Sukututkimus ja temppelin siunaukset
Esityksestä, joka pidettiin RootsTech 2016 -sukututkimuskonferenssissa Salt Lake Cityssä Utahissa Yhdysvalloissa 6. helmikuuta 2016. Voit katsoa tallenteen esityksestä englanniksi, espanjaksi tai portugaliksi sivulla lds.org/go/217Renlund.
Vuoden 2016 RootsTech-esityksessään vanhin Dale G. Renlund, hänen vaimonsa Ruth ja heidän tyttärensä Ashley muistuttivat myöhempien aikojen pyhille, että todellista voimaa saa yhdistämällä sukututkimuksen temppelin siunauksiin.
VANHIN RENLUND: Joulukuussa 1963 perheemme teki kuuden tunnin ajomatkan Helsingistä Larsmon saarelle, joka on Suomen länsirannikolla. Siellä isäni varttui ja siellä isoäitini Lena Sofia asui.
Vuosia aiemmin, vuonna 1912, Lena Sofia ja isoisäni Leander kuuntelivat lähetyssaarnaajia, jotka olivat tulleet Ruotsista saarnaamaan palautettua evankeliumia. Tuohon aikaan koko maailmassa oli vähemmän kuin 800 lähetyssaarnaajaa.
Nuo lähetyssaarnaajat opettivat sanoman palautetusta evankeliumista, ja Lena Sofia ja Leander kastettiin seuraavana päivänä. Heistä tuli jäseniä pieneen seurakuntaan, joka oli ensimmäinen Suomessa.
Vain muutama vuosi myöhemmin Leanderin äiti, joka oli asunut heidän kanssaan, kuoli tuberkuloosiin. Vuonna 1917 Leanderkin kuoli tuberkuloosiin, ja näin Lena Sofia jäi leskeksi odottaessaan heidän kymmenettä lastaan. Tuo lapsi – minun isäni – syntyi kaksi kuukautta Leanderin kuoleman jälkeen. Lena Sofia joutui lopulta hautaamaan kymmenestä lapsestaan seitsemän. Hän oli köyhä maalaisvaimo, joten hänen oli hyvin vaikeaa pitää jäljellä oleva perhe koossa.
Lähes kahteen vuosikymmeneen hän ei saanut levättyä kunnolla öisin. Hän teki tilapäistöitä päivän aikana saadakseen haalittua riittävästi ruokaa pöytään. Öisin hän hoiti kuolevia perheenjäseniä. Kuolema häälyi kirjaimellisesti heidän yllään. Niihin aikoihin hirret halkaistiin ja laudat nostettiin usein kattoparruille kuivumaan. Sitten niistä laudoista tehtiin arkut niille, jotka kuolivat. On vaikea kuvitella, miltä Lena Sofiasta tuntui.
Sinä päivänä, kun vuonna 1963 tapasin hänet, olin juuri täyttänyt 11 ja hän oli 87-vuotias. Hän oli painunut kumaraan raadettuaan koko ikänsä. Hän oli niin köyryselkäinen, että kun hän nousi tuolistaan, hän ei ollut yhtään pidempi. Hänen kasvojensa ja käsiensä iho oli sään pieksemä – yhtä kova ja karhea kuin kulunut nahka.
Hän nousi parhaansa mukaan seisomaan, osoitti seinällä olevaa Leanderin kuvaa ja sanoi minulle ruotsiksi: ”Det här är min gubbe” (Tämä tässä on minun mieheni).
Olin aiemmin sinä syksynä mennyt ruotsinkieliseen kouluun ja opettelin vasta uudelleen ruotsia. Luulin, että isoäiti oli käyttänyt virheellisesti verbin aikamuotona preesensiä, kun hän sanoi: ”Tämä tässä on minun mieheni”, koska Leander oli ollut kuolleena 46 vuotta. Huomautin äidille, että Lena Sofian olisi pitänyt sanoa: ”Tämä tässä oli minun mieheni.” Äiti sanoi minulle vain: ”Sinä et ymmärrä.”
Hän oli oikeassa. Minä en ymmärtänyt – en siten kuin nyt. Sen jälkeen olen monta kertaa pohtinut tuon kokemuksen merkitystä ja sitä, mitä isoäiti oli minulle opettanut.
