Etsikää todistusta Jumalasta, meidän taivaallisesta Isästämme, ja Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta
Uskon valo on sisimmässänne – odottamassa, että Jumalan Henki – – herättäisi sen ja voimistaisi sitä.
Veljeni ja sisareni, olen kiitollinen niistä todistuksista, joita elävät profeetat lausuvat Jumalasta, meidän taivaallisesta Isästämme, ja Hänen Pojastaan Jeesuksesta Kristuksesta tämän konferenssin aikana, sekä Pyhän Hengen opetuksista.
Me elämme aikana, jolloin profetioiden mukaisesti maallistumisen pimeys ympärillämme syvenee. Usko Jumalaan asetetaan laajalti kyseenalaiseksi, ja sitä vastaan jopa hyökätään poliittisin, yhteiskunnallisin ja jopa uskonnollisin perustein. Ateismi eli oppi siitä, ettei Jumalaa ole, leviää nopeasti kautta maailman.
Silti me palautetun Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenet julistamme, että ”me uskomme Jumalaan, iankaikkiseen Isään, ja hänen Poikaansa, Jeesukseen Kristukseen, ja Pyhään Henkeen”1.
Jotkut ihmettelevät, miksi usko Jumalaan on niin tärkeä. Miksi Vapahtaja sanoi: ”Ja ikuinen elämä on sitä, että he tuntevat sinut, ainoan todellisen Jumalan, ja hänet, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen”?2
Ilman Jumalaa elämä päättyisi hautaan eikä kokemuksillamme kuolevaisuudessa olisi mitään tarkoitusta. Kasvu ja edistyminen olisivat hetkellisiä, saavutuksilla ei olisi arvoa, haasteilla ei olisi merkitystä. Ei olisi mitään lopullista oikeaa eikä väärää, eikä mitään moraalista vastuuta huolehtia toisistamme Jumalan lapsina. Todellakin, ilman Jumalaa ei olisi elämää kuolevaisuudessa eikä iankaikkista elämää.
Mikäli te tai joku teille rakas etsii tarkoitusta elämään tai syvempää varmuutta Jumalan läsnäolosta elämässämme, annan ystävänä ja apostolina oman todistukseni. Hän elää!
Jotkut ehkä kysyvät, kuinka voin tietää tämän omakohtaisesti. Me tiedämme, että Hän elää, koska me uskomme Hänen muinaisten ja elävien profeettojensa todistuksia ja olemme tunteneet Jumalan Hengen vahvistavan, että näiden profeettojen todistukset ovat tosia.
Heidän todistuksistaan, jotka on kirjattu pyhiin kirjoituksiin, me tiedämme, että ”[Jumala] loi ihmisen, miehen ja naisen; kuvakseen ja kaltaisekseen hän loi heidät”3. Jotkut saattavat yllättyä saadessaan tietää, että me näytämme samalta kuin Jumala. Eräs huomattava uskontotutkija on jopa opettanut, että Jumalan kuvitteleminen ihmishahmoiseksi on epäjumalankuvan tekemistä ja epäjumalanpalvontaa ja jumalanpilkkaa.4 Jumala itse on kuitenkin sanonut: ”Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme.”5
Me-muodon käyttö tässä pyhien kirjoitusten kohdassa opettaa meille myös Isän ja Pojan välisestä suhteesta. Jumala opetti edelleen: ”Ainosyntyiseni kautta minä loin nämä.”6 Isä ja Poika ovat erillisiä ja erillään olevia henkilöitä – kuten kuka tahansa isä ja poika aina ovat. Tämä saattaa olla yksi syy siihen, miksi Jumalan hepreankielinen nimi Elohim ei ole yksiköllinen vaan monikollinen.
Uudesta testamentista me tiedämme, että taivaallisella Isällä ja Hänen Pojallaan, Jeesuksella Kristuksella, on fyysinen olemus. He seisovat yhtenä hetkenä yhdessä paikassa, kuten Uuden testamentin opetuslapsi Stefanos todisti: ”Taivaat ovat avoinna minun silmieni edessä, ja Ihmisen Poika seisoo Jumalan oikealla puolella!”7
Me tiedämme myös, että Isällä ja Pojalla on ääni. Kuten 1. Mooseksen kirjaan sekä Mooseksen kirjaan on merkitty muistiin, Aadam ja Eeva ”kuulivat Herran Jumalan äänen kävellessään puutarhassa päivän viiletessä”8.
