Lähetyssaarnaaja-avioparit – siunauksia uhrauksista ja palvelemisesta
Taivaallinen Isänne tarvitsee teitä. Hänen työnsä Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen johdolla kaipaa sitä, mitä yksinomaan teidät on valmistettu antamaan.
Neljä vuotta sitten puhuin tältä paikalta aviopareista, jotka palvelevat kokoaikaisessa lähetystyössä. Rukoukseni oli, että ”Pyhä Henki [koskettaisi] sydämiä ja jossakin aviopuoliso – – [nykäisisi] hiljaa puolisoaan hihasta, ja totuuden hetki [– päätöksen hetki – koittaisi].”1 Eräs sisar kirjoitti minulle myöhemmin sellaisesta kokemuksesta. Hän sanoi: ”Istuimme mukavassa olohuoneessamme ja nautimme konferenssista television välityksellä. – – Kun puhuit, sydämeni liikuttui hyvin syvästi. Katsoin aviomiestäni, ja hän katsoi minua. Se hetki muutti elämäni ikiajoiksi.”
Jos olette saavuttaneet vanhemman lähetyssaarnaajan iän tai pian lähestytte sitä, puhun teille tänä iltapäivänä todistaakseni siunauksista, jotka voivat muuttaa elämänne ikiajoiksi. Taivaallinen Isänne tarvitsee teitä. Hänen työnsä Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen johdolla kaipaa sitä, mitä yksinomaan teidät on valmistettu antamaan. Jokainen lähetystyökokemus edellyttää uskoa, uhrauksia ja palvelemista, ja näiden seurauksena vuodatetaan aina siunauksia.
Kun puhumme näistä siunauksista, teidän mieleenne tulee luonnollisesti neljä huolta:2 pelko, perhehuolet, oikean lähetystyömahdollisuuden löytäminen sekä taloudelliset haasteet. Mutta saanen lisätä yhden asian, joka on vielä tärkeämpi ja voimallisempi – usko. Vain uskomme kautta me voimme ottaa varteen Jumalan neuvon: ”Valitkaa tänä päivänä, ketä palvelette”,3 jotta palvelisitte ”Herraa Jumalaa, joka on tehnyt teidät”.4 Ja vain uskomme koetuksen kautta me voimme saada niitä ihmeenomaisia siunauksia, joita tavoittelemme itsellemme ja perheellemme: ”Sillä ellei ihmislasten keskuudessa ole uskoa, Jumala ei voi tehdä mitään ihmettä heidän keskuudessaan; sen vuoksi hän ei näyttäytynyt, ennen kuin he uskoivat.”5
Saanen kertoa joistakin näistä ihmeenomaisista siunauksista niiden kirjeiden ja selontekojen pohjalta, joita olen saanut neljän viime vuoden aikana. Eräs nöyrä aviopari Idahosta kohtasi pelon uskon avulla, kun Herra kutsui heidät Venäjälle. Ottaessaan vastaan kutsun he kirjoittivat seuraavaa: ”Kukaan ei olisi osannut kuvitella, että meidät kutsuttaisiin tähän tehtävään. Meillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka opimme kielen tai onnistumme olemaan hyödyksi, ja vaikka otamme kutsun vastaan tuntien suurta pelkoa, toimien täysin uskon varassa, me tiedämme, että Herra ja Hänen profeettansa tietävät paremmin kuin me, missä meidän tulee palvella.” Kymmenen kuukautta myöhemmin Tukholman temppeli toivotti tervetulleeksi pienestä venäläisestä seurakunnasta 30 pyhää tämän idaholaisen avioparin johdolla, joka oli tuskin päässyt venäjän kielen oppimisen alkuun. Pyhät kirjoitukset kertovat meille: ”Jumala on järjestänyt keinon, jolla ihminen voi uskon kautta tehdä voimallisia ihmeitä.”6 Näin Jumalan lapset toteuttavat Hänen työtään, ”jotta myös usko lisääntyisi maan päällä, – – jotta heikot ja vähäiset julistaisivat minun evankeliumini täyteyttä maailman äärille”.7
Eräs toinen aviopari kohtasi uskon avulla perhehuolet. Uskollinen sisar kirjoitti: ”Päätös palvella lähetystyössä ei ollut vaikea. Mutta 90-vuotias äitini pelkäsi erittäin paljon lähtöämme. Hän sai suurta lohtua kuullessaan, että perhettämme siunattaisiin meidän palvellessamme.” Eräs uskollinen veli ilmaisi kantavansa samanlaista huolta iäkkäiden vanhempiensa jättämisestä, mihin hänen isänsä vastasi: ”Älä käytä äitiäsi ja minua tekosyynä olla lähtemättä lähetystyöhön vaimosi kanssa. Rukoile asiasta ja noudata Hengen ohjausta.”
