Herra on opettava kaikkia sinun lapsiasi
Lasten tulee tietää, että Vapahtajaan uskominen ja Hänen seuraamisensa auttavat heitä saamaan rauhan tässä levottomassa maailmassa.
Viime aikojen luonnonmullistukset eri puolilla maailmaa ovat koskettaneet sydäntämme. Erityisen raskaana mieltämme painaa se, että lapset, jotka ovat viattomia uhreja, ovat joutuneet kärsimään. Olemme nähneet lapsia, joilla ei ole perheenjäseniä huolehtimassa heistä eikä suojelemassa ja rakastamassa heitä. Sydämessämme on halu auttaa jollakin tavoin – millä tavalla tahansa, jotta se lievittäisi heidän kärsimystään ja toisi toivoa heidän elämäänsä. Olemme kiitollisia niistä avustusmahdollisuuksista, joita meillä on. Meitä kannustaa se työ, jota monet tekevät näiden lasten auttamiseksi.
Meidän ei kuitenkaan tarvitse katsoa kauas löytääksemme lapsia, jotka elävät erilaisissa mutta kuitenkin haastavissa oloissa. Tietämättämme me saatamme katsoa keskuudessamme olevien lasten ohi. Olemmeko me todella tietoisia omia lapsiamme ympäröivistä vaarallisista oloista? Pystymme yleensä päättelemään, onko heidän fyysiset tarpeensa tyydytetty, mutta entä heidän hengelliset tarpeensa? Tietävätkö he Jeesuksen Kristuksen evankeliumin valosta ja rauhasta? Pyhät kirjoitukset opettavat: ”Herra on opettava kaikkia sinun lapsiasi, ja suuri on sinun lastesi rauha.”1
Lapset tarvitsevat rauhaa, joka tulee siitä tiedosta, että heillä on rakastava taivaallinen Isä, joka lähetti Poikansa Jeesuksen Kristuksen tuomaan maailmaan valon ja toivon. Meidän tehtävänämme aikuisina on ohjata lapsia siihen rauhaan ja valoon.
Joidenkin nykypäivän maailman lasten hengellinen ahdinko kuvastuu eräästä tanskalaisen taiteilijan Carl Blochin maalauksesta. Tämä maalaus kuvaa kauniisti pyhien kirjoitusten kertomusta, joka löytyy Johanneksen evankeliumin luvusta 5. Maalauksen keskipisteenä on Kristus, parantaja ja lohduttaja. Hän kohottaa peitettä miehen yltä, joka on ollut sairaana syntymästään lähtien. Mies odottaa parantumisen ihmettä Betesdan altaan luona, mutta hänellä ei ole ketään joka auttaisi häntä. Samalla kun mies odottaa ja toivoo ihmettä, Kristus seisoo hänen edessään, ja Hänellä on voima parantaa mies.
Maalauksen taustalla on useita hahmoja, joista yksikään ei katso suoraan Kristusta. Herra on heidän keskuudessaan, eikä kuitenkaan yksikään heistä näe Häntä sellaisena. Kaikki muut näyttävät huolehtivan arkisista asioistaan tietämättä siitä suuresta voimasta, joka Jeesuksella on, ja siitä ihmeestä, joka pian tapahtuisi heidän keskuudessaan. Eräs pieni lapsi ja nainen, kenties hänen äitinsä, ovat Jeesuksen näköpiirissä, mutta muiden tavoin heidänkin silmänsä ovat kiinnittyneet muualle. Vapahtajan lähelläkin tämä nainen laiminlyö sen, että hän opastaisi lapsen Vapahtajan luo. Olisimmekohan mekin menettäneet tämän tilaisuuden tulla Kristuksen luo? Hämmentävätkö elämän kokemukset meitä ja heikentävätkö ne hengellistä näkemystämme, niin ettemme keskity siihen, millä on eniten merkitystä? Menetämmeköhän me mahdollisuuksia ottaa vastaan oppia Herralta ja tuntea Hänen rakkautensa? Menetämmeköhän me mahdollisuuksia kertoa muille – varsinkin lapsille – siitä, millä on eniten merkitystä, Jeesuksen Kristuksen evankeliumista? Olemme kaikki nähneet lapsia ja nuoria seisomassa joukoittain hämmentyneinä ja kaivaten tietoa siitä, millä on eniten merkitystä.
