Herran lempeät armoteot
Todistan, että Herran lempeät armoteot ovat meidän kaikkien ulottuvilla ja että Israelin Vapahtaja on halukas suomaan meille sellaisia lahjoja.
Puoli vuotta sitten seisoin tällä puhujakorokkeella ensimmäistä kertaa kahdentoista apostolin koorumin uusimpana jäsenenä. Jo silloin tunsin, mutta vielä paremmin tunnen nyt raskaana painona kutsun palvella ja vastuun opettaa selkeästi ja todistaa valtuudella. Rukoilen ja pyydän Pyhän Hengen apua puhuessani nyt teille.
Tänä iltapäivänä haluan kertoa ja puhua siitä hengellisestä vaikutelmasta, jonka sain muutamaa hetkeä ennen kuin astuin tälle puhujakorokkeelle viime lokakuun yleiskonferenssin sunnuntain aamukokouksessa. Vanhin Dieter F. Uchtdorf oli juuri päättänyt puheensa ja oli julistanut voimallisen todistuksensa Vapahtajasta. Sitten me kaikki nousimme yhdessä seisomaan laulaaksemme presidentti Gordon B. Hinckleyn aiemmin ilmoittaman välilaulun. Sen aamun välilauluna oli ”On Vapahtaja Israelin” (MAP-lauluja, 5).
Laulut eri kokouksiin oli valittu monia viikkoja aikaisemmin – ja ilmeisestikin kauan ennen uutta palvelukutsuani. Mutta jos minua olisi pyydetty ehdottamaan välilaulua siihen nimenomaiseen konferenssikokoukseen – kirkon laulua, joka olisi ollut sekä kohottava että hengellisesti tyynnyttävä minulle ja kuulijakunnalle ennen ensimmäistä puhettani tässä konferenssikeskuksessa – olisin valinnut lempilauluni, ”On Vapahtaja Israelin”. Kyyneleet täyttivät silmäni noustessani teidän kanssanne laulamaan tuota sykähdyttävää palautuksen laulua.
Laulun lähetessä loppuaan mieleeni tuli tämä Mormonin kirjan jae:
”Mutta katso, minä, Nefi, osoitan teille, että Herran lempeät armoteot tulevat kaikkien niiden osaksi, jotka hän on valinnut, heidän uskonsa tähden, tehden heidät voimallisiksi jopa niin, että heillä on voimaa vapautua” (1. Nefi 1:20).
Mieleni kiinnittyi heti Nefin sanoihin ”Herran lempeät armoteot”, ja sillä hetkellä tiesin kokevani juuri yhtä sellaista lempeää armotekoa. Rakastava Vapahtaja lähetti minulle mitä henkilökohtaisimman ja oikeaan aikaan tulleen lohdun ja varmuuden viestin viikkoja aikaisemmin valitun kirkon laulun välityksellä. Jotkut saattavat pitää tätä kokemusta yksinkertaisesti mukavana sattumana, mutta minä todistan, että Herran lempeät armoteot ovat todellisia eivätkä ne tapahdu umpimähkään tai pelkästään sattumanvaraisesti. Usein Herran ajoitus lempeissä armoteoissaan auttaa meitä sekä huomaamaan ne että olemaan niistä kiitollisia.
Mitä ovat Herran lempeät armoteot?
Viime lokakuusta lähtien olen toistuvasti pohdiskellut ilmausta ”Herran lempeät armoteot”. Uskon, että henkilökohtaisen tutkimisen, tarkkailun, pohdiskelemisen ja rukoilemisen kautta olen oppinut ymmärtämään paremmin, että Herran lempeät armoteot ovat niitä hyvin henkilökohtaisia ja yksilöllisiä siunauksia, voimaa, varjelusta, varmuutta, ohjausta, rakkautta osoittavaa hyvyyttä, lohdutusta, tukea ja hengellisiä lahjoja, joita me saamme Herralta Jeesukselta Kristukselta ja Hänen tähtensä ja kauttaan. Todellakin Herra sovittaa ”armotekonsa ihmislasten olosuhteisiin” (OL 46:15).
