2009
Hyve kaunistakoon ajatuksiasi
Marraskuu 2009


Hyve kaunistakoon ajatuksiasi

Meidän täytyy olla ryhdikkäitä ja pysyä lujina Kristuksen kaltaisten hyveiden säilyttämisessä.

Kuva
Bishop H. David Burton

Kiitos, vanhin Pace, kauniista alkurukouksesta kuulijoiden ja etenkin puhujien puolesta.

”Hyve kaunistakoon ajatuksiasi lakkaamatta; silloin sinun luottamuksesi vahvistuu Jumalan edessä” (OL 121:45).

Kun 12-vuotispäiväni lähestyi, minulla oli vielä jäljellä muutamia vaatimuksia, jotka minun tuli suorittaa ennen kuin pääsisin Alkeisyhdistyksestä. Yksi oli se, että piti lausua ulkoa kolmetoista uskonkappaletta oikeassa järjestyksessä. Ensimmäiset kaksitoista uskonkappaletta olivat suhteellisen helppoja, mutta kolmastoista oli paljon vaikeampi. Haastavaa siitä teki hyveiden järjestyksen muistaminen. Sain lopulta opittua sen ulkoa, mistä kiitos kuuluu kärsivälliselle ja sinnikkäälle Alkeisyhdistyksen opettajalleni.

Vuosia myöhemmin muutimme vaimoni ja lasteni kanssa ensimmäiseen omaan kotiimme. Yllätyimme saadessamme tietää, että entinen Alkeisyhdistyksen opettajani olisi naapurimme. Koko sen 40 vuoden ajan, jonka olemme asuneet samassa naapuristossa, tämä ihana Alkeisyhdistyksen opettaja on säilyttänyt pienen oppimisvaikeuksiani koskevan salaisuutemme. Kun kerron ihmisille hänen läsnä ollessaan, että hän oli Alkeisyhdistyksen opettajani, hän vain hymyilee ja iskee minulle silmää.

”Me uskomme, että tulee olla vilpitön, uskollinen, siveellinen, hyväntahtoinen ja hyveellinen ja että tulee tehdä hyvää kaikille ihmisille; tosiaankin, voimme sanoa seuraavamme Paavalin kehotusta – me uskomme kaikessa, me toivomme kaikessa, me olemme kestäneet paljon ja toivomme voivamme kestää kaiken. Jos on jotakin hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää, sitä me etsimme.” (UK 13.)

Tänään haluan puhua henkilökohtaisista ominaisuuksista, joita kutsumme hyveiksi. Hyveelliset ominaisuudet muodostavat kristillisen elämän perustan ja ovat sisäisen ihmisen ulkoinen ilmentymä.

Meidän ei tarvitse muuta kuin katsoa ympärillemme nähdäksemme, mitä asuinalueillamme tapahtuu, niin huomaamme, että henkilökohtaisen hyveen ominaisuudet ovat nopeasti rappeutumassa. Ajatelkaa autoilijoiden käytöstä ruuhkaisilla valtateillä. Rattiraivoa ilmenee aivan liian usein. Kohteliaisuutta ei juurikaan tapaa poliittisissa keskusteluissamme. Kun valtiot eri puolilla maailmaa kohtaavat rahallisia ja taloudellisia haasteita, ahneus ja lahjonta näyttävät korvanneen totuudenmukaisuuden ja rehellisyyden. Vieraillessamme kouluissa joudumme usein kohtaamaan karkeaa kielenkäyttöä ja säädytöntä pukeutumista. Jotkut urheilijat käyttäytyvät epäurheilijamaisesti ja osoittavat harvoin nöyryyttä, elleivät sitten jää kiinni laista tai moraalista poikkeamisesta. Suuri osa väestöstämme tuntee vain vähän henkilökohtaista vastuuta omasta ajallisesta hyvinvoinnistaan. Jotkut rahavaikeuksissa olevat syyttävät pankkeja ja luotonantajia siitä, että ne lainasivat rahaa täyttääkseen pohjattomia haluja eikä tarpeita, joihin olisi ollut varaa. Toisinaan meidän anteliaisuutemme hyvien asioiden hyväksi heikkenee, kun alamme havitella enemmän kuin mitä tarvitsemme.

