Ensimmäisen näyn hedelmät
Pidän Joseph Smithiä yhtenä niistä, joiden todistus Kristuksesta auttoi minua kehittämään oman todistuksen Vapahtajasta.
Vasta puoli vuotta sitten te uskolliset Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäsenet hyväksyitte minut kahdentoista apostolin koorumin jäseneksi. Tämä kutsu tuli monille suurena yllätyksenä, mutta eritoten lastenlapsillemme, jotka sanoivat: ”Mutta hänhän on meidän vaarimme! Hän on aivan tavallinen ihminen. Hän leikki kanssamme, ja hän leikkasi aina hiuksemme!”
Lokakuun yleiskonferenssin jälkeen vaimoni ja minä puhuimme puhelimessa lastemme kanssa, ja yksi lastenlapsistamme sanoi: ”Koska me olimme niin kaukana teistä emmekä voineet olla kanssanne Salt Lake Cityssä, sinun olisi pitänyt edes heiluttaa kättäsi meille puhuessasi konferenssissa.” Emme ole vielä olleet lastemme ja lastenlastemme kanssa ennen tätä yleiskonferenssia, ja niinpä heilutan kättäni tänään ja toivon tekeväni yhden pojan onnelliseksi. Heilutan kättäni myös teille kaikille suurenmoisille jäsenille, joiden rukoukset ja rakkaus ovat vaimolleni ja minulle hyvin tärkeitä ja joista olemme kiitollisia.
Kasvuvuosinani Saksassa osallistuin kirkon kokouksiin monissa eri paikoissa ja oloissa – vaatimattomissa takahuoneissa, upeissa huviloissa ja erittäin toimivissa nykyaikaisissa seurakuntakeskuksissa. Kaikkia näitä rakennuksia yhdisti eräs tärkeä tekijä: Jumalan Henki oli läsnä; tunsimme Vapahtajan rakkauden kokoontuessamme yhteen seurakuntaperheenä.
Zwickaun kappelissa oli vanhat paljeurut. Joka sunnuntai jonkun nuorista miehistä piti pumpata lujatekoista vipua, joka liikutti palkeita, jotta urut toimivat. Jo ennen kuin olin Aaronin pappeuden haltija, minulla oli toisinaan suuri etuoikeus auttaa tässä tärkeässä tehtävässä.
Kun seurakunta lauloi rakkaita palautuksen laulujamme, minä pumppasin kaikin voimin, jottei uruista loppuisi ilma. Urkurin silmät ilmaisivat selvästi, suoriuduinko hyvin vai pitikö minun pikaisesti lisätä ponnistelujani. Tämän tehtävän tärkeys ja se, että urkuri luotti minuun, saivat minut aina kunnioituksen valtaan. Tunsin suurenmoista tyydytystä siitä, että minulla oli tehtävä ja että sain olla osa tätä suurta työtä.
Tästä tehtävästä seurasi muutakin etua: palkeiden käyttäjällä oli istumapaikka, jolta saattoi nähdä erinomaisesti ikkunaan tehdyn lasimaalauksen, joka kaunisti kappelisalin etuosaa. Lasimaalaus esitti ensimmäistä näkyä, Joseph Smithiä polvistuneena pyhässä lehdossa katse luotuna kohti taivasta ja valopatsasta.
Seurakunnan yhteislaulujen ja jopa jäsentemme pitämien puheiden ja todistusten aikana katselin usein tätä kuvaa maailmanhistorian mitä pyhimmästä hetkestä. Sieluni silmin näin Josephin saavan tietoa, todistuksen ja jumalallisia ohjeita, kun hänestä tuli siunattu väline taivaallisen Isämme käsissä.
Tunsin erityisen hengen tarkastellessani tässä ikkunassa kuvattua kaunista näkymää pyhässä lehdossa olevasta uskovasta nuoresta pojasta, joka teki rohkean päätöksen rukoilla vilpittömästi taivaallista Isäämme, joka kuunteli häntä ja vastasi hänelle rakastavasti.
Siellä minä olin – nuori poika toisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa, asuen raunioina olevassa kaupungissa tuhansien kilometrien päässä Pohjois-Amerikan Palmyrasta ja eläen toistasataa vuotta varsinaisen tapahtuman jälkeen. Pyhän Hengen yleismaailmallisen voiman kautta tunsin sydämessäni ja mielessäni, että se oli totta, että Joseph Smith näki Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen ja kuuli Heidän äänensä. Tällä varhaisella iälläni Jumalan Henki lohdutti sieluani antamalla varmuuden sen pyhän hetken todellisuudesta, joka oli alkuna maailmanlaajuiselle liikkeelle, jonka oli määrä vieriä, ”kunnes se on täyttänyt koko maan” (OL 65:2). Uskoin Joseph Smithin todistukseen tuosta ihanasta kokemuksesta pyhässä lehdossa silloin, ja uskon siihen nyt. Jumala on jälleen puhunut ihmiskunnalle!
