2017
Koe rauhaa epätäydellisyydessä
edellinen seuraava


Koe rauhaa epätäydellisyydessä

Jos odotamme nyt vain täydellisyyttä, se merkitsee, että me kiellämme itseltämme tilaisuuden kasvuun.

Kuva
Finding Peace in Imperfection

Kuvitus Alisha Johnson; kuva kyyhkysestä © Photomaster/Shutterstock

Yksi niistä väärinkäsityksistä, jonka kanssa saatamme taistella tämän maanpäällisen elämän aikana, liittyy täydellisyyden käsitteeseen. Monet uskovat erheellisesti, että meidän täytyy tässä elämässä saavuttaa täydellisyys, jotta voimme saada pelastuksen tai korotuksen.

Terapeutin tehtävässäni minulla oli kerran tapaaminen erään naisen kanssa, kun hän purskahti itkuun. Hän sanoi: ”Kuinka pystyn ikinä olemaan tarpeeksi hyvä?” Hän jatkoi puhumalla siitä, kuinka kelvoton hän oli. Kun tarkastelimme hänen tuntemuksiaan, hänen menneisyydestään tai nykyisyydestään ei käynyt esiin mitään suurta syntiä. Hänestä vain tuntui, ettei hän ollut riittävän hyvä. Hän vertasi itseään naapureihin, ystäviin ja sukulaisiin, ja kaikki, jotka hän saattoi muistaa, olivat hänen mielestään ”parempia” kuin hän.

Ajatuksista tulee todellisuuttamme

Tiedän, että on monia, joilla on epätäydellisyyden ja epävarmuuden tuntemuksia, liittyivätpä ne tehtävään, vanhempana olemiseen tai vain yleiseen olotilaan. Nämä tuntemukset voivat saada meidät kätkemään kykymme ja pysyttelemään erossa muista tai tuntemaan lannistuneisuutta, levottomuutta tai masennusta. Se, mitä ajattelemme itsestämme, vaikuttaa merkittävästi käytökseemme ja tuntemuksiimme. Monet meistä sanovat itselleen asioita, joita emme koskaan sanoisi toiselle ihmiselle. Tämä vuorostaan estää meitä saavuttamasta todellisia mahdollisuuksiamme ja vähentää kykyjämme ja lahjojamme. Presidentti Ezra Taft Benson (1899–1994) on sanonut: ”Saatana pyrkii yhä kiivaammin voittamaan pyhät saattamalla heidät tuntemaan epätoivoa, lannistumista, toivottomuutta ja masennusta.”1Onneksi ”ainoa meitä koskeva mielipide, jolla on väliä, on se, mitä taivaallinen Isämme ajattelee meistä”, vanhin J. Devn Cornish seitsemänkymmenen koorumista on opettanut. ”Kysykää Häneltä vilpittömästi, mitä Hän ajattelee teistä. Hän rakastaa ja oikaisee mutta ei koskaan lannista meitä – se on Saatanan keino.”2

Epätäydellisyys on mahdollisuus

Me olemme maan päällä kokeaksemme iloa, ja osa tuosta ilosta tulee siitä, mitä me luomme, mihin me uskomme ja mitä me hyväksymme. Jos hyväksymme sen, että olemme vajavaisia Jumalan lapsia, jotka oppivat koko ajan, me voimme hyväksyä epätäydellisyytemme. Se, että odotamme välitöntä täydellisyyttä, tarkoittaisi, että kiellämme itseltämme mahdollisuuden kasvuun. Me kieltäisimme parannuksen lahjan sekä Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa voiman elämässämme. Vanhin Bruce R. McConkie (1915–1985) kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”On ollut vain yksi täydellinen olento, Herra Jeesus. Jos ihmisten pitäisi olla täydellisiä ja elää kaikkien lakien mukaan ehdottomasti, kokonaan ja täydellisesti, niin iankaikkisuudessa olisi vain yksi pelastunut olento. Profeetta [Joseph Smith] opetti, että meidän pelastuksemme toteuttamiseksi on paljon tehtävää vielä haudan tuollakin puolella.”3 Juuri meidän epätäydellisyytemme voivat olla keino, jolla Jumala valmistaa meitä palaamaan Hänen luokseen.

Heikkouksista voi tulla vahvuuksia

Kääntyminen taivaallisen Isän puoleen epätäydellisyyksissämme vaatii nöyryyttä. Tätä prosessia kuvataan Eterin kirjassa: ”Jos ihmiset tulevat minun luokseni, minä näytän heille heidän heikkoutensa. Minä annan ihmisille heikkoutta, jotta he olisivat nöyriä, ja minun armoni riittää kaikille ihmisille, jotka nöyrtyvät minun edessäni; sillä jos he nöyrtyvät minun edessäni ja uskovat minuun, niin minä teen sen, mikä on heikkoa, heissä vahvaksi.” (Et. 12:27.) Kun olemme nöyriä, taivaallinen Isämme ojentaa meille kätensä ja auttaa meitä oppimaan heikkouksistamme. Yksi esimerkki tästä on Uudessa testamentissa. Kamppaillessaan ruumiissaan olevan pistävän piikin kanssa Paavali oppi, että tämä heikkous oli tehnyt hänet nöyräksi ja tuonut hänet lähemmäksi Jumalaa (ks. 2. Kor. 12:7). Tämä nöyryys ja halukkuus oppia on juuri sitä, mitä meidän täytyy soveltaa omiin epätäydellisyyksiimme. Meidän täytyy oppia näistä heikkouksista, jotta niistä voi tulla vahvuuksia.

