Instituutti
Luku 37: Helaman 10–12

Luku 37

Helaman 10–12

Johdanto

Se, että Jumala luottaa johonkuhun täysin, on suuri kunnia. Julkaisussa Lectures on Faith [Luentoja uskosta] opetetaan, että tieto Jumalan hyväksynnästä on välttämätöntä ihmisen uskolle: ”Todellinen tieto ihmiselle siitä, että hänen noudattamansa elämäntapa on Jumalan tahdon mukainen, on olennaisen välttämätöntä, jotta hänellä voi olla se luottamus Jumalaan, jota ilman yksikään ihminen ei voi saada iankaikkista elämää” (1985, s. 7).

Luottamus ja hyväksyntä tulevat kuuliaisuudesta kaikille Jumalan käskyille. Helamanin kirjan luvut 10–12 korostavat sitä, kuinka tärkeää on kuunnella Hengen kuiskauksia. Vain niin tekemällä voimme olla varmoja siitä, että elämme Jumalan tahdon mukaan. Nämä luvut korostavat myös sitä, kuinka tärkeää on haluta sitä, mitä Jumala haluaa. Herra tiesi, ettei Nefi pyytäisi sellaista, mikä on vastoin Jumalan tahtoa (ks. Hel. 10:5). Kun osoittaudumme uskollisiksi pienissä asioissa, Herra uskoo meille suurempia asioita.

Selityksiä

Hel. 10:1–3. Pohdiskelu

  • Pohtiminen on ”usein pyhien kirjoitusten tai muiden Jumalan asioiden mietiskelemistä ja syvällistä ajattelemista. Yhdessä rukouksen kanssa – – pohtiminen voi tuottaa ilmoitusta ja ymmärrystä.” (PKO, hakusana ”Pohtiminen”, s. 146.) Nefi ja muut profeetat saivat pohdiskellessaan ilmoitusta. Vanhin M. Russell Ballard kahdentoista apostolin koorumista on opettanut: ”Meille kaikille olisi hyödyksi, jos meillä olisi aikaa pohtia ja mietiskellä. Henki voi opettaa meille paljon itsetutkistelun hiljaisina hetkinä.” (”Hyrum Smith, ’luja kuin taivaan pylväät’”, Valkeus, tammikuu 1996, s. 5.)

  • Vanhin Richard G. Scott kahdentoista apostolin koorumista on ehdottanut, että hiljainen paikka edistää pohtimista: ”Etsikää rauhan ja hiljaisuuden tyyssija, missä voitte aika ajoin mietiskellä ja antaa Herran asettaa elämällenne suunnan” (”Tärkeimmät asiat ensin”, Liahona, heinäkuu 2001, s. 9).

  • Vanhin Russell M. Nelson kahdentoista apostolin koorumista on esittänyt meille seuraavia pohdiskelun hyötyjä: ”Kun pohdit opillisia periaatteita ja rukoilet niiden johdosta, Pyhä Henki puhuu mielessäsi ja sydämessäsi [ks. OL 8:2]. Pyhissä kirjoituksissa kuvatuista tapahtumista tulee uusia oivalluksia ja sydämeesi painuu elämäntilanteeseesi sopivia periaatteita.” (”Pyhien kirjoitusten tarjoaman ohjauksen mukaan eläminen”, Liahona, tammikuu 2001, s. 21.)

Hel. 10:4–5. ”Sinä et pyydä sellaista, mikä on vastoin minun tahtoani”

  • Jos opimme Nefin tavoin pyytämään Hengessä (ks. Hel. 10:17) ja Jumalan tahdon mukaisesti, silloin tapahtuu niin kuin me pyydämme (ks. OL 46:30; 50:29–30). Presidentti Marion G. Romney (1897–1988) ensimmäisestä presidenttikunnasta on esittänyt muutamia asianmukaiseen pyytämiseen liittyviä välttämättömiä näkökohtia:

    ”Kun me rukoilemme Isältä Jeesuksen nimessä erityisiä henkilökohtaisia asioita, meidän pitäisi tuntea sielumme syvyyksissä, että olemme halukkaita alistamaan pyyntömme taivaallisen Isämme tahtoon. – –

    Koittaa aika, jolloin tiedämme Jumalan tahdon ennen kuin kysymme sitä. Silloin kaikki, mitä rukoilemme, on oleva hyväksi. Kaikki, mitä pyydämme, on oleva oikein. Niin käy, kun vanhurskaan elämämme ansiosta pääsemme nauttimaan Hengen kumppanuudesta siinä määrin, että Hän määrää sen, mitä pyydämme.” (Julkaisussa Conference Report, lokakuu 1944, s. 55–56.)