Varhaisemmalle lähetyssaarnaajien sukupolvelle, joka kutsuttiin jättämään perheensä, Herra vakuutti näin: ”Ja jos he tekevät tämän kaikessa sydämen vaatimattomuudessa – –, minä, Herra, annan heille lupauksen, että minä huolehdin heidän perheistään.”8
Perhehuolet ovat aivan varmasti todellisia, eikä niihin pidä suhtautua kevyesti. Mutta me emme pysty vastaamaan perheemme haasteisiin ilman Herran siunauksia. Ja kun me teemme uhrauksia palvellaksemme kokoaikaisina lähetyssaarnaaja-aviopareina, niitä siunauksia kyllä vuodatetaan. Esimerkiksi eräs aviopari oli huolissaan siitä, että heidän pitäisi jättää nuorin tyttärensä, joka ei ollut enää aktiivinen kirkossa. Hänen uskollinen isänsä kirjoitti: ”Rukoilimme hänen puolestaan jatkuvasti ja paastosimme säännöllisesti. Sitten yleiskonferenssin aikana Henki kuiskasi minulle: ’Jos te lähdette palvelemaan, teidän ei tarvitse enää olla huolissanne tyttärestänne.’ Niinpä menimme tapaamaan piispaamme. Viikko sen jälkeen kun olimme saaneet lähetystyökutsumme, tyttäremme ja hänen poikaystävänsä ilmoittivat menneensä kihloihin. Ennen kuin lähdimme Afrikkaan, kodissamme vietettiin häitä. [Sitten kokosimme perheemme yhteen ja] pidimme perheneuvoston kokouksen. – – Todistin Herrasta ja Joseph Smithistä – – ja kerroin heille, että haluaisin antaa jokaiselle heistä isän siunauksen. Aloitin vanhimmasta pojasta ja sitten hänen vaimostaan ja etenin nuorimpaan – – [uusi vävymme mukaan lukien].”
Kun harkitsemme palvelemista lähetyssaarnaaja-avioparina, on sopivaa ottaa perheemme mukaan samalla tavoin. Perheneuvoston kokouksissa voimme antaa lapsillemme tilaisuuden ilmaista tukensa, tarjota ehkä tarvitsemaamme apua ja saada pappeuden siunauksia tukemaan heitä ollessamme poissa. Sopivassa tilanteessa voimme kenties vastaavasti saada pappeuden siunauksia heiltä. Kun tämän kertomuksen uskollinen isä siunasi perheensä jäseniä, hänen vävynsä tunsi Pyhän Hengen vaikutuksen. Isä kirjoitti: ”Kun ensimmäinen lähetystyövuotemme oli lopuillaan, [vävymme] sydän alkoi pehmetä kirkkoa kohtaan. Juuri ennen kuin palasimme kotiin lähetystyöstämme, vävymme ja tyttäremme tulivat käymään luonamme. Vävyllä oli matkalaukussaan ensimmäiset sunnuntaivaatteet, mitä hän oli koskaan omistanut. He tulivat kirkkoon kanssamme, ja palattuamme kotiin hänet kastettiin. Vuosi sen jälkeen heidät sinetöitiin temppelissä.”9
Vaikka tämän kertomuksen yksityiskohdat kenties ovatkin ainutlaatuisia, niin periaate on tosi kaikkien niiden kohdalla, jotka sanovat Herralle: ”Käyn minnekä tahdot Sä vain.”10 Todistan, että kun luotamme Herraan, Hän löytää meille oikean lähetystyömahdollisuuden. Kuten Hän on sanonut: ”Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.”11
Miettiessään lähetystyömahdollisuuksia monet avioparit eri puolilla maailmaa tuntevat suunnatonta halua palvella, mutta heillä ei ole suunnattomasti varoja. Jos te olette tässä tilanteessa, muistakaa, ettei oikea lähetystyökutsu ehkä olekaan johonkin kaukaiseen maahan, jolla on oudolta kuulostava nimi. Teille oikea kutsu saattaa olla oman vaarnanne tai vyöhykkeenne sisällä. ”Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.”12 Keskustelkaa sukulaistenne ja piispanne tai seurakunnanjohtajanne kanssa. Kun Herran palvelijat ymmärtävät ajallisen tilanteenne, te voitte saada kokoaikaisen lähetystyöpalvelun suomat iankaikkiset siunaukset.
Ellette vakavien erityisten olosuhteiden vuoksi pysty palvelemaan, voisitteko ajatella, että tekisitte taloudellisen lahjoituksen auttaaksenne niitä, jotka pystyvät? Sen lisäksi että varojenne kohtuullinen uhraaminen siunaa muita lähetyssaarnaajia ja niitä, joita he palvelevat, se siunaa myös teitä ja perhettänne.
