Instituutti
Luku 35: Helaman 1–4

Luku 35

Helaman 1–4

Johdanto

Luvuissa Helaman 1–4 esitetään jyrkkä vastakohta hyvän ja pahan hedelmien välillä. Huomaamme, mitä paha saa aikaan niin yhteiskunnassa kuin yksilössä. Henkilökohtainen kasvu ja siunaukset, jotka tulevat niiden pyhien osaksi, jotka pysyvät uskollisina haasteellisissa olosuhteissa, voivat antaa meille rohkeutta pysyä uskollisina vanhurskaille periaatteille vaikeina aikoina. Voimme verrata jumalattomuuden tuomaa erimielisyyttä vanhurskauden suomaan suureen rauhaan ja iloon. Näiden vastakohtien huomaaminen antaa motivaation kulkea reittiä, jonka perustana ovat periaatteet, jotka tekevät onnelliseksi ja auttavat välttymään tottelemattomuuden aiheuttamalta kurjuudelta.

Selityksiä

Hel. 1:1–21. Kiistely on tuhoisaa

  • Helamanin kirja kertoo vaiheesta, jolloin nefiläisten keskuudessa oli suurta jumalattomuutta. Gadiantonin rosvot menestyivät, ja kansa kävi läpi useita jumalattomuuden ja hävityksen jaksoja, joita seurasi parannus, jonka jälkeen he taas palasivat jumalattomuuteen. Monien näistä vaikeuksista voitaisiin katsoa aiheutuneen kiistelystä, joka alkoi Helamanin ensimmäisessä luvussa. Vaikka jotkut saattaisivat pitää kiistelyä varsin harmittomana syntinä, seuraavat johtavat auktoriteetit ovat kommentoineet kiistelyn vaaroja.

    Presidentti James E. Faust (1920–2007) ensimmäisestä presidenttikunnasta on esittänyt suorin sanoin, ettei Herran Henki voi kestää kiistelyä: ”Kun syntyy kiistaa, Herran Henki poistuu riippumatta siitä, kumpi on syyllinen” (”Mitä haluan poikani tietävän ennen kuin hän lähtee lähetystyöhön”, Valkeus, heinäkuu 1996, s. 43).

  • Vanhin Joseph B. Wirthlin (1917–2008) kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että Saatana tahallaan yllyttää kiistelyyn, jotta se palvelisi hänen omia paheellisia tarkoituksiaan: ”Turmeltuneisuuden, epärehellisyyden, riitelyn ja kiistelyn synnit sekä muut maailman pahuudet eivät ole tulleet tänne sattumalta. Ne ovat osoituksia Saatanan ja hänen seuraajiensa armottomasta taistelusta. Hän turvautuu kaikkiin käytettävissä oleviin aseisiin ja keinoihin pettääkseen, hämmentääkseen ja johtaakseen harhaan.” (Ks. ”Syvällä olevat juuret”, Valkeus, tammikuu 1995, s. 74.)

  • Vastakohtana kiistelyn tuhoisalle vaikutukselle presidentti Henry B. Eyring ensimmäisestä presidenttikunnasta on tähdentänyt rauhan hengen tuomaa ykseyttä: ”Kun keskuudessamme on tämä Henki, me voimme odottaa sopusointua. Henki tuo sydämeemme todistuksen totuudesta, ja se yhdistää ne, joilla on sama todistus. Jumalan Henki ei koskaan synnytä kiistelyä (ks. 3. Nefi 11:29). Se ei koskaan synnytä ihmisten välisiä eriarvoisuuden tunteita, jotka johtavat riitoihin (ks. Joseph F. Smith, Evankeliumin oppi, 1980, s. 124–125). Se johtaa henkilökohtaiseen rauhaan ja ykseyden tunteeseen muiden kanssa. Se yhdistää sieluja. Ykseydessä elävä perhe, ykseydessä elävä kirkko ja rauhan maailma ovat riippuvaisia ykseydessä elävistä sieluista.” (Ks. ”Että me yhtä olisimme”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 75.)

