Instituutti
Luku 11: 2. Nefi 17–24

Luku 11

2. Nefi 17–24

Johdanto

Nefin lainaamien Jesajan kirjoitusten ymmärtäminen edellyttää sinulta uutteraa tutkimista ja vaivannäköä. Käytä näitä selitysosioita ja evankeliumin ymmärrystäsi soveltaaksesi Jesajan profetioita ja näkyjä, jotka koskevat toista tulemista edeltäviä viimeisiä aikoja. Pane merkille, kuinka Jeesuksen Kristuksen syntymä, Hänen elämänsä ja palvelutehtävänsä sekä viimeisinä aikoina jumalattomia kohtaavat tuhot ja tuomiot valmistavat maailmaa Hänen tulemiseensa. Kiinnitä tarkasti huomiota niihin kirjoituksiin, jotka kuvaavat palautuksen olosuhteita. Tunnista myös ne pahan maailman toiminnat, jotka Jesaja näki ennalta. Se, että tunnistat viimeisten aikojen pahuuden, josta on profetoitu, auttaa sinua tekemään vanhurskaita valintoja ja välttämään ne suuret tuomiot, jotka kohtaavat jumalattomia.

Selityksiä

2. Nefi 17–24. Yleiskatsaus ja taustaa

  • Monien ihmisten on vaikea ymmärtää Jesajan kirjoituksia hänen profetioidensa dualistisen luonteen vuoksi. Toisaalta nämä profetiat liittyvät suoraan Jesajan tehtävään profeettana sekä hänen aikansa ja elinympäristönsä olosuhteisiin. Toisaalta hän käytti niitä samoja tapahtumia kuvatakseen tapahtumia ajan keskipäivänä samoin kuin viimeisinä aikoina. On hyödyllistä perehtyä siihen historialliseen, maantieteelliseen ja poliittiseen taustaan, jossa Jesaja profetoi (ks. 2. Nefi 25:5–6).

    Kun Jesaja profetoi, israelilaisten valtakuntia oli kaksi: eteläinen Juudan valtakunta ja pohjoinen Israelin valtakunta (jota kutsuttiin myös Efraimiksi). Kolmas valtakunta, Syyria, oli milloin vihollinen, milloin liittolainen joko Israelille tai Juudalle tai molemmille (ks. PKO, hakusana ”Aikataulukko”, s. 6–7). Näihin valtakuntiin viitataan seuraavin nimityksin:

    Maa

    Pääkaupunki

    Alue tai heimo

    Johtaja

    Juuda

    Jerusalem

    Juuda

    Ahas, Daavidin huonetta

    Syyria

    Damaskos

    Aram

    Resin

    Israel

    Samaria

    Efraim

    Pekah, Remaljan poika

    Kuva
    Map of kingdoms of Israel and Judah

    Välimeri

    Galileanjärvi

    Kuollutmeri

    Syyria

    Damaskos

    Pohjoinen Israelin valtakunta

    Samaria

    Pohjoiset heimot

    Efraim

    Ruuben

    Leevi (osittain)

    Dan (osittain)

    Naftali

    Gad

    Asser

    Isaskar

    Sebulon

    Manasse

    Eteläinen Juudan valtakunta

    Jerusalem

    Eteläiset heimot

    Juuda

    Benjamin

    Simeon

    Leevi (osittain)*

    Dan (osittain)

    Vanhurskaita jäseniä kaikista heimoista (2. Aik. 11:16–17)

    P

  • Jesajan kutsu palvelutehtävään tuli Juudan ja Israelin vallan ja vaurauden heikkenemisen aikana. Pohjoinen Israelin valtakunta (Efraim) oli liittoutunut Syyrian kanssa, jotta ne kumpikin voisivat saada vahvistusta ja suojaa Assyrian valloittajavaltakuntaa vastaan. Kun Juuda kieltäytyi tulemasta mukaan liittoumaan, Israel ja Syyria hyökkäsivät Juudaan (ks. 2. Nefi 17:1).

    Jesajaa käskettiin varoittamaan Juudan kuningasta Ahasia, ettei tämä Juudan nimissä solmisi poliittisia liittoja kansansa puolustamiseksi, mutta Ahas torjui Herran varoituksen (ks. 2. Kun. 16:7–20). Ahas teki sopimuksen Assyrian hallitsijan Tiglatpileserin (Pul) kanssa, ja Juudasta tuli vasallivaltio, joka maksoi veroja Assyrialle välttääkseen Syyrian ja Israelin uhkan. Vähitellen Assyria kuitenkin hävitti pienet valtakunnat. Ensiksi kukistui Damaskos (Syyria) vuonna 732 eKr., sitten Samaria (Israel) vuonna 722 eKr. ja vuonna 701 eKr. Assyria valtasi jopa koko Juudan Jerusalemia lukuun ottamatta.

    Kuten monet Jesajan profetiat, tämäkin profetia täyttyi hänen omana aikanaan (ks. 2. Kun. 16–18), mikä käy ilmi muinaisen Israelin ja Juudan historiasta. Lukujen 2. Nefi 17–24 sekä näiden lukujen johdantojen huolellinen lukeminen (ks. myös Jes. 7–14) opettaa, että Jesajan profetiat liittyvät myös Herran Jeesuksen Kristuksen toiseen tulemiseen ja niihin tuomioihin, jotka edeltävät sitä hienoa, odotettua tapahtumaa.

  • Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on kiinnittänyt huomiota Jesajan profetioiden moninkertaisiin täyttymisiin seuraavien sukupolvien aikana ja Pyhän Hengen tehtävään näiden tärkeiden kirjoitusten ymmärtämisessä: ”Jesajan kirja sisältää lukuisia profetioita, jotka näyttävät täyttyvän monta kertaa. Yksi näyttää liittyvän Jesajan ajan ihmisiin tai seuraavan sukupolven olosuhteisiin. Toinen merkitys, usein vertauskuvallinen, näyttää viittaavan tapahtumiin ajan keskipäivänä. – – Saman profetian vielä yksi merkitys tai täyttyminen näyttää liittyvän Vapahtajan toisen tulemisen ajan tapahtumiin. Se seikka, että monilla näistä profetioista voi olla moninkertaisia merkityksiä, tähdentää sitä, kuinka tärkeää meidän on tavoitella Pyhän Hengen ilmoitusta avuksemme niiden tulkitsemisessa.” (”Scripture Reading and Revelation”, Ensign, tammikuu 1995, s. 8.)