    Presidentti Romneylla oli eräs kokemus, jolloin Herra antoi hänelle samanlaisen lupauksen kuin Nefille. Vanhin Jeffrey R. Holland kahdentoista apostolin koorumista on kertonut siitä:

    ”Vuonna 1967 sisar Ida Romney sai vakavan infarktin. Lääkärit kertoivat silloiselle vanhin Romneylle, että verenvuoto oli aiheuttanut vakavan vaurion. He sanoivat, että sisar Romneya voitaisiin pitää hengissä keinotekoisesti, mutta he eivät suositelleet sitä. Perhe valmistautui pahimpaan. Veli Romney tunnusti lähimmille omaisilleen, että vaikka hän itse kovasti kaipasikin sitä, että Idan terveys palautuisi ja että heidän kumppanuutensa jatkuisi, niin ennen kaikkea hän halusi ’Herran tahdon tapahtuvan ja kohdata valittamatta sen, mitä hänen tuli kohdata’.

    Päivien kuluessa sisar Romney reagoi yhä vähemmän. Hänelle oli tietenkin annettu siunaus, mutta vanhin Romney oli ’haluton neuvomaan Herraa asian suhteen’. Aiemman kokemuksensa vuoksi, jolloin hän oli tuloksetta rukoillut, että hän ja Ida voisivat saada lapsia, hän tiesi, ettei hän voisi koskaan pyytää rukouksessa mitään, mikä ei ollut sopusoinnussa Herran tahdon kanssa. Hän paastosi voidakseen tietää, kuinka osoittaa Herralle, että hänellä oli uskoa ja että hän hyväksyisi Jumalan tahdon heidän elämässään. Hän halusi varmistua siitä, että oli tehnyt kaiken voitavansa. Mutta Idan vointi heikkeni edelleen.

    Eräänä iltana, kun veli Romney oli erityisen masentunut eikä Ida pystynyt puhumaan eikä tunnistamaan häntä, hän meni kotiin ja kääntyi – kuten hänellä aina oli tapana – pyhien kirjoitusten puoleen pyrkimyksenään olla yhteydessä Herraan. Hän otti Mormonin kirjan ja jatkoi siitä, mihin oli edellisenä iltana jäänyt. Hän oli lukenut Helamanin kirjasta profeetta Nefistä, jota oli valheellisesti ja epäoikeudenmukaisesti syytetty kansankiihotuksesta. Päästyään ihmeenomaisella tavalla vapaaksi syyttäjiensä käsistä Nefi palasi kotiin pohdiskellen kokemiaan asioita. Niin tehdessään hän kuuli äänen.

    Vaikka Marion Romney oli lukenut tuon kertomuksen monet kerrat aiemmin, niin sinä iltana se vaikutti häneen kuin henkilökohtainen ilmoitus. Pyhien kirjoitusten kohdan sanat koskettivat hänen sydäntään niin, että ensimmäisen kerran moneen viikkoon hän tunsi, että hänellä oli todellinen rauha. Tuntui ihan kuin Herra olisi puhunut suoraan hänelle. Kohdassa sanottiin: ’Siunattu olet sinä – – sen tähden, mitä olet tehnyt – –. Etkä sinä ole – – yrittänyt turvata omaa henkeäsi, vaan olet pyrkinyt tekemään minun tahtoni ja pitämään minun käskyni. Ja nyt, koska sinä olet tehnyt tämän niin väsymättömästi, katso, minä siunaan sinua ikuisesti; ja minä teen sinusta väkevän sanassa ja toimessa, uskossa ja teoissa, jopa niin, että kaikki tapahtuu sinulle sanasi mukaisesti, sillä sinä et pyydä sellaista, mikä on vastoin minun tahtoani.’ (Hel. 10:4–5.)

    Siinä oli vastaus. Hän oli pyrkinyt vain tuntemaan Herran tahdon ja noudattamaan sitä, ja Herra oli puhunut. Hän lankesi polvilleen ja vuodatti sydämensä, ja kun hän päätti rukouksensa sanoihin ’Sinun tahtosi tapahtukoon’, hän joko tunsi tai todella kuuli äänen, joka sanoi: ’Ei ole vastoin tahtoani, että Ida paranee.’