Se, että on nöyrä, on myös eri asia kuin että tuntee olevansa vähäarvoinen. Nöyryys tuo meitä lähemmäksi Herraa, kun taas häpeä ja syyllisyys voivat loitontaa meitä Herrasta. Jumala ei halua, että me haukumme itseämme ja tunnemme, ettei meillä ole juurikaan arvoa Hänen silmissään. Se loukkaa Häntä ja meitä. On tärkeää ymmärtää, että me olemme sen ajan ja ponnistelun arvoisia, joita muuttumiseen vaaditaan. Tässä maanpäällisessä elämässä on kyse muun muassa siitä, että me löydämme keinoja muuttaa heikkouksiamme. Joidenkin heikkouksien voittaminen saattaa vaatia elinikäistä kamppailua, kun taas toisia voi voittaa nopeammin.

Useita vuosia sitten tein töitä Rachelin (nimi on muutettu) kanssa, joka oli asiakkaani ja jolla oli alkoholiongelma. Siitä oli tullut hänelle apu ja keino purkaa vaikean elämän paineita. Hän päätti, että hän voittaisi riippuvuutensa, ja saatuaan hieman apua ja rohkaisua hän lopetti juomisen. Ennen kuin hän pääsi täysin alkoholiongelmastaan, hän ei vähätellyt itseään heikkoutensa vuoksi. Hän tunnusti sen. Sitten päättäväisyydellä sekä hyvän piispan, Herran ja muutaman avainhenkilön avulla Rachel päätti, että hän lopettaisi juomisen. Kun viimeksi puhuin hänen kanssaan, hän kertoi, ettei hänellä ole mitään halua käyttää alkoholia.

Kasvaaksemme pois heikkouksistamme meidän täytyy kääntyä Herran puoleen uskoen, toivoen ja ymmärtäen, että Hän pitää meitä kämmenellään. Presidentti Russell M. Nelson, kahdentoista apostolin koorumin presidentti, on neuvonut: ”Sinä, joka olet heikko sydämessäsi, pelokas sydämessäsi, ole kärsivällinen itsesi kanssa. Täydellisyyttä ei saavuteta tässä elämässä vaan seuraavassa. Älä vaadi asioita, jotka ovat kohtuuttomia. Mutta vaadi itseltäsi edistysaskelia. Kun annat Herran auttaa sinua selviytymään, Hän varmistaa onnistumisen.”4

Valitse onnellisuus nyt

Kuva
Finding Peace in Imperfection

Pyrkiessämme tulemaan paremmiksi me voimme valita rauhan ja onnellisuuden nyt. Jopa synkimpienkin olosuhteiden keskellä me voimme valita asenteemme. Viktor Frankl, tunnettu psykiatri ja juutalaisten joukkomurhasta toisessa maailmansodassa selvinnyt, on sanonut: ”Ihmiseltä voidaan viedä kaikki muu paitsi yksi asia: ihmisen vapauksista viimeinen – vapaus valita asenteensa missä tahansa olosuhteissa, valita oma tiensä.”5

Meille sanotaan: ”Ihmiset ovat, jotta heillä voisi olla ilo” (2. Nefi 2:25). Tämä ei tarkoita sitä, että Jumala taianomaisesti täyttää elämämme onnellisuudella. Onnellisuus on meidän useimpien kohdalla valinta. Siihen tarvitaan ponnistelua sekä kiitollisuuden, luottamuksen ja uskon osoittamista. Kielteisyys voi viedä elämästämme kaiken tilan, jos sallimme sen. Me emme kenties pysty muuttamaan elämämme olosuhteita, mutta me voimme valita, kuinka suhtaudumme niihin. Presidentti Thomas S. Monson on sanonut: ”Emme voi ohjata tuulta, mutta voimme säätää purjeita. Jotta kokisimme mahdollisimman paljon onnea, rauhaa ja tyytyväisyyttä, valitkaamme myönteinen asenne.”6

Kun päätämme keskittyä hyvään, turvata Herraan ja Hänen sovitukseensa, hyväksyä epätäydellisyytemme ja oppia niistä, me voimme poistaa itseemme kohdistuvat epärealistiset odotukset ja tavoitella elämäämme hyvyyttä ja onnellisuutta. Meillä on rauha epätäydellisyyksissämme, ja me saamme lohtua Jumalan lunastavasta rakkaudesta. Me koemme iloa sydämessämme tietäessämme, että pelastussuunnitelma voi johdattaa meidät takaisin taivaallisen Isämme luo, kun teemme parhaamme, niin epätäydellistä kuin se onkin, ollaksemme kelvollisia elämään jälleen Hänen luonaan.

Viitteet

  1. Ezra Taft Benson, ”Älkää vaipuko epätoivoon”, Valkeus, maaliskuu 1987, s. 2.

  2. J. Devn Cornish, ”Olenko kyllin hyvä? Onnistunko?”, Liahona, marraskuu 2016, s. 33.

  3. Bruce R. McConkie, julkaisussa Aaronin pappeus, oppikirja 2, 1993, s. 3; speeches.byu.edu.

  4. Russell M. Nelson, ”Men’s Hearts Shall Fail Them”, video, www.lds.org.

  5. Viktor E. Frankl, Man’s Search for Meaning, 1959, s. 86.

  6. Thomas S. Monson, ”Eläkää yltäkylläistä elämää”, Liahona, tammikuu 2012, s. 4.