2. Nefi 8
Alaviitteet

Hide Footnotes

Aihe

Luku 8

Jaakob jatkaa Jesajan kirjan lukemista: Viimeisinä aikoina Herra lohduttaa Siionia ja kokoaa Israelin. Lunastetut tulevat Siioniin suuren ilonvallitessa. Vertaa Jesaja 51 ja 52:1–2. Noin 559–545 eKr.

1 Kuulkaa minua, te, jotka tavoittelette vanhurskautta. Katsokaa sitä akalliota, josta teidät on lohkaistu, ja sitä kaivosonkaloa, josta teidät on kaivettu.

2 Katsokaa Abrahamia, aisäänne, ja bSaaraa, häntä joka teidät synnytti; sillä minä kutsuin hänet, Abrahamin, yksinään ja siunasin hänet.

3 Sillä Herra lohduttaa aSiionia, hän lohduttaa kaikkia sen autioita paikkoja; ja hän tekee sen bautiomaan Eedenin kaltaiseksi ja sen aron kuin Herran puutarhaksi. Riemu ja ilo on oleva siellä, kiitos ja ylistyslaulu.

4 Kuule minua, kansani, ja kallista minulle korvasi, oi kansakuntani; sillä alaki lähtee minusta, ja minä säädän oikeuteni kansojen bvaloksi.

5 Minun vanhurskauteni on lähellä, minun apelastukseni on lähtenyt matkaan, ja minun käsivarteni on tuomitseva kansan. bSaaret odottavat minua, ja minun käsivarteeni ne turvaavat.

6 Kohottakaa katseenne taivaita kohden, ja katselkaa maata alhaalla; sillä ataivaat bkatoavat pois kuin savu, ja maa ckäy vanhaksi kuin vaate; ja sen asukkaat kuolevat samalla tavalla. Mutta minun pelastukseni pysyy ikuisesti eikä minun vanhurskauteni häviä.

7 Kuulkaa minua, te, jotka tunnette vanhurskauden, kansa, jonka sydämeen minä olen kirjoittanut lakini; älkää apelätkö ihmisten pilkkaa, älkääkä säikkykö heidän herjauksiaan.

8 Sillä koi syö heidät niin kuin vaatteen, ja toukka syö heitä kuin villaa. Mutta minun vanhurskauteni pysyy ikuisesti ja minun pelastukseni polvesta polveen.

9 Herää, herää! Pukeudu avoimaan, oi Herran käsivarsi; herää niin kuin muinaisina päivinä. Etkö sinä ole se, joka on iskenyt hengiltä Rahabin ja haavoittanut lohikäärmettä?

10 Etkö sinä ole se, joka on kuivannut meren, suuren syvyyden vedet; joka on muuttanut meren syvänteet atieksi lunastettujen kulkea yli?

11 Ja nyt, Herran alunastetut palaavat ja tulevat blaulaen Siioniin; ja heidän päällänsä on ikuinen riemu ja pyhyys, ja he saavat ilon ja riemun; murhe ja csuru pakenevat.

12 aMinä olen, niin, minä olen teidän lohduttajanne. Katso, kuka sinä olet, että bpelkäät ihmistä, joka on kuoleva, ja ihmislasta, jonka käy niin kuin cruohon?

13 Ja aunohdat Herran, Luojasi, joka on levittänyt auki taivaat ja laskenut maan perustukset, ja olet pelännyt alati joka päivä sortajan raivoa, niin kuin hän olisi valmis tuhoamaan? Ja missä on sortajan raivo?

14 Vangittu maanpakolainen pääsee pian vapaaksi, eikä hän kuole vankikuoppaan eikä häneltä puutu leipää.

15 Mutta minä olen Herra, sinun Jumalasi, jonka aaallot pauhasivat; Herra Sebaot on minun nimeni.

16 Ja minä olen pannut sanani sinun suuhusi ja kätkenyt sinut käteni varjoon pystyttääkseni taivaat ja laskeakseni maan perustukset ja sanoakseni Siionille: Katso, sinä olet minun akansani.

17 Herää, herää, nouse, oi Jerusalem, joka olet juonut Herran kädestä hänen akiivautensa bmaljan – sinä olet juonut vavistuksen maljan pohjasakat viimeiseen pisaraan.

18 Eikä ketään taluttajaa kaikkien niiden poikien joukossa, jotka hän on synnyttänyt; ei ketään käteen tarttujaa kaikissa niissä pojissa, jotka hän on kasvattanut.

19 Nämä kaksi apoikaa ovat tulleet luoksesi sinua säälimään – hävitystäsi ja tuhoasi ja nälkää ja miekkaa – ja kenen avulla minä sinua lohdutan?

20 Sinun poikasi ovat taintuneet näitä kahta lukuun ottamatta; he makaavat kaikkien katujen päässä; kuin villihärkä verkossa, he ovat täynnä Herran kiivautta, sinun Jumalasi nuhdetta.

21 Kuule siis nyt tätä, sinä poloinen ja apäihtynyt, vaikka et viinistä:

22 Näin sanoo sinun Herrasi: Herra ja sinun Jumalasi aajaa kansansa asiaa; katso, minä olen ottanut pois sinun kädestäsi vavistuksen maljan, kiivauteni maljan pohjasakat; sinun ei enää tarvitse juoda siitä.

23 Vaan aminä panen sen sinun ahdistajiesi käteen, niiden, jotka ovat sanoneet sielullesi: Kumarru maahan, että voimme kulkea ylitse! – Ja sinä olet antanut ruumiisi maankamaraksi ja kaduksi kulkijoille.

24 aHerää, herää, pukeudu bvoimaasi, oi cSiion; pukeudu kauniisiin vaatteisiisi, oi Jerusalem, pyhä kaupunki; sillä vastedes dei tule sinun sisällesi enää ympärileikkaamaton eikä epäpuhdas.

25 Ravista tomu yltäsi, anouse, istuudu, oi Jerusalem; irrota bkahleet kaulastasi, oi vangittu tytär Siion!