”Rajoitammeko Jumalan vaikutusta elämässämme?”, Liahona, huhtikuu 2022.
Rajoitammeko Jumalan vaikutusta elämässämme?
Piispa ei ole ainoa, jonka Jumala on antanut auttamaan meitä haasteissamme.
Kuvitus David Green
Kun Marco kutsuttiin piispaksi, yksi hänen ensimmäisistä tapaamisistaan oli veli ja sisar Peñan kanssa (nimet on muutettu). He molemmat kärsivät pahoinpitelyn aiheuttamasta traumasta. Siitä johtuen heidän mielenterveydelliset haasteensa olivat vakavia. Molemmat olivat aiemmin kokeneet epäonnistuneen avioliiton ja tekivät parhaansa kasvattaakseen uusioperhettä. Jatkuvat työllistymishaasteet tekivät omavaraisuudesta vaikeaa. He halusivat mennä temppeliin, mutta eivät olleet oikeutettuja suosituksiin. Jompikumpi näytti aina olevan kriisissä.
Marco rakasti heitä, mutta nopeasti kävi ilmeiseksi, että he tarvitsivat enemmän apua kuin mitä hän pystyi yksin antamaan.
Valitettavasti Peñat eivät halunneet antaa piispan ottaa muita mukaan. Tuohon aikaan monet kirkon jäsenet olettivat, että piispa oli vastuussa jäsenten auttamisesta tällaisten haasteiden yli. Lisäksi Marco pelkäsi Peñojen kokevan, etteivät he olisi hänelle tärkeitä, jos hän pyytäisi jotakuta muuta auttamaan.
Niinpä Marco teki parhaansa. Hän kävi heidän luonaan. Hän antoi neuvoja. Hän yritti saattaa heidät yhteen tarvittavien mielenterveyden ammattilaisten kanssa. Marco ja hänen vaimonsa osallistuivat heidän kanssaan omavaraisuuskursseille ja auttoivat heitä selviytymään joistakin taloudellisista haasteista. Vaikka muutkin seurakuntalaiset auttoivat, piispa vietti lukemattomia tunteja Peñojen kanssa. Viiden vuoden kuluttua Peñat oli sinetöity yhteen, mutta he kamppailivat yhä useimpien samojen pitkäaikaisten ongelmien kanssa, joita heillä oli ollut, kun he olivat käyneet ensimmäisen kerran hänen luonaan.
Muistellessaan sitä Marco sanoo, että sekä hän että Peñat olivat ymmärtäneet piispan roolin väärin. Lisäksi nämä kolme eivät olleet luottaneet siihen, että Apuyhdistyksen ja vanhinten koorumin johtajat täyttäisivät jumalallisesti määrätyt velvollisuutensa auttaa jäseniä tällaisissa haasteissa. Tuloksena oli, että he rajoittivat Herran siunauksia Peñojen elämässä.
Laajentakaamme näkemystämme ja piiriämme
Tämä ei ole harvinainen kertomus. Useimmat meistä pitävät piispaansa seurakuntansa hengellisenä johtajana. Hän on johtava ylipappi seurakunnassa, ja hänellä on pappeuden avaimet johtaa kirkon työtä seurakunnassa. Koska hänen pyhien kirjoitusten mukaiseen tehtäväänsä kuuluu toimia yleisenä tuomarina, me tarvitsemme hänen apuaan kelvollisuuteen ja parannukseen liittyvissä kysymyksissä. Hän on myös viime kädessä vastuussa kirkon resurssien käytöstä avun tarpeessa olevien auttamiseksi. Siksi hän on usein ensimmäinen henkilö, jota ajattelemme, kun tarvitsemme jonkinlaista apua.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa piispa ei ole kuitenkaan ainoa, jonka Herra on valtuuttanut toimimaan puolestaan. Seurakunnassa myös muilla miehillä ja naisilla, jotka palvelevat pappeuden avainten johdolla, on valtuus ja voima saada ilmoitusta ja auttaa niitä, jotka on osoitettu heidän hoiviinsa. Vanhinten koorumin ja Apuyhdistyksen johtajat on nimitetty vastaanottamaan Jumalan johdatusta meidän avuksemme. Myös muut seurakunnan virkailijat, palvelutyöveljet ja -sisaret ja kaikki, joille on annettu pappeuden avainten valtuuttamana tehtävä toimia Herran puolesta, voivat tarjota tarvittavaa apua.
