Olkaa valmiit
Sen valmistautumisen, jolla on eniten merkitystä, tekevät nuoret miehet tehdessään valintoja kohotakseen suureen päämääräänsä palvelemaan pappeina Jumalaa.
Missä sitten olenkin päivällä tai yöllä, lähettyvilläni on pieni säiliö oliiviöljyä. Tätä minä pidän työpaikallani pöytäni keskimmäisessä laatikossa. Tällainen on taskussani, kun teen töitä ulkona tai olen matkoilla. Tällainen on myös kotona keittiön kaapissa.
Tässä, jota nyt pitelen, on päivämäärä. Se on päivä, jolloin joku käytti pappeuden voimaa pyhittääkseen puhtaan öljyn sairaiden parantamiseksi. Aaronin pappeuden nuoret miehet ja jopa heidän isänsä saattaisivat ajatella, että olen mennyt valmistautumisessani vähän turhan pitkälle.
Mutta puhelinsoitto päivällä tai koputus oveen yöllä tulee aina yllätyksenä. Joku sanoo: ”Voisitko tulla nopeasti?” Kerran vuosia sitten se oli isä, joka soitti sairaalasta. Ylinopeutta ajava auto oli singonnut hänen kolmivuotiaan tyttärensä 50 jalan (15 m) päähän tämän juostessa kadun yli äitinsä luo. Kun saavuin sairaalaan, isä aneli, että pappeuden voima pelastaisi tyttären hengen. Lääkärit ja hoitajat sallivat vain vastahakoisesti meidän työntää kätemme muovisuojan läpi, jotta voimme pudottaa öljypisaran ainoaan rakoon hänen päätään peittävissä paksuissa siteissä. Yksi lääkäri sanoi minulle ärtymystä äänessään: ”Pitäkää kiirettä, mitä sitten aiottekin tehdä. Hän on kuolemaisillaan.”
Lääkäri oli väärässä. Tyttö jäi henkiin, ja toisin kuin lääkäri oli sanonut, hän jäi paitsi henkiin, oppi uudelleen kävelemäänkin.
Kun kutsu tuli, olin valmis. Valmistautuminen oli paljon enemmän kuin sitä, että käsillä oli pyhitettyä öljyä. Sen täytyy alkaa kauan ennen kriisiä, jossa pappeuden voimaa tarvitaan. Ne, jotka ovat valmistautuneet, ovat valmiit vastaamaan.
Valmistautuminen alkaa perheissä, Aaronin pappeuden koorumeissa ja eniten nuorten miesten omassa elämässä. Koorumeiden ja perheiden täytyy auttaa, mutta sen valmistautumisen, jolla on eniten merkitystä, tekevät nuoret miehet tehdessään valintoja kohotakseen suureen päämääräänsä palvelemaan pappeina Jumalaa.
Pappeudenhaltijoiden nousevan polven päämäärä on paljon enemmän kuin olla valmis tuomaan avuksi Jumalan voima sairaiden parantamiseksi. Valmistautuminen on sitä, että on valmis lähtemään ja tekemään mitä tahansa Herra haluaa tehtävän maailman valmistautuessa Hänen tulemiseensa. Kukaan meistä ei tiedä tarkalleen, mitä nuo tehtävät tulevat olemaan. Mutta me tiedämme, mitä tarvitaan ollaksemme valmiit, joten jokainen meistä voi valmistautua.
Sen, mitä te tulette tarvitsemaan ratkaisevana hetkenä, te saatte palvelemalla jatkuvasti ja kuuliaisesti. Kerron teille kahdesta asiasta, joita tarvitsette, ja valmistautumisesta, jota valmiina oleminen edellyttää.
Ensimmäinen on usko. Pappeus on valtuus toimia Jumalan nimessä. Se on oikeus kutsua avuksi taivaan voimat. Teillä täytyy siis olla uskoa siihen, että Jumala elää ja että olette voittaneet Hänen luottamuksensa niin että saatte käyttää Hänen voimaansa Hänen tarkoituksiinsa.
Eräs tapaus Mormonin kirjassa auttaa teitä näkemään, kuinka yksi mies valmistautui. Oli pappeudenhaltija nimeltä Nefi, joka sai Herralta vaikean tehtävän. Jumala lähetti hänet kutsumaan jumalatonta kansaa parannukseen ennen kuin se olisi heille liian myöhäistä. Jumalattomuudessaan ja vihassaan he surmasivat toisiaan. Ei edes heidän murheensa ollut tehnyt heistä niin nöyriä, että he olisivat tehneet parannuksen ja olleet kuuliaisia Jumalalle.