Katsoessani taaksepäin tunnen kiitollisuutta niitä monia ystäviä kohtaan, jotka auttoivat minua nuoruudessani saamaan todistuksen Jeesuksen Kristuksen palautetusta kirkosta. Osoitin ensiksi yksinkertaista uskoa heidän todistuksiinsa ja sitten sain mieleeni ja sydämeeni Hengen jumalallisen todistuksen. Pidän Joseph Smithiä yhtenä niistä, joiden todistus Kristuksesta auttoi minua kehittämään oman todistuksen Vapahtajasta. Ennen kuin tunnistin Hengen ohjauksen, joka todisti minulle, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta, nuori sydämeni tunsi, että hän oli Jumalan ystävä ja olisi siten, aivan luonnollisesti, minunkin ystäväni. Tunsin voivani luottaa Joseph Smithiin.
Pyhät kirjoitukset opettavat meille, että hengellisiä lahjoja annetaan niille, jotka pyytävät Jumalalta, jotka rakastavat Häntä ja jotka pitävät Hänen käskynsä (ks. OL 46:9). ”Sillä kaikille ei ole annettu jokaista lahjaa; sillä lahjoja on monia, ja jokaiselle ihmiselle on annettu lahja Jumalan Hengen kautta.
Toisille on annettu toinen, ja toisille on annettu toinen, jotta kaikki siten hyötyisivät.” (OL 46:11–12.)
Nykyään tiedän, että nuori todistukseni vahvistui suuresti profeetta Joseph Smithin ja monien sellaisten kirkossa olevien ystävien todistuksista, jotka tiesivät Pyhän Hengen kautta, ”että Jeesus Kristus on Jumalan Poika ja että hänet ristiinnaulittiin maailman syntien tähden” (OL 46:13). Heidän hyvä esimerkkinsä, huolehtivainen rakkautensa ja auttavat kätensä siunasivat minua niin, että lisää valoa ja totuutta kaivatessani sain toisen erityisen armolahjan, jota pyhissä kirjoituksissa kuvataan: ”Toisten annetaan uskoa heidän sanoihinsa, jotta hekin saisivat iankaikkisen elämän, jos he pysyvät uskollisina” (OL 46:14). Kuinka suurenmoinen ja kallisarvoinen lahja tämä onkaan!
Kun me nöyrrymme vilpittömästi, meitä siunataan tällä lahjalla saada uskoa ja toivoa sellaista, mikä ei näy mutta on totta (ks. Alma 32:21). Kun me kokeilemme pyhien kirjoitusten ja elävien profeettojen meille antamia sanoja – vaikka meillä olisi vain halu uskoa – emmekä vastusta Herran Henkeä, sielumme avartuu ja ymmärryksemme valaistuu (ks. Alma 32:26–28).
Vapahtaja itse selitti tämän armollisen periaatteen selvästi koko maailmalle suurenmoisessa esirukouksessaan, jota Hän ei lausunut pelkästään apostoliensa vaan kaikkien pyhien puolesta, jopa meidän, jotka elämme tänä päivänä, olimmepa missä tahansa. Hän sanoi:
”Minä en rukoile vain heidän puolestaan, vaan myös niiden puolesta, jotka heidän todistuksensa tähden uskovat minuun.
Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut.” (Joh. 17:20–21, kursivointi lisätty.)
Joseph Smithin ensimmäinen näky siunaa tällä tavoin meidän henkilökohtaista elämäämme, perheemme elämää ja lopulta koko ihmissukua – profeetta Joseph Smithin todistuksen kautta me alamme uskoa Jeesukseen Kristukseen. Profeetat ja apostolit ovat kautta ihmiskunnan historian saaneet samankaltaisia jumalallisia ilmoituksia kuin Joseph. Mooses näki Jumalan kasvoista kasvoihin ja sai tietää olevansa Jumalan poika, Hänen Ainosyntyisensä kaltainen (ks. Moos. 1:1–6). Apostoli Paavali todisti, että ylösnoussut Jeesus Kristus ilmestyi hänelle Damaskoksen tiellä ja teki hänestä yhden suurista lähetyssaarnaajistaan (ks. Ap. t. 26:9–23). Kuullessaan oikeudenkäynnissä Kesareassa Paavalin todistuksen taivaallisesta näystään mahtava kuningas Agrippa myönsi: ”’Ei paljo puutu, ettes minua saa kristityksi’” (Ap. t. 26:28, vuoden 1776 suomennos).
