Syvää surua ja toivoa: kun puoliso käyttää pornografiaa
Seitsemän keinoa, joilla pornografian käyttäjän puoliso voi sekä selviytyä syvästä surusta että myös nähdä lupauksen toivosta.
Yksityiskohta Brian Kershisnikin teoksista He löytävät sen, mikä on kadonnut ja Mittaamista muistin mukaan
Amy teki valintoja, joita jokainen isä ja äiti haluaa poikansa tai tyttärensä tekevän. Hänet sinetöitiin temppelissä sen jälkeen kun hän oli saanut vahvan hengellisen vaikutelman mennä naimisiin aviomiehensä kanssa.
Ennen häitä myös Amyn tuleva aviomies teki rohkean päätöksen ja myönsi Amylle käyttäneensä pornografiaa.
Vain vuotta myöhemmin Amy tajusi, ettei hänen miehensä kamppailu pornografian kanssa ollut menneisyyttä. Kolmen avioliittovuoden jälkeen – kun heillä oli kahdeksan kuukauden ikäinen vauva – Amy kärsi käsittämätöntä tuskaa, kun hänen aviomiehellään oli suhde ja kun tämä sen jälkeen erotettiin kirkosta.
Kuinka Amy selviytyi syvästä surusta? Kuinka monet muut naiset ja miehet, jotka ovat samankaltaisessa tilanteessa, selviytyvät tuskastaan?
Monet pornografian käyttäjien puolisot ja muut perheenjäsenet ovat löytäneet hyödyllisiä ja toivoa tuovia toimintatapoja, jotka ovat yhteisiä heidän omalle taipaleelleen ja muiden taipaleelle. Ja he ovat rohkeasti kertoneet tarinansa.
Kirkon verkkosivusto overcomingpornography.org [Pornografian voittaminen] nimittää seitsemää näistä yleisistä toimintatavoista ”välttämättömiksi toimintatavoiksi”. Nämä toimintatavat – jotka koetaan yksilölliseen tahtiin ja yksilöllisessä järjestyksessä – ovat osoittautuneet monille välttämättömiksi, jotta he parantuisivat emotionaalisesti, henkisesti ja hengellisesti.
Välttämätön toimintatapa 1: Kohtaa pettämisen tuoma järkytys
Ota selvää, millaista järkytystä, millaisia itsesyytöksiä ja muita reaktioita ihminen kokee, kun hän saa selville, että hänen puolisonsa käyttää pornografiaa, ja suhtaudu niihin oikein.
Kun Eva sai tietää, että hänen aviomiehensä oli tekemisissä pornografian kanssa, hän tunsi ”voimakasta kipua, vihaa, murhetta, masennusta ja pakkomielteitä”. Pakkomielteisyys on itse asiassa yleinen reaktio henkilöllä, joka aviopuolison pornografiankäytön vuoksi kokee pettämisen tuomaa järkytystä, ja Evan toimintatapa reaktiona näihin voimakkaisiin tunteisiin on myös tavanomainen. Hän alkoi pakkomielteisesti seurata aviomiestään ja tämän toimia. Missä mies oli? Kenen kanssa mies puhui? Mitä mies oli tekemässä? Miehen pornografiasta ja seksiriippuvuudesta tuli hänen elämänsä keskipiste, ja hän halusi epätoivoisesti parantaa miehensä uskoen, että jos hän voisi saada miehensä ongelman hallintaan, he olisivat onnellisia.
Kun Jamie sai tietää aviomiehensä pornografiankäytöstä, hän reagoi ymmärrettävällä halulla kontrolloida kaikkea, mitä voi. Hän ajatteli, että hän voisi järjestää miehensä Jonin elämän niin ettei tämä etsisi välitöntä tyydytystä pornografiasta eikä tällä sen vuoksi olisi mitään muuta vaihtoehtoa kuin valita vanhurskaus. Hän kirjoitti miehelle päivittäisiä luetteloja: mitä mies voisi tehdä pitääkseen hauskaa ja mitä askareita tämän piti hoitaa.