    Veli Romney nousi ripeästi seisaalleen. Kello oli jo yli kaksi aamuyöstä, mutta hän tiesi, mitä hänen oli tehtävä. Nopeasti hän puki ylleen solmion ja takin ja lähti sitten yötä myöten Idan luo sairaalaan. Hän tuli perille vähän ennen kolmea. Hänen vaimonsa tila oli pysynyt ennallaan. Ida ei liikahtanut, kun veli Romney asetti kädet hänen kalvakalle otsalleen. Järkähtämättömällä uskolla veli Romney kutsui pappeuden voimaa Idan hyväksi. Hän lausui yksinkertaisen siunauksen ja esitti sitten uskomattoman lupauksen, että Ida saisi takaisin terveytensä ja henkiset voimansa ja suorittaisi vielä ’suuren tehtävän’ maan päällä.

    Vaikkei vanhin Romney epäillytkään, hän oli silti hämmästynyt, kun hän siunauksen lopettaessaan näki Idan silmien avautuvan. Jonkin verran ällistyneenä kaikesta tapahtuneesta hän istuutui vuoteen reunalle ja kuuli vaimonsa heiveröisen äänen ensimmäisen kerran kuukausiin. Tämä sanoi: ’Hyvänen aika, Marion, mitä sinä täällä teet?’ Vanhin Romney ei tiennyt, itkeäkö vai nauraa. Hän kysyi: ’Ida, kuinka voit?’ Heille kummallekin tyypillisellä huumorimielellä tämä vastasi: ’Verrattuna mihin, Marion? Verrattuna mihin?’

    Ida Romneyn toipuminen alkoi siitä hetkestä. Pian hän pääsi sairaalavuoteestaan ja eli niin pitkään, että sai nähdä, kun hänen miehensä hyväksyttiin kirkon ensimmäisen presidenttikunnan jäseneksi, todellakin ’suuri tehtävä maan päällä’. (F. Burton Howard, Marion G. Romney: His Life and Faith, 1988, s. 137–142.)” (Jeffrey R. Holland ja Patricia T. Holland, On Earth As It Is in Heaven, 1989, s. 133–135.)

Hel. 10:7. Sinetöimisvoima

  • Nefi palveli niin uutterasti, että Herra antoi hänelle suuren voiman. Hänelle annettiin voima yli ihmisten ja luonnonvoimien. Hänelle annettiin myös pyhä sinetöimisvoima – sama voima, joka oli profeetta Elialla: ”Elian voima on pappeuden sinetöimisvoima. Se, mikä sidotaan ja vapautetaan sen avulla maan päällä, sidotaan ja vapautetaan taivaassa (OL 128:8–18).” (PKO, hakusana ”Elia”, s. 23.)

    Kuva
    Elia palauttaa pappeuden avaimet

    © 1985 Robert Barrett

  • Presidentti Joseph Fielding Smith (1876–1972) on opettanut useille eri profeetoille annetusta sinetöimisvoimasta:

    ”Herra on suonut valtuuden joillekuille valituista palvelijoistaan ja antanut heille poikkeuksellisia voimia. – – Tällä tavoin Elia sai pappeuden voiman avaimet herättää kuolleita, parantaa sairaita, sulkea taivaat, niin ettei satanut muuten kuin hänen sanastaan, eikä sadetta tullut yli kolmeen vuoteen, ja lisäksi hänellä oli voima kutsua taivaasta tuli hävittämään kirkon viholliset. – –

    Herra antoi samanlaisen valtuuden Nefille, Helamanin pojalle, jolla samalla tavoin oli valtuus sulkea taivaat ja suorittaa muita voimallisia tekoja yksinkertaisesti uskonsa avulla ja Herran käskystä [ks. Hel. 10:7]. Tämä ihmeellinen voima on annettu vain muutamille Herran palvelijoille.” (Answers to Gospel Questions, toim. Joseph Fielding Smith jr., 5 osaa, 1957–1966, osa 4, s. 95.)