Ja oli monia muita muinaisia profeettoja, jotka myös todistivat voimallisesti Kristuksesta. Kaikki nämä julistukset, muinaiset ja nykyiset, johtavat ne, jotka uskovat, kaiken vanhurskauden ja toivon jumalallisen lähteen luo – Jumalan, taivaallisen Isämme, ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen.
Jumala on puhunut Joseph Smithille siunatakseen kaikkia Jumalan lapsia armollaan ja rakkaudellaan, jopa epävarmuuden ja turvattomuuden, sotien ja sotahuhujen, luonnonmullistusten ja henkilökohtaisten katastrofienkin aikoina. Vapahtaja on sanonut: ”Katso, minun armon käsivarteni on ojennettuna teitä kohti, ja jokaisen, joka tulee, minä otan vastaan” (3. Nefi 9:14). Ja jokaista, joka ottaa vastaan tämän kutsun, ”ympäröi hänen rakkautensa verraton runsaus” (Alma 26:15).
Kun uskomme profeetta Josephin henkilökohtaiseen todistukseen ja ensimmäisen näyn todellisuuteen ja kun tutkimme ja rukoilemme syvällisesti ja vilpittömästi, meitä siunataan lujalla uskolla maailman Vapahtajaan, joka puhui Josephille ”kauniin, kirkkaan päivän aamuna aikaisin keväällä tuhatkahdeksansataakaksikymmentä” (JS–H 14).
Usko Jeesukseen Kristukseen ja todistus Hänestä ja Hänen koko maailmaa koskevasta sovituksestaan ei ole pelkästään oppi, jolla on merkittävää teologista arvoa. Sellainen usko on yleismaailmallinen lahja, loistava asia kaikille tämän maailman kulttuurialueille riippumatta kielestä, rodusta, ihonväristä, kansallisuudesta tai sosioekonomisista oloista. Järjen voimaa voidaan käyttää pyrittäessä ymmärtämään tätä lahjaa, mutta syvällisimmin sen vaikutukset tuntevat ne, jotka ovat halukkaita vastaanottamaan sen siunaukset, jotka tulevat nuhteettomasta ja puhtaasta elämästä seuraamalla tosi parannuksen polkua ja elämällä Jumalan käskyjen mukaan.
Kun muistelemme ja kunnioitamme profeetta Joseph Smithiä, sydämeni täyttyy kiitollisuudesta häntä kohtaan. Hän oli hyvä, vilpitön, nöyrä, älykäs ja rohkea nuorukainen, jolla oli kultainen sydän ja horjumaton usko Jumalaan. Hän oli rehellinen. Vastauksena hänen nöyrään rukoukseensa taivaat avautuivat jälleen. Joseph Smith oli tosiaankin nähnyt näyn. Hän tiesi sen, ja hän tiesi, että Jumala tiesi sen, eikä hän voinut sitä kieltää (ks. JS–H 25).
Hänen työnsä ja uhrinsa kautta minulla on nyt oikea ymmärrys taivaallisesta Isästämme ja Hänen Pojastaan, Lunastajastamme ja Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta, ja voin tuntea Pyhän Hengen voiman ja tietää taivaallisen Isän suunnitelmasta meitä, lapsiaan, varten. Minulle nämä ovat todellakin ensimmäisen näyn hedelmiä.
Olen kiitollinen siitä, että minua siunattiin varhain elämässäni yksinkertaisella uskolla siihen, että Joseph Smith oli Jumalan profeetta, että hän näki näyssä Isän Jumalan ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen. Hän käänsi Mormonin kirjan Jumalan lahjan ja voiman avulla. Tätä todistustani on vahvistettu kerta toisensa jälkeen.
Yhtenä vähäisimmistä keskuudessanne, mutta kutsumuksessani yhtenä Jeesuksen Kristuksen apostoleista, todistan, että Hän todella elää, että Hän on Messias. Minulla on henkilökohtainen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, koko ihmiskunnan Vapahtajasta ja Lunastajasta. Sain tämän tiedon Jumalan Hengen sanoin kuvaamattoman rauhan ja voiman kautta. Sydämeni ja mieleni halu on olla puhdas ja uskollinen palvellessani Häntä nyt ja ikuisesti.
Todistan tästä Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.