Hel. 1–2. Pahat salaiset teot voivat tuhota yhteiskuntia

  • Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että salaliittojen uhka on olemassa yhä nykyään:

    ”Mormonin kirja opettaa, että rikollisuutta harjoittavat salaliitot ovat vakavana haasteena, eivät pelkästään yksityisille ihmisille ja perheille vaan kokonaisille sivilisaatioille. Nykyajan salaliittoja ovat jengit, huumekartellit ja järjestäytyneen rikollisuuden perheet. Meidän aikamme salaliitot toimivat suureksi osaksi samalla tavalla kuin Gadiantonin rosvot Mormonin kirjan aikoina. Heillä on salaiset merkkinsä ja tunnussanansa. He harjoittavat salaisia rituaaleja ja vihkiytymismenoja. Heidän tarkoitusperiinsä kuuluu ’murhata ja rosvota ja varastaa ja harjoittaa haureutta ja tehdä kaikenlaista jumalattomuutta vastoin maansa lakeja ja myös Jumalansa lakeja’ [Hel. 6:23].

    Ellemme ole varuillamme, nykyajan salaliitot voivat saada vallan aivan yhtä nopeasti ja täydellisesti kuin Mormonin kirjan aikoina. Muistatteko, miten se tapahtui? Salaliitot alkoivat yhteiskunnan jumalattomamman osan keskuudessa, mutta saivat lopulta vietellyiksi harhaan suurimman osan vanhurskaista, kunnes koko yhteiskunta oli saastunut [ks. Hel. 6:38]. – –

    Mormonin kirja opettaa, että perkele on ’kaiken synnin alkuunpanija’ ja näiden salaliittojen perustaja [Hel. 6:30; ks. 2. Nefi 26:22]. Hän käyttää salaliittoja, kuten jengejä, ’polvesta polveen, siinä määrin kuin saa valtaa ihmislasten sydämissä’ [Hel. 6:30]. Hänen tarkoituksenaan on hävittää ihmisiä, perheitä, yhteiskuntia ja kansakuntia [ks. 2. Nefi 9:9]. Hän saavutti tiettyä menestystä Mormonin kirjan aikoina. Ja hän saavuttaa aivan liikaa menestystä nykyaikana. Juuri siksi on hyvin tärkeää, että me pappeudenhaltijat puolustamme lujasti totuutta ja oikeutta tekemällä voitavamme, jotta yhteisömme säilyisivät turvallisina.” (Ks. ”Totuuden ja oikeuden puolustaminen”, Valkeus, tammikuu 1998, s. 39.)

Hel. 1–2. Hyvät ihmiset voivat auttaa tekemään tyhjiksi jumalattomien organisaatioiden päämäärät

  • World Trade Centeriin ja Pentagoniin tehtyjen terroristihyökkäysten jälkeisessä yleiskonferenssissa presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) viittasi terroristijärjestöihin, joiden päämääränä on edistää murhia, hirmuvaltaa, pelkoa ja jumalatonta hallintaa:

    ”Meidän täytyy etsiä ja nujertaa – – terroristijärjestöt.

    Me, jotka olemme tämän kirkon jäseniä, tiedämme jotakin tällaisista ryhmistä. Mormonin kirja kertoo Gadiantonin rosvoista, turmeltuneesta, valalla vahvistetusta ja salaisesta järjestöstä, jonka mielessä oli pahuus ja hävitys. He tekivät omana aikanaan kaiken voitavansa millä tahansa käytettävissä olevilla keinoilla tuhotakseen kirkon, houkutellakseen ihmisiä viisastelulla sekä saadakseen vallan yhteiskunnassa. Näemme saman nykyisessä tilanteessa.

    Me olemme rauhaa rakastavia ihmisiä. Me olemme Kristuksen seuraajia, joka oli ja on Rauhan Ruhtinas. Mutta on aikoja, jolloin meidän täytyy puolustaa oikeutta ja soveliaisuutta, vapautta ja sivistystä, aivan kuten Moroni aikanaan kutsui koolle kansansa sen vaimojen, lasten ja vapauden asian puolustamiseksi (ks. Alma 48:10).” (Ks. ”Aika, jota elämme”, Liahona, tammikuu 2002, s. 84.)

Hel. 3:20. ”Alati sitä, mikä oli oikein Jumalan silmissä”

  • Vaikka ajat olivat vaikeita ja yhteiskuntaa uhkasivat pahan voimat, Helamanin esimerkki lujuudesta Herran tahdon tekemisessä on meille malli, jota voimme noudattaa haasteellisina myöhempinä aikoina. Helamanin tavoin me voimme alati pyrkiä tekemään oikein, ”silloin vastuun voit kantaa” (”Oikein sä tee”, MAP-lauluja, 158). Avainsana on alati.