Koska Nefi valmistautui, Jumala siunasi häntä voimalla suoriutua tehtävästään. Jumalan rakastavissa ja valtuuttavissa sanoissa Nefille on ohje meille:
”Siunattu olet sinä, Nefi, sen tähden, mitä olet tehnyt, sillä minä olen nähnyt, kuinka sinä olet väsymättä julistanut tälle kansalle sanaa, jonka minä olen sinulle antanut. Etkä sinä ole pelännyt sitä etkä yrittänyt turvata omaa henkeäsi, vaan olet pyrkinyt tekemään minun tahtoni ja pitämään minun käskyni.
Ja nyt, koska sinä olet tehnyt tämän niin väsymättömästi, katso, minä siunaan sinua ikuisesti; ja minä teen sinusta väkevän sanassa ja toimessa, uskossa ja teoissa, jopa niin, että kaikki tapahtuu sinulle sanasi mukaisesti, sillä sinä et pyydä sellaista, mikä on vastoin minun tahtoani.
Katso, sinä olet Nefi, ja minä olen Jumala. Katso, minä julistan sinulle enkelieni edessä, että sinä saat vallan tähän kansaan ja lyöt maata nälänhädällä ja rutolla ja hävityksellä tämän kansan jumalattomuuden mukaisesti.
Katso, minä annan sinulle voiman, niin että, mitä sinä sinetöit maan päällä, se on sinetöity taivaassa, ja mitä sinä vapautat maan päällä, se on vapautettu taivaassa; ja niin sinulla on voima tämän kansan keskuudessa.”1
Kuten Mormonin kirjan selonteko meille kertoo, kansa ei tehnyt parannusta. Niinpä Nefi pyysi Jumalaa muuttamaan vuodenaikoja. Hän pyysi ihmettä auttaakseen kansaa päättämään tehdä parannuksen nälänhädän vuoksi. Nälänhätä tuli. Ihmiset tekivät parannuksen, ja sitten he anoivat Nefiä pyytämään, että Jumala lähettäisi sateen. Nefi pyysi Jumalalta, ja Jumala kunnioitti hänen horjumatonta uskoaan.
Tuo usko ei syntynyt sillä hetkellä, kun Nefi tarvitsi sitä, ei myöskään Jumalan luottamus Nefiin. Hän ansaitsi tuon suuren uskon ja Jumalan luottamuksen urhoollisella ja jatkuvalla työllä Herran palveluksessa. Te nuoret miehet rakennatte nyt tuota uskoa niitä tulevia päiviä varten, jolloin tarvitsette sitä.
Se saattaa olla niinkin pieni asia kuin tarkan pöytäkirjan pitäminen diakonien tai opettajien koorumissa. Vuosia sitten oli nuoria miehiä, jotka pitivät säntillisiä aikakirjoja siitä, mitä päätettiin ja mitä heitä vain muutamia kuukausia vanhemmat pojat tekivät. Se vaati uskoa siihen, että Jumala kutsui palvelukseensa jopa 12-vuotiaita, joita johdettiin ilmoituksen avulla. Jotkut noista kauan sitten koorumien sihteereinä palvelleista ovat nyt kirkon johtavissa neuvostoissa. Nyt he lukevat muiden laatimia pöytäkirjoja. Ja he saavat ilmoitusta nyt aivan kuten saivat johtajat, joita he palvelivat ollessaan teidän kaltaisianne poikia. Heitä oli valmistettu luottamaan siihen, että Jumala ilmoittaa tahtonsa jopa pieniltä tuntuvissa asioissa valtakunnassaan.
Herra sanoi, että Nefiin voi luottaa, koska hän ei pyytäisi mitään Jumalan tahdon vastaista. Voidakseen luottaa sillä tavoin Nefiin Herran oli oltava varma siitä, että Nefi uskoi ilmoitukseen, tavoitteli sitä ja noudatti sitä. Pitkä kokemus Jumalan innoituksen noudattamisesta kuului Nefin valmistautumiseen pappeudessa. Sen täytyy kuulua teidänkin valmistautumiseenne.
Näen sitä tapahtuvan nykyään. Viime kuukausina olen kuullut diakonien, opettajien ja pappien pitävän puheita, jotka ovat selkeästi yhtä innoitettuja ja voimallisia kuin ne, joita kuulette tässä yleiskonferenssissa. Kun olen tuntenut, miten nuorille pappeudenhaltijoille annetaan voima, olen ajatellut, että nouseva sukupolvi nousee meidän ympärillämme kuin nousuvesi. Rukoukseni on, että me aiemmin tulleisiin sukupolviin kuuluvat nousisimme nousuvedessä heidän kanssaan. Aaronin pappeuden valmistautuminen on siunaus meille kaikille samoin kuin niille, joita he palvelevat omassa sukupolvessaan ja seuraavissa sukupolvissa.