Muistakaa, kuinka Vapahtaja kertoi apostoleilleen, ettei Hän jättäisi heitä orvoiksi. Sen lisäksi että Vapahtaja lähettäisi ”toisen puolustajan” (Joh. 14:16) eli Pyhän Hengen, Hän myös lupasi tulla heidän luokseen (ks. Joh. 14:18). Olen sitä mieltä, että yksi tapa, jolla Vapahtaja tulee meidän jokaisen luo, on Hänen runsaiden ja lempeiden armotekojensa kautta. Esimerkiksi kun te ja minä kohtaamme elämässämme haasteita ja koetuksia, niin uskon lahja sekä sopiva itseluottamuksen tunne, joka ylittää omat voimavaramme, ovat kaksi esimerkkiä Herran lempeistä armoteoista. Parannus ja syntien anteeksianto ja omantunnonrauha ovat esimerkkejä Herran lempeistä armoteoista. Myös peräänantamattomuus sekä mielenlujuus, jotka tekevät meidät kykeneviksi ponnistelemaan iloisina eteenpäin läpi fyysisten rajoitusten ja hengellisten vaikeuksien, ovat esimerkkejä Herran lempeistä armoteoista.
Äskettäisessä vaarnakonferenssissa Herran lempeät armoteot kävivät selvästi ilmi liikuttavasta todistuksesta, jonka lausui eräs nuori vaimo ja neljän lapsen äiti, jonka mies surmattiin Irakissa joulukuussa 2003. Tämä rohkea sisar kertoi, että sen jälkeen kun hänelle oli ilmoitettu hänen miehensä kuolemasta, hän sai tältä joulukortin ja viestin. Dramaattisesti muuttuneen elämän äkillisen todellisuuden keskellä tälle hyvälle sisarelle tuli oikeana hetkenä hellä muistutus siitä, että perheet voivat todellakin olla yhdessä ikuisesti. Hänen luvallaan lainaan otteen tuosta joulukortista:
”Maailman parhaimmalle perheelle! Viettäkää suurenmoista aikaa yhdessä ja muistakaa joulun todellinen merkitys! Herra on tehnyt meille mahdolliseksi olla yhdessä ikuisesti, joten silloinkin kun olemme erossa, olemme silti yhdessä perheenä.
Jumala siunatkoon teitä ja pitäköön teidät kaikki turvassa ja suokoon, että tämä joulu olisi meidän rakkauden lahjamme Hänelle ylhäällä taivaassa!!!
Rakkain terveisin, isi ja rakastava miehesi!”
Selvästikin se erossaolo, jonka aviomies joulukortissaan mainitsi, viittasi hänen sotilastehtävänsä aiheuttamaan erossaoloon. Mutta tämä sisar sai mitä tarpeellisimman hengellisen varmuuden ja todistuksen – kuin äänen tomusta, poismenneeltä iankaikkiselta kumppanilta ja isältä. Kuten ilmaisin aikaisemmin, Herran lempeät armoteot eivät tapahdu umpimähkään tai pelkästään sattumanvaraisesti. Uskollisuus, kuuliaisuus ja nöyryys kutsuvat lempeitä armotekoja meidän elämäämme, ja Herran ajoitus on usein juuri se, joka auttaa meitä huomaamaan nämä tärkeät siunaukset ja arvostamaan niitä.
Jokin aika sitten puhuin erään pappeusjohtajan kanssa, joka sai innoitusta opetella ulkoa kaikkien hänen vaarnansa 13–21-vuotiaitten nuorten nimet. Nuorten miesten ja naisten valokuvista hän valmisti kortit, joita hän kävi läpi ollessaan työmatkoilla ja muulloinkin. Tämä pappeusjohtaja oppi nopeasti kaikkien nuorten nimet.
Eräänä yönä pappeusjohtaja näki unen eräästä nuoresta miehestä, jonka hän tunsi vain kuvan perusteella. Unessa hän näki nuoren miehen valkoinen paita yllään ja rinnassaan lähetyssaarnaajan nimilappu. Tämä nuori mies istui toverinsa vieressä ja opetti erästä perhettä. Nuori mies piti kädessään Mormonin kirjaa, ja hän näytti todistavan kirjan todenperäisyydestä. Sitten pappeusjohtaja heräsi unestaan.
Eräässä sen jälkeisessä pappeusveljien kokouksessa tämä johtaja meni unessa näkemänsä nuoren miehen luo ja pyysi saada puhua tämän kanssa muutaman minuutin. Lyhyen esittelyn jälkeen pappeusjohtaja kutsui nuorta miestä nimeltä ja sanoi: ”En ole mikään unennäkijä. En ole koskaan nähnyt unta yhdestäkään tämän vaarnan jäsenestä paitsi sinusta. Kerron sinulle unestani, ja sitten haluaisin, että auttaisit minua ymmärtämään, mitä se merkitsee.”