Veljet ja sisaret, meidän ei tarvitse kärsiä tästä hyveenpuutoksesta, joka tunkeutuu yhteiskuntaan ja myrkyttää sen. Jos seuraamme maailmaa ja hylkäämme kristilliset hyveet, seuraukset saattavat olla tuhoisat. Yksityisten henkilöiden usko ja uskollisuus vähenevät, millä on iankaikkisia seurauksia. Yhteenkuuluvuus ja hengellisyys perheissä kärsii suuresti. Uskonnollinen vaikutus yhteiskunnassa vähenee ja laillisuusperiaatetta koetellaan ja ehkä jopa hylätään se kokonaan. Kaikelle sille, mikä vaivaa luonnollista ihmistä, luodaan kasvualusta – sielunvihollisen suureksi iloksi.

Meidän täytyy olla ryhdikkäitä ja pysyä lujina näiden Kristuksen kaltaisten hyveiden säilyttämiseksi jokapäiväisessä elämässämme. Hyveellisten ominaisuuksien opettaminen alkaa kodissa, jossa vanhemmat huolehtivat ja näyttävät esimerkkiä. Vanhempien hyvä esimerkki kannustaa jäljittelemään, huono esimerkki antaa lapsille luvan olla piittaamatta vanhempien opetuksista ja jopa näyttää muille huonoa esimerkkiä. Tekopyhä esimerkki tuhoaa uskottavuuden.

Kahdeksanvuotias Megan soittaa mielellään pianoa. Äskettäin hänen pianonsoitonopettajansa tarjosi munkkirinkilän palkkioksi uskollisesta päivittäisestä harjoittelusta. Opettaja sanoi tilaavansa munkkeja ja soittavansa Meganille joskus viikolla. Jos hän olisi harjoitellut sinä päivänä, hän saisi sen palkkion. Kun Meganille soitettiin, hän ei ollut kotona antamassa raporttiaan. Viikoittaisella oppitunnilla opettaja kysyi Meganilta, oliko hän harjoitellut, mihin Megan vastasi, että kyllä kai hän oli, ja otti palkkion. Kun Meganin äiti näki munkkirinkilän, hän kuulusteli Megania ja auttoi häntä ymmärtämään, että hänen täytyi olla rehellinen. Megan soitti opettajalleen äitinsä kannustamana ja pyysi anteeksi. Opettajan ja oppilaan keskustellessa ilmeni, että Megan oli kuin olikin kirjoittanut musiikin teorian tehtävänsä ja oli siten täysin ansainnut palkkion. Viisaiden, huolehtivien vanhempien ansiosta tyttö muistaa arvokkaan opetuksen pitkän aikaa.

15-vuotias lapsenlapsemme Ben on viimeisen päälle innokas laskettelija, joka on osallistunut moniin kilpailuihin ja menestynyt oikein hyvin. Ennen yhtä sellaista Idahossa käytävää kilpailua hänen vanhempansa muistuttivat hänelle, että hänen kouluarvosanansa ratkaisisivat, voisiko hän kilpailla vai ei. Sun Valleystä Idahosta varattiin huoneisto, hänen isovanhempansa suunnittelivat lähtevänsä mukaan, ja Ben yritti kuumeisesti saavuttaa ne korkeat koulutyöhön liittyvät tavoitteet, joita sekä hän että hänen vanhempansa odottivat. Loppujen lopuksi hän kuitenkin jäi vähän tavoitteestaan. Ben ei päässyt laskettelukisoihin ja jäi samalla ilman arvokkaita pisteitä, joita tarvittiin Junior Olympics -kisoihin pääsemiseksi, mutta hän sai arvokasta ymmärrystä vastuusta ja vastuullisuudesta. Pysymällä lujina vanhemmat hyvin usein kärsivät ja tuskailevat enemmän kuin lapset, joita he pyrkivät opettamaan.