2. Nefi 17:2. Daavidin huone

  • Kohdassa 2. Nefi 17:2 ”Daavidin huone” viittaa kuningas Ahasiin, kuningas Daavidin jälkeläiseen ja Juudan valtakunnan vallanperijään.

  • Syyria oli liittoutunut pohjoisen Israelin valtakunnan Efraimin kanssa.

  • Ilmaus ”hänen sydämensä vapisi” osoittaa, että Ahas ja hänen kansansa pelkäsivät kuullessaan, että Syyria ja Efraim olivat liittolaisia.

2. Nefi 17:3. Tapaaminen Yläaltaan luona

  • Jesajan pojan nimi Sear-Jasub tarkoitti ’jäännös palaa takaisin’ (ks. 2. Nefi 20:21–22; Isaiah 7:3, alaviite a [ks. myöhempien aikojen pyhien englanninkielinen raamatunkäännös]).

  • Kanava, joka mainitaan kohdassa 2. Nefi 17:3, on akvedukti eli vedenjakelujärjestelmä. Ahas on saattanut tarkistaa kaupungin vesivarantoja mahdollisen sodan aikana tapahtuvan piirityksen varalta.

  • Pesijänkenttä oli paikka, jossa pestiin vaatteita.

2. Nefi 17:4. Savuavat kekäleet

  • Se, että kohdassa 2. Nefi 17:4 kuningas Resiniä ja kuningas Pekahia kuvataan savuaviksi kekäleiksi – kuin loppuun palaneiksi soihduiksi – on vertauskuvana siitä, että he olivat kuluttaneet voimansa loppuun. Resinillä ja Pekahilla ei itse asiassa ollut valtaa, ja he jäisivät pian Assyrian kukistamiksi.

2. Nefi 17:6. ”Juudaa vastaan”

  • Ilmaus ”jakakaamme se keskenämme” antaa ymmärtää, että Syyria ja Efraim aikoivat yrittää tunkeutua väkisin Jerusalemiin.

  • Tabelin poika oli eräs syyrialainen, jonka Syyria ja Efraim valitsivat Jerusalemiin nukkehallitsijaksi.

2. Nefi 17:8. ”Efraim on murskattu”

  • Assyria valtasi pohjoisen Israelin valtakunnan vuonna 722 eKr., ja monet sen asukkaista (heistä käytetään nykyään nimitystä Israelin kadonneet heimot) vietiin pois. Alueelle tuotiin vankeja muista maista, ja lopulta he solmivat avioliittoja jäljelle jääneiden israelilaisten kanssa ja heitä alettiin nimittää samarialaisiksi. Efraimin murskaaminen tapahtui kuten oli ennustettu. 65 vuoden kuluessa Efraimia ei enää ollut.

2. Nefi 17:9–14. ”Herra itse antaa teille merkin”

  • Heprealainen sana (alma), joka on käännetty neitsyeksi, tarkoittaa kirjaimellisesti ’nuorta naista’, mutta sillä on lisämerkitys ’neitsyt’.

    Kuva
    Enkeli ilmestyy Marialle

  • Jeesuksen Kristuksen nimi Immanuel tulee hepreankielisistä sanoista, jotka tarkoittavat ’meidän kanssamme on Jumala’. Immanuel on tehtävään liittyvä nimi, joka annetaan merkkinä Jumalan suomasta vapauttamisesta (ks. Jes. 7:14). Jesajan viittauksella Immanueliin oli sekä mahdollinen historiallinen merkitys että profeetallinen merkitys. Lähimmässä merkityksessään nimi Immanuel saattoi viitata lapseen, joka syntyisi Jesajan aikana ja jonka varttuminen olisi merkkinä (ks. 2. Nefi 17:16–19). Immanuel-nimen tärkeämmässä profeetallisessa merkityksessä Matteus näkee nimenomaan profetian Jeesuksen syntymästä kuolevaisuuteen (ks. Matt. 1:18–25). Nimi esiintyy myös myöhempien aikojen pyhissä kirjoituksissa (ks. 2. Nefi 17:14; 18:8; OL 128:22). (Ks. lisätietoja PKO, hakusana ”Immanuel”, s. 53.)

  • Kuva
    Jeesus-lapsi temppelissä

    © 1987 Greg K. Olsen

    Ilmauksen ”meidän kanssamme on Jumala” tarkoituksena oli vakuuttaa kuningas Ahasille, että jos tämä kääntyisi Herran puoleen, Jumala auttaisi häntä. Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, kuinka myös tästä tuli jälleen yksi Vapahtajan malli ja kuvajainen: ”Tähän profetiaan liittyy useita tai paremminkin rinnakkaisia osatekijöitä, kuten hyvin suureen osaan Jesajan kirjoituksia. Lähin merkitys kohdistuu luultavasti Jesajan vaimoon, puhtaaseen ja hyvään naiseen, joka suunnilleen niihin aikoihin synnytti pojan. Siitä lapsesta tuli malli ja kuvajainen saman profetian suuremmasta, myöhemmästä täyttymisestä, joka toteutuisi Jeesuksen Kristuksen syntymässä. Dualistisen profetian vertauskuvallisuus saa lisämerkitystä, kun käsitämme, että Jesajan vaimo on saattanut olla kuninkaallista syntyperää ja siksi hänen poikansa olisi kuulunut Daavidin kuninkaalliseen sukuun. Tässä on jälleen malli, ennustus suuremmasta Immanuelista, Jeesuksesta Kristuksesta, Daavidin merkittävimmästä pojasta, Kuninkaasta, joka syntyisi kirjaimellisesti neitsyeestä. Tosiaankin hänen nimityksensä Immanuel siirtyi myöhempiin aikoihin ja sitä käytettiin Vapahtajasta Opin ja liittojen kohdassa 128:22.” (Christ and the New Covenant, 1997, s. 79.)

