1 Ja nyt minä, Nefi, en voi kirjoittaa kaikkea sitä, mitä kansani keskuudessa opetettiin; enkä minä ole voimallinen kirjoittamisessa kuten puhumisessa; sillä kun ihminen puhuu Pyhän Hengen voimalla, Pyhän Hengen voima vie sen ihmislasten sydämiin.

2 Mutta katso, on monia, jotka paaduttavat sydämensä Pyhää Henkeä vastaan, niin ettei sillä ole heissä sijaa; sen vuoksi he hylkäävät paljon sellaista, mikä on kirjoitettu, eivätkä pidä sitä minkään arvoisena.

3 Mutta minä, Nefi, olen kirjoittanut sen, minkä olen kirjoittanut, ja pidän sitä suuriarvoisena, ja etenkin omalle kansalleni. Sillä minä rukoilen alati sen puolesta päivällä, ja silmäni kostuttavat päänaluseni yöllä sen tähden; ja minä huudan Jumalani puoleen uskossa, ja minä tiedän, että hän kuulee huutoni.

4 Ja minä tiedän, että Herra Jumala pyhittää rukoukseni kansani hyväksi. Ja sanat, jotka minä olen heikkoudessa kirjoittanut, tehdään sille vahvoiksi, sillä ne saavat sen tekemään hyvää; ne antavat sille tiedon sen isistä; ja ne puhuvat Jeesuksesta ja saavat sen uskomaan häneen ja kestämään loppuun asti, mikä on iankaikkinen elämä.

5 Ja ne puhuvat ankarasti syntiä vastaan, totuuden selkeyden mukaisesti; sen vuoksi kukaan ihminen ei tule olemaan vihoissaan sanoista, jotka olen kirjoittanut, paitsi jos hän on Paholaisen hengestä.

6 Minä riemuitsen selkeydestä; minä riemuitsen totuudesta; minä riemuitsen Jeesuksestani, sillä hän on lunastanut minun sieluni helvetistä.

7 Minä tunnen rakkautta kansaani kohtaan, ja minulla on suuri usko Kristukseen, että saan tavata monta sielua tahrattomana hänen tuomioistuimensa edessä.

8 Minä tunnen rakkautta juutalaisia kohtaan – sanon juutalaisia, koska tarkoitan niitä, joiden luota tulin.

9 Minä tunnen rakkautta myös pakanoita kohtaan. Mutta katso, kenenkään näiden puolesta en voi toivoa, elleivät he tee sovintoa Kristuksen kanssa ja mene sisälle kapeasta portista ja kulje kaitaa polkua, joka johtaa elämään, ja pysy sillä polulla koetusajan loppuun asti.

10 Ja nyt, rakkaat veljeni sekä juutalaiset ja kaikki te maan ääret, kuulkaa näitä sanoja ja uskokaa Kristukseen; ja ellette usko näitä sanoja, uskokaa Kristukseen. Ja jos te uskotte Kristukseen, te uskotte näihin sanoihin, sillä ne ovat Kristuksen sanoja, ja hän on antanut ne minulle; ja ne opettavat kaikkia ihmisiä tekemään hyvää.

11 Ja päätelkää itse, eivätkö ne ole Kristuksen sanoja – sillä Kristus on osoittava teille voimalla ja suurella kirkkaudella viimeisenä päivänä, että ne ovat hänen sanojaan; ja te ja minä seisomme kasvotusten hänen tuomioistuimensa edessä; ja te tulette tietämään, että hän on käskenyt minua kirjoittamaan nämä asiat heikkoudestani huolimatta.

12 Ja minä rukoilen Isää Kristuksen nimessä, että monet meistä, elleivät kaikki, voivat pelastua hänen valtakuntaansa sinä suurena ja viimeisenä päivänä.

13 Ja nyt, rakkaat veljeni, kaikki, jotka olette Israelin huonetta, ja kaikki te maan ääret, minä puhun teille kuin tomusta huutavan ääni: Jääkää hyvästi, kunnes se suuri päivä on tuleva.

14 Ja teille, jotka ette tahdo päästä osallisiksi Jumalan hyvyydestä ja kunnioittaa juutalaisten sanoja sekä minun sanojani ja niitä sanoja, jotka lähtevät Jumalan Karitsan suusta, katso, teille minä jätän ikuiset hyvästit, sillä nämä sanat tuomitsevat teidät viimeisenä päivänä.

15 Sillä se, minkä minä sinetöin maan päällä, esitetään teitä vastaan tuomioistuimen edessä; sillä näin Herra on käskenyt minua, ja minun on toteltava. Aamen.