala on hänen nimensä’ [2. Nefi 9:41].
On olemassa eriasteisia totuuksia. Kun kerromme pieniä valkoisia valheita, me tulemme vähitellen värisokeiksi. On parempi olla hiljaa kuin johdattaa harhaan. Se, mihin asti kukin meistä kertoo koko totuuden ja ainoastaan totuuden, riippuu meidän omastatunnostamme. – –
Kuten presidentti Gordon B. Hinckley sanoi: ’Opetettakoon totuutta esimerkillä ja sanoilla – että varastaminen on syntiä, että pettäminen on väärin, että valehteleminen on häpeäksi jokaiselle, joka siihen syyllistyy.’” (Ks. ”Rehellisyys – moraalinen kompassi”, Valkeus, tammikuu 1997, s. 39, 40, 41.)
Presidentti James E. Faust on tarkastellut sitä, kuinka arvokasta on tietää, että jonakin päivänä seisomme Vapahtajan edessä tekemässä tiliä elämästämme: ”Muistan joitakin vuosia sitten tehdyn tutkimuksen, jonka avulla pyrittiin määrittämään, mitkä asiat vaikuttavat siihen, että nuoret pysyvät suoralla ja kaidalla tiellä. Ratkaisevalla tavalla vaikuttavia asioita löytyi tietenkin useita. Kaikki olivat tärkeitä. Niihin sisältyivät vanhempien, pappeusneuvojien, Nuorten Naisten neuvojien ja partiojohtajien vaikutus sekä samanikäisten toverien vaikutus. Mutta yllätyin huomatessani, että läpi koko tämän tutkimuksen kulki yksi erityisen tärkeä punainen lanka. Se oli usko siihen, että jonakin päivänä jokaisen meistä tulisi tehdä tiliä teoistamme Herralle. Monet uskoivat, että ’portin vartija on Israelin Pyhä; eikä hän käytä siihen palvelijaa; eikä ole mitään muuta tietä kuin portin kautta; sillä häntä ei voi pettää, sillä Herra Jumala on hänen nimensä’ [2. Nefi 9:41]. Niillä, joilla oli iankaikkinen näkökulma, oli ylimääräinen annos hengellistä voimaa ja määrätietoisuutta. Se, että tunnemme henkilökohtaista vastuullisuutta Vapahtajallemme teoistamme ja taloudenhoidostamme ja että toimimme sen mukaisesti, tarjoaa syvän hengellisen suojan.” (Ks. ”Keitä te luulette olevanne?”, Liahona, kesäkuu 2001, s. 6–7.)
Vanhin Neal A. Maxwell on kuvannut sen periaatteen rohkaisevaa puolta, että viimeisenä tuomarina on Jeesus itse eikä kukaan muu: ”Kohdassa 2. Nefi 9:41 puhuessaan suorasta reitistä ja kaidasta tiestä Jaakob muistuttaa meille, että ’portin vartija on Israelin Pyhä’ ja ettei Jeesus ’käytä siihen palvelijaa’. Kohdassa painotetaan aivan oikein sitä tosiseikkaa, ettei Jeesusta voi pettää. Vakuutuksessa on toinenkin ulottuvuus: paitsi että lopullista tuomiota ei delegoida, jotta jumalallisen oikeudenmukaisuuden tarkoitukset täyttyisivät, niin jumalallista armoa voi myös parhaiten käyttää Hän, joka tietää kaiken sen, minkä yksin Hän voi tietää – hiljaiset rohkeuden hetket Hänen seuraajiensa elämässä, huomaamattomat kristilliset palvelukset, lausumattomat ajatukset, joita ei voi hyvittää millään muulla tavoin kuin täydellisellä tuomiolla.” (For the Power Is in Them…, 1970, s. 37.)
Vanhin Maxwell on selittänyt edelleen: ”Itse määräämänään portinvartijana on Jeesus Kristus, joka odottaa meitä ja jolla on syvä jumalallinen halu yhtä lailla vastaanottaa meidät kuin todistaa meidät kelvollisiksi. Tästä syystä Hän ei ’käytä siihen palvelijaa’ (2. Nefi 9:41). Jos me tunnustamme Hänet nyt, niin Hänkin rakastaen tunnustaa meidät ja päästää meidät sisään silloin!” (Notwithstanding My Weakness, 1981, s. 124.)
Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, mitä tarkoittaa ostaa ilmaiseksi: ”Pelastus on tarjolla kaikille, ei vain muutamille valituille. Iankaikkista elämää ei ole varattu apostoleille ja profeetoille, Henokin ajan pyhille tai kristillisen taloudenhoitokauden marttyyreille. ’Koko ihmissuku voi pelastua – – noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia’ (UK 3). Jumala ei erottele ihmisiä. ’Hän kutsuu heitä kaikkia tulemaan luoksensa ja pääsemään osallisiksi hänen hyvyydestään; eikä hän torju ketään niistä, jotka tulevat hänen luoksensa, mustia eikä valkoisia, orjia eikä vapaita, miehiä eikä naisia; ja hän muistaa pakanat, ja kaikki ovat Jumalalle yhdenvertaisia, sekä juutalaiset että pakanat’ (2. Nefi 26:33). Iankaikkisen Jumalan iankaikkinen kutsu kuuluu: ’Kuulkaa, kaikki janoiset! Tulkaa veden ääreen! Te, joilla ei ole rahaa, tulkaa, ostakaa viljaa ilmaiseksi, syökää, ottakaa maksutta viiniä ja maitoa’ (Jes. 55:1), sillä ’pelastus on vapaa’ (2. Nefi 2:4).” (Doctrinal New Testament Commentary, 3 osaa, 1971–1973, osa 3, s. 416–417.)
2. Nefi 10:3. ”Kristus – – on oleva hänen nimensä”
Enkeli ilmoitti Jaakobille nimen Kristus. ”Kristus (kreikkaa) ja Messias (arameaa) merkitsevät ’Voideltu’. Jeesus Kristus on Isän Esikoinen hengessä (Hepr. 1:6; OL 93:21). Hän on Isän Ainosyntyinen lihassa (Joh. 1:14; 3:16). Hän on Jehova (OL 110:3–4), ja hänet asetettiin suureen kutsumukseensa ennen maailman luomista. Isän johdolla Jeesus loi maan ja kaiken, mitä siinä on (Joh. 1:3, 14; Moos. 1:31–33).” (PKO, hakusana ”Jeesus Kristus”, s. 59.)
2. Nefi 10:6–8. Hajottaminen ja kokoaminen tapahtuvat ensin hengellisesti
Jaakob ilmaisi selvästi, että pahuus johti juutalaisten hajottamiseen (ks. 2. Nefi 10:6). Samalla tavoin hän tähdensi kokoamisen järjestystä. Hän julisti, että juutalaiset kootaan, ”kun tulee aika, jolloin he uskovat [Kristukseen]” (jae 7, kursivointi lisätty).
Vanhin Bruce R. McConkie on selventänyt sitä, miksi kaikkien Israelin heimojen hajottaminen ja kokoaminen tapahtuvat ensin hengellisesti ja sitten fyysisesti:
”Miksi Israel hajotettiin? Vastaus on selkeä, se on kiistaton, siitä ei ole epäilystäkään. Israelilaiset esivanhempamme hajotettiin, koska he hylkäsivät evankeliumin, häpäisivät pappeuden, jättivät kirkon ja lähtivät valtakunnasta. Heidät hajotettiin, koska he kääntyivät pois Herrasta, palvoivat epäjumalia ja kulkivat kaikessa pakanakansojen tietä. Heidät hajotettiin, koska he luopuivat Abrahamin liitosta, polkivat jalkoihinsa pyhät toimitukset ja hylkäsivät Herran Jehovan, joka on Herra Jeesus, josta kaikki heidän profeettansa olivat todistaneet. Israel hajotettiin luopumuksen takia. – –
Mitä sitten sisältyy Israelin kokoamiseen? Israelin kokoaminen on kaiken sen uskomista ja hyväksymistä ja sen mukaan elämistä, mitä Herra kerran tarjosi muinoin valitsemalleen kansalle. Se on uskomista Herraan Jeesukseen Kristukseen, parannuksen tekemistä, kasteelle menemistä ja Pyhän Hengen lahjan saamista sekä Jumalan käskyjen pitämistä. Se on uskomista evankeliumiin, kirkkoon liittymistä ja tulemista valtakuntaan. – – Ja siihen saattaa myös sisältyä kokoontuminen määrättyyn jumalanpalveluspaikkaan tai -maahan.” (A New Witness for the Articles of Faith, 1985, s. 515.)