Me tiedämme, että Isällä ja Pojalla on kasvot, että He seisovat ja että He keskustelevat. Profeetta Henok julisti: ”Minä näin Herran; ja hän seisoi kasvojeni edessä, ja hän puhui minun kanssani, niin kuin mies puhuu toisen kanssa.”9
Me tiedämme, että Jumalalla ja Hänen Pojallaan on ruumis, jonka muoto ja ruumiinosat ovat samanlaisia kuin meillä. Mormonin kirjan Eterin kirjassa meille kerrotaan: ”Ja verho otettiin pois Jeredin silmien edestä, ja hän näki Herran sormen; ja se oli kuin miehen sormi, kuin lihaa ja verta.”10 Myöhemmin Herra ilmaisi itsensä sanoen: ”Katso, tämä ruumis, jonka sinä nyt näet, on minun henkeni ruumis, ja – – minä ilmestyn kansalleni lihassa.”11
Me tiedämme, että Isällä ja Pojalla on tunteita meitä kohtaan. Mooseksen kirjassa kerrotaan: ”Ja tapahtui, että taivaan Jumala katseli loppuja kansasta, ja hän itki.”12
Ja me tiedämme, että Jumala ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ovat kuolemattomia, kirkastettuja ja täydelliseksi tehtyjä olentoja. Vapahtajasta Jeesuksesta Kristuksesta profeetta Joseph Smith on kertonut: ”Hänen silmänsä olivat kuin tulenliekki; hänen päänsä hiukset olivat valkoiset kuin puhdas lumi; hänen kasvonsa loistivat kirkkaammin kuin aurinko; ja hänen äänensä oli kuin suurten vesien pauhu.”13
Mikään todistus ei ole meille meidän aikanamme merkittävämpi kuin Joseph Smithin todistus. Hän oli profeetta, joka valittiin palauttamaan muinainen Kristuksen kirkko tänä aikana, joka on viimeinen kerta, jolloin evankeliumi on oleva maan päällä ennen Jeesuksen Kristuksen paluuta. Kuten kaikille profeetoille, jotka omana taloudenhoitokautenaan panivat alulle Jumalan työn, Josephillekin annettiin erityisen selkeitä ja voimallisia profeetallisia kokemuksia, jotta maailmaa valmistettaisiin Vapahtajan toiseen tulemiseen.
Ollessaan 14-vuotias poika hän halusi tietää, mihin kirkkoon hänen pitäisi liittyä. Sitten asiaa pohdittuaan hän kääntyi Raamatun puoleen, josta hän luki:
”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille – –.
Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä.”14
Joseph luotti niihin profeetan sanoihin, ja lapsenomaisesti uskoen, lainkaan epäilemättä, hän meni kotinsa lähellä olevaan metsikköön ja siellä polvistui ja rukoili. Myöhemmin hän kertoi:
”Näin valopatsaan aivan pääni yläpuolella. – –
Valon levätessä päälläni näin kahden Persoonan, joiden hohdetta ja kirkkautta on mahdoton kuvata, seisovan yläpuolellani ilmassa.”15
Katsoessaan ylös näitä kahta olentoa Josephkaan ei olisi osannut tunnistaa, keitä he olivat – sillä hän ei ollut vielä omin silmin nähnyt ja oppinut Jumalan ja Kristuksen todellista luonnetta. Mutta sitten hän kertoo: ”Toinen heistä puhui minulle kutsuen minua nimeltä ja sanoi osoittaen toista: Tämä on minun rakas Poikani. Kuule häntä!”16
Tämän yksittäisen kokemuksen ja muiden kokemusten perusteella profeetta Joseph todisti: ”Isällä on liha- ja luuruumis, yhtä käsinkosketeltava kuin ihmisen; Pojalla myös.”17
Profeetat kautta aikojen ovat todistaneet tällä tavoin ja tekevät niin edelleen tässäkin konferenssissa. Mutta meillä jokaisella on tahdonvapaus. Kuten yhdennessätoista uskonkappaleessa sanotaan: ”Me vaadimme oikeutta palvella kaikkivaltiasta Jumalaa oman omantuntomme vaatimusten mukaan ja sallimme kaikille ihmisille saman oikeuden, palvelivatpa he miten, missä tai mitä tahansa.”18
Mitä tulee henkilökohtaiseen uskoon, kuinka me tiedämme, mikä todella on totta?
Minä todistan, että totuuden Jumalasta voi tietää Pyhän Hengen kautta. Pyhä Henki, jumaluuden kolmas jäsen, on henkipersoona. Hänen työnään on todistaa Jumalasta19 ja opettaa meille kaikki20.
Meidän tulee kuitenkin varoa, ettemme rajoita Hänen vaikutustaan. Kun emme tee sitä, mikä on oikein, tai kun asennettamme hallitsee epäilevyys, kyynisyys, arvostelu sekä kunnioituksen puute muita ja heidän uskonkäsityksiään kohtaan, Henki ei voi olla meidän kanssamme. Silloin toimimme tavalla, jota profeetat kuvaavat nimityksellä luonnollinen ihminen.
”Ihminen ei luonnostaan ota vastaan Jumalan Hengen puhetta, sillä se on hänen mielestään hulluutta. Hän ei pysty tajuamaan sitä, koska sitä on tutkittava Hengen avulla.”21 Tämä ”luonnollinen ihminen on Jumalan vihollinen – – ja on oleva aina ja ikuisesti, ellei hän taivu Pyhän Hengen kutsuun – – ja tule lapsen kaltaiseksi, alistuvaksi, sävyisäksi, nöyräksi, kärsivälliseksi [ja] sellaiseksi, joka on täynnä rakkautta”22.