    Teemat

    Jes. 7:14–17
    (2. Nefi 17:14–17)

    Jes. 8:3–7
    (2. Nefi 18:3–7)

    Matt. 1:21

    Äiti

    Neitsyt

    Vaimo/profeetatar

    Hän (Maria)

    Hedelmöitys

    Tulee raskaaksi

    Tuli raskaaksi

    Synnyttää

    Lapsi on poika

    Synnyttää pojan

    Synnytti pojan

    Poika

    Pojan nimeäminen

    Anna hänelle nimeksi Immanuel

    Anna hänelle nimeksi Maher-Salal-Has-Bas

    Antaa pojalle nimeksi Jeesus

    Donald W. Parry, Jay A. Parry, Tina M. Peterson, Understanding Isaiah, 1998, s. 74.

2. Nefi 17:16–22. Efraimin ja Syyrian tuho

  • Vastakohtana sille lupaukselle, jonka mukaan Juuda ei tuhoutuisi täysin, Jesaja profetoi Ahasia vastustaneen pohjoisen valtakunnan – maan, ”jota sinä kammoat” – kukistumisen (2. Nefi 17:16). Assyrialaiset surmasivat siihen aikaan pohjoisessa vallinneet kaksi kuningasta.

  • Assyria tuhoaisi Efraimin ja Syyrian valtakunnat. Syyria tuhottiin vuonna 732 eKr., ja Efraimin tuho seurasi vuonna 722 eKr. Kuten vanhin Holland on maininnut (katso kohdan 2. Nefi 17:14 selityksiä, s. 85), historiallinen lapsi Jesajan ajalta olisi 12- tai 13-vuotias, joka oli juutalaisen lain edellyttämä moraalisen vastuun ikä.

2. Nefi 17:20. Ajaa pään ja parran

  • Pään ja parran ajaminen oli tavanomaista, kun surtiin perheessä tapahtunutta kuolemaa. Vangitun pään ja parran ajaminen voimakeinoin oli kuitenkin loukkaus ja ilmensi määräysvaltasuhdetta.

2. Nefi 17:22. ”Voita ja hunajaa”

  • Voi ja hunaja saattavat tuntua ylellisyyshyödykkeiltä, mutta assyrialaiset tuhosivat maan (ks. 2. Nefi 17:23). Sen seurauksena jäljelle jääneiden täytyi elää sillä, mitä he löysivät maasta, kuten kiertelevät beduiinit, ja tulla toimeen ilman satoa. Voi ja hunaja viittasivat todennäköisesti hyydytettyyn jogurttiin, jota saatiin vuohista tai lampaista, sekä saatavilla olevaan villihunajaan.

2. Nefi 18. Assyria, Herran väline

  • 2. Nefin luku 18 on jatkoa luvussa 17 esitellyille historiallisille tapahtumille. Jälleen Jesaja varoitti Juudaa menemästä mukaan liittoumiin, koska, kuten hän profetoi, ne olisivat hyödyttömiä. Messiaaninen lupaus Immanuelista (’meidän kanssamme on Jumala’) toteutuisi heidän hyväkseen. Assyrialaiset hyökkäisivät, mutta silti Juuda selviytyisi. Jesaja päätti kirjoituksensa varoitukseen vääristä opetuksista ja käytännöistä, jotka vetäisivät Juudaa pois niistä käskyistä, jotka heille oli ilmoitettu.

2. Nefi 18:1. Maher-Salal-Has-Bas

  • Jesajan pojan nimi Maher-Salal-Has-Bas tarkoittaa ’tuho uhkaa’ (ks. 2. Nefi 20:6). Nimi on todennäköisesti vertauskuvana Assyriasta, joka tulee tuhoamaan Israelin (ks. Isaiah 8:1, alaviite d, myöhempien aikojen pyhien englanninkielinen raamatunkäännös).

2. Nefi 18:3. Profeetatar

  • Sana profeetatar viittaa Jesajan vaimoon. Hänellä on saattanut olla profeetallinen kyky, ja hänen poikansa on todennäköisesti ollut kohtaan 2. Nefi 17:14 muistiin merkityn profetian ensimmäinen täyttyminen.

2. Nefi 18:4. Oppia huutamaan

  • Kuvaus ”ennen kuin lapsi on oppinut huutamaan: isäni, ja: äitini” viittaa Jesajan poikaan Maher-Salal-Has-Basiin noin kaksivuotiaana. Vuoteen 732 eKr. mennessä Assyria oli hävittänyt Syyrian ja Samarian pohjoisosan (Israelin). Israel valloitettiin kokonaan vasta vuonna 722 eKr.

2. Nefi 18:6–7. ”Hiljaa virtaavia Siloan vesiä”

  • Eräässä selonteossa selitetään, mikä merkitys on mahdollisesti sillä, että ”hiljaa virtaavia Siloan vesiä” (2. Nefi 18:6) ja väkeviä ja paljoja virran vesiä (ks. jae 7) verrataan keskenään: ”Jesaja kuvaa kahdenlaista vesialuetta – hiljaa virtaavia Siloan vesiä Jerusalemin temppelivuoren lähellä ja suuren Eufratjoen vesiä, jotka usein tulvivat valtoimenaan – ja vertaa niitä sitten toisiinsa. Siloan vedet on hallittu ja miellyttävä vesialue, kun taas Eufratjoki on vaarallinen ja tuhoisa. Siloan vedet tuovat elämän niille, jotka juovat niistä; Eufratjoki tuo kuoleman niille, jotka se pyyhkäisee tulvan myötä mukaansa. Jesajan kuvaukset kahdesta vesialueesta ovat vertauskuvallisia: edellinen edustaa Jeesusta, taivaan Kuningasta, jota verrataan elämän vesiin; jälkimmäinen on Assyrian kuningas, joka johtaa suuria, tuhoisia sotajoukkojaan ja vyöryy koko maailmaan tulvan tavoin ja hävittää sen asukkaat (ks. Jer. 46:8). Koska Juudan asukkaat olivat hylänneet Jeesuksen eli Siloan vedet, Herra nostattaisi heitä vastaan Assyrian kuninkaan eli sen joen väkevät ja paljot vedet, joka tulvisi yli äyräidensä ja vyöryisi tuhoineen koko maahan.” (Donald W. Parry, Jay A. Parry, Tina M. Peterson, Understanding Isaiah, 1998, s. 83.)