Kaikki ei ole kuitenkaan täydellistä Siionissa. Kaikki nuoret eivät päätä valmistautua. Sen valinnan täytyy olla heidän omansa. He ovat vastuussa itsestään. Se on Herran tapa Hänen rakastavassa suunnitelmassaan. Monet nuoret miehet saavat kuitenkin vain vähän tai eivät ollenkaan tukea niiltä, jotka voisivat auttaa heidän valmistautumisessaan. Niitä meistä, jotka voimme auttaa, Herra tulee pitämään tilivelvollisina. Isä, joka lyö laimin tai häiritsee poikansa kehitystä uskossa tai kyvyssä noudattaa innoitusta, tulee jonakin päivänä tuntemaan murhetta. Se pätee jokaiseen, joka on sellaisessa asemassa, että voi auttaa näitä nuoria miehiä tekemään viisaita ja hyviä valintoja valmistavassa pappeudessa omana aikanaan.
Toinen asia, jota he tarvitsevat, on luottamus siihen, että he kykenevät elämään niiden siunausten ja sen luottamuksen arvoisina, joita Jumala on heille tarjonnut. Suurin osa heitä ympäröivistä vaikutteista vetää heitä alaspäin epäilemään Jumalan olemassaoloa, Hänen rakkauttaan heitä kohtaan sekä sitä, ovatko ne joskus hiljaiset viestit, joita he saavat Pyhältä Hengeltä ja Kristuksen Hengeltä, todellisia. Heidän ikätoverinsa kenties yllyttävät heitä valitsemaan synnin. Jos nuoret miehet valitsevat synnin, nuo Jumalalta tulevat viestit vaimenevat entisestään.
Me voimme auttaa heitä valmistautumaan rakastamalla heitä, varoittamalla heitä ja osoittamalla, että luotamme heihin. Mutta me voimme auttaa heitä vielä enemmän esimerkillämme uskollisesta ja innoitetusta palvelijasta. Kodeissamme, koorumeissa, luokissa ja ollessamme tekemisissä heidän kanssaan missä tahansa me voimme toimia todellisina pappeuden haltijoina, jotka käyttävät sen voimaa siten kuin Jumala on meille opettanut.
Minulle tuo opetus on selkeintä Opin ja liittojen luvussa 121. Siinä luvussa Herra kehottaa meitä pitämään motiivimme puhtaina: ”Mitään valtaa ja vaikutusvaltaa ei voi eikä saa pitää yllä pappeuden avulla, ainoastaan taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella.”2 Kun johdamme nuoria miehiä ja vaikutamme heihin, emme saa koskaan tehdä sitä tyydyttääksemme ylpeyttämme tai kunnianhimoamme. Emme saa koskaan pakottaa pienimmälläkään vääryydellä. Se on korkea mittapuu sille esimerkille, joka meidän on annettava nuorillemme.
Näin, miten se tehtiin, kun olin opettaja ja pappi. Piispani ja ne, jotka palvelivat hänen alaisuudessaan, olivat päättäneet olla menettämättä yhtäkään meistä. Sikäli kuin pystyin havaitsemaan, heidän päättäväisyyttään motivoi rakkaus Herraa ja meitä kohtaan, ei mikään itsekäs tarkoitus.
Piispalla oli eräs menetelmä. Jokaisen koorumin jokaisen neuvojan oli määrä ottaa yhteyttä jokaiseen nuoreen mieheen, jonka kanssa hän ei ollut puhunut sinä sunnuntaina. He eivät saaneet mennä nukkumaan, ennen kuin he olivat puhuneet joko puuttuvan pojan, tämän vanhempien tai jonkun läheisen ystävän kanssa. Piispa lupasi heille, ettei hän sammuttaisi valojaan ennen kuin oli kuullut raportin jokaisesta pojasta. En usko, että hän antoi sen käskynä. Hän vain teki selväksi, ettei hän odottanut heidänkään valojensa sammuvan, ennen kuin he olivat antaneet tuon raportin.