Ajatelkaa, millaista voimaa ja lohtua hän on varmasti saanut siitä, että hän tiesi sinetöimisvoimasta! Tuo voima on ohjausta, jota saamme ottaessamme selvää esivanhemmistamme ja saadessamme tietoa heistä. Sekä sukututkimus että temppelin siunaukset voivat olla merkityksellisiä elämässämme, mutta todellista voimaa saamme, kun yhdistämme ne. Kyse ei ole vain näiden kahden asian satunnaisesta yhdistämisestä, vaan pikemminkin toinen ohjaa osaltaan toista. Tieto siitä, että nämä toimitukset suoritettaisiin jonakin päivänä hänen puolestaan ja Leanderin puolesta, toi lohtua ja rauhaa Lena Sofialle hänen leskeytensä pitkinä vuosina.
Sukututkimuksen todellinen arvo
ASHLEY: Ilman sukututkimusta sinetöimisvaltuus ei voi vaikuttaa siellä, missä sen pitää olla käytettävissä. Ja sukututkimuksen todellinen merkitys toteutuu vain sinetöimisvaltuuden ansiosta. Se todellinen voima on niiden yhdistämisessä.
SISAR RENLUND: Minä rakastan tätä ajatusta. Näitä kumpaakin siunausta opetetaan kaikkialla pyhissä kirjoituksissa. Niiden yhdistäminen tuo elämäämme enemmän siunauksia ja voimaa. Katsotaanpa paria esimerkkiä.
Opissa ja liitoissa Herra kertoo meille, että Hän lähetti Elian ”[istuttamaan] lasten sydämiin isille annetut lupaukset”. Ja tämä kääntäisi lasten sydämet isien puoleen. Dale, mielestäni tämä on osa sitä, mitä isoäitisi istutti sinuun. Sitten Herra kertoo meille, että ”koko maa hävitettäisiin täysin” Vapahtajan toisessa tulemisessa, ellei tätä kääntymistä tapahtuisi (ks. OL 2:2–3). Se on voimallinen sanoma.
Vaikka meillä siis olisi kaikki sukututkimusasiakirjat, joita maailma voi tarjota, ja kaikki se, mitä voisimme mahdollisesti koota, niin ilman profeetta Elian palauttamaa sinetöimisvaltuutta luomisen tarkoitus olisi tehty tyhjäksi ja hävitettäisiin. Tämä on yksi ensimmäisiä sanomia, joita Herra ilmoitti profeetta Joseph Smithille meidän taloudenhoitokaudellamme.
VANHIN RENLUND: Olet oikeassa, Ruth. Edes tietämättä sitä olen tuntenut koko elämäni ajan isoäitini ja muiden esivanhempieni elämän ja esimerkin vahvuuden ja voiman.
Opin ja liittojen luvussa 128, jossa Joseph Smith lainaa jakeita Mal. 3:23–24, on profetia. Hän selittää ilmausta ”kääntää – – lasten sydämet isien puoleen” sinetöimisvoiman ja kuolleiden puolesta suoritettavan kasteen yhteydessä. Sitten hän sanoo: ”Eikä ainoastaan tätä, vaan ne asiat, joita ei milloinkaan ole ilmoitettu maailman perustamisesta asti, vaan on pidetty kätkettyinä viisailta ja ymmärtäväisiltä, ilmoitetaan lapsille ja imeväisille tämän aikojen täyttymisen taloudenhoitokauden aikana.” (Ks. OL 128:17–18.)
Ajatelkaa sitä! Joseph Smith näki ennalta, että jopa lapset ymmärtäisivät ja tietäisivät sellaista, mitä maailman oppineet miehet ja naiset eivät osaisi selittää. Lapset ja nuoret kaikkialla maailmassa osallistuvat joka päivä näihin siunauksiin, aivan kuten minä tein ollessani 11-vuotias ja oppiessani näitä asioita isoäidiltäni ja äidiltäni. Ihmiset, jotka eivät maan päällä eläessään koskaan kuule Vapahtajasta, voivat saada tilaisuuden ottaa vastaan samat siunaukset kuin ne, joilla on tuo tilaisuus tässä elämässä. Tämä mahdollisuus siunauksiin koskee aivan jokaista.
