Ensimmäisen presidenttikunnan sanoma
”Niin kuin minä olen rakastanut teitä”
Presidentti Thomas S. Monson
Monia vuosia sitten ystäväni nimeltään Louis kertoi minulle koskettavan tarinan hellästä, lempeä-äänisestä äidistään. Kuollessaan tämä äiti ei jättänyt pojilleen ja tyttärilleen rahallista omaisuutta vaan sen sijaan esimerkin, uhrauksen ja kuuliaisuuden rikkaan perinnön.
Kun muistopuheet hautajaisissa oli pidetty ja surullinen matka hautausmaalle oli tehty, aikuiseksi kasvaneet lapset kävivät läpi äidiltään jääneitä vähäisiä tavaroita. Niiden joukosta Louis löysi viestin ja avaimen. Viestissä neuvottiin: ”Kulmamakuuhuoneessa lipastoni alimmassa laatikossa on pieni rasia. Sen sisällä on sydämeni aarre. Rasia aukeaa tällä avaimella.”
Kaikki miettivät, mitä niin arvokasta heidän äidillään oli, että se oli pantu lukkojen taakse.
Rasia haettiin säilytyspaikaltaan ja avattiin varovasti avaimella. Kun Louis ja muut tutkivat rasian sisältöä, he löysivät kuvan jokaisesta lapsesta, ja kuvissa oli lapsen nimi ja syntymäaika. Sitten Louis veti esiin omatekoisen ystävänpäiväkortin. Hän tunnisti tottumattoman lapsen käsialan omakseen ja luki 60 vuotta aiemmin kirjoittamansa sanat: ”Äiti-kulta, minä rakastan sinua.”
Jokaisen sydän liikuttui, ääni hiljeni ja silmät kyyneltyivät. Äidin aarre oli hänen iankaikkinen perheensä. Sen voima lepäsi kallionlujalla ”Minä rakastan sinua” -perustuksella.
Nykyajan maailmassa tuota kallionlujaa rakkauden perustusta tarvitaan eniten juuri kotona. Ja parhaana esimerkkinä maailmalle tuosta perustuksesta tulisi olla myöhempien aikojen pyhien koti, jossa perheenjäsenet ovat tehneet rakkaudesta perhe-elämänsä sydämen.
Niille meistä, jotka tunnustavat olevansa Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen opetuslapsia, Hän antoi tämän kauaskantoisen ohjeen:
”Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Niin kuin minä olen rakastanut teitä, rakastakaa tekin toinen toistanne.
Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.”1
Jos haluamme pitää käskyn rakastaa toisiamme, meidän on kohdeltava toisiamme myötätuntoisesti ja kunnioittaen osoittamalla rakkautemme jokapäiväisessä kanssakäymisessä. Rakkaus puhuu ystävällisesti, vastaa kärsivällisesti, toimii epäitsekkäästi, kuuntelee ymmärtävästi, antaa anteeksi sydämestään. Kaikissa ihmissuhteissamme nämä ja muut vastaavat teot ilmentävät osaltaan sitä rakkautta, joka on sydämessämme.
Presidentti Gordon B. Hinckley (1910–2008) huomautti: ”Rakkaus – – on ruukku kultaa sateenkaaren päässä. Se on kuitenkin enemmän kuin sateenkaaren pää. Rakkaus on myös alussa, ja siitä on peräisin kauneus, joka kaartuu yli taivaan myrskyisenä päivänä. Rakkaus on turvallisuutta, jota lapset kaivaten itkevät, kaipuuta, jota nuoret tuntevat, liisteriä, joka sitoo avioliiton yhteen, sekä voidetta, joka ehkäisee tuhoisaa kitkaa kodissa. Se on vanhuuden rauhaa, kuoleman yli loistavaa toivon auringonpaistetta. Kuinka rikkaita ovatkaan ne, jotka saavat kokea sitä kanssakäymisessään perheen, ystävien, kirkon jäsenten ja naapurien kesken.”2
Rakkaus on evankeliumin ydin, ihmissielun jaloin ominaisuus. Rakkaus on lääkettä heikoille perheille, sairaille yhteisöille ja kansakunnille. Rakkautta on hymy, vilkutus, ystävällinen sana ja kohteliaisuus. Rakkautta on uhraus, palvelus ja epäitsekkyys.
Aviomiehet, rakastakaa vaimoanne. Kohdelkaa häntä arvostaen ja kiitollisina. Sisaret, rakastakaa aviomiestänne. Kohdelkaa häntä kunnioittaen ja rohkaisten.
Vanhemmat, rakastakaa lapsianne. Rukoilkaa heidän puolestaan, opettakaa heitä ja todistakaa heille. Lapset, rakastakaa vanhempianne. Osoittakaa heille arvonantoa, kiitollisuutta ja kuuliaisuutta.
Ilman Kristuksen puhdasta rakkautta me emme Mormonin mukaan ”ole mitään”3. Rukoukseni on, että me noudattaisimme Mormonin neuvoa rukoilla ”Isää koko sydämen voimalla, että [täyttyisimme] tällä rakkaudella, jonka hän on suonut kaikille Poikansa Jeesuksen Kristuksen tosi seuraajille; että [meistä] tulisi Jumalan lapsia; että me hänen ilmestyessään olisimme hänen kaltaisiaan”4.