Te, jotka ette voineet palvella lähetystyössä nuoruudessanne – saanen nyt puhua suoraan teille. Kenties teitä ovat vuosien mittaan painaneet katumuksen tunteet tai olette tunteneet riittämättömyyttä, koska teillä ei ole ollut tilaisuutta palvella ja kasvaa lähetystyössä ollessanne nuorempia. Neuvoni teille on: Katsokaa eteenpäin, älkää taaksepäin. Aloittakaa valmistautuminen lähetystyöhönne vanhempana lähetyssaarnaaja-avioparina tänään! Säästäkää joka kuukausi hiukan rahaa. Tutkikaa pyhiä kirjoituksia. Ottakaa vastaan kirkon tehtäviä. Rukoilkaa, jotta tuntisitte Herran rakkauden muita kohtaan ja jotta vastaanottaisitte Hänen rakkautensa teitä kohtaan ja Hänen luottamuksensa teihin. Jonakin päivänä te voitte saada osaksenne kaikki lähetystyöpalvelun suomat siunaukset!
Ja kuinka ihania siunauksia ne ovatkaan! Oltuani naimisissa 51 vuotta minulta kysyttiin: ”Minkä osan elämää haluaisit elää uudelleen?” En epäröinyt vastata: ”Sen ajan, jolloin vaimoni ja minä palvelimme yhdessä Herran suurenmoisessa lähetystyössä.” Erään toisen lähetyssaarnaaja-avioparin tuntemukset kuvastavat vaimoni ja minun tuntemuksia: ”Päätöksemme lähteä lähetystyöhön toi uutta voimaa, uusia tunteita, uusia ystäviä, uusia paikkoja, uusia haasteita. Se toi meidät tiiviimmin yhteen miehenä ja vaimona; meillä oli yhteinen tavoite ja todellinen kumppanuus. Ja mikä parasta – se toi uutta hengellistä kasvua hengelliselle eläkkeelle jäämisen sijaan.” Veljet ja sisaret, älkäämme jääkö hengelliselle eläkkeelle.
Saanen esittää haasteen piispoille ja seurakunnanjohtajille eri puolilla maailmaa. Olisiko mahdollista, että seuraavan puolen vuoden aikana jokainen teistä harkitsisi yhden tai useamman lähetyssaarnaaja-avioparin suosittelemista niiden lisäksi, jotka tällä hetkellä suunnittelevat palvelemista? Teidän suurimmat voimavaranne tämän haasteen toteuttamisessa ovat ne seurakuntanne iäkkäät jäsenet, jotka ovat jo palvelleet lähetystyössä. Omassa seurakunnassamme innoitettu piispa kutsui kotiin palanneet sekä tulevat lähetyssaarnaaja-avioparit erityiskokoukseen. Kun lausuimme todistuksemme uhrauksista ja palvelemisesta, Henki todisti meille kaikille, että kutsu palvella on todellakin kutsu tulla ”lahjoin runsain [siunatuksi]”.13
Olen kuullut vaarnanjohtajasta, joka on järjestänyt vanhempien lähetyssaarnaajien luokan innoittaakseen tulevia lähetyssaarnaaja-aviopareja ja auttaakseen heitä valmistautumaan palvelutyöhön. Pappeusjohtajat, kun pyritte rukoillen edistämään kokoaikaista lähetystyöpalvelua, muistakaa, että kun aviopari kutsutaan, niin paitsi että he auttavat toteuttamaan Herran työtä eri puolilla maailmaa, he myös kylvävät omassa perheessään palvelun siemenen, joka kukoistaa tuleville sukupolville. Olen edelleen kiitollinen siitä vaikutuksesta, joka omilla vanhemmillani oli heidän palvellessaan lähetyssaarnaaja-avioparina Englannissa ja näyttäessään hyvää esimerkkiä jälkeläisilleen.
Te tulevat lähetyssaarnaaja-avioparit – pyydän, ettette odota, että piispanne tulee keskustelemaan kanssanne lähetystyössä palvelemisesta! Menkää te hänen luokseen. Kertokaa, miltä teistä tuntuu. Mitä lähetystyöpalveluun tulee, Herra odottaa meidän ilmaisevan omat toiveemme. Niin tehdessämme voimme luottaa siihen, että sama Henki, joka innoittaa meitä tavoittelemaan lähetystyökutsua, innoittaa profeettaa kutsumaan meidät oikeaan tehtävään.