    Vanhin Spencer J. Condie seitsemänkymmenen koorumista on tähdentänyt sitä, kuinka tärkeää meidän on pitää liittomme oppiaksemme siten tekemään hyvää johdonmukaisesti:

    ”Kaikista todellisen kääntymyksen ja syntien anteeksisaamisen osoituksista tämä on kenties kaikkein merkittävin: halu ja taipumus olla tekemättä enää pahaa, vaan tehdä alati hyvää. – –

    Me vahvistamme haluamme ja taipumustamme tehdä hyvää joka kerta, kun solmimme liittoja ja pidämme ne. Joka kerta, kun osallistumme pappeuden toimituksiin, voimat korkeudesta kurottautuvat alas ja vetävät meitä lähemmäs taivasta. Ne, jotka osallistuvat sakramentti- ja temppelitoimituksiin puhtain sydämin ja jotka pitävät liittonsa uskollisesti, eivät tarvitse pitkällisiä säädylliseen pukeutumiseen, runsaiden paastouhrien ja kymmenysten maksamiseen, viisauden sanan noudattamiseen tai lepopäivän pyhittämiseen liittyviä ohjeita. He eivät tarvitse ankaria muistutuksia kertoakseen evankeliumista toisille, käydäkseen temppelissä usein, tehdäkseen sukututkimustyötä tai huolehtiakseen kotiopetus- tai kotikäyntiopetustyöstään. He eivät myöskään tarvitse kannustamista vieraillakseen sairaiden luona ja palvellakseen avun tarpeessa olevia.

    Nämä ovat Korkeimman uskollisia pyhiä, jotka pitävät Herran huoneessa tekemänsä pyhät liitot ’päätettyään lujasti palvella häntä loppuun asti ja todella osoittavat teoillaan, että he ovat saaneet Kristuksen Hengen syntiensä anteeksi saamiseksi’ (OL 20:37). Liiton pitävät – – elävät pyhityksen lain mukaan. Kaikki heidän aikansa, kykynsä ja taloudelliset varansa kuuluvat Herralle.

    Liittojen pitäminen on kasvattanut heissä halun ja taipumuksen tehdä alati hyvää.” (Ks. ”Halu ja taipumus tehdä alati hyvää”, Liahona, kesäkuu 2001, s. 15, 21.)

Hel. 3:24–25. Menestys elämässämme ja kirkossa

  • Palvellessaan seitsemänkymmenen koorumin jäsenenä vanhin Dean L. Larsen esitti ajatuksensa siitä, miten Herralle osoitettu uskollisuus ja menestys liittyvät toisiinsa:

    ”Kun ihmiset elävät sopusoinnussa Herran tahdon kanssa, kaikki tärkeät tekijät, jotka tuottavat ne siunaukset, jotka Jumala katsoo hyväksi antaa lapsilleen, näyttävät osuvan kohdalleen. Rakkaus ja sopusointu vallitsevat. Jopa säätila, ilmasto ja luonnonvoimat näyttävät reagoivan suotuisasti. Rauha ja tyyneys vallitsevat. Uutteruus ja edistyminen on ominaista ihmisten elämälle. – –

    Me olemme saaneet Herran lupauksen, että Hän siunaa kansaansa ja antaa sen menestyä, jos se pitää Hänen käskynsä ja muistaa luottaa Häneen siunaustensa lähteenä.” (”Herra antaa vanhurskaiden menestyä”, Valkeus, tammikuu 1993, s. 40, 41.)

Hel. 3:29–30. Tarttua sanaan

  • Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on opettanut, että tietyt siunaukset tulevat vain pyhien kirjoitusten uutteran tutkimisen avulla: ”Menestystä vanhurskaudessa, voimaa välttää petollisia opetuksia ja vastustaa kiusausta, opastusta jokapäiväisessä elämässämme, lohtua sielulle – nämä ovat vain muutamia niistä lupauksista, joita Herra on antanut niille, jotka tulevat Hänen sanansa ääreen. Eikö Herra täyttäisi lupaustaan? Jos Hän kerran sanoo meille, että saamme nämä siunaukset, jos otamme vaarin Hänen sanastaan, niin silloin me voimme saada ne siunaukset. Ja ellemme me tee niin, saatamme menettää siunaukset. Vaikka olisimme kuinka uutteria tahansa muilla aloilla, niin tietyt siunaukset voidaan saada vain pyhistä kirjoituksista, vain tulemalla Herran sanan ääreen ja pitämällä siitä kiinni kulkiessamme pimeyden sumujen halki elämän puuta kohti.” (”Sanan voima”, Valkeus, 1986, konferenssiraportti 156. vuosikonferenssista, s. 83.)

