Heikkouksien työstämistä, uskon vahvistamista
Kirjoittaja asuu Utahissa Yhdysvalloissa.
Minun oli opittava turvaamaan Vapahtajaan voittaakseni heikkouteni ja rakentaakseni vahvuuksieni varaan sekä valmistautuessani lähetystyöhön että palvellessani lähetystyössä.
Kesti seitsemän vuotta, ennen kuin olin valmis palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä. Kun puhuin ensimmäisen kerran piispani, piispa Tapueluelun, kanssa siitä, hän antoi minulle muutamia ohjeita, joiden mukaan tuli pyrkiä elämään. Hän sanoi, että jos noudattaisin niitä ja oppisin olemaan kuuliainen, minua siunattaisiin. Ensimmäiset pari ohjetta – lukea päivittäin pyhiä kirjoituksia ja käydä viikoittain kirkossa – olivat melko toteuttamiskelpoisia. ”Tämä on helppoa”, minä ajattelin. Mutta loukkaannuin, kun minun käskettiin muuttaa elämässäni tiettyjä ”maailmallisia” asioita, ja ylpeyteni ja itsepäisyyteni pääsivät voitolle.
Koska toivoin helpompaa ratkaisua, muutin neljään eri seurakuntaan ja puhuin neljän eri piispan kanssa. Palasin jopa takaisin koulunpenkille opiskelemaan lääketiedettä. Sitten tunsin kehotuksen jättää kaiken ja valmistautua jälleen kerran palvelemaan lähetystyössä. Niin teinkin. Palasin takaisin piispa Tapueluelun luo ja pyysin nöyrästi hänen apuaan. Minulle kerrottiin lähetyssaarnaajia koskevasta painorajoituksesta – ja tajusin painavani yli tuon rajan. Lannistumisen ja nolouden tunteet sekoittivat heti mieleni, mutta piispani kannusti minua. Hän ilmaisi rakastavansa minua ja uskovansa minuun ja sanoi: ”Oveni on aina auki. Me pystymme tekemään tämän yhdessä! Yksi heikkous, yksi viikko kerrallaan.”
Niin sitten kävin piispani luona joka viikko työstäen yhtä heikkoutta kerrallaan. Minulla ei ollut aavistustakaan, että minun olisi odotettava vielä neljä vuotta yrittäessäni vain tulla kelvolliseksi palvelemaan lähetystyössä.
Vapahtajaan turvaamista
Noiden vuosien aikana pyrin tulemaan lähemmäksi Kristusta ja soveltamaan Hänen opetuksiaan elämääni. Kun kohtasin haasteita, Hänen sovituksestaan tuli minulle todellinen. Turvasin voimaan, lohtuun ja lujuuteen, joita Hän antoi minulle sovituksensa kautta, kun paras ystäväni kuoli, kun perheemme menetti kotinsa ja kun jouduin auto-onnettomuuteen. Menettäessäni olosuhteiden vuoksi monia ystävistäni vajosin masennukseen, mutta Vapahtaja veti minut sieltä. Perjantai-iltani ystävieni kanssa vaihtuivat harjoitteluun kuntosalilla ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen tutkimiseen.
Rukoilin joka ilta niiden ihmisten puolesta, joita palvelisin jonakin päivänä, ja jopa tulevien toverieni puolesta!
Viimein olin kelvollinen, ja minut kutsuttiin palvelemaan Aucklandin tongankieliselle lähetyskentälle Uuteen-Seelantiin.
Katutaidetta ja Henki
Kun menin lähetyssaarnaajien koulutuskeskukseen, tajusin, että minulla oli lisää opittavaa Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovituksestaan sekä itsestäni. Vaikka esivanhempani ovat Tongasta, en ollut koskaan ollut eteläisen Tyynenmeren saarilla ja minulla oli vaikeuksia oppia tongaa. Kun menin Uuteen-Seelantiin, minulla ei ollut aavistustakaan, mitä ihmiset minulle tongaksi sanoivat. Minulla oli todella paljon sanottavaa, mutta koska en osannut puhua kieltä, sanani olivat harvassa, yksinkertaisia ja väärin äännettyjä. Nyökkäsin, kun ihmiset esittivät minulle kysymyksiä. He nauroivat minulle, ja minä nauroin heidän kanssaan, mutta suljettujen ovien takana nauru vaihtui turhautumisen ja lannistumisen kyyneliksi. Ajattelin itsekseni: ”Tein seitsemän vuotta työtä ja tätäkö varten tulin tänne?”
Niinpä rukoilin taivaallista Isää. Kohdasta Et. 12:27 opimme, että heikkouksistamme voi tulla vahvuuksia, jos turvaamme Häneen. Kerroin Hänelle heikkouksistani ja luottamuksestani Häneen ja nousin yrittämään uudelleen… ja uudelleen… ja uudelleen. Aloin turvata vieläkin enemmän Kristukseen ja myös vahvuuksiini.
Rakastan tätä evankeliumia ja rakastan katutaidetta, joten päätin yhdistää ne kaksi. Pakkasin pyhät kirjoitukset, luonnoslehtiön, hiilet, tussit ja spraymaalipurkit reppuuni. Toverini nauroivat ja kysyivät: ”Mitä aiot tehdä spraymaalilla?” Selitin: ”Minä en ehkä puhu vielä tätä kieltä, mutta voin näyttää muille todistukseni.”
Koko lähetystyöni loppuajan opetin muille Kristuksesta katutaiteen keinoin – piirsin paperille, en rakennuksiin – ja Hengen avulla. Ja niin hullulta kuin se kuulostaakin, se toimi. Monet ihmiset eivät halunneet kuulla sanomaani, joten piirsin sen. Ovet ja silmät avautuivat, kun kerroin heille, että tein graffiteja. He eivät uskoneet minua. He antoivat minulle kolme minuuttia aikaa, ja minä piirsin sanan usko samalla kun opetin heille siitä. Heidän joukossaan oli monia, jotka tunsivat, ettei heitä ymmärretty eikä rakastettu. Saatoin todistaa, että uskomalla Kristukseen me voimme tuntea Hänen rakkautensa ja anteeksiantonsa, ja Hän voi auttaa meitä muuttumaan paremmiksi. Hän teki niin minun kohdallani.
Seitsemän vuoden valmistautuminen lähetystyöhöni auttoi minua löytämään itseni. Tuon ajan kuluessa sain todistuksen Kristuksen sovituksesta ja Hänen voimastaan, jotka auttoivat minua voittamaan heikkouteni ja kertomaan vahvuuksieni avulla muille siitä, mitä tiesin. Loppujen lopuksi se oli niiden seitsemän vuoden arvoista.