”Vanhinten koorumin ja Apuyhdistyksen johtajilla on jumalallisesti määrätty vastuu ja ilmoitusta auttaa jäseniä”, sanoo sisar Jean B. Bingham, Apuyhdistyksen ylijohtaja. ”Jokaisella, joka on erotettu johonkin kirkon tehtävään tai joka on saanut jonkin tehtävän pappeuden avainten alla, on valtuus ja oikeus saada ilmoitusta, joka on tarpeen, jotta hän voi toimia kyseisessä tehtävässä.” 1
Jumala rakastaa meitä, ja Hän haluaa käyttää ääretöntä voimaansa siunatakseen meitä (ks. OL 41:1). 2 Mutta ”tavallisesti Hän täyttää tarpeemme jonkun toisen henkilön välityksellä” 3 . Rajoittaessamme niiden ihmisten määrää, joiden luotamme auttavan meitä, saatamme pitää poissa elämästämme monia siunauksia, joita Jumala haluaa antaa meille, koska emme täytä Hänen noiden siunausten saamiseksi asettamiaan ehtoja (ks. OL 130:20-21). 4
Voimaannuttakaamme Apuyhdistyksen ja vanhinten koorumin johtajia
Huhtikuun 2018 yleiskonferenssissa johtajat ilmoittivat merkittävistä muutoksista, kuten pappeuskoorumien uudelleen järjestämisestä, kotiopetuksen ja kotikäyntiopetuksen tilalle käyttöön otetusta palvelutyöstä sekä Apuyhdistyksen ja vanhinten koorumin johtokuntien kohottamisesta auttamaan pelastuksen ja korotuksen työn johtamisessa seurakunnassa. Näissä muutoksissa korostettiin Apuyhdistyksen ja vanhinten koorumin johtajien roolia ”ottaa ensisijainen vastuu – – kirkon jäsenistä huolehtimisesta ja heille tehdystä palvelutyöstä” 5 sekä työskennellä yhdessä ajallisiin tarpeisiin vastaamiseksi yhteistyössä piispan kanssa. 6
Näiden kirkon organisaatioon, menettelytapoihin ja ohjelmiin hiljattain tehtyjen muutosten tarkoituksena oli osittain ”[auttaa] vanhinten koorumeja ja Apuyhdistyksiä sovittamaan työtään yhteen. – – Ja ne sallivat piispan delegoida enemmän tehtäviä vanhinten koorumin ja Apuyhdistyksen johtajille, jotta piispa ja hänen neuvonantajansa voivat keskittyä ensisijaisiin velvollisuuksiinsa” nousevan sukupolven keskuudessa seurakunnassa. 7
Piispoille: Jumalallisen delegoinnin voima
Koska on vastuualueita, jotka vain piispa voi täyttää, piispoille ja apua tarvitseville jäsenille voi olla suuri siunaus, että Apuyhdistyksen ja vanhinten koorumin johtajat on voimaannutettu auttamaan.
Esimerkiksi vain piispa voi toimia yleisenä tuomarina kelvollisuutta koskevissa asioissa. Samoin hän yksin on vastuussa paastouhrien ja seurakunnan varojen käytöstä. Hänellä on Aaronin pappeuden avaimet seurakunnassa, eikä hän saa laiminlyödä vastuullisia tehtäviään nousevaa sukupolvea kohtaan.