Ratkaiseva hetki Jamien taipaleella koitti, kun hänen piispansa sai innoitusta tähdentää: ”Jamie, tämä ei ole sinun vikasi. Mikään, mitä sinä teet, ei saa häntä katsomaan pornografiaa. Hän sen valitsee.” Ja aivan kuten Jamie ei ollut syy siihen, miksi hänen miehensä katseli pornografiaa, hän ei myöskään voinut olla syy, jonka vuoksi mies lopettaisi sen. Mielessään Jamie oli jo tiennyt sen, mitä piispa hänelle sanoi, mutta hän sanoo, että piispan muistutuksen jälkeen ”luettelojen teko loppui. Lakkasin yrittämästä kontrolloida mieheni käytöstä ja yrittämästä pakottaa häntä vanhurskauteen – ja keskityin itseeni.” Itse asiassa Jamie antoi itselleen luvan tuntea omaa tuskaansa ja tehdä töitä oman toipumisensa eteen.
Jamien oivalluksen jälkeen Jon kamppaili ja lankesi usein mutta otti vastuun omista teoistaan. Ja kun Jon ja Jamie tekivät kumpikin töitä oman paranemisensa eteen, he huomasivat, että he pystyivät toipumaan paremmin niin yksilöinä kuin avioparina.
Välttämätön toimintatapa 2: Avaudu turvallisesti
Löydä ymmärrystä, tukea ja vahvistusta avautumalla tilanteesta sopivalla tavalla.
Toinen käännekohta Jamielle ja Jonille koitti, kun yksi heidän lapsistaan tarvitsi siunauksen. He soittivat kotiopettajalleen, joka urheasti selitti, että hän oli hakemassa apua selviytyäkseen omista kamppailuistaan pornografian kanssa. Kotiopettaja tarjoutui etsimään jonkun toisen, joka antaisi siunauksen. Tämä avoimuus vähensi häpeää, jota Jon ja Jamie tunsivat omasta tilanteestaan, ja Jon koki viimein olonsa riittävän turvalliseksi keskustellakseen riippuvuudestaan jonkun muunkin kuin Jamien kanssa.
Kun tämän kotiopettajan vaimo tarjoutui puhumaan Jamien kanssa, Jamie ei nähnyt siinä järkeä, koska hänen puhumisensa ei parantaisi Jonia – ja siinä vaiheessa Jonin parantaminen oli hänen tavoitteensa. Mutta kun hän oli puhunut kotiopettajan vaimon kanssa, hän tunsi olonsa kevyemmäksi. Mikään ei ollut muuttunut. Jon kamppaili edelleen, mutta Jamie oli helpottunut siitä, että joku muu tiesi, mitä hän joutui kokemaan, eikä hänen maailmansa ollut romahtanut.
Välttämätön toimintatapa 3: Rakenna uudelleen hengellistä varmuutta
Tunne Pyhän Hengen kehotuksia ja noudata niitä sekä palauta luottamuksesi Jumalaan.
Kun Amyn aviomies erotettiin kirkosta, hän tiesi, että Vapahtaja voisi antaa ratkaisun hänen kantamaansa musertavaan kuormaan. Hän sanoo kuitenkin, ettei hän ollut varma siitä, kuinka ”luoda silta nykyisen tilanteeni ja Jeesuksen Kristuksen parantavan voiman välisen kuilun ylle”. Hän mietti, kuinka hän voisi mitenkään löytää – tai rakentaa – tuon sillan.
Alkuun hän yritti vähentää tuskaansa vahtimalla valppaasti aviomiestään ja anomalla, että Herra parantaisi tämän. Mutta yhtenä päivänä eräs hengellinen kehotus muutti kaiken: Amy tajusi, että jonkun toisen käytöksen kontrolloiminen ei kuulu taivaallisen Isän suunnitelmaan eikä auttanut häntä pääsemään lähemmäksi Vapahtajaa. Hän sanoo, että siksi suurin asia, mitä hänen oli tehtävä, oli aloittaa oma taipaleensa kohti parantumista – ja jättää aviomiehensä taival tälle itselleen. Hän oppi ymmärtämään Hengeltä saamansa innoituksen turvin, että hänen oli lakattava elämästä elämäänsä pornografian sanelemana ja turvattava Jeesuksen Kristuksen ja Hänen sovituksensa kaiken mahdollistavaan voimaan, jotta se vahvistaisi ja siunaisi häntä.