Pystyn miltei kuulemaan tämän lapsen ja muiden lasten huudahtavan sanat, joita niin monet meistä ovat laulaneet: ”Neuvo mua valossa taivaltamaan.” Muistattehan sanat: Neuvo mua valossa taivaltamaan, Taivaista Isääni rukoilemaan. Neuvo mua tietämään, mi oikein on. Neuvo, neuvo mua ain valohon.2
Opetammeko me lapsiamme tietämään ja tuntemaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin kauneuden, voiman ja ihmeet sekä iloitsemaan niistä? Presidentti Gordon B. Hinckley on neuvonut: ”Ravitkaamme lapsiamme, mitä tulee Häneen, jota kutsumme Herraksi Jeesukseksi Kristukseksi. Opettakaamme lapsillemme evankeliumin suuret pelastavat periaatteet.”3 Lasten tulee tietää, että Vapahtajaan uskominen ja Hänen seuraamisensa auttavat heitä saamaan rauhan tässä levottomassa maailmassa.
Kuinka me opetamme lapsiamme? Me voimme seurata Vapahtajan esimerkkiä. Mormonin kirjassa kerrotaan ylösnousseen Vapahtajan ilmestymisestä ihmisille läntisellä pallonpuoliskolla. Opettaessaan ihmisiä Hän keräsi lapset luokseen. Hän polvistui ja rukoili lasten kanssa ja heidän puolestaan. Hän siunasi lapset yksitellen. Hän tunsi iloa heidän läsnäolostaan ja Hän avasi taivaat, jotta lapsia voitaisiin opettaa ylhäältä.
Kun kutsutte lapset perheenne päivällispöytään, kun otatte heidät mukaan perheenne päivittäisiin rukouksiin ja pyhien kirjoitusten tutkimishetkiin ja perheiltaan, te seuraatte Vapahtajan esimerkkiä rakastamalla ja opettamalla heitä. Niin tehdessänne antakaa heidän tietää, että perheenne pyrkii yhdessä pitämään käskyt ja olemaan kelvollisia ollakseen iankaikkinen perhe. Saattaa olla, että vapaamuotoisina kahdenkeskisinä hetkinä Henki innoittaa meitä kysymään juuri oikeat kysymykset tai sanomaan juuri oikeat sanat auttaaksemme lapsiamme tietämään ja tuntemaan Herran valon. Jos me järjestämme sopivia tilaisuuksia, Henki on ohjaava meitä.
Meillä on ihania, kyvykkäitä lapsia keskuudessamme. Me voimme auttaa heitä löytämään rauhan tässä elämässä ja tulevassa elämässä.
Lasten täytyy saada kokea Kristuksen valo, jotta he voivat valita valon ja vastustaa pimeyttä. Mooseksella oli ihmeellinen kokemus, kun hänet kirkastettiin ja hän katseli Jumalaa hengellisillä silmillään. Kun Moosekselle oli opetettu tosiasioita Jumalasta ja hän oli katsellut Hänen kirkkauttaan ja työtään, Saatana tuli Mooseksen luo pimeys ja hämmennys mukanaan. Koska Mooses oli kokenut valon ja Jumalan kirkkauden, hän huomasi eron. Hän pysyi rohkeana Saatanaa vastaan sanoen: ”Kuka sinä olet? Sillä katso, minä olen Jumalan lapsi.”4
Lasten täytyy saada täyttyä evankeliumin valolla, niin että kun kiusaus tulee, he voivat sanoa: ”Tiedän, kuka olen. Minä olen Jumalan lapsi. Tiedän, mitä minun on määrä tehdä. Minun on määrä mennä kasteelle, saada Pyhä Henki ja pitää käskyt.” Sitten lapset voivat sanoa: ”Tiedän, kuka minusta voi tulla. Minusta voi tulla vanhurskas nuori nainen” tai ”Minusta voi tulla vanhurskas nuori mies, ja voin saada Jumalan pappeuden.” Lapset, jotka ovat täynnä tätä tietoa ja valoa, pystyvät tekemään päätöksen torjua pimeys ja kääntyä evankeliumin valoon ja rauhaan.
Lapset, joilla on evankeliumi juurrutettuna sydämeen, tunnistavat Herran käden elämässään. Lapset tietävät enemmän kuin me joskus uskommekaan, ja he pystyvät tekemään enemmän kuin me joskus arvaammekaan. Olen oppinut, että lapsilla, joilla on evankeliumin valo, on uskoa. He eivät epäile. Samantha, 11, sanoi: ”Tiedän, että evankeliumi on totta, koska voin tuntea sen.” Kolmivuotias Benjamin sanoi: ”Tiedän, että taivaallinen Isä kuulee rukoukseni ja vastaa niihin, koska Hän rakastaa minua.” Lapset, joilla on evankeliumin valo, sanovat: ”Tiedän, että Pyhä Henki ohjaa elämääni, koska tunnen olevani onnellinen, kun päätän seurata sen kuiskauksia.”
Sam on alkanut ymmärtää niitä tunteita, jotka tulevat Pyhältä Hengeltä. Kun Samin äiti kysyi: ”Kuka Pyhä Henki on?” Sam vastasi: ”Se on lämmin tunne sisälläni.” Sam ymmärsi myös, että kun hänen pieni kaksivuotias veljensä oli sairas, juuri Pyhä Henki kannusti häntä rukoilemaan apua Herralta.