Hel. 10:13–15. ”Huolimatta siitä suuresta ihmeestä”

  • Profeetta Joseph Smith on opettanut, että ”ihmeet ovat uskon hedelmiä” (History of the Church, osa 5, s. 355). Jotkut tavoittelevat uskoa ihmeiden kautta. Se on kuitenkin vastoin taivaan järjestystä. Usko tulee ennen ihmettä – ei sen jälkeen. Se, että Nefi ihmeenomaisesti tunnisti Seantumin ylituomarin murhaajaksi, oli tulosta profeetan uskosta. Valitettavasti suurimmalla osalla niistä, jotka näkivät tämän ihmeen omin silmin, ei ollut uskoa. Ihme ei onnistunut käännyttämään heitä, koska ’usko ei tule merkkien kautta, vaan merkit seuraavat niitä, jotka uskovat’ (OL 63:9). Tarpeellisen muutoksen heidän elämässään täytyi alkaa parannukseen johtavasta uskosta (ks. Alma 34:15–17). Valitettavasti nämä ihmiset, jotka olivat omin silmin nähneet suuren ihmeen, paaduttivat edelleen sydämensä ja parannuksen tekemisen asemesta vainosivat Nefiä.

Hel. 11:1–16. Profeetat rukoilevat ihmisten puolesta

  • Nefin rukous kansansa puolesta havainnollistaa sitä huolta, joka profeetalla on kansasta. Samoin kuin profeetta puhuu kansalle Jumalan edustajana, samoin profeetat pyrkivät toisinaan myös vaikuttamaan tilanteeseen kansansa puolesta. Kun israelilaisia vaivasivat myrkkykäärmeet, he menivät Mooseksen luo ja pyysivät: ”’Rukoile Herraa, että hän ottaisi nämä käärmeet pois meitä ahdistamasta.’ Mooses rukoili kansan puolesta.” (4. Moos. 21:7.)

    Amerikan mantereella Lehin poika Nefi kirjoitti: ”Minä rukoilen alati [kansani] puolesta päivällä, ja silmäni kostuttavat päänaluseni yöllä sen tähden; ja minä huudan Jumalani puoleen uskossa” (2. Nefi 33:3).

  • Nykyiset profeettamme rukoilevat edelleen meidän puolestamme. Vuoden 2001 syyskuun 11. päivän traagisten terroristitapahtumien jälkeisessä yleiskonferenssissa presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) rukoili:

    ”Oi Jumala, iankaikkinen Isämme, – – jonka lapsia me olemme, me katsomme Sinuun uskossa tänä synkkänä ja vakavana aikana. Pyydämme, rakas Isä, siunaa meitä uskolla. Siunaa meitä rakkaudella. Siunaa meitä, jotta sydämessämme olisi Kristuksen kaltainen rakkaus. Siunaa meitä hellittämättömyyden hengellä kitkeäksemme juurineen ne kauhistuttavat pahuudet, joita tässä maailmassa on. Anna suojelusta ja opastusta niille, jotka ovat aktiivisesti mukana taistelutoimien toteuttamisessa. Siunaa heitä, varjele heidän henkensä, säästä heidät pahalta ja vahingoilta. Kuule heidän rakkaidensa rukoukset heidän turvallisuutensa puolesta. – –

    Oi Isä, katso armeliaasti tätä omaa kansakuntaamme ja sen ystäviä tänä hädän hetkenä. Säästä meidät ja auta meitä kulkemaan aina uskossa Sinuun ja Sinun rakkaaseen Poikaasi, jonka armoon me luotamme ja jota me pidämme Vapahtajanamme ja Herranamme. Siunaa rauhan asiaa ja palauta se jälleen pian meille. Tätä anomme Sinulta nöyrästi pyytäen, että annat meille anteeksi ylimielisyytemme, jätät syntimme huomiotta, olet hyväntahtoinen ja armollinen meitä kohtaan ja saatat sydämemme kääntymään rakkaudesta Sinua kohti. Rukoilemme nöyrästi Hänen nimessään, joka rakastaa meitä kaikkia, Herran Jeesuksen Kristuksen, Lunastajamme ja Vapahtajamme nimessä. Aamen.” (Ks. ”Kunnes taasen kohdataan”, Liahona, tammikuu 2002, s. 105.)

Hel. 11:4–5. Toisinaan Herra käyttää luonnonvoimia oikaistakseen lapsiaan

  • Presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) on selittänyt: ”Herra käyttää toisinaan säätä välikappaleena kurittaakseen kansaansa Hänen lakiensa rikkomisesta” (”Herra odottaa pyhiensä noudattavan käskyjä”, Valkeus, lokakuu 1977, s. 2; ks. myös OL 43:21–25).