Taaksepäin katsoessaan Amy sanoo, että missään vaiheessa se, että hän jäljitti ja tarkkaili miestään, ei tuonut rauhan tunnetta. Elämä ”oli jatkuvasti sekasortoista”, hän sanoo. ”Ja löysin rauhan vasta sitten kun ymmärsin, että taivaallisella Isällä oli suunnitelma” sekä hänen aviomiestään että häntä varten. Kun hän käytti omaa tahdonvapauttaan ja kääntyi Jumalan puoleen pyytämään Hänen apuaan, ”tuo apu tuli”, eikä kuilu hänen tuskansa ja Vapahtajan avun välillä tuntunut aivan niin leveältä eikä tuska niin raskaalta.
Välttämätön toimintatapa 4: Hanki apua
Etsi polku parantumiseen käyttämällä sellaisia resursseja kuten kirjallisuus, pätevä terapeutti, mentori tai hyväksi havaittu parantumisohjelma.
Yksityiskohta Brian Kershisnikin teoksesta Hän löytää sen, mikä on kadonnut
Oltuaan 25 vuotta naimisissa Gina sai tietää aviomiehensä pornografian käytöstä ja uskottomuudesta. Järkyttyneenä Gina soitti piispalleen. Hän huomasi pian, että piispa oli ymmärtävä kuuntelija, joka antoi hänen itkeä, kun hän sitä tarvitsi – siunaus, jota ei ole jokaisella hänen tilanteessaan olevalla puolisolla, hän myöntää.
Gina muistaa, että yhdessä heidän ensimmäisistä tapaamisistaan hänen piispansa ”neuvoi, että hankkisin heti terapia-apua, en vain avioliittoni tai mieheni vuoksi, vaan jotta minulla olisi jatkuvasti tukea, kun kohtaisin edessä olevia haasteita. Hän halusi minun tuntevan, että minusta huolehditaan, ja hän tiesi, ettei hänellä ollut sellaista asiantuntemusta, jota saatettaisiin tarvita. Hän näki masennukseni ja ahdistukseni ja neuvoi minua puhumaan lääkärilleni mahdollisesta lääkinnällisestä avusta, jota saattaisin tarvita.”
Muutaman seuraavan vuoden aikana Gina kävi säännöllisesti tukiryhmissä ja terapiassa ja haki tukea sukulaisilta – soittaen toisinaan vaikeimpina päivinään heille pyytääkseen heitä rukoilemaan hänen puolestaan. Hän sanoo oppineensa, että ”taivaallinen Isä ei jätä minua koskaan pimeään”.
Välttämätön toimintatapa 5: Ole avoin ja rehellinen
Puhu rakkaiden ihmisten kanssa säännöllisesti henkilökohtaisesta taipaleesta kohti parantumista ja toipumista ja tee se avoimesti, suoraan ja totuudenmukaisesti.
Melissa päätti vielä yhden kerran yrittää pelastaa avioliittonsa, joka tuntui etäiseltä ja josta tuntui puuttuvan keskinäinen yhteys. Silloin hänen aviomiehensä Cameron kertoi hänelle rehellisesti omasta pornografian käytöstään. Melissan kannustuksesta Cameron suostui kertomaan asiasta piispalle, ja viimein he kumpikin puhuivat vanhempiensa kanssa. Cameron selittää kuitenkin, että ”kesti kaksi vuotta nähdä viimein, että parannuksen tekeminen on muutakin kuin että kertoo asiasta muutamalle ihmiselle ja pitää rukouksen”. Hänen oli opittava, ettei riitä se, ettei enää katsele pornografiaa. Päästäkseen todella toipumisen tielle hänen oli käännyttävä Jumalan puoleen ja löydettävä terveitä tapoja käsitellä stressiä, pelkoa, häpeää ja ahdistusta, jotka saivat hänet kaipaamaan pornografian katselemista.