Temppelitoimitukset ja yksilöllinen voima
SISAR RENLUND: Ja temppelitoimitukset ovat keskeisiä yksilön voiman kannalta. Itse asiassa Herra on antanut meille esimerkkejä tästä yksilön saamasta voimasta. Varhaisille pyhille opetettiin, että heidän täytyi saada endaumenttinsa ennen kuin he kykenivät edistämään pelastuksen työtä:
”Minusta on välttämätöntä, että vanhimpani odottavat vähän aikaa Siionin lunastusta –
niin että he itse voivat valmistautua ja että minun kansaani voitaisiin opettaa täydellisemmin ja se saisi kokemusta ja tietäisi täydellisemmin velvollisuuksistaan ja siitä, mitä minä vaadin sen käsistä.
Eikä tämä voi tapahtua, ennen kuin minun vanhimmilleni annetaan voima korkeudesta.” (OL 105:9–11.)
Herra siis opetti, että oli tärkeää valmistautua ottamaan vastaan temppeliendaumentti, jotta vanhimpia voitaisiin siunata voimalla korkeudesta. Tämän siunauksen ansiosta pyhät saattoivat edelleen saada täydellisemmin opetusta siitä, kuinka käyttää tuota voimaa hyvin.
VANHIN RENLUND: Tämän asian ymmärtäminen syvenee, kun katsotaan lukua 109, Kirtlandin temppelin vihkimisrukousta. Joseph Smith rukoilee: ”Ja jotta kaikki ihmiset, jotka astuvat Herran huoneen kynnyksen yli, tuntisivat sinun voimasi ja tuntisivat, että heidän on pakko tunnustaa, että sinä olet pyhittänyt sen ja että se on sinun huoneesi, sinun pyhyytesi sija” (OL 109:13).
ASHLEY: Niin, temppelitoimitukset ovat puhtaita ja voimallisia. Mutta ymmärrän kyllä, että kun tiedon etsimiseen ja tutkimiseen esivanhemmista lisää temppelin, voima on suurempi ja vie siunauksemme seuraavalle tasolle.
SISAR RENLUND: Dale, uskotko, että Lena Sofia ymmärsi sen sanoessaan sinulle niin Leanderista? Oliko hänen ymmärryksensä voimallisempi, koska hän arvosti temppelin voimaa ja rakasti miestään ja perhettään?
VANHIN RENLUND: Kyllä, juuri sitä hän opetti. Lena Sofia tiesi, että hänen kauan kuolleena ollut miehensä oli hänen omansa ja pysyisi hänen omanaan kautta iankaikkisuuksien. Iankaikkisia perheitä koskevan opin ansiosta Leander pysyi läsnä hänen elämässään ja osana hänen suurta tulevaisuudentoivoaan. Lena oli kuin ne muut, jotka kuolivat uskovina. ”Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä” (Hepr. 11:13).
Loistavana vahvistuksena uskostaan sinetöimisvaltuuteen Lena Sofia lähetti temppeliin vuonna 1938 asiakirjat edesmenneistä lapsistaan, jotka olivat olleet kuollessaan yli 8-vuotiaita. Sillä tavoin temppelityö voitiin tehdä heidän puolestaan, vaikka hän itse ei päässytkään temppeliin elinaikanaan. Nuo asiakirjat ovat ensimmäisiä, joita on lähetetty Suomesta temppelitoimituksia varten.
Muistatteko haasteen, jonka vanhin Neil L. Andersen kahdentoista apostolin koorumista antoi vuoden 2014 RootsTechissa?
ASHLEY: Hän sanoi: ”[Valmistakaa] temppeliin yhtä monta nimeä kuin suoritatte kasteita temppelissä.”1
SISAR RENLUND: Ja vuonna 2015 hän lisäsi kuusi sanaa: ”Ja auttakaa jotakuta muuta tekemään samoin.”2
Lisää hengellistä voimaa
VANHIN RENLUND: Juuri niin. Olen ajatellut tätä apostolista haastetta ja sitä, kuinka se voi edelleen kasvaa. Uskon, että keskustelumme valossa me voimme lisätä tähän lupaukseen hengellisen voiman osuuden. Lukekaamme Hesekielin luvusta 47:
”Mies [enkeli] vei minut [Hesekielin] takaisin [Herran] temppelin ovelle, ja minä näin, että perustuksen alta kumpusi vettä. Sitä virtasi purona temppelin itäpäädystä – julkisivuhan oli itään – ja tultuaan esiin lähellä rakennuksen eteläkulmaa puro jatkoi matkaansa alttarin eteläpuolitse itään päin.