Kyky delegoida on siunaus sekä piispalle että seurakunnan jäsenille. ”Piispan tulee olla taitava delegoija, tai hän murtuu tehtäviensä taakan alle tai turhautuu huomatessaan, että monet niistä jäävät suorittamatta”, sanoo presidentti Dallin H. Oaks, ensimmäinen neuvonantaja ensimmäisessä presidenttikunnassa. 8
”Piispan pitää ymmärtää, ettei tämä vähennä hänen merkitystään”, sanoo sisar Reyna I. Aburto, toinen neuvonantaja Apuyhdistyksen ylimmässä johtokunnassa. 9 Päinvastoin, muiden kutsuminen auttamaan Herran työssä vahvistaa ja siunaa heitä tilaisuuksilla palvella. Se on seurausta siitä, että toimii Vapahtajan nimessä ja Hänen valtuudellaan muiden siunaamiseksi.
Johtajille: Kuinka se tapahtuu?
Jäsenet ja johtajat näkevät näitä siunauksia todennäköisimmin sellaisissa seurakunnissa, joissa jäsenet ovat saaneet näkemyksen palvelemisesta ja joissa vanhinten koorumin ja Apuyhdistyksen johtajat koordinoivat toimintansa hyvin keskenään ja piispan kanssa.
”Ihannetapauksessa vanhinten koorumin ja Apuyhdistyksen johtajien pitäisi jo tehdä yhteistyötä niiden jäsenten tarpeiden parissa, joista he keskustelevat, kun he koordinoivat palvelutyötä”, presidentti Bingham sanoo. ”Sitten he tapaavat piispan saadakseen hänen näkemyksensä ja hyväksyntänsä suunnitelmilleen auttaa.” 10
On tärkeää huomata, että kun seurakunnan jäsenet palvelevat, työ tulee tehdyksi. ”Palvelutyö on evankeliumia käytännössä”, sanoo vanhin Walter F. González seitsemänkymmenen koorumista. ”Jäsenten tarpeisiin vastaaminen ei ole pelkästään vanhinten koorumin ja Apuyhdistyksen johtajien työtä, aivan kuten se ei ole pelkästään piispan työtä.” 11
”Palvelutyö on avain tarpeiden täyttämiseen ja pelastuksen ja korotuksen työn toteuttamiseen”, ylijohtaja Bingham sanoo. ”Palvelutyö on ihmisten kutsumista tulemaan Kristuksen luokse ja tekemään temppeliliittoja Hänen kanssaan. Palvelutyö on sitä, miten huomaamme jäsenten tarpeet ja vahvuudet, kun tuemme heitä evankeliumin mukaisessa elämässä ja omavaraisuudessa.” 12
Ei kaiken loppu
Pian sen jälkeen, kun Marco vapautettiin piispan tehtävästä, iski pandemia. Veli Peña menetti työnsä, ja perhe joutui uuteen henkiseen ja taloudelliseen kriisiin. Kirkon johtajien neuvojen ja uudistetun käsikirjan mukaisesti 13 Peñojen vanhinten koorumin johtaja ryhtyi johtamaan innoitettujen tapojen etsimistä heidän tukemisekseen. Neuvoteltuaan uuden piispan kanssa vanhinten koorumin johtaja tunsi innoitusta kutsua Marcon auttamaan veli Peñaa.
Tärkeä luottamussuhde oli jo olemassa. Ja saatuaan tämän pappeuden avainten valtuudella annetun tehtävän Marco saattoi luottaa siihen, että hän saisi tarvitsemaansa ilmoitusta auttaakseen. 14
”Jotkut sanoisivat ironiaksi sitä, että minua pyydettiin auttamaan veli Peñaa vietettyäni niin paljon aikaa heidän kanssaan piispana”, Marco sanoo. ”Mutta tämä tehtävä on ollut minulle hieno kokemus. Se on Herralta tullut tehtävä auttaa Hänen työnsä tekemisessä. Olen kiitollinen siitä, että pystyn osaltani keventämään sekä Peñan perheen että piispan taakkaa.”