2. Nefi 18:8. ”Aina kaulaan saakka”

  • Vertauskuvallinen ilmaus ”aina kaulaan saakka” antaa ymmärtää, että Assyrian kuningas tulee valloittamaan Juudan maat, jopa Jerusalemin. Vuoteen 701 eKr. mennessä Assyria oli vallannut koko Juudan lukuun ottamatta sen pääkaupunkia.

2. Nefi 18:8, 10. ”Jumala on meidän kanssamme”

  • Siinä vaiheessa kun Assyria oli valloittanut Juudan, kaikki tuntui olevan menetetty, mutta Immanuel eli ”Jumala on meidän kanssamme” esti Jerusalemin tuhon (2. Nefi 18:10). Kohta Jes. 37:33–36 kuvaa tätä ihmeenomaista tapahtumaa, jolloin yksikään nuoli ei lentänyt muurien yli.

2. Nefi 18:14. Pyhäkkö, ”kompastuskivi”

  • Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on kiinnittänyt huomiota ”Immanuelin” kykyyn sekä pelastaa että tuomita: ”Kun Israelin kallio tulee, Hän on oleva pyhäkkö vanhurskaille; nämä löytävät Hänen evankeliuminsa suojasta rauhan ja turvan. Mutta kapinallisille ja tottelemattomille Jerusalemissa ja koko Israelissa Hän on oleva kompastuskivenä ja loukkauskalliona (myös loukkuna ja ansana). He kompastuvat ja kaatuvat Hänen vuokseen. He pahoittavat mielensä Hänen opetustensa vuoksi, ja heidät tuomitaan ja he loukkaantuvat ja joutuvat ansaan ja jäävät kiinni, koska he hylkäävät nuo opetukset.” (Doctrinal New Testament Commentary, 3 osaa, 1971–1973, osa 3, s. 292–293.)

2. Nefi 18:17. ”Minä odotan Herraa”

  • Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista puhui siitä hengellisestä voimasta, joka seuraa, kun panemme luottamuksemme Herraan:

    ”Vaikka panemme uskomme ja luottamuksemme Herraan, meidän on taisteltava tuskamme kanssa päivästä toiseen ja joskus tunnista toiseen, jopa hetkestä toiseen, mutta lopulta me ymmärrämme sen suurenmoisen neuvon, jonka profeetta Joseph Smith sai tuntiessaan itsensä unohdetuksi ja eristetyksi Libertyn vankilassa ja yrittäessään selviytyä kokemastaan tuskasta:

    ’Poikani, rauha olkoon sielullesi; vastoinkäymisesi ja ahdinkosi kestävät vain pienen hetken,

    ja sitten, jos kestät ne hyvin, Jumala korottaa sinut korkeuteen; sinä voitat kaikki vihollisesi’ (OL 121:7–8).

    Rakkaat veljeni ja sisareni, kun elämään tulee tuskaa, koetuksia ja koettelemuksia, kääntykää Herran puoleen. Jääkää odottamaan Herraa, pankaa Häneen toivonne (ks. Jes. 8:17; 2. Nefi 18:17). ’Jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.’ (Jes. 40:31.) Paraneminen tulee Herran ajalla ja Herran tavalla. Olkaa kärsivällisiä.” (Ks. ”Sielun ja ruumiin paraneminen”, Liahona, tammikuu 1999, s. 19.)

2. Nefi 18:19. Vainajahenkiä ja velhoja, jotka supisevat

  • Niinä synkeinä aikoina ihmiset sortuivat kysymään neuvoa kuolleiden hengiltä sen sijaan että olisivat luottaneet Herraan. Velhojen supiseminen ja mumiseminen viittaa niihin meedion vaikertaviin ääniin ja kuiskaamiin hokemiin, joiden välityksellä oletetaan saatavan yhteys kuolleisiin.

2. Nefi 19. ”Lapsi on syntynyt meille”

  • Kun assyrialaiset hyökkäsivät Israelin (Efraimin) ja Syyrian liittoumaa vastaan, he tuhosivat Damaskoksen ja valloittivat Israelin pohjoisen alueen, jota kutsuttiin myöhemmin Galileaksi (ks. 2. Kun. 15:27–31). Kohdassa 2. Nefi 19:1 tähän tapahtumaan viitataan puhumalla ahdingosta, joka toi synkeyden. Huolimatta tästä hyökkäyksestä ja siitä uhkasta, jonka se aiheutti muulle Israelille ja Juudalle etelässä, Jesaja profetoi, että Messiaan tuleminen tälle alueelle oli kuin suuren valon tuleminen (ks. 2. Nefi 19:2). Sebulonin ja Naftalin heimojen perimät maat olivat Israelin pohjoisosassa eli Galileassa, missä Jeesus varttui ja vietti suurimman osan palveluajastaan. Matteus ja Johannes näkivät Messiaan asumisen Galilean alueella Jesajan profetian täyttymisenä (ks. Matt. 4:12–16; Joh. 1:5).

2. Nefi 19:6–7. ”Valta on hänen harteillaan”

  • Vanhin Jeffrey R. Holland on kirjoittanut siitä, kuinka kohdan 2. Nefi 19:6–7 Jesajan profetian täyttyminen liittyy sekä sovitukseen että tuhatvuotisen valtakunnan aikaan: ”Se seikka, että valta olisi lopulta Hänen harteillaan, vahvistaa sen, minkä koko maailma tulee eräänä päivänä tunnustamaan – että Hän on herrojen Herra ja kuninkaiden Kuningas ja tulee eräänä päivänä hallitsemaan maata ja kirkkoaan henkilökohtaisesti kaikella sillä majesteettiudella ja niissä pyhissä vaatteissa, jotka kuuluvat pyhälle hallitsijalle ja ylipapille. Kaikki voivat saada lohtua siitä tosiasiasta, että koska valta – ja siihen kuuluvat kuormat – tulevat olemaan Hänen harteillaan, ne tullaan suuressa määrin nostamaan pois meidän omilta harteiltamme. Tässä on jälleen yksi Jesajan kirjan viittaus sovitukseen – siihen, että meidän syntimme (tai tässä viittauksessa ainakin meidän ajalliset kuormamme) otetaan pois ja lasketaan Kristuksen harteille.” (Christ and the New Covenant, s. 80.)