Hel. 11:18–12:6. Vanhurskauden ja jumalattomuuden kierteet

  • Useita kertoja Mormonin kirjan historiassa ihmiset kävivät läpi kierteen, jossa vanhurskaus, hyvinvointi, rikkaudet, ylpeys, jumalattomuus, hävitys, nöyryys ja jälleen vanhurskaus seurasivat toisiaan. Lisää tietoa sekä kaavio, joka kuvaa ylpeyden kierrettä, on liitteessä ”Vanhurskauden ja jumalattomuuden kierre” (s. 427).

    Vanhin L. Tom Perry kahdentoista apostolin koorumista on surrut sitä, ettei ihmiskunta osaa irtautua kielteisistä kierteistä: ”Uskoakseni yksi suurimmista kuolevaisuuden mysteereistä on se, miksi ihmiskunta ei pysty oppimaan menneisyydestään” (”Katso, Herra on näyttänyt minulle suuria ja ihmeellisiä asioita”, Valkeus, tammikuu 1993, s. 14). Epäilemättä Herra on laittanut nämä ilmeiset käyttäytymismallit pyhiin kirjoituksiin meidän hyödyksemme auttaakseen meitä välttämään samat ongelmat omassa elämässämme (ks. OL 52:14–19).

Hel. 11:22–23. ”Oikeista opinkohdista”

  • Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on osoittanut, mistä Kristuksen tosi oppi koostuu: ”Kristuksen tosi oppi on sitä, että kaikkien ihmisten täytyy tulla Hänen luoksensa, saada usko, tehdä parannus, tulla kastetuiksi, saada Pyhä Henki ja kestää uskossa loppuun asti saadakseen pelastuksen. (2. Nefi 31:17–21; 3. Nefi 11:29–41; OL 10:67; 68:25.)” (Mormon Doctrine, 2. laitos, 1966, s. 204.)

  • Presidentti Boyd K. Packer, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on esittänyt tämän lausunnon tosi opin voimasta:

    ”Tosi opin ymmärtäminen muuttaa asenteita ja käyttäytymistä.

    Evankeliumin oppien tutkiminen parantaa käyttäytymistä nopeammin kuin käyttäytymisen tutkiminen. – – Siksi tähdennämme niin voimakkaasti evankeliumin oppien tutkimista.” (Ks. ”Pienet lapset”, Valkeus, tammikuu 1987, s. 13.)

Hel. 11:21–38. Jumalattomuus palasi

  • Profeetta Joseph Smith on opettanut: ”Paholainen perustaa aina valtakuntansa aivan samanaikaisesti Jumalan vastustamiseksi” (Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 16). Aina kun Vapahtajan kirkko perustetaan tai sitä vahvistetaan, vastustaja pyrkii synnyttämään vastustusta muodossa tai toisessa taistellakseen Jumalan pyhien aikaansaamaa edistystä vastaan. Näemme yhden esimerkin Saatanan vastustuksesta luvussa Hel. 11. Gadiantonin rosvot oli hävitetty pois maasta. Kirkon vanhurskailla nefiläis- ja lamanilaisjäsenillä oli suuri rauha (ks. Hel. 11:21). Kului kuitenkin vain muutamia vuosia, kun Saatanan vaikutus sai ihmiset palaamaan pahuuteen ja antoi Gadiantonin rosvojen saada takaisin voimansa ja vaikutusvaltansa.

Hel. 12:1–3. Ihmisten epävakaisuus

  • Vanhin Neal A. Maxwell (1926–2004) kahdentoista apostolin koorumista on tutkinut mahdollisia syitä hengelliseen epävakauteen:

    ”Onko kyse yksinkertaisesti tahattomasta muistamattomuudesta? Vai onko kyse älyllisen nuhteettomuuden puutteesta, kun kieltäydymme tarkastelemasta ja tunnustamasta aikaisempia siunauksia? Vai onko sävyisyyden puute syynä siihen, että tällaisia ankaria opetuksia täytyy toistaa, koska laiminlyömme lempeämmät ja hellävaraisemmat merkit, jotka kutsuvat meitä ’muistamaan Hänet’? – –

    Tarvitsemme Hengen apua päivittäin muistaaksemme päivittäin. Muutoin muistimme pettää, kun olemme kaikkein suojattomimpia. Luonnolliselle ihmiselle ei ole luontaista se, että hän muistaa eilisen siunaukset kiitollisena, varsinkin kun tämän päivän lihan tarpeet painavat häntä jatkuvasti.” (Lord, Increase Our Faith, 1994, s. 101–102.)