Langettuaan uudelleen Cameron suostui osallistumaan riippuvuuksista toipumisen ohjelmaan, ja hän on oppinut ajan kuluessa ymmärtämään, ettei Vapahtaja luovuta kohdallamme heti kun teemme virheen.
Melissa osallistui myös 12 askelen ohjelmaan, ja hänestä tuntuu, että hänen perheellään on viimeinkin työkalut mennä eteenpäin. Hän muistaa, kuinka vaikeita 12 askelen ohjelman kokoukset alussa olivat, mutta häntä motivoi avustaja, joka ehdotti, että Melissa ”kokeilisi meitä kolmen kuukauden ajan. Jos et pidä meistä, me palautamme kurjuutesi.” Melissa tajusi viimein, että aivan kuten hän tunsi toivoa, jota muiden kertomukset herättivät, hänkin voisi ehkä auttaa muita tuntemaan toivoa kertomalla kokemuksistaan.
Melissa uskoi ennen, että jos hän pysyisi naimisissa, hän vain teeskentelisi olevansa onnellinen. Hänen näkökulmansa muuttui, kun hän tajusi, että Vapahtaja näki mahdollisuuksia hänessä, Cameronissa ja kaikissa taivaallisen Isän lapsissa. Vapahtaja antaa kaiken, mitä Hän on – maailman valo ja elämä – pelastaakseen meidät ja antaakseen meille uuden mahdollisuuden. Melissa sanoo, että Vapahtajan ansiosta hän voi nyt hymyillä aidosti ja iloisena siitä, että on elossa.
Välttämätön toimintatapa 6: Aseta rajat
Laadi sopivat rajat pornografian käyttäjälle ja luo puitteet, joissa toimiminen ja parantuminen on mahdollista.
Päästyään jo pitkälle taipaleellaan pornografian voittamiseksi Jon ja Jamie havaitsivat, kuinka hyödyllistä oli asettaa rajoja, ja heillä on ne yhä nykyään – vaikka he ovat olleet siitä vapaita jo hyvän aikaa – sen mielenrauhan vuoksi, jota rajat tuovat. Jamie sanoo, että kun hän oli haavoittuvimmillaan, rajojen asettaminen ”suojeli sydäntäni”.
Hän ja Jon sopivat, että lankeamiseen liittyvistä aiheista keskusteltiin tiettyinä aikoina ja tietyllä tavalla. He sopivat, etteivät he käy ”tekstiviestisotia” vaan puhuvat kasvokkain. He sopivat myös, että jos keskustelu kääntyisi väittelyksi, he voisivat pitää tauon ja puhua myöhemmin.
Monet Jonin ja Jamien rajoista liittyvät siihen, kuinka he kommunikoivat, mutta jotkin heidän muista rajoistaan on ilmaistu jos/niin-lauselmien muodossa, joissa he sopivat, että tietyt teot johtavat tiettyihin seurauksiin. Jamie sanoo, että sen ansiosta he kumpikin voivat tuntea, ettei elämä ole aivan niin kaoottista.
Välttämätön toimintatapa 7: Pidä huolta itsestäsi
Omaksu päivittäisiä rutiineja, jotka parantavat ja hoivaavat mieltä, kehoa ja henkeä.
Yksityiskohta Brian Kershisnikin teoksesta Parantumassa
Gina muistaa, että pian sen jälkeen kun hän oli tavannut piispansa ensimmäisen kerran, tämä neuvoi häntä tekemään muutamia asioita, jotka vaikuttivat vakiovastauksilta. ”Piispa kehotti minua lempeästi”, hän muistelee, ”menemään temppeliin, lukemaan pyhiä kirjoituksia, rukoilemaan jatkuvasti.”