  • Vanhin Jeffrey R. Holland on auttanut meitä näkemään myös sen, mikä merkitys on Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta käytetyillä eri nimillä:

    ”Ihmeellisenä Neuvonantajana Hän on meidän välimiehemme, meidän välittäjämme, joka puolustaa meidän asiaamme taivaan tuomioistuimessa. ’Herra nousee käymään oikeutta ja nousee tuomitsemaan kansaa’, Jesaja (ja Nefi) muistutti aikaisemmin [2. Nefi 13:13]. Huomatkaa meidän neuvonantajamme ja puhemiehemme suurenmoinen myötätunto tässä myöhempien aikojen pyhien kirjoitusten kohdassa:

    ’Kuunnelkaa häntä, joka on puolustaja Isän luona ja joka ajaa teidän asiaanne hänen edessään

    sanoen: Isä, katso hänen kärsimyksiään ja kuolemaansa, joka ei syntiä tehnyt ja johon sinä olit mieltynyt; katso Poikasi verta, joka vuodatettiin, hänen vertansa, jonka sinä annoit, jotta sinä itse saisit kunnian;

    sen tähden, Isä, säästä nämä veljeni, jotka uskovat minun nimeeni, jotta he voisivat tulla minun luokseni ja saada ikuisen elämän’ [OL 45:3–5].

    Tietenkin, kuten Jesaja huomautti, Kristus on paitsi välimies myös tuomari [ks. Moosia 3:10; Moroni 10:34; Moos. 6:57]. Juuri siihen tuomarin tehtävään voimme löytää vielä suuremman merkityksen Abinadin toistuvasta ilmauksesta, jonka mukaan Jumala itse on tuleva alas lunastamaan kansansa [Moosia 13:28; ks. myös Moosia 13:34; 15:1; Alma 42:15]. On ikään kuin siinä taivaan suuressa oikeussalissa tuomari – koska ei halua pyytää ketään muuta kuin itseään kantamaan syytettyinä seisovien syyllisten kuormia – riisuisi tuomarin viittansa ja tulisi alas maan päälle kestämään heidän raipaniskunsa henkilökohtaisesti. Ajatus Kristuksesta armollisena tuomarina on yhtä kaunis ja verraton kuin ajatus Kristuksesta neuvonantajana, välimiehenä ja puolustajana.

    ’Väkevä Jumala’ kertoo Jumalan voimasta, hänen vahvuudestaan, kaikkivaltiudestaan ja voittamattomasta vaikutuksestaan. Jesaja näkee Hänen pystyvän aina voittamaan synnin ja rikkomuksen vaikutukset kansassaan sekä saavuttamaan ikuisen voiton israelilaisten mahdollisista vainoojista.

    Kuva
    Kristus-patsas

    ’Ikuinen Isä’ tähdentää sitä perustavaa laatua olevaa oppia, että Kristus on Isä – luvuttomien maailmojen Luoja, ylösnousemuksen ansiosta palautetun fyysisen elämän Isä, iankaikkisen elämän Isä hengellisesti synnytetyille pojilleen ja tyttärilleen sekä Hän, joka toimii Isän (Elohimin) puolesta jumalallisesti vahvistetulla valtuudella. Kaikkien tulee pyrkiä syntymään Hänestä ja tulemaan Hänen pojikseen ja tyttärikseen [ks. Moosia 5:7].

    Viimeiseksi ilmaus ’Rauhan Ruhtinas’ kertoo meidän riemuitsevan siitä, että kun Kuningas tulee, ihmissydämessä tai maailman kansojen keskuudessa ei ole enää sotaa. Tämä on rauhanomainen kuningas, Salemin kuningas – kaupungin, josta tuli myöhemmin Jeru-Salem. Kristus tuo rauhan niille, jotka ottavat Hänet vastaan kuolevaisuudessa, elivätpä he minä aikakautena tahansa, ja Hän tuo rauhan kaikille niille, jotka ovat Hänen tuhatvuotisessa valtakunnassaan ja sen jälkeisissä kirkkauden valtakunnissa.” (Christ and the New Covenant, s. 80–82.)

2. Nefi 19:11–12. ”Hänen kätensä on yhä ojennettuna”

  • ”Resinin vastustajat” olivat assyrialaisia.

  • Vaikka ilmaus ”hänen kätensä on yhä ojennettuna” ilmaisee useimmiten vanhurskasta vihaa, se kuvataan muualla armon kätenä (ks. 2. Nefi 28:32; MK Jaak. 6:4–5).

2. Nefi 19:18–19. ”Tulen ruokaa”

  • Kohdan 2. Nefi 19:5 veriset taisteluvarusteet ovat tulen ruokaa valmistauduttaessa ”suuren valon” tuomaan iloon ja rauhaan (jae 2). Sen sijaan jakeissa 18–19 tulen ruokaa on jumalattomuus, mukaan lukien ihmiset, jotka jatkavat pimeyden töitä jopa siihen asti, etteivät säästä edes omaa veljeään.

2. Nefi 20. Jumalan tuomio Assyrialle

  • Vaikka assyrialaisten sallittiin voittaa Israel ja Juuda, hekin joutuivat kohtaamaan Jumalan tuomiot jumalattomuudestaan. 2. Nefin luku 20 sisältää profetian, joka koskee Assyrian kohtaloa ja jonka täyttyminen on vahvistettu historiallisesti. Jesaja mainitsi joitakin Assyrian menestyksekkäitä sotatoimia (ks. jae 9) ja profetoi sen lopullisesta tunkeutumisesta Juudaan ja menestyksestä tätä vastaan luetellen jopa niiden monien Juudan kaupunkien nimet, jotka kukistuisivat Assyrian edessä (ks. jakeet 28–32). Siitä huolimatta assyrialaiset lopulta epäonnistuivat ja sekä Israelin että Assyrian tuho kuvataan täydelliseksi (ks. jakeet 15–19). Israelin ja Assyrian tuho on myös mallina jumalattomien tuhosta minä tahansa aikakautena, mukaan lukien myöhemmät ajat.

