Kutsu nousevalle polvelle
Ei ole olemassa suurempaa kutsua kuin tehdä kaikki kansat Kristuksen opetuslapsiksi ja kastaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Maanpäällisen palvelutyönsä päättyessä Vapahtaja ilmestyi ylösnousseena olentona apostoleilleen. Hänen käskynsä heille on sama kutsu, jonka Hän esittää tänä päivänä teille, jotka kuulutte nousevaan polveen: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” (Matt. 28:19).
Huhtikuun 6. päivänä 1974 kirkolle hyväksyttiin uusi profeetta, presidentti Spencer W. Kimball. Tuona samana päivänä sain kutsun palvella kokoaikaisena lähetyssaarnaajana Suomessa. Tuolloin en tiennyt, että presidentti Kimball oli juuri sillä viikolla pitänyt kirkon johtaville auktoriteeteille ja alue-edustajille historiallisen puheen. Sain myöhemmin tietää, että siinä puheessa presidentti Kimball esitti profeetallisen näkemyksensä siitä, kuinka me kirkkona toteuttaisimme Vapahtajan käskyn tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen. Puheessaan presidentti Kimball kehotti kirkon jäseniä pidentämään askeliaan ja avartamaan näköalojaan. Hän pyysi jokaista kelvollista nuorta miestä valmistautumaan palvelemaan kunniakkaasti kokoaikaisessa lähetystyössä. Hän kannusti jäseniä kaikissa maissa valmistautumaan lähettämään omat lähetyssaarnaajansa ja vetosi kyvykkäisiin miehiin, että nämä auttaisivat kahtatoista apostolia astumaan maailmaan ja avaamaan kaikkien kansakuntien ovet. (Ks. ”Kun maailma käännytetään”, Valkeus, syyskuu 1984, s. 1–6.)
Presidentti Kimball sanoi vuoden 1974 puheessaan myös, että kirkossa oli 3,3 miljoonaa jäsentä, 18 600 kokoaikaista lähetyssaarnaajaa ja 633 vaarnaa. Hän antoi meille haasteen yltää parempaan ja pyysi meitä muuttamaan näkemystämme ja kohottamaan katseemme. (Ks. ”Kun maailma käännytetään”, s. 1–6.)
Vastauksena tähän me kirkon jäsenet aloimme rukoilla säännöllisesti perheissämme, sakramenttikokouksissamme ja vaarnakonferensseissamme, että kansakuntien johtajien sydämet heltyisivät ja ovet avattaisiin lähetyssaarnaajillemme. Jäsenet alkoivat nähdä entistä selvemmin vastuunsa kertoa evankeliumista. Nuoret miehemme ottivat haasteen vastaan, ja suuri lähetyssaarnaajien armeija koottiin. Me näimme, kuinka presidentti Kimballin näky alkoi toteutua.
Kun palvelin Suomessa, sain tietää, että lähetysjohtajani vaimo, sisar Lea Mahoney, oli syntyperäinen suomalainen. Hän oli nuorena tyttönä varttunut Suomen itäosassa kaupungissa, jonka nimi oli Viipuri. Kun sodan tuhot toisen maailmansodan aikana myllersivät Suomessa ja muissa maissa, hän ja hänen perheensä lähtivät kodistaan. Viipurista tuli osa Neuvostoliittoa, ja sen nimeksi tuli venäjäksi Vyborg. Vyöhykekonferensseissamme sisar Mahoneylla oli tapana kertoa meille niistä, jotka jäivät Viipuriin, ja toiveestaan, että evankeliumi vietäisiin heille. Presidentti Kimballin kehotusta noudattaen me rukoilimme yhdessä, että tuon kansan johtajien sydämet saataisiin heltymään, jotta lähetyssaarnaajamme voisivat viedä evankeliumin Neuvostoliittoon.
Meillä oli tapana mennä Suomen ja Neuvostoliiton väliselle rajalle ja katsella vahtitorneja ja aitoja, ja meillä oli tapana ihmetellä, keitä ne urheat nuoret miehet ja nuoret naiset olisivat ja milloin he ylittäisivät tuon rajan viedäkseen evankeliumin siellä asuville. Minun on myönnettävä, että siihen aikaan se näytti mahdottomalta tehtävältä.
Kolme vuotta sitten poikamme Eric sai kutsun palvella lähetystyössä Pietarin lähetyskentällä Venäjällä. Ensimmäisessä kirjeessään kotiin hän kirjoitti suunnilleen näin: ”Rakkaat äiti ja isä. Olen ensimmäisessä kaupungissani Venäjällä. Isä, sinä olet ehkä kuullut siitä aikaisemmin. Sen nimi on Vyborg, mutta se oli aiemmin suomalainen Viipurin kaupunki.”
Kyyneleet tulivat silmiini, kun käsitin, että Eric oli juuri siinä kaupungissa, jonka puolesta me olimme rukoilleet 32 vuotta aiemmin. Eric löysi sieltä kappelin ja uskollisten pyhien seurakunnan. Hän asui ja palveli paikassa, johon minusta nuorena miehenä oli näyttänyt olevan mahdotonta päästä.