Sitä seuranneina haasteellisina vuosina Gina huomasi, että nuo ”vakiovastaukset” olivat hänelle keino pitää huolta itsestään. Pyhistä kirjoituksista tuli hänen pyhäkkönsä. ”Luin yleensä jakeen, kirjoitin sen muistiin ja yritin pohtia, mitä se tarkoitti omassa tilanteessani, ja sitten kirjoitin muistiin nuo ajatukset”, hän selittää. ”Tiesin, että enemmän kuin koskaan minun oli kuultava Herran sanaa ja saatava se juurtumaan syvemmin ymmärrykseeni. Muussa maailmassani oli vain vähän sellaista, mitä ymmärsin, mutta sinä aikana, kun olin syventynyt pyhiin kirjoituksiin, ymmärsin jotakin – yhden jakeen kerrallaan.”
Samalla tavoin rukous ja temppelissä käyminen saivat uuden merkityksen. ”Kun olin vuodattanut Hänelle sydämeni”, Gina muistelee, ”minulla oli tapana sanoa: ’Taivaallinen Isä, nyt on Sinun vuorosi.’” Ja sitten hän odotti hiljaa ja kuunteli. Hän selittää, että ”jopa synkimpänä hetkenä” hän tajusi, että hänen ”henkensä edistyi”.
Elä toivossa
Yhdenkään henkilön taival kohti parantumista ei ole samanlainen, ja jokainen taival on prosessi – ei määränpää. Yhteistä monille kertomuksille on kuitenkin oivallus, ettei mikään määrä pornografian käyttöä ole hyväksyttävää tai normaalia. Kun siis joku käyttää sitä jossakin määrin säännöllisesti tai missä määrin hyvänsä, hänen puolisonsa kokee syvää surua, pettämisen aiheuttamaa järkytystä, hylkäämistä, häpeää ja omanarvon kyseenalaistamisen tunteita. Pornografian käyttö vahingoittaa sitä yhteyttä, luottamusta ja kommunikaatiota, joka on olennaista terveelle ihmissuhteelle – ja siksi puolison on välttämätöntä tavoitella toivoa ja parantumista.
Yleistä on myös se lohduttava havainto, että tässä katkerassa kokemuksessa puolisot voivat oppia tuntemaan toivon suloisuutta, ei niin, että he löytävät sen kaikkien koettelemustensa jälkeen, vaan kääntymällä toiveikkaina Jeesuksen Kristuksen puoleen niiden keskellä.
Nykyisin Gina on eronnut ja keskittyy itsensä ja lastensa parantumiseen, ja hän pyrkii usein auttamaan samankaltaisissa olosuhteissa olevia naisia löytämään toivoa. Melissa ja Cameron ovat pysyneet yhdessä ja tekevät työtä elääkseen riippuvuudesta toipuneina. Samoin tekevät Jamie ja Jon, jotka auttavat aktiivisesti muita pareja parantumaan, kuten he itse ovat parantuneet Vapahtajan ja Hänen sovituksensa avulla.
Eva on eronnut ja käy säännöllisesti 12 askelen kokouksissa, joissa hän kokee olevansa turvassa ja vahvistuvansa tehdessään työtä toipumisensa eteen. Hän on oppinut ymmärtämään, että vaikka hän kerran teki aviomiehensä riippuvuudesta elämänsä keskipisteen, hän paranee tehdessään Vapahtajasta elämänsä ja ponnistelujensa keskipisteen.
Amy ja hänen aviomiehensä ovat edelleen naimisissa – vaikka mies lankeaakin edelleen. Amy kuitenkin todistaa tuntevansa rauhaa katsellessaan yleiskonferenssia ja ajatellessaan: ”Kuinka voin parantua tuskastani?” eikä: ”Toivon, että aviomieheni kuulee tämän.” Hän tietää, että Jeesuksen Kristuksen parantava voima ja hänen oma uskonsa sovituksen äärettömyyteen tuovat toivoa – ei vain hänen aviomiehelleen vaan myös hänelle.
Yksi sisar, johon pornografia on vaikuttanut, saattaa puhua kaikkien suulla sanoessaan: ”Vapahtaja ei halua meidän yrittävän lujemmin. Hän haluaa meidän kääntyvän Hänen puoleensa pikemmin.” Nämä seitsemän välttämätöntä toimintatapaa auttavat naisia ja miehiä heidän pyrkimyksissään tehdä niin.