  • Presidentti Henry B. Eyring ensimmäisestä presidenttikunnasta on lisännyt tämän oivalluksen siitä, miksi me ehkä olemme epävakaita: ”Riippuvuus Jumalasta voi äkisti haalistua, kun rukouksiin vastataan. Ja kun vaikeudet vähenevät, niin käy rukouksillekin. Mormonin kirja toistaa tuon surullisen kertomuksen yhä uudelleen.” (”Rukous”, Liahona, tammikuu 2002, s. 16.)

Hel. 12:2. Kun Jumala antaa kansansa menestyä, he unohtavat Hänet

  • Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on kuvannut vaikeutta, joka voi tulla menestyksen myötä: ”Silloin meidän koetuksemme tuntuu olevan kaikkein vaikein, sillä paheet ovat hienovaraisempia, ovelampia. Se kaikki tuntuu vähemmän uhkaavalta ja sitä on vaikeampi havaita. Vaikka jokainen vanhurskauden koetus merkitsee kamppailua, niin tämä nimenomainen koetus ei tunnu laisinkaan koetukselta, ei miltään kamppailulta, ja se voi siten olla koetuksista kaikkein petollisin. Tiedättekö, mitä rauha ja hyvinvointi voivat tehdä kansalle – ne voivat tuudittaa sen uneen.” (Artikkelissa Larry E. Dahl, ”Fit for the Kingdom”, Studies in Scripture, Volume Five: The Gospels, toim. Kent P. Jackson ja Robert L. Millet, 1986, osa 5, s. 369.)

  • Presidentti Harold B. Lee (1899–1973) on verrannut ylellisyyden koetusta elämän muihin koetuksiin: ”Meitä testataan ja meitä koetellaan. Kenties emme käsitä niiden koetusten ankaruutta, joiden läpi kuljemme. Kirkon varhaisina aikoina kirkon jäseniä murhattiin, heitä sorrettiin. Pyhät karkotettiin erämaahan. He näkivät nälkää, heillä oli puutetta vaatteista ja he palelivat. Me olemme sen perillisiä, mitä he antoivat meille. Mutta kuinka käytämme sitä? Nykyisin paistattelemme sellaisen ylellisyyden helmassa, jollaista emme ole nähneet koskaan aiemmin maailman historiassa. Näyttäisi siltä, että tämä on luultavasti ankarin koetus, mitä meillä on koskaan ollut tämän kirkon historiassa.” (Artikkelissa, ”Fit for the Kingdom”, s. 369.)

Hel. 12:4. ”Kiinnittämään sydämensä maailman turhuuksiin!”

  • Mormon tähdensi niiden typeryyttä, jotka kiinnittävät sydämensä maailman turhuuksiin eli arvottomiin, tyhjänpäiväisiin ja joutaviin asioihin. Vanhin Dallin H. Oaks kahdentoista apostolin koorumista on huomauttanut: ”Tämän maailman turhuuksiin kuuluvat kaikki yhdistelmät tuosta maailmallisesta nelikosta, jonka muodostavat omaisuus, ylpeys, asema ja valta. Mitä kaikkiin näihin tulee, pyhät kirjoitukset muistuttavat meitä, että ’et voi viedä niitä mukanasi’ (Alma 39:14). Meidän tulee etsiä sellaisia aarteita, joita pyhät kirjoitukset lupaavat uskollisille: ’suuria tiedon aarteita, tosiaankin salattuja aarteita’ (OL 89:19).” (Ks. ”Keskittyminen ja asioiden tärkeysjärjestys”, Liahona, heinäkuu 2001, s. 101.)

Hel. 12:5–6. ”Nopeita ylpistymään kopeudessa”

  • Klassisessa ylpeyttä koskevassa puheessaan presidentti Ezra Taft Benson luonnehti monia ylpeyden puolia:

    ”Ylpeys on luonteeltaan pohjimmiltaan kilpailevaa. Me asetamme oman tahtomme vastakkain Jumalan tahdon kanssa. Kun me suuntaamme ylpeytemme Jumalaa vastaan, se tapahtuu siinä hengessä, että ’tapahtukoon minun tahtoni eikä sinun’. – –

    Ylpeät eivät voi hyväksyä sitä, että Jumalalla on valtuus antaa heidän elämäänsä koskevia ohjeita (ks. Hel. 12:6). He asettavat oman käsityksensä totuudesta Jumalan suurta tietoa vastaan, omat kykynsä Jumalan pappeuden voimaa vastaan, omat saavutuksensa Hänen voimallisia tekojaan vastaan.