Presidentti James E. Faust on sanonut, että nuhteettomuus on monien hyveiden äiti. Hän huomautti, että nuhteettomuus voidaan määritellä ”moraaliarvoja edustavien sääntöjen tiukaksi noudattamiseksi”. Hän esitti myös, että ”nuhteettomuus on valo, joka loistaa kurinalaisesta omastatunnosta. Se on velvollisuuden voima sisällämme.” (Ks. ”Integrity, the Mother of Many Virtues”, julkaisussa Speaking Out on Moral Issues, 1998, s. 61–62.) Jos ihminen ei ole nuhteeton, hänen on vaikea osoittaa muita hyveellisiä ominaisuuksia. Ilman nuhteettomuutta rehellisyys usein unohtuu. Ellei ole nuhteettomuutta, kohteliaisuus vähenee. Jos nuhteettomuutta ei pidetä tärkeänä, on vaikea pitää yllä hengellisyyttä. Vanhan testamentin aikoina Mooses neuvoi Israelin lapsia: ”Jos mies lupaa Herralle jotakin tai valalla vannoen sitoutuu kieltämään itseltään jotakin, hän ei saa rikkoa lupaustaan, vaan hänen on tarkoin täytettävä se, minkä on luvannut” (4. Moos. 30:3).

Presidentti Thomas S. Monson muistutti meille joitakin vuosia sitten: ”Useimmat ihmiset eivät kuitenkaan turvaudu epätoivoisiin tekoihin, jos heille on opetettu, että arvokkuus, rehellisyys ja rehtiys ovat tärkeämpiä kuin kosto ja raivo; jos he ymmärtävät, että kunnioitus ja ystävällisyys loppujen lopuksi antavat meille paremman mahdollisuuden onnistua.” (”Tie rauhaan”, Liahona, maaliskuu 2004, s. 4.)

Ehkä olette kuulleet ensimmäisen maailmansodan kadonneesta pataljoonasta, Israelin kymmenestä kadonneesta heimosta tai mahdollisesti kadonneista pojista J. M. Barrien näytelmässä Peter Pan. Saatatte myös tuntea Michael McLeanin levyn nimeltä Forgotten Carols [Unohdetut joululaulut]. Hyveellisiä ominaisuuksia ei saa koskaan unohtaa tai panna sivuun. Jos ne unohdetaan tai hylätään, niistä tulee väistämättä ”kadonneita hyveitä”. Jos hyveet katoavat, perheet heikkenevät selvästi, henkilökohtainen usko Herraan Jeesukseen Kristukseen vähenee ja tärkeitä iankaikkisia suhteita voi vaarantua.

Kun hyveellisiä ominaisuuksia harjoitetaan laajalti, se voi hellittää Saatanan lujaa otetta yhteiskunnasta ja suistaa raiteilta hänen salakavalan suunnitelmansa vangita kuolevaisten ihmisten sydän, järki ja henki.

Nyt meidän on aika liittyä yhteen pelastaaksemme ja säilyttääksemme sen, mikä on hyveellistä, rakastettavaa tai hyvältä kuuluvaa tai kiitettävää. Kun annamme hyveen kaunistaa ajatuksiamme lakkaamatta ja vaalimme hyveellisiä ominaisuuksia henkilökohtaisessa elämässämme, meidän asuinalueemme ja instituutiomme paranevat, meidän lapsemme ja perheemme vahvistuvat ja usko ja nuhteettomuus siunaavat yksilöiden elämää.

Todistan ja julistan, että taivaallinen Isämme odottaa lastensa osoittavan nuhteettomuutta, kohteliaisuutta, uskollisuutta, hyväntekeväisyyttä, anteliaisuutta, moraalisuutta ja kaikkia muita hyveitä jokaisella elämämme alueella. Olkoon meillä nöyryyttä käyttää hyväksemme tilaisuutta osoittaa vastuullisuutta, kun todistamme kyvykkyyttä tehdä niin. Rukoilen tätä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.