Pappeusjohtaja kertoi unen ja kysyi nuorelta mieheltä sen merkitystä. Mielenliikutuksesta tukahtuneella äänellä nuori mies vastasi yksinkertaisesti: ”Se merkitsee sitä, että Jumala tietää, kuka minä olen.” Tämän nuoren miehen ja hänen pappeusjohtajansa keskustelun loppuosa oli mitä merkityksellisin, ja he sopivat tapaavansa toisensa ja neuvottelevansa yhdessä aika ajoin seuraavien kuukausien aikana.
Tuo nuori mies sai osakseen Herran lempeitä armotekoja innoitetun pappeusjohtajan välityksellä. Toistan jälleen, Herran lempeät armoteot eivät tapahdu umpimähkään tai pelkästään sattumanvaraisesti. Uskollisuus ja kuuliaisuus suovat meille mahdollisuuden saada osaksemme näitä tärkeitä lahjoja, ja usein Herran ajoitus auttaa meitä huomaamaan ne.
Emme saa aliarvioida tai ylenkatsoa Herran lempeiden armotekojen voimaa. Herran lempeiden armotekojen yksinkertaisuus, suloisuus ja pysyvyys vahvistavat ja suojaavat meitä suuresti niinä levottomina aikoina, joita elämme nyt ja tulemme elämään vielä tulevaisuudessa. Kun sanat eivät pysty tarjoamaan tarvitsemaamme lohtua tai ilmaisemaan tuntemaamme iloa, kun on yksinkertaisesti hyödytöntä yrittää selittää sitä, mitä ei pysty selittämään, kun logiikka ja järkeily eivät pysty antamaan riittävää ymmärrystä elämän epäoikeudenmukaisuuksiin ja kohtuuttomuuksiin, kun kuolevaisuuden kokemus ja arviointi eivät riitä tuottamaan haluttua lopputulosta ja kun näyttää siltä, että kenties olemme täysin yksin, niin todellakin meitä siunataan Herran lempeillä armoteoilla ja meidät tehdään voimallisiksi jopa niin, että meillä on voimaa vapautua (ks. 1. Nefi 1:20).
Keitä ovat ne, jotka Herra on valinnut saamaan osakseen Hänen lempeitä armotekojaan?
Tämä kohdassa 1. Nefi 1:20 oleva sana ”valinnut” on tärkeä ymmärtääksemme Herran lempeiden armotekojen käsitteen. Sanakirja osoittaa, että ”valinnut” viittaa sellaiseen, joka on valikoitu, asetettu etusijalle tai poimittu joukosta. Sitä voidaan myös käyttää viittaamaan Jumalan valitsemiin (Oxford English Dictionary Online, 1989, hakusana ”Chosen”).
Jotkut, jotka kuulevat tai lukevat tämän puheen, saattavat erehtyä väheksymään tai jättämään vaille huomiota Herran lempeiden armotekojen tarjolla olon omassa elämässään uskoen, että ”minua ei ole valittu eikä tulla koskaan valitsemaankaan”. Saatamme aiheettomasti ajatella, että sellaiset siunaukset ja lahjat on varattu muille ihmisille, jotka tuntuvat olevan vanhurskaampia tai jotka palvelevat näyttävissä kirkon tehtävissä. Todistan, että Herran lempeät armoteot ovat meidän kaikkien ulottuvilla ja että Israelin Vapahtaja on halukas suomaan meille sellaisia lahjoja.
Valittuna oleminen tai sellaiseksi tuleminen ei ole mikään yksinoikeutettu asema, joka suodaan meille. Pikemminkin viime kädessä te ja minä määräämme, olemmeko me valittuja. Pyydän teitä nyt kiinnittämään huomiota siihen, kuinka sanaa ”valittu” käytetään seuraavissa Opin ja liittojen jakeissa:
”Katso, monet ovat kutsuttuja, mutta harvat ovat valittuja. Ja miksi he eivät ole valittuja?
Koska heidän sydämensä on kiinnittynyt niin paljon siihen, mikä on tästä maailmasta, ja pyrkii saamaan ihmisten kunnianosoituksia.” (OL 121:34–35, kursivointi lisätty.)
Uskon, että näiden jakeiden sisältämä viittaus on aivan mutkaton. Jumalalla ei ole mitään suosikkihenkilöiden luetteloa, johon meidän pitäisi toivoa nimemme jonakin päivänä lisättävän. Hän ei rajoita ”valittuja” vain muutamiin harvoihin. Sen sijaan nimenomaan meidän sydämemme ja meidän pyrkimyksemme ja meidän kuuliaisuutemme määräävät sen, luetaanko meidät Jumalan valittujen joukkoon.