Hel. 3:30. ”Istumaan Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin – – kanssa”

  • Ilmaus ”istumaan Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin” kanssa tarkoittaa sitä, että uskolliset ovat arvollisia toimimaan yhdessä näiden kolmen suuren patriarkan kanssa sekä vastaanottamaan selestisiä palkintoja. Kohdan OL 132:37 mukaan ”Abraham – – samoin kuin Iisak ja Jaakob – – ovat päässeet korotukseensa lupausten mukaisesti ja istuvat valtaistuimilla eivätkä ole enkeleitä vaan ovat jumalia”.

    Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on selittänyt, että kirkon jäsenistä voi tulla Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin siunausten perillisiä:

    ”Liitolla, jonka Herra teki ensiksi Abrahamin kanssa ja jonka Hän vahvisti Iisakin ja Jaakobin kanssa, on suuri merkitys. – –

    Mekin olemme liiton lapsia. Me olemme saaneet, kuten ihmiset muinoin, pyhän pappeuden ja ikuisen evankeliumin. Abraham, Iisak ja Jaakob ovat meidän esi-isiämme. Me olemme Israelia. Meillä on oikeus saada evankeliumi, pappeuden siunauksia ja iankaikkinen elämä. Maan kansakunnat tulevat siunatuiksi meidän uurastuksellamme ja meidän jälkeläistemme työllä. Abrahamin todelliset jälkeläiset ja ne, jotka on otettu lapsiksi hänen sukuunsa, saavat nämä samat luvatut siunaukset – sillä ehdolla, että he hyväksyvät Herran ja noudattavat Hänen käskyjänsä.” (Ks. ”Liiton lapsia”, Valkeus, heinäkuu 1995, s. 33.)

Hel. 3:33–34, 36; 4:12. Ylpeyden vaikutus kirkkoon

  • Mormon korosti tarkoin sitä, ettei ylpeys kuulunut Herran kirkkoon, mutta suurten rikkauksien vuoksi se alkoi hiipiä joidenkin kirkon jäsenten sydämeen (ks. Hel. 3:36), millä oli haitallinen vaikutus kirkkoon yleensä. Presidentti Ezra Taft Benson on ilmaissut samansuuntaisia ajatuksia:

    Kuva
    Presidentti Ezra Taft Benson

    © Busath.com

    ”Ajatelkaa, mitä ylpeys on maksanut meille menneisyydessä ja mitä se nyt maksaa meille omassa elämässämme, perheessämme ja kirkossa.

    Ajatelkaa, millainen parannus voisi tapahtua ja kuinka ihmisten elämä voisi muuttua, avioliitot säilyä ja kodit vahvistua, jos ylpeys ei estäisi meitä tunnustamasta syntejämme ja hylkäämästä niitä (ks. OL 58:43).

    Ajatelkaa, kuinka monet jäsenet ovat vähemmän aktiivisia kirkossa, koska he ovat loukkaantuneet eikä heidän ylpeytensä salli heidän antaa anteeksi tai täysin nauttia Herran pöydän antimia.

    Ajatelkaa niitä kymmeniä tuhansia nuoria miehiä ja pariskuntia, jotka voisivat olla lähetystyössä, ellei heidän ylpeytensä estäisi heitä kääntämästä sydäntään Jumalan puoleen (ks. Alma 10:6; Hel. 3:34–35).

    Ajatelkaa, kuinka temppelityö lisääntyisi, jos tähän jumalalliseen työhön käytetty aika olisi tärkeämpää kuin ne monet ylpeät pyrkimykset, jotka kilpailevat ajastamme.” (”Kavahtakaa ylpeyttä”, Valkeus, heinäkuu 1989, s. 5.)

  • Lisää tietoa sekä kaavio, joka kuvaa ylpeyden kierrettä, on liitteessä ”Vanhurskauden ja jumalattomuuden kierre” (s. 427).

  • Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että yksi tärkeä askel siinä, että tulee täysin uskolliseksi evankeliumissa, on se, että välttää ylpeyttä tai pääsee siitä eroon:

    ”Kuinka voitte tehdä Jeesuksen Kristuksen evankeliumista ei vain erään vaikuttimen elämäänne vaan määräävän vaikuttimen ja todella koko olemuksenne ytimen? – –

    Ensimmäiseksi teidän täytyy panna syrjään kaikki ylpeys, joka on niin yleistä nykypäivän maailmassa. Tarkoitan sillä asennetta, joka torjuu Jumalan vallan määrätä elämäämme. – – Nykyään tätä kuulee ilmaistavan seuraavanlaisin sanoin: ’Tee mitä tahdot’ ja ’Oikea ja väärä riippuu siitä, mitä pidän itselleni oikeana’. Sellainen asenne on kapinaa Jumalaa vastaan.” (Ks. ”Kun olet kääntynyt”, Liahona, toukokuu 2004, s. 11.)

Hel. 3:35. Sydämen pyhittyminen

  • Pyhitys on määritelty seuraavasti: ”Vapautuminen synnistä, puhdistuminen ja pyhäksi tuleminen Jeesuksen Kristuksen sovituksen kautta (Moos. 6:59–60)” (PKO, hakusana ”Pyhitys”, s. 149).

  • Helamanin ajan uskolliset kirkon jäsenet jatkoivat hengellistä kasvuaan, mikä johti siihen, että ”heidän sydämensä – – pyhittyi” (Hel. 3:35).

    Presidentti James E. Faust on opettanut, että sellainen kasvu tulee Pyhän Hengen avulla edistäen meidän sisimpiä toiveitamme elää siten kuin Vapahtaja haluaisi meidän elävän. Tämän prosessin aikana me pyhitymme: ”Kristuksen kaltainen elämä kumpuaa ihmissydämen ja -sielun syvimmistä lähteistä. Sitä ohjaa Herran Pyhä Henki, mikä on luvattu evankeliumin toimituksissa. Suurimpana toivonamme tulisi olla, että saamme nauttia pyhityksestä, joka tulee tämän jumalallisen opastuksen myötä; suurimpana pelkonamme pitäisi olla, että menetämme nämä siunaukset.” (Ks. ”Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni”, Valkeus, heinäkuu 1998, s. 21.)

  • Helamanin ajan pyhät tekivät edelleen hyviä tekoja ja vahvistuivat hengellisissä ominaisuuksissa, mikä puolestaan johti pyhittymiseen. Vanhin D. Todd Christofferson on selittänyt, että pyhittyminen on yksi askel polulla kohti täydellisyyttä: ”Henkilökohtainen sinnikkyys kuuliaisuuden tiellä on jotakin muuta kuin täydellisyyden saavuttaminen kuolevaisuudessa. Täydellisyys ei ole, kuten jotkut olettavat, edellytyksenä syyttömäksi julistamiselle ja pyhittymiselle. Asia on juuri päinvastoin: syyttömäksi julistaminen (armahtaminen) ja pyhittyminen (puhdistuminen) ovat edellytyksenä täydellisyydelle. Me tulemme täydellisiksi vain Kristuksessa (ks. Moroni 10:32), emme ilman Häntä. Siten saadaksemme tuomiopäivänä armon meiltä vaaditaan yksinkertaisesti uutteruutta.” (”Justification and Sanctification”, Ensign, kesäkuu 2001, s. 24–25.)

Hel. 3:35. He tulivat vahvoiksi nöyryydessään

  • Nöyryyden kehittyminen on vahvistava tekijä, joka johtaa suurempaan uskoon ja iloon uskollisten kirkon jäsenten elämässä silloin ja nyt.

    ”Nöyryys on sitä, että tunnustaa kiitollisena riippuvuutensa Herrasta – ymmärtää tarvitsevansa alati Hänen tukeaan. Nöyryys on sen tunnustamista, että lahjasi ja kykysi ovat Jumalan lahjoja. Se ei ole heikkouden, arkuuden eikä pelon merkki; se on merkki siitä, että tiedät, missä todellinen vahvuutesi on. Voit olla sekä nöyrä että peloton. Voit olla sekä nöyrä että rohkea. – –

    Herra vahvistaa sinua, kun nöyrryt Hänen edessään.” (Lujana uskossa – evankeliumiaiheinen hakuteos, 2005, s. 100.)

Hel. 3:35. Luja uskossa

  • Kirkon vahvuus on yksittäisten jäsenten lujassa vakaumuksessa. Kohdassa Hel. 3:35 kuvataan niiden kirkon jäsenten elämää, jotka olivat lujia uskossaan ja teoissaan.

