Viestini taivaalliselta Isältä

Terumi Tuckett (ja Jill Campbell), Japani

Olin mennyt juuri naimisiin ja olin melko uusi kirkon jäsen, kun muutin mieheni kanssa Englantiin. Vaikka olin oppinut englantia koulussa, voimakasta japanilaista ääntämystäni oli vaikea ymmärtää, ja minulla oli vaikeuksia käsittää brittiläistä korostusta.

Mieheni ja minä olimme kirkon jäseniä, mutta naimisiin mentyämme emme olleet vielä täysin kääntyneet. Lähdimme aina kotiin sakramenttikokouksen jälkeen sen sijaan että olisimme jääneet kirkkoon muihin kokouksiin. Emme halunneet ottaa vastaan mitään kirkon tehtäviä.

Auttaakseen minua olemaan enemmän mukana kirkon toiminnassa eräs Apuyhdistyksen johtohenkilö soitti kerran ja kysyi, kertoisinko jotakin itsestäni seuraavassa arki-iltana pidettävässä Apuyhdistyksen kokouksessa. Suostuin olemaan mukana, mutta koska englannin kielen taitoni oli rajallinen, en ymmärtänyt, että tarkoitus oli, että toisin näytille joitakin tavaroita.

Kun tulin kokoukseen, tajusin heti, mitä minun oli odotettu tekevän. Esille oli laitettu kolme pöytää pöytäliinoineen ja kukkineen. Niiden yläpuolella oli kyltti, jossa luki: ”Tutustumme sisariin”. Yhdessä pöydistä oli teksti ”Sisar Tuckett”. Mutta minä en ollut tuonut mitään, mitä olisi voinut laittaa pöydälle. Yritin kätkeä kyyneleet, jotka kihosivat silmiini.

Olin jo surullinen aina sakramenttikokoukseen osallistuessani, koska en ymmärtänyt kaikkea, mitä sanottiin. Ajattelin usein: ”Miksi olen täällä?” Kun sitten saavuin siihen Apuyhdistyksen kokoukseen ja tajusin virheeni, minusta tuntui, ettei minun pitäisi enää käydä kirkossa. Toivoin, että voisin kadota, mutta minun oli kerrottava Apuyhdistyksen johtohenkilölle, etten ollut valmistautunut.

”Anteeksi”, sanoin. ”En ymmärtänyt, eikä minulla ole mitään, mitä laittaa pöydälleni.”

Hän katsoi minua mitä ystävällisimmin ja sanoi: ”Ei sillä ole väliä – olen vain iloinen siitä, että olet täällä.” Sitten hän halasi minua.

Tunsin saaneeni lohtua, ja Henki kertoi minulle, että se, mitä hän oli sanonut, oli viesti taivaalliselta Isältä – että Hän rakasti minua ja oli iloinen siitä, että olin siellä. En ymmärtänyt englantia kovin hyvin, mutta Henki auttoi minua ymmärtämään hänen viestinsä.

Tuon tunteen johdosta päätökseni muuttui heti. Sanoin itselleni: ”Jos taivaallinen Isä rakastaa minua niin paljon ja haluaa minun tulevan kirkkoon, niin minä tulen, olipa se kuinka vaikeaa tahansa.”

Siitä hetkestä lähtien mieheni ja minä osallistuimme kaikkiin kirkon kokouksiin. Minä päätin myös oppia englantia. Vähitellen ymmärsin englantia paremmin ja opin puhumaan sitä.

Olen kiitollinen sisaresta, joka toi viestin taivaalliselta Isältä tuona ratkaisevana hetkenä elämässäni. Nyt 15 vuotta myöhemmin palvelen piirin Apuyhdistyksen johtokunnassa englanninkielisessä piirissä Japanissa ja kirkko on kouluttanut minut tulkiksi.