Kristuksen lohduttava voima
Kuvitus Allen Garns
Useita vuosia sitten ystäväni Joseph suunnitteli ajavansa Yhdysvalloissa Utahista Washington D.C:hen. Hän kutsui minut mukaansa tuolle ajomatkalle. Matkan varrella kävimme katsomassa monia kirkon historiaan liittyviä paikkoja, ja kun pääsimme itärannikolle, ajoimme New York Cityyn.
Olimme siellä vain kaksi viikkoa vuoden 2001 syyskuun 11. päivän traagisten tapahtumien jälkeen. Tunsimme voimakkaasti, että meidän pitäisi käydä paikalla, jossa kaksoistornit olivat tuhoutuneet.
Näimme sotilaan ohjaamassa ihmisiä halki ruuhkaisen kadun heidän katsellessaan raunioita. Hän ojensi ihmisille nenäliinoja kyynelten kuivaamiseen.
Joseph ja minä saatoimme tuntea, kuinka syvästi nämä tapahtumat olivat satuttaneet jokaista, ja me halusimme tehdä asialle jotakin. Päätimme, että parasta, mitä voisimme tehdä, oli puhua ihmisille, kuunnella heidän kertomuksiaan ja kenties esittää heille sanoma Jeesuksen Kristuksen palautetun evankeliumin toivosta.
Paluumatkan hotelliimme kuljimme metrolla. Minua vastapäätä istui nainen, joka luki kirjaa. Mietin, mitä hän koki elämässään. Esittäydyin ja kerroin hänelle, että olimme käymässä New Yorkissa. Sanoin, että halusimme kuulla hänen kokemuksiaan äskeisistä syyskuun 11. päivän tapahtumista.
Hänen nimensä oli Maria, ja hän oli asunut New York Cityssä vuosikymmeniä. Hän oli työssä rakennuksessa, joka oli muutaman korttelin päässä torneista. Hän kertoi meille, että muutama viikko ennen syyskuun 11. päivää hän oli saanut vahvan tunteen, että hänen pitäisi rukoilla ja kysyä, onko Jumala olemassa. Hän sanoi, ettei hän siihen mennessä elämässään ollut juuri rukoillut eikä hänestä ollut oikeastaan tuntunut, että hänen tarvitsisikaan. Hän ei tuntenut saavansa vastausta rukoukseensa ennen kuin terroristit iskivät torneihin sinä kohtalokkaana aamuna. Kaikkialla hänen ympärillään oli kaaosta ja sekasortoa, ja silti hän tunsi äkkiä levollisuutta. Maria kertoi meille, että hän oli tuntenut tätä uskomatonta rauhaa ja että kaikesta sen hetken selittämättömästä hävityksestä huolimatta hänestä tuntui, että oli olemassa Jumala, joka piti hänestä huolen.
Marian kerrottua tämän meille Joseph ja minä sanoimme hänelle, että hän oli tuntenut taivaallisen Isänsä Hengen tuona erityisenä rauhana ja lohtuna. Me kerroimme hänelle, että hän voisi aina tuntea sitä rauhaa, kun hän etsisi Jumalaa rukouksessa ja tutkisi Mormonin kirjaa. Me annoimme hänelle Mormonin kirjan ja kerroimme hänelle, että kirja toisi hänelle jatkuvasti rauhaa, jota hän oli tavoitellut. Hän oli hyvin iloinen saadessaan sen ja kiitti meitä.
En tiedä, mitä Marian kohdalla tapahtui seuraavaksi, koska Josephin ja minun oli noustava metrosta pysäkillämme, mutta tiedän, että taivaallinen Isä rakastaa jokaista poikaansa ja tytärtään. Tiedän, että Hän on elämämme yksityiskohdissa etenkin silloin kun asiat näyttävät menevän vikaan kaikkialla ympärillämme. Hän voi tarjota sanomatonta rauhaa, joka tulee Hänen Hengeltään Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen voiman kautta. Kristuksen valo voi loistaa kirkkaasti minkä tahansa koettelemuksen tai murhenäytelmän synkeyden läpi, koska Hän on voittanut sen kaiken.