”Mistä löysin lohtua”, Liahona, huhtikuu 2022.
Myöhempien aikojen pyhien kertomaa
Mistä löysin lohtua
Kun palvelutyöveljeni lauloivat, he vahvistivat todistustani siitä, että Vapahtaja ymmärtää minua, rakastaa minua eikä koskaan jättäisi minua.
Kun menin naimisiin, en milloinkaan ajatellut, että sana avioero tulisi koskaan osaksi henkilökohtaista historiaani. Mutta huolimatta pyynnöistäni ja parhaista yrityksistäni pelastaa suhteemme mieheni lähti ja avioliittomme päättyi. Tunsin epäonnistuneeni.
Seurasi syvän tuskan, nöyryytyksen ja murskattujen unelmien aika. En ollut koskaan aikaisemmin tuntenut suurempaa menetystä tai murhetta.
Suruni keskellä palvelutyöveljeni tulivat katsomaan minua. He lohduttivat minua ja antoivat minulle siunauksen. Sitten he lauloivat minulle syvällä äänellään kirkon laulun, jota en tunnistanut. Minulle tuona vaikeana aikana se oli kaunein, lohdullisin laulu, minkä olin koskaan kuullut. He lauloivat:
Missä on turvani?
Löydänkö rauhaa,
Kun ympärilläni kaikk mustaksi käy?
Mistä mä avun saan, kun myrsky pauhaa,
Tuskat kun yltyy vaan,
tietä ei näy? – –
En voinut olla itkemättä sanojen ja sävelen vuoksi. He vahvistivat minulle, että Vapahtaja ymmärtää minua, rakastaa minua eikä koskaan jättäisi minua yksin surussani, ja lujittivat todistustani siitä.
Sen johdosta, mitä Vapahtaja koki sovituksessaan, Hän ymmärtää tunteitamme. Kohtaammepa miten vaikeita olosuhteita tahansa, Hän tuntee surumme. Hän kärsi meidän edestämme. (Ks. Alma 7:11–12.)
Kun palvelutyöveljeni lopettivat laulamisen, muistin sanat, joita Jesaja käytti kuvailemaan Vapahtajaa: ”Hän kantoi meidän kipumme, otti taakakseen meidän sairautemme. – – Hänen haavojensa hinnalla me olemme parantuneet.” (Jes. 53:4–5.)
Voimme olla varmoja siitä, että Vapahtajamme Jeesus Kristus ymmärtää meitä, rakastaa meitä ja on aina rinnallamme – myös syvimmissä murheissamme.