Ellemme taivu Pyhän Hengen lempeään vaikutukseen, me olemme vaarassa tulla Korihorin, Mormonin kirjan antikristuksen, kaltaisiksi. Sen lisäksi ettei Korihor uskonut Jumalaan, hän myös piti pilkkanaan Vapahtajaa, sovitusta ja profetian henkeä sekä opetti valheellisesti, ettei ole olemassa Jumalaa eikä Kristusta.23
Korihor ei tyytynyt vain hylkäämään Jumalaa ja pitämään vähin äänin omaa päätään. Hän pilkkasi uskovia ja vaati, että profeetta Alman piti vakuuttaa hänet merkillä Jumalan olemassaolosta ja voimasta. Alman vastaus on yhtä merkityksellinen tänä päivänä kuin se oli silloin: ”Sinä olet saanut merkkejä kyllin; tahdotko panna Jumalasi koetukselle? Tahdotko sanoa: Näytä minulle merkki, kun sinulla on kaikkien näiden veljiesi ja myös kaikkien pyhien profeettojen todistus? Kirjoitukset on pantu eteesi, niin, ja kaikki osoittaa, että on olemassa Jumala, niin, nimittäin maa ja kaikki, mitä sen päällä on, niin, ja sen liike, niin, ja myös kaikki planeetat, jotka liikkuvat säännöllisessä järjestyksessään, todistavat, että on olemassa Korkein Luoja.”24
Lopulta Korihorille annettiin merkki. Hänet tehtiin mykäksi. ”Ja Korihor ojensi kätensä ja kirjoitti sanoen: – – Minä tiedän, ettei mikään muu kuin Jumalan voima voinut tätä minulle tuottaa; niin, ja minä olen tiennyt aina, että on olemassa Jumala.”25
Veljet ja sisaret, te saatatte jo tietää – syvällä sielussanne – että Jumala elää. Te ette ehkä vielä tiedä kaikkea Hänestä ettekä ymmärrä kaikkia Hänen teitään, mutta uskon valo on sisimmässänne – odottamassa, että Jumalan Henki ja Kristuksen valo, joka teillä on syntyessänne, herättäisi sen ja voimistaisi sitä.
Joten tulkaa. Uskokaa profeettojen todistuksia. Oppikaa Jumalasta ja Kristuksesta. Tätä uskomisen ja oppimisen kaavaa entisajan ja nykypäivän profeetat opettavat selkeästi.
Vaalikaa uutteraa halua tietää, että Jumala elää.
Tämä halu johtaa meidät pohtimaan taivaallisia asioita – antamaan Jumalan todisteiden kaikkialla ympärillämme koskettaa sydäntämme.
Sydän heltyneenä olemme valmiita kuulemaan Vapahtajan kutsua ”tutkia kirjoituksia”26 ja nöyrästi oppia niistä.
Silloin olemme valmiit kysymään taivaalliselta Isältämme vilpittömästi Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen nimessä, ovatko oppimamme asiat totta. Useimmat meistä eivät näe Jumalaa, kuten profeetat ovat nähneet, mutta Hengen hiljaiset vienot kuiskaukset – ajatukset ja tuntemukset, joita Pyhä Henki tuo mieleemme ja sydämeemme – antavat meille kiistattoman tiedon siitä, että Hän elää ja että Hän rakastaa meitä.
Tämän tiedon saaminen on pohjimmiltaan kaikkien Jumalan lasten etsinnän päämäärä maan päällä. Ellette pysty muistamaan uskoneenne Jumalaan tai jos olette lakanneet uskomasta tai jos uskotte mutta ilman todellista vakaumusta, kehotan teitä etsimään todistusta Jumalasta nyt. Älkää pelätkö pilkantekoa. Voima ja rauha, jotka tulevat siitä, että tunnette Jumalan ja saatte Hänen Henkensä lohdullisen kumppanuuden, tekevät ponnisteluistanne iankaikkisesti kannattavia.
Sen lisäksi oma todistuksenne Jumalasta auttaa teitä olemaan siunauksena perheellenne, jälkeläisillenne, ystävillenne, omassa elämässänne – kaikille niille, joita rakastatte. Teidän henkilökohtainen tietonne Jumalasta on paitsi suurin lahja, mitä koskaan annatte, niin se myös tuo teille suurinta iloa, mitä koskaan saatte.
Rakastavan taivaallisen Isämme Ainosyntyisen Pojan – Jeesuksen Kristuksen – erityisenä todistajana minä todistan, että Jumala elää. Minä tiedän, että Hän elää. Lupaan, että jos te ja ne, joita te rakastatte, etsitte Häntä kaikessa nöyryydessä, vilpittömyydessä ja uutteruudessa, tekin saatte varman tiedon. Te saatte todistuksen. Ja Jumalan tuntemisen siunaus on oleva teidän ja perheenne iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.