Vanhin Russell M. Nelson on tähdentänyt kokoamista koskevan opin merkitystä: ”Tämä kokoamista koskeva oppi on yksi Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon tärkeitä opetuksia. Herra on julistanut: ’Minä annan teille merkin, – – että minä kokoan pitkästä hajaannuksestaan kansani, oi Israelin huone, ja perustan jälleen Siionini sen keskuuteen’ [3. Nefi 21:1]. Mormonin kirjan esiin tuleminen on merkki koko maailmalle, että Herra on alkanut koota Israelia ja täyttää liittoja, jotka Hän teki Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin kanssa [ks. 1. Moos. 12:2–3; 26:3–4; 35:11–12]. Me paitsi opetamme tätä oppia myös osallistumme siihen. Me teemme niin, kun me autamme kokoamaan Herran valittuja verhon kummallakin puolen.” (”Hajallaan olevan Israelin kokoaminen”, Liahona, marraskuu 2006, s. 80.)
Vanhin Bruce R. McConkie on selittänyt, mihin pyhien tulee kokoontua:
”Ilmoitetut sanat puhuvat – – Herran liittokansan – – seurakunnista jokaisessa kansakunnassa, jokaisella kielellä ja kaikkien kansojen keskuudessa, kun Herra tulee jälleen. – –
Meksikolaisten pyhien kokoamispaikka on Meksikossa, guatemalalaisten pyhien kokoamispaikka on Guatemalassa, brasilialaisten pyhien kokoamispaikka on Brasiliassa, ja näin on kaikkialla maailmassa, sen joka puolella. – – Jokainen kansakunta on kokoamispaikkana omalle kansalleen.” (Konferenssiraportissa Meksikon ja Keski-Amerikan aluekonferenssista 1972, s. 45.)
Jaakob opetti, että aika ajoin Jumala johdatti Israelin huoneen eri jäseniä toisiin osiin maailmaa. Jaakob nimitti heitä ”veljiksi” (ks. 2. Nefi 10:20–21). He olivat veljiä sekä syntyperän että uskon kautta. Herralla on tarkoitus kaikkia näitä sukuhaaroja varten, ja Hän tietää, missä kukin ryhmä on. Mormonin kirjassa puhutaan ainakin kolmesta tällaisesta siirtokunnasta: Lehin ryhmä, jerediläiset (kuten merkitty muistiin Eterin kirjaan) ja mulekilaiset (ks. Moosia 25:2; Hel. 6:10; 8:21). Epäilemättä on muita, joista emme tiedä, kuten kadonneet heimot muinaisesta Israelin pohjoisesta valtakunnasta ja mahdollisesti muita ryhmiä, joita johdatettiin muualle (ks. MK Jaak. 5:20–25).
Pohdittavia seikkoja
Millä tavoin voit auttaa Herran kansan kokoamisessa?
Miksi on tärkeää ymmärtää, että Jeesuksen Kristuksen sovitusuhri koskee sinua henkilökohtaisesti? Mitä voit tehdä syventääksesi ymmärrystäsi Vapahtajan sovituksesta?
Kuinka voit tietää, onko elämäsi Herralle mieleen?
Minkähän vuoksi sovituksen oli tarpeen olla ääretön?
Ehdotettuja tehtäviä
Lue kohta 2. Nefi 9:4–7 ja mieti sitä pohtiessasi, kuinka sovitus vapauttaa meidät sekä fyysisestä että hengellisestä kuolemasta.
Luvussa 2. Nefi 10 kuvataan kansaa, jolle on luvattu suuria lupauksia myöhempinä aikoina. Katso, millaiseksi sitä kansaa kuvataan luvussa 10.
Kerro, mitä täytyy tapahtua ennen Israelin huoneen lopullista lunastusta, kuten on kuvattu kohdassa 2. Nefi 10.