    – – Ylpeät haluavat Jumalan olevan samaa mieltä heidän kanssaan. Heitä ei kiinnosta muuttaa omaa mielipidettään Jumalan mielen mukaiseksi. – –

    Ylpeys johtaa salaisiin liittoihin, joita tehdään vallan, hyödyn ja maailman kunnian saamiseksi (ks. Hel. 7:5; Et. 8:9, 16, 22–23; Moos. 5:31). Tämä ylpeyden synnin hedelmä, nimittäin salaiset liitot, aiheutti sekä jerediläisten että nefiläisten sivilisaation sortumisen, ja se on ollut ja tulee vielä olemaan monen kansan kukistumisen syynä (ks. Et. 8:18–25).” (Ks. ”Kavahtakaa ylpeyttä”, Valkeus, heinäkuu 1989, s. 3, 5.)

  • Vanhin Joe J. Christensen seitsemänkymmenen koorumista on opettanut, että ylpeys johtaa vääränlaisiin vertailuihin ja saattaa johtaa kukistumiseemme:

    ”Kun vertaamme itseämme muihin, ylpeys saa meidät kantamaan liiallista huolta siitä, kuinka älykkäinä pidämme itseämme, minkä merkkisiä farkkuja tai muita vaatteita – ’kalliita vaatteita’ – käytämme, mihin järjestöihin kuulumme, millä puolella kaupunkia asumme, kuinka paljon rahaa meillä on, mitä rotua tai kansallisuutta olemme, millainen auto meillä on, jopa mihin kirkkoon kuulumme, kuinka paljon koulutusta meillä on ollut etuoikeus saada ja niin edelleen ja niin edelleen.

    Pyhissä kirjoituksissa on monia osoituksia siitä, että ylpeys on kasvanut tuhoamaan yksilöt, kansakunnat ja joissakin tapauksissa jopa itse kirkon. – –

    On laskettu, että koko Mormonin kirjassa hyvinvoinnin ja rauhan kierre katkesi peräti kolmekymmentä kertaa pääasiassa inhimillisen ylpeyden vaikutuksista.” (One Step at a Time: Building a Better Marriage, Family, and You, 1996, s. 138–139.) (Katso liitteenä olevaa kaaviota ”Vanhurskauden ja jumalattomuuden kierre”, s. 427.)

Hel. 12:7–19. Ihmisen mitättömyys

  • Presidentti Joseph Fielding Smith on auttanut meitä ymmärtämään, ettei ilmaus ”ihmislasten mitättömyys” (Hel. 12:7) kuvasta ihmisen arvoa: ”Tämän profeetan tarkoituksena ei ollut sanoa, että Herra tuntee suurempaa huolenpitoa ja rakkautta maan tomua kohtaan kuin lapsiaan kohtaan. – – Sen sijaan hän sanoo, että maan tomu on kuuliainen. Se liikkuu sinne tänne Herran käskystä. Kaikki on sopusoinnussa Hänen lakiensa kanssa. Maailmankaikkeudessa kaikki, sikäli kuin tiedän, tottelee sitä lakia, joka sille on annettu, paitsi ihminen. Kaikkialla, mihin katsoo, löytää lakia ja järjestystä – alkuaineita ja elementtejä, jotka tottelevat niille annettua lakia uskollisina tehtävälleen. Mutta ihminen kapinoi, ja tässä asiassa ihminen on vähäisempi kuin maan tomu, koska hän hylkää Herran neuvot.” (Julkaisussa Conference Report, huhtikuu 1929, s. 55.)

Hel. 12:15. Astronomiaa koskeva tietämys

  • Kohta Hel. 12:14–15 osoittaa, että Mormonilla oli perusymmärrys maailmankaikkeuden fyysisistä laeista: ”Tässä viitataan Raamatun kertomukseen, jossa Joosuan osoitetaan käskeneen aurinkoa ja kuuta pysymään paikallaan, jotta hänen sotajoukkonsa voisi saattaa päätökseen amorilaisten hävityksen (ks. Joos. 10:12–14). Tässä lisätään oikaiseva huomautus tähän kertomukseen, jossa auringon oletettiin kiertävän paikallaan pysyvää maapalloa. (Ks. myös Jes. 38:7–8; 2. Kun. 20:8–11.) Nämä jakeet antavat hienovaraisen mutta varman vakuutuksen siitä, että profeetta-toimittaja Mormon, kuten monet muinaisista hengellisistä johtohenkilöistä, oli kaikkea muuta kuin alkukantainen, mitä tulee hänen ymmärrykseensä Jumalasta, ihmisestä ja maailmankaikkeudesta.” (Joseph Fielding McConkie ja Robert L. Millet, Doctrinal Commentary on the Book of Mormon, 4 osaa, 1987–1991, osa 3, s. 397.)