Silloin monia vuosia sitten, kun rukoilimme, että rajat avattaisiin ja lähetyssaarnaajat voisivat mennä maahan, en käsittänyt, että rukoilin poikamme puolesta. Mikä tärkeintä, te nousevaan polveen kuuluvat, poikamme Eric ei myöskään käsittänyt, että hän ja hänen toverinsa olivat vastaus tuhansien uskollisten pyhien niin monia vuosia aiemmin lausumiin rukouksiin. Te, jotka kuulutte nousevaan polveen, olette profetian täyttymys, että meidän aikanamme ”Jumalan totuus etenee rohkeasti, ylväästi ja itsenäisenä, kunnes se on tunkeutunut jokaiseen maanosaan, käynyt jokaisella seudulla, kulkenut jokaisessa maassa ja kaikunut jokaiseen korvaan, kunnes Jumalan tarkoitukset on täytetty ja suuri Jehova on sanova, että työ on tehty” (Joseph Smith, julkaisussa History of the Church, osa 4, s. 540; ks. myös Kirkon presidenttien opetuksia: Joseph Smith, 2007, s. 147).
Presidentti Kimballin 35 vuotta sitten antamien profeetallisten opetusten jälkeen kirkon jäsenmäärä on kasvanut 13,5 miljoonaan jäseneen. Lähetyssaarnaajia on nykyisin 52 000 ja Siionin vaarnoja yli 2 800. Keitä ovat ne viinitarhan työntekijät, jotka ovat auttaneet toteuttamaan tämän ihmeellisen teon ja ihmeen? Heitä ovat varmasti ne profeetat ja apostolit, jotka tänään istuvat edessämme. Heitä ovat myös ne suurenmoiset vaarnanjohtajat ja piispat, jotka ovat palvelleet hyvin uskollisesti. Mutta heitä ovat myös teidän vanhempanne – äidit ja isät – teidän tätinne, setänne ja enonne sekä veljenne ja sisarenne, jotka istuvat vierellänne, te tämän päivän nouseva polvi. Kaikkein ratkaisevinta on kuitenkin se, että kun me pyrimme viemään evankeliumin kaikille kansakunnille, me olemme vasta alkaneet raapaista pintaa.
Ja niinpä soihtu ojennetaan uudelle sukupolvelle. Vapahtajamme on nykyajan profeettansa presidentti Thomas S. Monsonin välityksellä uudistanut kutsun, kun hän julisti:
”Herramme ja Vapahtajamme, joka on suuren maailmanlaajuisen lähetyssaarnaaja-armeijan johdossa, on julistanut pääajatuksen. Ylösnousemuksensa jälkeen Hän ilmestyi 11 apostolilleen. Hän olisi voinut antaa heille millaisia neuvoja, ohjeita ja varoituksia hyvänsä. Mutta mitä Hän sanoi? Se on merkitty muistiin kohdassa Matt. 28:18–20. Hän sanoi seuraavasti: – –
’Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.’”
Presidentti Monson jatkoi:
”Mikä lupaus! Jos me vastaamme myöntävästi tähän pyhään kutsuun, tähän velvoittavaan valtuutukseen, ’minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti’. En osaa ajatella suurempaa lupausta.” (”The Five M’s of Missionary Work”, New Era, maaliskuu 2007, s. 42.)
Mormonin kirjassa Jaakob puhui Senosta lainaten tehtävästämme nykyaikana käyttäen vertauskuvana jaloja ja villiintyneitä oliivipuita:
”Ryhdy siis toimeen ja kutsu palvelijoita, jotta tekisimme kaikin voimin uutterasti työtä viinitarhassa valmistaaksemme keinon, jotta voisin jälleen tuottaa luonnollista hedelmää, mikä luonnollinen hedelmä on hyvää ja kaikkia muita hedelmiä kallisarvoisempaa.
Ryhtykäämme siis tekemään työtä kaikin voimin tämän viimeisen kerran, sillä katso, loppu lähestyy, ja tämä on viimeinen kerta, kun minä leikkaan viinitarhaani.” (MK Jaak. 5:61–62.)
Vapahtajan kutsu on teille, jotka kuulutte nousevaan polveen. Hän pyytää kelvollisia, valmistautuneita, uskollisia nuoria miehiä ja nuoria naisia, jotka ottavat vaarin profeetan äänestä, jotka ottavat haasteen vastaan ja sanovat, kuten Vapahtaja itse sanoi: ”Tässä olen, lähetä minut” (Abr. 3:27). Tarve ei ole milloinkaan ollut suurempi. Vainio ei ole milloinkaan ollut vaaleampi. Teidät on kutsuttu lähtemään nyt, kun on ”viimeinen kerta” (MK Jaak. 5:62). Ei ole olemassa suurempaa työtä, ei ole olemassa suurempaa kutsua kuin tehdä kaikki kansat Kristuksen opetuslapsiksi ja kastaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen (ks. Matt. 28:19).
Julistan ja todistan juhlallisesti, että taivaat ovat avoinna ja että Jumala ei vain ole puhunut, vaan että Hän puhuu tänä päivänä. Hänen Poikansa Jeesus Kristus elää ja kutsuu teitä, kuten Hän kutsui muinaisia apostolejaan Pietaria ja Andreasta: ”Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia.” (Matt. 4:19.) Toivon, että vastaatte heidän laillaan ja jätätte heti verkkonne ja lähdette seuraamaan Häntä.
Rukoilen, että te, jotka olette tätä nousevaa polvea, puolustatte totuutta ja vanhurskautta ja ymmärrätte pyhän kutsumuksenne mennä ja tehdä kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.