2. Nefi 19
    Footnotes

    Luku 19

    Jesaja puhuu messiaanisesti. Pimeydessä oleva kansa näkee suuren valon. Lapsi on syntynyt meille. Hän on Rauhan Ruhtinas ja hallitsee Daavidin valtaistuimella. Vertaa Jesaja 9. Noin 559–545 eKr.

    1 Kuitenkaan synkeys ei ole sellainen kuin se oli hänen ahdinkonsa aikana, kun hän ensin kevyesti ahdisti Sebulonin amaata ja myöhemmin ahdisti raskaasti Naftalin maata Punaisenmeren tiellä Jordanin tuolla puolen kansakuntien Galileassa.

    2 Kansa, joka apimeydessä vaelsi, on nähnyt suuren valon; niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa, on valo loistanut.

    3 Sinä olet lisännyt kansakunnan ja aenentänyt ilon – he iloitsevat sinun edessäsi, niin kuin elonkorjuun aikana iloitaan ja niin kuin miehet riemuitsevat jakaessaan saalista.

    4 Sillä sinä olet murskannut hänen kuormansa ikeen ja hänen hartioidensa vitsan, hänen sortajansa sauvan.

    5 Sillä soturin jokainen taistelu on melskettä, ja veren tahrimat vaatteet poltetaan ja ne joutuvat tulen ruoaksi.

    6 Sillä alapsi on syntynyt meille, poika on annettu meille, ja bvalta on hänen harteillaan; ja hänen nimensä on Ihmeellinen, Neuvonantaja, cVäkevä Jumala, dIkuinen Isä, eRauhan Ruhtinas.

    7 aVallan ja rauhan enentymisellä bei ole loppua Daavidin valtaistuimella eikä hänen valtakunnassaan sen järjestämiseksi ja perustamiseksi oikeudenmukaisesti ja oikeamielisesti vastedes, vieläpä ikuisesti. Tämän saa aikaan Herran Sebaotin kiivaus.

    8 Herra lähetti sanansa Jaakobille, ja se on kohdannut aIsraelia.

    9 Ja koko kansa tulee tietämään, nimittäin Efraim ja Samarian asukkaat, jotka ylpein ja röyhkein sydämin sanovat:

    10 Tiilet ovat sortuneet maahan, mutta me rakennamme hakatuista kivistä; sykomorit on kaadettu, mutta me vaihdamme ne setreihin.

    11 Sen tähden Herra nostattaa aResinin vastustajat häntä vastaan ja liittää yhteen hänen vihollisensa;

    12 syyrialaiset edessä ja filistealaiset takana, ja he asyövät Israelia suun täydeltä. Kaikesta tästä ei hänen bvihansa ole väistynyt, mutta hänen kätensä on yhä ojennettuna.

    13 Sillä kansa ei apalaa sen luokse, joka sitä lyö, eikä se etsi Herraa Sebaotia.

    14 Sen tähden Herra leikkaa Israelilta pään ja hännän, oksan ja kaislanvarren samana päivänä.

    15 Vanhin, hän on pää, ja profeetta, joka valheita opettaa, hän on häntä.

    16 Sillä tämän kansan johtajat eksyttävät heidät, ja heidän johdettavansa tuhoutuvat.

    17 Sen tähden Herra ei iloitse heidän nuorukaisistaan eikä aarmahda heidän orpojaan ja leskiään; sillä jokainen heistä on tekopyhä ja pahantekijä, ja jokainen suu puhuu bmielettömiä. Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole väistynyt, mutta hänen ckätensä on yhä ojennettuna.

    18 Sillä jumalattomuus palaa kuin tuli; se syö ohdakkeet ja orjantappurat ja sytyttää metsien tiheiköt, ja ne kieppuvat savupyörteinä ilmaan.

    19 Herran Sebaotin vihasta maa pimenee, ja ihmiset ovat kuin tulen ruokaa; akukaan ei säästä veljeään.

    20 Ja hän ahmii oikealta ja jää nälkäiseksi, ja hän asyö vasemmalta, eivätkä he tule kylläisiksi; he syövät kukin oman käsivartensa lihaa –

    21 aManasse bEfraimia, ja Efraim Manassea; he yhdessä käyvät cJuudaa vastaan. Kaikesta tästä ei hänen vihansa ole väistynyt, mutta hänen kätensä on yhä ojennettuna.