Pystyttekö te tuntemaan näiden lasten rauhan?
Lasten opettaminen edellyttää muutakin kuin halua. Se edellyttää meiltä uutteruutta. Mainitsin aikaisemmin laulun ”Neuvo mua valossa taivaltamaan”, jonka on säveltänyt ja sanoittanut Clara McMaster. Sisar McMaster kertoi minulle, että palvellessaan Alkeisyhdistyksen pääneuvottelukunnassa hän sai tehtäväksi säveltää ja sanoittaa laulun lasten opettamisesta. Hän piti tehtävää erityisen pelottavana ja hän rukoili, että hän osaisi aloittaa työn ja saada sen päätökseen.
Kovan uurastuksen jälkeen hän esitti laulunsa mutta sai kuulla, ettei se ollut vielä oikeanlainen. Hänelle ei kerrottu, mitä hänen piti muuttaa, vaan häntä kehotettiin vain jatkamaan työtä, kunnes laulu olisi oikeanlainen. Hän oli hengellisesti uupunut eikä tiennyt, kuinka jatkaa. Jälleen hän pyysi opastusta Herralta, teki muutoksia ja esitti laulusta toisen version. Tämä sama toistui kolme kertaa, kunnes vihdoinkin hänelle kerrottiin, että laulu oli oivallinen eikä hänen pitäisi muuttaa siinä mitään.
Vaikka sisar McMaster halusikin monet kerrat antaa periksi, hän teki uutterasti sitä, mitä häntä oli pyydetty tekemään ja minkä hän toivoi siunaavan lasten elämää. Hänen innoitettua lauluaan ovat laulaneet aikuiset ja lapset monissa maissa ja monilla kielillä. Tämä laulu kuvastaa sydämeni halua – että kaikki lapset oppisivat kulkemaan Jeesuksen Kristuksen evankeliumin valossa. Tämä laulu alkaa lapsen pyynnöstä ”Neuvo mua valossa taivaltamaan” ja päättyy sitoumukseen ”Riemuin, riemuin siis ain valohon”.5
Lasten opettaminen vaatii aikaa ja ponnisteluja, mutta me emme saa kääntyä pois tai antaa periksi. Lapsemme tarvitsevat niin kipeästi sen lupauksen täyttymistä, jonka mukaan ”suuri on sinun lastesi rauha”.6 Älköön yksikään lapsi miettikö sitä, rakastavatko taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus häntä. Tietäkööt kaikki lapset, keitä he ovat, mitä heidän on määrä tehdä ja keitä heistä voi tulla.
Olen kiitollinen kaikista niistä, jotka auttavat lapsia, jotka rakastavat heitä ja opettavat heille, että riippumatta maallisista olosuhteistaan he voivat tuntea rauhaa evankeliumin valossa ja saada Herran lupaukset.
Haluaisin puhua erityisesti lapsille eri puolilla maailmaa. Olen tavannut joitakuita teistä täällä ja joitakuita teistä sellaisissa paikoissa kuten Afrikassa, Filippiineillä, Koreassa ja aivan äskettäin Ukrainassa ja Venäjällä. Olen käynyt teidän luonanne Alkeisyhdistyksissä ja jopa lasten sairaaloissa. Toivon teidän tietävän, kuinka paljon teidän perheenne, teidän Alkeisyhdistyksen opettajanne ja mikä tärkeintä taivaallinen Isä ja Jeesus Kristus rakastavat teitä.
Älkää koskaan tyytykö vähempään kuin niihin etuoikeuksiin ja siunauksiin, joita Jumala teille tarjoaa. Mittapuut, joita seuraatte pukeutumisessanne, kielenkäytössänne ja käytöksessänne, ovat ulkoisia merkkejä sisäisestä sitoumuksestanne seurata taivaallisen Isän teitä varten laatimaa suunnitelmaa.
Te vaikutatte minuun enemmän kuin pystytte arvaamaankaan. Kiitos siitä ilosta ja toivosta, jota te tuotte minun sydämeeni ja Alkeisyhdistyksen johtajienne sydämeen ja varsinkin vanhempienne sydämeen. Muistakaa ilmaista kiitoksenne niille, jotka rakastavat ja opettavat teitä. Minä tiedän, ja haluan teidänkin tietävän, että te olette Jumalan lapsia, taivaallinen Isä rakastaa teitä ja te voitte rukoilla Häntä milloin ja missä tahansa. Pyrkikää aina muistamaan Jeesus Kristus ja seuraamaan Häntä, niin se tuo valon ja rauhan elämäänne nyt ja antaa teille toivon iankaikkisuuksista. Tästä todistan Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.