Löysin rauhaa sakramentista
Kuvitus Allen Garns
Kun olin nuori äiti, minulla oli vaikeuksia löytää rauhallisia hetkiä kiireisinä päivinä, kun elämä pyöri viiden vilkkaan ja vaativan lapsen hoitamisen ympärillä. Onnistuin vain nipistämään viisi minuuttia sieltä ja kymmenen täältä, mutta vaalin jokaista pientä hiljaisuuden hetkeä.
Käännyin usein taivaallisen Isäni puoleen rukouksessa pyytäen voimaa, kärsivällisyyttä ja rauhaa. Sunnuntait olivat erityisen kiireisiä, kun minun piti imettää vauvaa, pukea taaperoa ja valvoa vanhempien lasten valmistautumista kirkkoon. Ironista oli, että nimenomaan eräänä kiireisenä sunnuntaina löysin ratkaisuni.
Kun kuuntelin sinä päivänä sakramenttirukouksia, sanat saivat erityisen merkityksen: ”– – jotta hänen Henkensä olisi aina heidän kanssansa” (OL 20:77).
Minulla oli oikeus saada Herran Henki olemaan kanssani. Kuinka en ollut koskaan aikaisemmin oivaltanut tuon lupauksen merkitystä?
Sakramentista tuli hiljainen, pohdiskeleva hetki muutoin meluisassa elämässäni. Sakramenttitoimituksesta minä löysin etsimäni rauhan.
Vaikka saatoinkin lähteä sakramenttikokouksesta rimpuilevan taaperon kanssa nautittuani leivän ja veden, huolehdin siitä, että olin siellä tuona erityisenä muistamisen hetkenä. Odotin niitä kallisarvoisia hetkiä hartaudella, jollaista en ollut koskaan aiemmin kokenut.
Nyt kun lapseni ovat aikuisia, nautin paljon useampien hiljaisten hetkien ylellisyydestä. Siitä huolimatta vaalin yhä niitä hetkiä, jotka käytin sakramentin nauttimiseen.