Mies vei minut sitten pohjoisportin kautta ulos ja edelleen ulkomuurin kulman ympäri portille, joka on itään päin, ja minä näin, että puro tuli siellä esiin portin eteläpuolelta.
Mies lähti nyt kulkemaan itään. Hänellä oli kädessään mittanuora, ja hän mittasi tuhat kyynärää ja kehotti minua kulkemaan puron poikki. Vesi ulottui purossa nilkkoihin asti.
Hän mittasi taas tuhat kyynärää ja kehotti minua kulkemaan puron poikki, ja nyt vesi ulottui polviin. Taas hän mittasi tuhat kyynärää ja kehotti minua kulkemaan yli, ja vesi ulottui lanteisiin.
Vielä hän mittasi tuhat kyynärää, ja nyt puro oli kasvanut virraksi, jonka yli en päässyt. Virta oli niin syvä, että olisi pitänyt uida, sitä ei voinut ylittää kahlaamalla. – –
Mies sanoi minulle: ’Nämä vedet virtaavat maan itäosiin ja juoksevat siellä alas Jordanin laaksoon ja edelleen Itäiseenmereen, jonka suolaisen veden ne muuttavat makeaksi.
Ja missä ikinä nämä vedet virtaavat, siellä kaikki eläimet menestyvät ja lisääntyvät. Myös kaloja on suuret määrät, sillä kaikkialla, minne tulee, tämä virta muuttaa veden makeaksi. Minne vain se tulee, siellä kaikki virkoaa elämään.” (Hes. 47:1–5, 8–9.)
Hesekiel näkee puron, joka kasvaa virratessaan rakennuksesta. Vesi, joka lähtee liikkeelle temppelistä, kuvaa siunauksia, jotka virtaavat temppeleistä parantaen perheitä ja antaen niille elämää.
ASHLEY: Mutta vesi syvenee virratessaan kauas. Sitä en ymmärrä.
VANHIN RENLUND: Ajattele minua (yhtä ihmistä), vanhempiani (kahta ihmistä), isovanhempiani (neljää ihmistä) – aina vain taaksepäin ja myös eteenpäin. Virran syveneminen on samankaltaista kuin sukumme eksponentiaalinen kasvu sukupolvien myötä.
Temppelin siunaukset ovat kaiken ja kaikkien ulottuvilla. Ja mitkä siunaukset! ”Minne vain se tulee, siellä kaikki virkoaa elämään.”
”Hän on odottanut riittävän kauan”
VANHIN RENLUND: Herralla on suunnitelma Lena Sofian henkilökohtaisten vastoinkäymisten, meidän menetyksemme, teidän murhenäytelmänne – itse asiassa jokaisen katastrofin – voittamiseksi. Hän on palauttanut maan päälle pappeutensa ja sinetöimisvaltuutensa. Lena Sofia tiesi sen, ja samoin tiesi äitini Mariana.
SISAR RENLUND: Tarkoitatko sitä, kun hän vei Lena Sofian nimen temppelityötä varten?
ASHLEY: Minä rakastan sitä tarinaa. Pian sen jälkeen kun Lena Sofia oli kuollut vuonna 1966, isoäiti Mariana vei hänen nimensä henkilökohtaisesti sukututkimusosastolle.3 Palvelutiskin takana ollut mies sanoi hänelle, että kirkon menettelytavan mukaan henkilön täytyi olla kuollut vähintään vuotta aikaisemmin, jotta temppelityö voitaisiin tehdä tuon henkilön puolesta. Isoäiti Mariana vastasi: ”Minä en pidä tuosta vastauksesta. Saanen puhua jonkun sellaisen kanssa, joka voi antaa erilaisen vastauksen. Hän on odottanut riittävän kauan.”