2. Nefi 20:5–6. ”Minun vihani vitsaa”

  • Armossaan Herra lähetti toistuvasti profeettoja kutsumaan kansaansa parannukseen. Kun profeetat torjuttiin, Herra salli Assyrian tulla rangaistuksen vitsaksi kansalleen. Kun se tarkoitus oli täytetty, Herra rankaisi sitten Assyriaa sen jumalattomuudesta (ks. 2. Nefi 20:12) toisen kansakunnan – Babylonian – välityksellä.

2. Nefi 20:12–15. ”Kerskaileeko kirves…?”

  • Herra vertasi Assyriaa kirveeseen, joka kerskailee sille, joka pitelee sen varresta. Kirveellä (Assyrialla) ei ole mitään voimaa itsellään eikä itsessään, ja sen valtakausi on luhistumaisillaan.

2. Nefi 20:16–19. Jumalattomat hävitetään yhdessä päivässä

  • Jesaja käytti Assyrian kukistumista mallina ja kuvajaisena jumalattomien hävityksestä toisen tulemisen yhteydessä. Vanhin Bruce R. McConkie opetti tämän kohdan lukijoille, kuinka järjestää ja ymmärtää näitä kirjoituksia toisen tulemisen taustaa vasten: ”Jesaja sanoo puhuen toisesta tulemisesta: ’Ja Israelin Valosta tulee liekki, Israelin Pyhästä tulenlieska, joka yhdessä päivässä polttaa ja nielee Assyrian orjantappurat ja ohdakkeet.’ Samaa sanotaan myös polttamisen päivästä, jolloin viinitarha puhdistetaan. ’[Tuli] tekee perin juurin lopun sen metsien ja puutarhojen vehmaudesta’, kuvaus jatkuu. ’Ja niin vähiin käyvät puut metsissä, että lapsikin voi ne merkitä muistiin.’ Ihmisten jumalattomuus on niin laajalle levinnyttä ja heidän pahat tekonsa niin suuria, että suhteellisen harvat kestävät sen päivän. ’Sinä päivänä’ – polttamisen päivänä, jolloin tehdään loppu jokaisesta turmeltuneesta, jolloin jäljelle jäävät käyvät vähiin– ’eivät Jaakobin jälkeläiset, jotka ovat päässeet pakoon, nuo Israelista jäljelle jääneet, enää turvaudu sortajaansa. Herralle uskollisina he turvautuvat yksin häneen, Israelin Pyhään. Jäännös palaa takaisin, Jaakobin heimon jäännös kääntyy väkevän Jumalan luo.’ (Jes. 10:17–21.) Heidät kootaan Herran tulemisen jälkeen.” (The Millennial Messiah, 1982, s. 315–316.)

2. Nefi 21. Iisain vesa

  • Herra opetti Jesajalle syvällisiä totuuksia myöhemmistä ajoista antamalla kattavia näkyjä. Moronin tavoin (ks. Morm. 8:34–35) Jesaja näki meidän aikamme olosuhteet ja ne tapahtumat, joiden kautta Herra toteuttaisi suuren tuhatvuotisen valtakunnan. Monet Jesajan profetioista liittyvät suoraan evankeliumin palauttamiseen profeetta Joseph Smithin välityksellä.

2. Nefi 21:1–5, 10. Kanto, vesa ja verso

  • Kun Moroni ilmestyi Joseph Smithille 21. syyskuuta 1823, ”hän lainasi Jesajan yhdettätoista lukua ja sanoi sen olevan täyttymässä” (JS–H 40). Kuka on Iisain kanto ja kuka on verso, joka lähtisi siitä kannosta? Herra vastasi näihin kysymyksiin kohdassa OL 113:1–4. Tarvitaan silti huolellista lukemista ja pohtimista, jotta voidaan ratkaista, ketä milläkin vertauskuvallisella ilmauksella tarkoitetaan.

    Vanhin Bruce R. McConkie on maininnut, että Kristus on verso tuhatvuotisen valtakunnan aikana: ”’Tulee aika, sanoo Herra, jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso. Hän on kuningas, joka hallitsee viisaasti ja saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden.’ – – (Jer. 23:3–6.) Toisin sanoen Kuningas, joka hallitsee henkilökohtaisesti maan päällä tuhatvuotisen valtakunnan aikana, on oleva Verso, joka kasvoi Daavidin huoneesta. – – Hän on Herra Jehova – Hän, jota me kutsumme Kristukseksi.” (The Promised Messiah: The First Coming of Christ, 1978, s. 193.)

    Kohdan 2. Nefi 21:1 messiaaniseen ennustukseen punoutuu vielä yksi näkemys Herran valtakunnasta myöhempinä aikoina: ”Iisain kannosta lähtee verso.” Myöhempien aikojen ilmoitus mainitsee tämän verson olevan ”palvelija Kristuksen kädessä” (OL 113:4). Ajatus myöhempien aikojen palvelijasta toistetaan runollisesti kohdassa 2. Nefi 21:10 ja tällä kertaa häntä nimitetään ”Iisain juurivesaksi”. Tämän juurivesan mainitaan olevan henkilö, jolla on pappeus ”ja valtakunnan avaimet viirinä ja minun kansani kokoamiseksi viimeisinä aikoina” (OL 113:6). Profeetta Joseph Smith oli tällainen henkilö. Samoin on jokainen hänen jälkeensä seurannut Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon profeetta.

    Vanhin Bruce R. McConkie on ilmaissut tämän saman ajatuksen: ”Olemmeko väärässä, kun sanomme, että tässä mainittu profeetta on Joseph Smith, jolle annettiin pappeus, joka sai valtakunnan avaimet ja joka kohotti viirin Herran kansan kokoamiseksi meidän taloudenhoitokautenamme? Ja eikö hän myös ole ’palvelija Kristuksen kädessä, [joka] on osaksi Iisain samoin kuin Efraimin jälkeläinen eli Joosefin huoneesta, ja hänen päälleen on laskettu paljon valtaa’? (OL 113:4–6.) Ne, joiden korvat ovat herkistyneet Jumalan kuiskauksille, tulevat tuntemaan näiden asioiden merkityksen.” (Millennial Messiah, s. 339–340.)