    Kuva
    Kuva maailmankaikkeudesta

    © Corbis

Hel. 12:23–24. Parannus johtaa meidät Kristuksen armoon

  • Vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista on selvittänyt Jumalan armon voimaa:

    ”[Englanninkielisen] Raamatun sanastossa kerrotaan, että sanaa armo käytetään pyhissä kirjoituksissa usein viittaamaan vahvistavaan tai mahdollistavaan voimaan:

    ’Sanan päämerkitys on jumalallinen apu tai voima, jota annetaan Jeesuksen Kristuksen anteliaan laupeuden ja rakkauden kautta.

    Samoin – – Herran armosta, uskomalla Jeesuksen Kristuksen sovitukseen ja tekemällä parannuksen synneistään ihmiset saavat voimaa ja apua tehdä hyviä tekoja, joihin he eivät muutoin omin neuvoin kykenisi. Tämä armo on se mahdollistava voima, joka suo ihmisten voittaa omakseen iankaikkisen elämän ja korotuksen sen jälkeen kun he ovat itse tehneet parhaansa.’ (Bible Dictionary, s. 697.)

    Siten sovituksen mahdollistava ja vahvistava puoli auttaa meitä näkemään ja tekemään hyvää ja tulemaan hyväksi sellaisin tavoin, joita emme milloinkaan huomaisi tai saisi aikaan rajallisin kuolevaisin voiminemme. Todistan ja vakuutan, että Vapahtajan sovituksen mahdollistava voima on todellinen.” (Ks. ”Herran voimassa”, Liahona, marraskuu 2004, s. 76–77; ks. myös OL 93:20, 27–28.)

  • Vanhin Gene R. Cook seitsemänkymmenen koorumista on puhunut Vapahtajan armon henkilökohtaisesta luonteesta:

    ”Herran armo sovituksen kautta voi sekä puhdistaa meidät synnistä että auttaa meitä tulemaan täydellisiksi koettelemustemme, sairauksiemme ja myös luonnevikojemme vaikutuksesta. – – Kristus voi korjata meidän vikamme ja puutteemme, jotka muutoin eivät ole korjattavissa (ks. 1. Moos. 18:14; Mark. 9:23–24).

    Tuon suuren totuuden pitäisi täyttää meidät kaikki toivolla, niin kauan kuin olemme valmiit muistamaan, että armo vaikuttaa meidän elämässämme sillä ehdolla, että me teemme parannuksen synneistämme. – –

    Parannusta tekevä sydän ja hyvät teot ovat ne välttämättömät ehdot, joilla armo palautetaan meille. Kun joku anoo palavasti vastausta rukouksessa, voi vastauksen ehtona olla parannus omista synneistä ennen mitään muuta tekijää (ks. OL 101:7–8; Moosia 11:23–24).

    – – Ihmisen ei tarvitse olla täydellinen saadakseen armon, mutta hänen täytyy yrittää pitää käskyt parhaansa mukaan. Silloin Herra voi sallia hänen saada tuon voiman.” (Ks. ”Jumalallisen avun saaminen Herran armosta”, Valkeus, heinäkuu 1993, s. 77–78.)

Pohdittavia seikkoja

  • Mitä asioita sinä teet välttääksesi ylpeyden kierteen elämässäsi?

  • Missä tilanteissa sinä olet nähnyt pappeuden voiman toimivan elämässäsi?

  • Mitä voit tehdä päästäksesi rukouksissasi sellaiseen tilanteeseen, jolloin et pyydä mitään, mikä on vastoin Herran tahtoa?

Ehdotettuja tehtäviä

  • Kerro perheillassa, mitä olet lukujen Hel. 12–14 pohjalta oppinut siitä, kuinka ja miksi Herra kurittaa lapsiaan.

  • Kirjoita päiväkirjaasi, kuinka selviydyt ylpeyden kierteestä elämässäsi.