Herra opetti Henokille juuri tätä nimenomaista opin kohtaa. Pyydän teitä kiinnittämään huomiota siihen, kuinka sanaa valita käytetään näissä jakeissa.
”Katso näitä veljiäsi; he ovat minun omien kätteni tekoa, ja minä annoin heille heidän ymmärryksensä sinä päivänä, jolloin minä heidät loin; ja Eedenin puutarhassa minä soin ihmiselle hänen tahtonsa vapauden;
ja veljillesi minä olen sanonut ja myös antanut käskyn, että heidän tulee rakastaa toisiansa ja että heidän tulee valita minut, Isänsä” (Moos. 7:32–33, kursivointi lisätty).
Kuten opimme näistä pyhien kirjoitusten kohdista, tahdonvapauden lahjan pohjimmaisena tarkoituksena oli rakastaa toinen toistaan ja valita Jumala. Kun me tällä tavoin käytämme tahdonvapauttamme ja valitsemme Jumalan, meistä tulee Jumalan valittuja ja me pyydämme osaksemme Hänen lempeitä armotekojaan.
Yksi tunnetuimmista ja useimmin lainatuista pyhien kirjoitusten jakeista löytyy kohdasta Moosia. 1:39. Tämä jae kuvaa lyhyesti ja selkeästi iankaikkisen Isän työtä: ”Sillä katso, tämä on minun työni ja kirkkauteni – ihmisen kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen” (kursivointi lisätty).
Opista ja liitoista löytyy vastaavanlainen kohta, joka kuvaa yhtä lyhyesti ja täsmällisesti meidän ensisijaista työtämme iankaikkisen Isän poikina ja tyttärinä. Kiinnostavaa kyllä, tämä jae ei näytä olevan yhtä tunnettu eikä sitä lainata yhtä usein. ”Katso, tämä on sinun työsi: pitää minun käskyni, niin, koko väkevyydestäsi, mielestäsi ja voimastasi” (OL 11:20, kursivointi lisätty).
Isän työnä on siis Hänen lastensa kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttaminen. Meidän työnämme on pitää Hänen käskynsä koko väkevyydestämme, mielestämme ja voimastamme – ja sen kautta meistä tulee valittuja, ja Pyhän Hengen kautta me saamme osaksemme Herran lempeitä armotekoja ja huomaamme niitä päivittäisessä elämässämme.
Tämä konferenssi, johon me osallistumme tänä viikonloppuna, on jälleen yksi esimerkki Herran lempeistä armoteoista. Meitä on siunattu niin että saamme innoitettuja neuvoja Vapahtajan kirkon johtajilta – oikeaan aikaan annettuja neuvoja omaa aikaamme ja omia olosuhteitamme ja omia haasteitamme varten. Meitä on opetettu ja kohotettu, mieltämme on ylennetty, meitä on kutsuttu parannukseen ja vahvistettu. Tämän konferenssin henki on vahvistanut uskoamme ja voimistanut haluamme tehdä parannusta, olla kuuliainen, kehittyä ja palvella. Teidän laillanne olen nyt innokas toimimaan niiden muistutusten, neuvojen ja henkilökohtaisen innoituksen pohjalta, joilla meitä on siunattu tämän konferenssin aikana. Ja aivan hetken kuluttua jokainen meistä saa osakseen jälleen yhden Herran lempeistä armoteoista, kun kuulemme presidentti Gordon B. Hinckleyn päätössanat ja todistuksen. Todellakin ”Herra on hyvä kaikille, hän armahtaa kaikkia luotujaan” (Ps. 145:9).
Olen kiitollinen Jeesuksen Kristuksen evankeliumin palautuksesta profeetta Joseph Smithin kautta sekä siitä tiedosta, joka meillä tänä päivänä on Herran lempeistä armoteoista. Meidän pyrkimyksemme, uskollisuutemme ja kuuliaisuutemme tuovat elämäämme Hänen armotekojaan ja auttavat meitä huomaamaan ne. Yhtenä Hänen palvelijoistaan todistan teille, että Jeesus on Kristus, meidän Lunastajamme ja Vapahtajamme. Tiedän, että Hän elää ja että Hänen armotekonsa ovat meidän kaikkien ulottuvilla. Meillä jokaisella voi olla silmät, joilla nähdä kirkkaasti, ja korvat, joilla kuulla selvästi Herran lempeitä armotekoja, kun ne vahvistavat ja auttavat meitä näinä myöhempinä aikoina. Olkoon sydämemme aina täynnä kiitollisuutta Hänen runsaista ja lempeistä armoteoistaan. Jeesuksen Kristuksen pyhässä nimessä. Aamen.