Julkaistaan vain sähköisenä
Opi auttamaan ymmärtävin sydämin
Kuusi periaatetta, jotka voivat auttaa meitä paremmin tukemaan apua tarvitsevia.
Onko sinulle koskaan käynyt niin, että joku ystävä on kertonut sinulle haasteellisesta tilanteesta etkä ole tiennyt, kuinka auttaa parhaiten, tai olet myöhemmin muistellut tilannetta ja toivonut, että olisit reagoinut toisin? Oletko koskaan ottanut vastaan tehtävän ja kantanut huolta siitä, kuinka hyvin voisit auttaa niitä, joita sinut on kutsuttu palvelemaan?
Kirkon laulun ”Sua tahdon seurata” (MAP-lauluja, 142) kolmannessa säkeistössä kannustetaan: ”Lohdun antaa tahtoisin, Haavat hoitaa, voimaa suoda Ymmärtävin sydämin.” Miten voimallinen ajatus! Jokainen meistä voi taustastamme tai olosuhteistamme riippumatta tulla enemmän Vapahtajamme kaltaiseksi oppimalla kohottamaan ja vahvistamaan muita.
Tässä on kuusi periaatetta, jotka voivat auttaa sinua oppimaan, kuinka auttaa ymmärtävin sydämin. 1
1. Rakasta ensin.
Kaikki Jumalan lapset ansaitsevat rakkautta ja ystävällisyyttä. Emme ehkä ymmärrä ihmisen yksilöllisiä kokemuksia, mutta me voimme aina osoittaa hänelle rakkautta. Kun todella välitämme toisesta, se näkyy vuorovaikutuksessamme. Se luo luottamuksen perustan, josta voi olla uskomattoman paljon apua, kun käymme haastavia keskusteluja – varsinkin silloin kun emme sano täydellisiä sanoja täydelliseen aikaan.
2. Kuuntele ymmärtääksesi.
Varo tekemästä oletuksia siitä, miltä muista tuntuu tai miksi he tekevät niin kuin tekevät. Esitä sen sijaan kysymyksiä ja kuuntele, jotta ymmärrät, mitä toinen henkilö käy läpi. Muista, ettei sinun tarvitse korjata tilannetta. Jos keskitymme ainoastaan ongelman ratkaisemiseen, saatamme tahattomasti lähettää toiselle viestin, ettei se, mitä hän kertoo, ole tärkeää.
Sen sijaan voimme harjoitella kärsivällistä kuuntelemista – sitä, että pyrimme ymmärtämään ilman että suunnittelemme, mitä aiomme sanoa seuraavaksi. Kun opimme vain kuuntelemaan jotakuta, joka tuntee tuskaa, ja istumaan hänen kanssaan, me luomme yhteyden tunteen, joka itsessään voi olla varsin parantavaa.
3. Opeta totuutta.
Kun ymmärrämme tilanteen, meistä saattaa tuntua, että haluamme kertoa, mitä tiedämme evankeliumin lohdullisista periaatteista. Pyydä rukoillen Hengen apua, jotta tiedät, mitä sanoa. Keskity totuuksiin, jotka auttavat henkilöä kulkemaan iankaikkiseen iloon johtavaa polkua.
Sisar Michelle D. Craig, ensimmäinen neuvonantaja Nuorten Naisten ylimmässä johtokunnassa, on opettanut: ”Kenties tärkeintä, mitä meidän tulee nähdä selvästi, on se, kuka Jumala on ja keitä me todella olemme – taivaallisten vanhempien poikia ja tyttäriä, joilla on ’jumalallinen luonne ja iankaikkinen päämäärä’.” 2
4. Ravitse uskoa.
Me voimme kannustaa muita uskomaan taivaalliseen Isäänsä, joka tuntee heidät ja rakastaa heitä, heidän Vapahtajaansa, joka ymmärtää heitä täydellisesti, ja Pyhään Henkeen, joka on innokas opastamaan heitä. Niinkin yksinkertainen asia kuin rukoileminen heidän kanssaan tai pyhien kirjoitusten lukeminen yhdessä voi osaltaan ravita heidän uskoaan.
Presidentti Russell M. Nelson on luvannut:
Herra ei vaadi meiltä täydellistä uskoa, jotta voimme päästä osallisiksi Hänen täydellisestä voimastaan. Mutta Hän kyllä pyytää meitä uskomaan. – –
[Alkakaa] tänään kasvattaa uskoanne. Uskonne kautta Jeesus Kristus kasvattaa kykyänne siirtää vuoria elämässänne, vaikka henkilökohtaiset haasteenne saattavatkin häämöttää yhtä suurina kuin Mount Everest.” 3
Tämä koskee sekä meidän elämäämme että niiden elämää, joita yritämme auttaa.
5. Jatka palvelemista.
Kun luomme ihmissuhteita ja kuuntelemme huolellisesti, mitä muut tarvitsevat, voimme luottaa siihen, että Henki auttaa meitä tietämään, kuinka toimia – sekä välittömästi että jatkuvasti. Jotkin koettelemukset ja haasteet kestävät pitkään. Ne, joita palvelemme, saattavat tarvita jatkuvaa apua, kun ensikriisi on tullut ja mennyt. Kun rukoillen tavoittelemme johdatusta ja sitten avaamme silmämme ja sydämemme, me saamme taivaallista apua tietääksemme, kuinka palvella toisiamme viisaasti.
6. Jaa omia kuormiasi.
Monet meistä ovat halukkaita auttamaan muita. Mutta kuultuaan vilpittömän kysymyksen ”Mitä sinulle kuuluu?” kuinka moni meistä on halukas vastaamaan rehellisesti? Luotammeko muihin tarpeeksi ollaksemme haavoittuvaisia ja kertoaksemme, mitä meidän elämässämme todella tapahtuu?
Pyhissä kirjoituksissa kuvaillaan useita tilanteita, jolloin Vapahtaja otti vastaan palvelemista ja jopa pyysi sitä. Tässä on muutama esimerkki:
-
Hän söi muiden kodeissa (ks. Mark. 2).
-
Hän antoi pestä jalkansa kalliilla öljyllä (ks. Luuk. 7).
-
Hän pyysi vettä kaivolla olleelta naiselta (ks. Joh. 4).
-
Hän antoi muiden nähdä, kun Hän oli järkyttynyt (ks. Joh. 11).
Ehkäpä yksi asia, jonka voimme oppia näistä kertomuksista Vapahtajan elämässä, on se, että kun kerromme rehellisesti elämästämme muille, meillä on mahdollisuus samalla siunata muita ja tulla siunatuksi. Saatamme kertoa jotakin, mikä auttaa jotakuta muuta ymmärtämään, ettei hän ole yksin kamppailujensa kanssa – ja hän saattaa olla vastaus meidän omiin rukouksiimme.
Meidän ei tarvitse pelätä, kun muut tulevat luoksemme elämän haasteineen. Kun lähdemme liikkeelle rakkaudesta ja kuuntelemisesta, Henki auttaa meitä tietämään, kuinka palvella ja ravita uskoa. Mekin voimme ja meidän pitääkin pyytää apua. Kaikilla näillä tavoilla me noudatamme Jeesuksen Kristuksen esimerkkiä, Hänen, joka on ”tie, totuus ja elämä” (Joh. 14:6). Hän on todellinen lohdun ja toivon lähde. Hän on Mestariparantaja.