2. Nefi 21:9. ”Maa on täynnä Herran tuntemusta”

  • Vanhin Dallin H. Oaks on opettanut, että tiedon vuodattamiseen taivaista sisältyvät Jumalan teiden tunteminen, Pyhän Hengen läsnäolon lisääntyminen ja pappeuden opin ymmärtäminen:

    ”Meidän aikanamme on tarjolla valtavasti tietoa maailmasta ja sen asukkaista. Mutta maailman asukkaat eivät saa vastaavassa määrin lisää tietoa Jumalasta ja Hänen suunnitelmastaan lapsiaan varten. Tässä asiassa maailma ei tarvitse enemmän oppineisuutta ja teknologiaa vaan enemmän vanhurskautta ja ilmoitusta.

    Kaipaan sitä Jesajan ennustamaa aikaa, jolloin ’maa on täynnä Herran tuntemusta’ (Jes. 11:9; 2. Nefi 21:9). Innoitetuin sanoin profeetta Joseph Smith kuvasi, kuinka Herra vuodattaa ’tietoa alas taivaasta myöhempien aikojen pyhien päälle’ (OL 121:33). Tämä ei tapahdu niille, joiden sydän ’on kiinnittynyt niin paljon siihen, mikä on tästä maailmasta, ja pyrkii saamaan ihmisten kunnianosoituksia’ (OL 121:35). Ne, jotka eivät opi ja käytä vanhurskauden periaatteita (ks. OL 121:36), jäävät itsekseen potkimaan niitä vastaan, joilla on valtuus, ’vainoamaan pyhiä ja taistelemaan Jumalaa vastaan’ (OL 121:38). Toisaalta Herra antaa tämän suuren lupauksen uskollisille:

    ’Pappeuden oppi laskeutuu sieluusi kuin kaste taivaasta.

    Pyhä Henki on kumppanisi alati ja valtikkasi muuttumaton vanhurskauden ja totuuden valtikka; ja sinun herruutesi on oleva ikuinen herruus, ja ilman pakkoa se virtaa sinulle aina ja ikuisesti.’ (OL 121:45–46.)” (Ks. ”Vaihtoehtoiset äänet”, Valkeus, heinäkuu 1989, s. 26.)

2. Nefi 21:10–16. Myöhempien aikojen kokoaminen

  • 21.–22. syyskuuta vuonna 1823 enkeli Moroni ilmestyi profeetta Joseph Smithille viisi eri kertaa. Neljällä käynnillä viidestä muiden ohjeiden ohella Moroni lainasi Jesajan lukua 11 ja julisti sen olevan täyttymässä (ks. JS–H 40). Muutaman vuoden kuluessa profeetta Joseph Smithille annettiin pappeuden avaimet, jotka ovat välttämättömät tämän profetian täyttymisen alkamiseen (ks. OL 110:11).

2. Nefi 21:11. Toinen kokoaminen

  • Profeetta Joseph Smith (1805–1844) on opettanut, että Israelin huoneen toisen kokoamisen ajankohta on varattu nimenomaan viimeisiä aikoja varten:

    ”Aika on vihdoin koittanut, jolloin Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala on vielä toisen kerran ojentanut kätensä tuodakseen takaisin kansansa jäljellä olevan jäännöksen Assyriasta ja Egyptistä, Patrosista ja Kuusista ja Elamista ja Sinearista ja Hamatista ja meren saarilta ja tuodakseen niiden kera esiin pakanoiden täyteyden ja vahvistaakseen niiden kanssa sen liiton, joka luvattiin, kun niiden synnit otettaisiin pois. – – Tätä liittoa ei ole koskaan vahvistettu Israelin huoneen kanssa eikä Juudan huoneen kanssa. – –

    Lihassa ollessaan Kristus aikoi tehdä liiton heidän kanssaan, mutta he hylkäsivät Hänet ja Hänen ehdotuksensa, ja sen seurauksena heidät taitettiin pois, eikä heidän kanssaan sillä kertaa solmittu liittoa. – –

    Sen jälkeen kun tämä valittu suku täten oli hylännyt Kristuksen ja Hänen ehdotuksensa, pelastuksen lähettiläät sanoivat heille: ’Katso, me käännymme pakanain puoleen.’ Ja pakanat ottivat vastaan liiton, ja heidät oksastettiin siihen, mistä valittu suku oli taitettu pois.” (Ks. Profeetta Joseph Smithin opetuksia, toim. Joseph Fielding Smith, 1985, s. 16–17.)

2. Nefi 22. Ylistyslauluja

  • 2. Nefin luvussa 22 on kaksi kiitos- ja ylistyslaulua tuhatvuotista valtakuntaa varten. Niissä esitetään suuri lupaus siitä, että ihmiset ottavat vastaan Herran, ylistävät Häntä ja pääsevät osallisiksi Hänen siunauksistaan. Se on oleva aika, jolloin kaikki lausuvat todistuksensa ja ilmaisevat kiitollisuutensa ja rakkautensa toisiaan kohtaan. MAP-laulukirjan laulu ”Mun valkeuteni on Herrani ain” (nro 51) perustuu tähän ilmaukseen, jota Jesaja käytti kohdassa Jes. 12:2.

2. Nefi 22:3. ”Vettä pelastuksen lähteistä”

  • Vanhin Joseph B. Wirthlin (1917–2008) kahdentoista apostolin koorumista on maininnut, mikä on elävän veden lähde: ”Herra tarjoaa elävää vettä, joka voi sammuttaa niiden polttavan janon, joiden elämä on kuivettunut totuuden janosta. Hän odottaa meidän antavan heille evankeliumin täyteyden antamalla heille pyhät kirjoitukset ja profeettojen sanat ja todistamalla heille henkilökohtaisesti palautetun evankeliumin totuudesta heidän janonsa lievittämiseksi. Kun he juovat evankeliumin tuntemuksen maljasta, heidän janonsa sammuu, kun he oppivat ymmärtämään taivaallisen Isämme suurta onnensuunnitelmaa.” (Ks. ”Elävää vettä hengellisen janon sammuttamiseen”, Valkeus, heinäkuu 1995, s. 18.)