    Vanhin Russell M. Nelson on huomauttanut, että sellainen lujuus käytöksessä ja asenteessa saadaan yksilöinä: ”Vain te itse voitte kasvattaa lujan uskon Jumalaan ja voimakkaan halun henkilökohtaiseen rukoukseen. Vain te itse voitte pitää Jumalan käskyt. Vain te itse voitte tehdä parannuksen. Vain te itse voitte olla kelvolliset pelastuksen ja korotuksen toimituksiin.” (”Henkilökohtainen pappeusvastuu”, Liahona, marraskuu 2003, s. 44.)

Hel. 3:35. Sydämemme antaminen Jumalalle

  • Kun ihminen antaa sydämensä Jumalalle, hän luopuu henkilökohtaisista haluistaan ja vaihtaa ne Herran toiveisiin. Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista on opettanut, että sydämemme ja sielumme antaminen Jumalalle on Herralle pyhittäytymisen korkein muoto:

    ”Lopullinen pyhittäytyminen on kuitenkin itsensä luovuttamista Jumalalle. Sydän, sielu ja mieli olivat Kristuksen kaiken käsittävät sanat Hänen kuvatessaan ensimmäistä käskyä, joka on voimassa jatkuvasti, ei vain aika ajoin (ks. Matt. 22:37). Jos pidämme sen, niin toimemmekin puolestaan pyhittyvät täysin sielumme pysyväksi menestykseksi (ks. 2. Nefi 32:9).

    Sellaiseen totaalisuuteen kuuluu tunteiden, ajatusten, sanojen ja tekojen nöyrä yhteen suuntautuminen.” (”Pyhittämään sinulle sinun työsi”, Liahona, heinäkuu 2002, s. 39.)

Hel. 4:22–26. Synti heikentää ihmisiä

  • Vanhin M. Russell Ballard on antanut tämän varoituksen: ”Teidän on oltava rehellisiä itsellenne ja pysyttävä uskollisina Jumalan kanssa tekemillenne liitoille. Älkää langetko siihen ansaan, että kuvittelette voivanne tehdä hieman syntiä ja ettei sillä ole merkitystä. Muistakaa, että Herra ei ’voi suvaita syntiä vähäisimmässäkään määrin’ (OL 1:31). – – Jotkut nuoret houkkamaisuudessaan järkeilevät, että ei se mitään, jos he tekevät syntiä nyt, koska he voivat aina tehdä parannuksen myöhemmin, kun he haluavat mennä temppeliin tai lähteä lähetystyöhön. Jokainen, joka niin menettelee, rikkoo lupaukset, jotka hän antoi Jumalalle sekä kuolevaisuutta edeltävässä elämässä että kasteen vesissä. Ajatus siitä, että ihminen voisi tehdä vähän syntiä, on itsensä pettämistä. Synti on synti! Synti heikentää teitä hengellisesti ja asettaa synnintekijän iankaikkiseen vaaravyöhykkeeseen. Kun ihminen päättää tehdä syntiä – vaikka aikoisikin tehdä parannuksen – hän yksinkertaisesti kääntyy pois Jumalan tyköä ja rikkoo liittoja.” (Ks. ”Käskyjen pitäminen”, Valkeus, heinäkuu 1993, s. 6.)

Pohdittavia seikkoja

  • Mormon viittasi ”Kristuksen ihmiseen” (ks. Hel. 3:29). Mikä sinun mielestäsi on tunnusomaista Kristuksen ihmiselle? Mitkä kaksi tai kolme tavoitetta voit asettaa, jotka auttavat sinua tulemaan Kristuksen ihmiseksi? Mitä sinun on tehtävä, jotta pääsisit noihin tavoitteisiin?

  • Kohdassa Hel. 3:35 luetellaan, mitä hyviä asioita seuraa siitä, että on luja uskossa. Mitä näistä siunauksista olet viime aikoina tuntenut omalla kohdallasi? Minkä ansiosta olet saanut näitä siunauksia?

Ehdotettuja tehtäviä

  • Tarkastele elämääsi määrittääksesi, millä elämäsi alueella ylpeys saattaisi olla ongelma. Kirjoita muistiin tavoitteita tuon ylpeyden voittamiseksi.

  • Kirjoita otsikon ”menestys” alle siunauksia, joita olet viime aikoina saanut Herralta, niin monia kuin sinulle tulee mieleen.