Ja lähetystyökutsuja on hyvin monenlaisia! Kutsu voi tarkoittaa evankeliumin opettamista niille, jotka haluavat ottaa sen vastaan, mukaan lukien nuoret kirkon koululaitoksen piirissä, palvelemista huoltotyössä ja humanitaarisessa työssä, temppeleissä, sukututkimuskeskuksissa, lähetystoimistoissa ja historiallisilla paikoilla; kutsua siihen, että ”teet eniten hyvää lähimmäisillesi ja edistät hänen kunniaansa, joka on sinun Herrasi”.14
Miettikää näitä esimerkkejä: Eräs aviopari Intiassa auttoi sokeiden lasten koulua rakentamaan saniteettitiloja ja hankkimaan kirjoituskoneita, joilla voi kirjoittaa sokeainkirjoitusta. Eräs aviopari Havaijissa kasvatti pienen 20 jäsenen seurakunnan 200 jäsenen seurakunnaksi ja valmisti 70 jäsentä menemään yhdessä temppeliin. Eräs aviopari Perussa järjesti lääkkeitä ja joululahjoja 550 lapselle eräässä orpokodissa. Eräs aviopari Kambodžassa opetti instituuttikursseja ja toimi johtajina seurakunnassa, joka vain kymmenessä kuukaudessa kasvoi 180-jäseniseksi. Eräs aviopari Venäjällä auttoi paikallisia maanviljelijöitä kasvattamaan perunasatonsa yksitoistakertaiseksi verrattuna valtion maatilojen satoon, ja eräs aviopari Filippiineillä auttoi lähes 700 aliravittua perhettä oppimaan kaniininkasvatusta ja viljelemään vihanneksia. Eräs aviopari Pennsylvaniassa auttoi 60 henkilöä, joista puolet kuului muihin uskontokuntiin, sukututkimustietojensa valmistelemisessa. Eräs aviopari Ghanassa auttoi kaivojen poraamisessa ja kunnostamisessa tuoden veden 190 000 ihmiselle kylissä ja pakolaisleireillä.
Olivatpa kunkin lähetystyön tulokset yhtä ilmeisiä kuolevaisille silmille tai eivät, niin kaikki ne, jotka palvelevat, antavat korvaamattoman lahjoituksen Herran silmissä, sillä kaikilla ”on myötätuntoa, tehden vaikutuksen”.15 Lähetyssaarnaaja-avioparit ovat roolimalleja ja esimerkkejä voimasta kokoaikaisille lähetyssaarnaajille sekä pappeusjohtajille ja apujärjestöjen johtajille kautta maailman. Kiitän kaikista näistä ja tuhansista muista, jotka palvelevat hyvin monissa tehtävissä lahjoittaen miljoonia palvelutyötunteja lähimmäisilleen.
Veljeni ja sisareni, jos olette tunteneet innoitusta osallistua tähän työhön, olivatpa ne tuntemukset kuinka hiljaisia tahansa, älkää lykätkö palvelemisenne päivää. Nyt on aika valmistautua, nyt on aika tulla kutsutuksi, aika tehdä uhrauksia. Nyt on aika antaa lahjoistanne ja kyvyistänne, ja nyt on aika ottaa vastaan Jumalan siunauksia teille itsellenne ja perheellenne. ”Lähetyssaarnaaja-aviopareja tarvitaan jatkuvasti enemmän”, presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut.16 Tämän työn mennessä eteenpäin se tarve kasvaa. Kokemustemme, kypsyytemme, viisautemme ja ennen kaikkea uskomme rikkaimpina vuosina – kohotkaamme täyttämään se tarve siten kuin vain me pystymme.
Meillä ennen kaikkia muita on erityinen syy tehdä niin. Elämänkokemuksemme pohjalta voimme katsoa taaksepäin ja huomata taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen hyvyyden meitä ja perhettämme kohtaan. Kuten eräs uskollinen veli selitti: ”Vaimoni ja minä haluaisimme palvella viisi kertaa lähetystyössä – kerran kutakin ihanaa lasta kohden, jolla Jumala on meitä siunannut!” Olimmepa saaneet mitä tahansa siunauksia yksilöinä, todistan, että me olemme kaikki saaneet suurimman kaikista siunauksista: ”Jumala [meidän taivaallinen Isämme] on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa”17, ja Hänen Poikansa Jeesus Kristus ”rakastaa maailmaa, jopa niin, että hän antaa oman henkensä”.18 Lausun erityisen todistukseni, että Hänen sovitusuhrinsa on sen rakkauden korkein ilmaus.
Meidän Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenten suurimpana etuoikeutena on vastata Hänen rakkauteensa uhrausten ja palvelun kautta ja lunastaa Hänen pyhä lupauksensa: ”Ja joka antaa henkensä [elämänsä] minun asiassani minun nimeni tähden, löytää sen jälleen, tosiaankin iankaikkisen elämän.”19 Harras rukoukseni on, että tekisimme niin. Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.