2. Nefi 23. Babylonin tuho

  • Jesaja näki ennalta Babylonin selvän tuhon, sen ylhäisön alennustilan ja sen rahvaan yleisen jumalattomuuden. Jumala kutsui voimia kokoontumaan yhteen Babylonin kukistamiseksi (ks. 2. Nefi 23:2–6). Kutsuun vastattiin, kun meedialaisten ja persialaisten yhdistetty sotajoukko Kyyros Suuren johdolla patosi Eufratjoen sekä marssi joenuomaa pitkin ja Babylonin muurien alitse valtaamaan kaupungin ja kukistamaan valtakunnan noin 538 eKr. Tapahtuman merkitys ilmenee selvemmin, kun pohditaan nimityksen Babylon kuvakieltä hengellisessä mielessä. Jesajakin käytti profetioissaan nimitystä Babylon vertauskuvana maailman yleisestä hengellisestä tilasta viimeisinä aikoina. Pyhitettyjä (ks. 2. Nefi 23:3) eli myöhempien aikojen pyhiä käsketään kokoontumaan yhteen ja liittymään Jumalaan, jotta jumalattomuus (Babylon) kukistettaisiin maailmasta.

    Kuva
    Jesajan näky Babylonin tuhosta

    Paul Gustave Dore

2. Nefi 23:6. ”Herran päivä”

  • Ilmausta ”Herran päivä” käytetään monesti kuvaamaan Herran tuomioita, jotka rankaisevat jumalattomia ja säästävät vanhurskaat. Valmistautumisesta siihen päivään Herra on sanonut: ”Jos te olette valmiita, te ette pelkää” (OL 38:30).

2. Nefi 24:4–20. Lusiferin kukistuminen ja Babylonin kukistuminen

  • Luvussa 2. Nefi 24 Herra tuomitsi Jesajan välityksellä Israelin huoneen jumalattomuuden. Hän profetoi, että sen osaksi tulisi suuria tuomioita sen keskuudessa olevan pahuuden vuoksi. Tavallisesti näiden tuomioiden oli määrä toteutua muiden kansakuntien toimesta. Jesajan profeetallinen näkemys tästä tuhosta korostaa vastustajan roolia ahdingon pääasiallisena aiheuttajana kansakuntien keskuudessa. Profeetallisen valtuuden välityksellä me näemme, että lopulta Lusifer kukistuu.

2. Nefi 24:12. Lusifer

  • Ainoat kohdat Raamatussa ja Mormonin kirjassa, joissa käytetään nimeä Lusifer, ovat Jes. 14:12 [ks. englanninkielinen kuningas Jaakon raamatunkäännös] ja 2. Nefi 24:12. Kohdassa OL 76:25–28 meille opetetaan, että Lusifer (joka tarkoittaa ’valonkantajaa’) oli Saatanan nimi ennen kuolevaisuutta. Koska hän kapinoi Jumalaa vastaan, hän lankesi valta-asemastaan Jumalan edessä (ks. jae 25) ja häntä ”nimitettiin Kadotukseksi” (jae 26), joka tarkoittaa ’tuhoa’.

    Jesaja käytti kertomusta Lusiferin ylpeydestä ja hänen lankeamisestaan taivaasta (ks. 2. Nefi 24:12–19) vertauskuvana Babylonin kuninkaan kunnianhimoista ja lopullisesta kukistumisesta (ks. jae 4).

    Jesajan kuvaus Babylonista ja sen hallitsijoista on myös malli ja kuvajainen siitä, kun Saatana sidotaan eikä hänellä ole valtaa kansakuntiin tuhatvuotisen valtakunnan aikana. Vaikka tuhatvuotisen valtakunnan päätteeksi hänet päästetäänkin irti vähäksi aikaa, niin lopulta maapallon kuolevaisuuden historian lopussa hän menettää kaiken vallan. Hänet ja kadotuksen pojat karkotetaan ”ulkoiseen pimeyteen”.

  • Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on esittänyt, mikä oli se Saatanan luonteen pääheikkous, joka sai hänet lankeamaan taivaasta:

    ”Kuolevaisuutta edeltäneessä neuvonpidossa ylpeys kukisti Lusiferin, ’sarastuksen pojan’ (2. Nefi 24:12–15; ks. myös OL 76:25–27; Moos. 4:3). – –

    Kuolevaisuutta edeltäneessä neuvostossa Lusifer asetti oman ehdotuksensa kilpailemaan Isän suunnitelman kanssa, jota Jeesus Kristus kannatti (ks. Moos. 4:1–3). Hän halusi saada kaikkia muita suuremman kunnian (ks. 2. Nefi 24:13). Lyhyesti sanottuna hänen ylpeä halunsa oli kukistaa Jumala (ks. OL 29:36; 76:28).” (Ks. ”Kavahtakaa ylpeyttä”, Valkeus, heinäkuu 1989, s. 3.)

Pohdittavia seikkoja

  • Kun tutkit lukuja 2. Nefi 17–19, pane merkille, millä tavoin Jeesuksen Kristuksen elämä on viimeisten aikojen tarkoitusten kannalta keskeinen.

  • Mitkä Jesajan viimeisten aikojen tuomioita koskevista varoituksista ovat sinulle merkittävimpiä?

  • Millä tavoin toinen tuleminen on oleva sekä ”suuri” että ”pelottava”?

Ehdotettuja tehtäviä

  • Kun olet lukenut huolellisesti nämä Jesajan kirjan luvut ja niitä tulkitsevat selitykset sekä tutkinut niitä, kirjoita erilliselle paperille, mitkä sinun mielestäsi ovat tärkeimpiä profeetallisia näkemyksiä, joilla on merkitystä ja soveltuvuutta sinuun myöhempien aikojen pyhänä ja nykypäivän maailmaamme. Huomaa, mikä on kunkin seuraavan pyhien kirjoitusten kohdan pääajatus:

    2. Nefi 17–18

    2. Nefi 19

    2. Nefi 20:12–19

    2. Nefi 21:10–14

    2. Nefi 22

    2. Nefi 23

    2. Nefi 24