Hän ja ne, jotka palvelivat hänen alaisinaan, tekivät paljon enemmän kuin kaitsivat meitä. He näyttivät meille esimerkillään, mitä huolenpito Herran lampaista tarkoittaa. Mikään ponnistus ei ollut liikaa hänelle eikä niille, jotka palvelivat meitä koorumeissamme. Esimerkillään he opettivat meille, mitä tarkoittaa se, että on väsymätön Herran palveluksessa. Herra valmisti meitä esimerkin avulla.
Minulla ei ole aavistustakaan, ajattelivatko he, että jostakusta meistä tulisi jotakin erityistä. Mutta he kohtelivat meitä siten olemalla halukkaita maksamaan minkä tahansa henkilökohtaisen hinnan estääkseen meitä menettämästä uskoa.
En tiedä, kuinka piispa sai niin monet ihmiset odottamaan niin suuria. Sikäli kuin pystyn sanomaan, se tapahtui ”taivuttelemalla, pitkämielisyydellä, lempeydellä, sävyisyydellä ja vilpittömällä rakkaudella”. Piispan käyttämä ”en sammuta valoja” -menetelmä ei toimisi kaikkialla. Mutta esimerkki väsymättömästä huolenpidosta jokaisesta nuoresta miehestä ja nopea asiaan puuttuminen toivat taivaan voiman elämäämme. Niin tapahtuu aina. Se auttoi nuoria miehiä valmistautumaan aikaan, jolloin Jumala tarvitsi heitä perheissä ja valtakunnassaan.
Isäni oli minulle esimerkki siitä, mitä Herra opettaa luvussa 121 taivaan avun saamisesta nuorten miesten valmistamiseen. Varhaisvuosinani hän oli joskus pettynyt käytökseeni. Hän teki sen minulle selväksi. Kuullessani hänen äänensä saatoin tuntea, että hän ajatteli minun pystyvän parempaan. Mutta hän teki sen Herran tavalla: ”Nuhdellen vakavasti ajallansa, kun Pyhä Henki kehottaa; ja osoittaen sen jälkeen suurempaa rakkautta sitä kohtaan, jota olet nuhdellut, jottei hän pidä sinua vihollisenaan.”3
Tiesin jopa suorimmankin nuhtelun jälkeen, että isä nuhteli minua rakkaudesta. Itse asiassa hänen rakkautensa tuntui lisääntyvän, kun hän käytti jopa voimakkainta nuhteluaan: paheksuvaa ja pettynyttä katsetta. Hän oli johtajani ja kouluttajani, joka ei koskaan käyttänyt pakkokeinoja, ja olen varma, että hänen kohdallaan täyttyy Opissa ja liitoissa annettu lupaus. Hänen vaikutuksensa minuun virtaa hänelle ”aina ja ikuisesti”.
Kuullessaan Opin ja liittojen luvun 121 sanat monet isät ja johtajat tuntevat, että heidän on noustava korkeammalle tavoittaakseen tuon mittapuun. Minä tunnen niin. Muistatteko hetken, jolloin nuhtelitte lasta tai nuorta terävästi, kun teidät sai toimimaan jokin muu kuin innoitus? Muistatteko hetken, jolloin käskitte poikaa tekemään jotakin tai uhraamaan jotakin, mitä ette itse olleet halukkaita uhraamaan tai tekemään? Nuo katumuksen tunteet voivat kannustaa meitä parannukseen, että lähenisimme enemmän esimerkkiä, jollainen olemme liitoin luvanneet olla.
Kun hoidamme velvoitteemme isinä ja johtajina, autamme seuraavaa sukupolvea nousemaan loistavaan tulevaisuuteensa. Heistä tulee parempia kuin me, aivan kuten te olette yrittäneet olla vielä parempia vanhempia kuin omat vanhempanne ja parempia johtajia kuin ne hienot johtajat, jotka auttoivat teitä.
Rukoukseni on, että teemme päätöksen toimia paremmin joka päivä valmistaessamme nousevaa polvea. Joka kerta kun näen pullon pyhitettyä öljyä, muistan tämän illan ja tunteen, joka minulla nyt on: että haluan tehdä enemmän auttaakseni nuoria miehiä valmistautumaan oman aikansa palveluun ja mahdollisuuksiin. Rukoilen heille valmistautumisen siunausta. Olen vakuuttunut siitä, että Herran avulla, ja meidän, he tulevat olemaan valmiit.
Lausun teille todistukseni, että Isä Jumala elää ja että Jeesus Kristus elää ja johtaa tätä kirkkoa. Hän on täydellinen esikuva pappeudesta. Presidentti Thomas S. Monsonilla on kaikki pappeuden avaimet maan päällä ja hän käyttää niitä. Se on totta. Siitä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.