Kuinka täytätte elämänkirjanne
Kirkon koululaitoksen takkavalkeaillassa 1. marraskuuta 1992 pidetystä puheesta.
Valokuvakuvitus John Luke
Esitän teille kysymyksen iankaikkisista muistoista, joita kokoatte elämässänne. Seuraako niitä sellainen kommentti kuin ”Kunpa olisin”, vai voitteko sanoa: ”Onneksi tein”?
Jos voisimme taaksepäin katsoessamme valita vain yhden periaatteen, joka myötävaikuttaisi nimenomaan ”onneksi tein” -muistoihin, niin mikä se olisi? Se olisi kuuliaisuuden periaate.1
Me kaikki teemme päivittäin merkintöjä elämänkirjaamme. Toisinaan me tutkimme tekemiämme merkintöjä. Millaiset muistot täyttävät mielenne, kun tutkitte omien merkintöjenne sivuja? Kuinka moni sivu sisältää merkinnän ”kunpa olisin”? Onko kirjassa merkintöjä lykkäämisestä tai siitä, ettette ole käyttäneet hyväksenne erityisiä tilaisuuksia? Löydättekö merkintöjä ajattelemattomuudesta perheen, ystävien tai jopa tuntemattomien kohtelemisessa? Onko siellä merkintöjä katumuksesta, joka johtuu jumalattomuutta ja tottelemattomuutta osoittavista teoista?
Onneksi jokainen päivä tuo tullessaan puhtaan, valkoisen sivun, johon voi muuttaa ”kunpa olisin” -merkinnät ”onneksi tein” -merkinnöiksi siten, että tunnustaa, katuu, tekee parannuksen ja hyvittää. Lannistumisen tunteet aiemmista teoista tai hukatuista tilaisuuksista jäävät niiden muistojen varjoon, jotka ovat täynnä riemastusta, intoa ja elämäniloa.
Kun tutkitte muistoesineitä, joita olette koonneet elämänkirjaanne, löydättekö niitä, jotka Herra on säätänyt osoitukseksi kuuliaisuudesta Hänen laeilleen? Onko siellä kastetodistus, nuorten miesten kohdalla todistus asettamisesta sekä Aaronin että Melkisedekin pappeuteen ja nuorten naisten kohdalla Nuorten Naisten tunnustuskunniakirja, ja tietenkin kirje, joka koskee kunniallista vapauttamista kokoaikaisesta lähetystyöstä? Onko siellä voimassa oleva temppelisuositus, kymmenyskuitteja, pyhässä temppelissä solmittu avioliitto sekä vastaanotettuja pappeustehtäviä ja apujärjestöjen tehtäviä?
Neuvoni teille on täyttää muistipankkinne ja elämänkirjanne niin monilla ”onneksi tein” -toiminnoilla kuin teille on suinkin mahdollista (ks. Moosia 2:41).
Sitoutukaa itsekuria osoittaen tavoittelemaan noita myönteisiä kokemuksia, jotka johtavat vapauteen ja iankaikkiseen elämään. Todistukseni teille on, että Jumala elää. Mukauttamalla elämämme Hänen lakiinsa me koemme todellista onnea täällä ja iankaikkisia mahdollisuuksia tulevassa elämässä.