Isoisä Åke sanoi yrittäneensä puhua isoäidille järkeä, mutta isoäiti katsoi häntä tavalla, jonka hän tunsi oikein hyvin – että yksikin sana lisää aiheesta olisi turha. Isoisä kirjoitti päiväkirjaansa: ”Minun pitäisi varmaan tuntea sääliä sitä kaupungin keskustassa ollutta miestä kohtaan, joka sanoi, ettei mitään voitaisi tehdä ainakaan vuoteen. Se mies ei vain tiennyt, mitä hänellä oli vastassaan. Olisin voinut kertoa hänelle, mutta hän ei kysynyt.”4
VANHIN RENLUND: Vajaan kahden kuukauden kuluttua Lena Sofian ja Leanderin temppelityö tehtiin kirkon presidentin luvalla. Isoäiti Mariana ja isoisä Åke toimivat Lena Sofian ja Leanderin sijaisina, ja nämä sinetöitiin ajaksi ja koko iankaikkisuudeksi Suolajärven temppelissä. Ja tiesittekö, että nykyään kirkon menettelytapana on, että ihmisen, joka ei ole voinut saada temppelin siunauksia pitkän matkan vuoksi, ei tarvitse odottaa kokonaista vuotta? Sillä lailla muut Lena Sofian tavoin voivat saada nuo siunaukset mahdollisimman nopeasti. Kuten isoäiti Mariana sanoi sille miehelle sukututkimusosastolla: ”He ovat odottaneet riittävän kauan.”
SISAR RENLUND: Mikä suuri päivä se olikaan suvullesi! Ajattele sitä iloa, jota Leander ja Lena Sofia tunsivat, puhumattakaan ilosta, jota heidän lapsensa tunsivat. Nämä siunaukset ovat sukututkimuksen ja temppelityön yhdistymisen huipentuma ja saavat aikaan sen voiman, josta olemme tänään puhuneet.
Mieleeni muistui äskettäin, että vanhin David A. Bednar kahdentoista apostolin koorumista puhui tästä voimasta. Vuosia sitten hän alkoi kannustaa ihmisiä ymmärtämään, mikä siunaus on yhdistää temppelin ja sukututkimuksen kaksi jumalallista puolta.
Vanhin Bednar sanoi: ”Sukututkimus ei ole ohjelma – ja sitten me myös palvelemme temppelissä. Kaikki kootaan yhdeksi Kristuksessa. Ja siinä, että löytää omat esivanhempansa ja vie omia perhenimiään Herran huoneeseen, on voimaa. Minä olen tehnyt niin. Olen työskennellyt ja puhunut satojen ja tuhansien ihmisten kanssa, jotka ovat tehneet tuota työtä. Ja niin hyvä kuin meidän onkin olla temppelissä, se on vielä parempaa, kun olemme tehneet työn voidaksemme suorittaa noita toimituksia omien sukulaistemme puolesta.”5
ASHLEY: Presidentti Russell M. Nelson, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on myös luvannut, että me voimme nähdä tämän voiman elämässämme. Hän sanoi: ”Samalla kun temppeli- ja sukututkimustyö koituu niiden siunaukseksi, jotka ovat verhon tuolla puolen, se voi samoin koitua elävien ihmisten siunaukseksi. Sillä on jalostava vaikutus siinä mukana oleviin. He auttavat sukulaisiaan kirjaimellisesti saamaan korotuksen.”6
Lupaus varjeluksesta
VANHIN RENLUND: Tunnen kiitollisuutta voidessani lisätä oman todistukseni heidän todistukseensa – olla yksi apostolinen ääni lisää tukemassa tätä temppelihaastetta. Annan varjeluksen lupauksen, joka on esitetty aiemmin. Veljet ja sisaret, lupaan varjelusta teille ja perheellenne, kun otatte vastaan tämän haasteen etsiä yhtä monta nimeä vietäväksi temppeliin kuin suoritatte toimituksia temppelissä, ja opetatte muita tekemään samoin.
Jos otatte vastaan tämän haasteen, siunauksia alkaa virrata teille ja perheellenne aivan kuin sen virran voima, josta Hesekiel puhui. Ja virta käy vuolaammaksi, kun jatkatte tämän työn tekemistä ja opetatte muita tekemään samoin. Huomaatte saavanne paitsi varjelusta kiusauksilta ja maailman pahuudelta, myös saavanne henkilökohtaista voimaa – voimaa muuttua, voimaa tehdä parannus, voimaa oppia, voimaa tulla pyhitetyiksi ja voimaa kääntää sukulaistenne sydämet toistensa puoleen ja parantaa sen, missä parantamista tarvitaan.