Yleiskonferenssi
Toivo Kristuksessa
Huhtikuun 2021 yleiskonferenssi


Toivo Kristuksessa

Haluamme auttaa kaikkia, jotka tuntevat olevansa yksin tai tuntevat, etteivät he kuulu joukkoon. Saanen mainita varsinkin ne, jotka ovat tällä hetkellä naimattomia, eronneita tai leskiä.

Veljet ja sisaret, tänä pääsiäisen aikana me keskitymme Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen loistavaan ylösnousemukseen. Muistamme Hänen rakastavan kutsunsa: ”Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon.

Ottakaa minun ikeeni harteillenne ja katsokaa minua: minä olen sydämeltäni lempeä ja nöyrä. Näin teidän sielunne löytää levon.

Minun ikeeni on hyvä kantaa ja minun kuormani on kevyt.”1

Vapahtajan kutsu tulla Hänen luokseen on kutsu kaikille paitsi tulla Hänen luokseen myös kuulua Hänen kirkkoonsa.

Tätä rakastavaa kutsua edeltävässä jakeessa Jeesus opettaa, kuinka se tehdään pyrkimällä seuraamaan Häntä. Hän julisti: ”Poikaa ei tunne kukaan muu kuin Isä eikä Isää kukaan muu kuin Poika ja se, jolle Poika tahtoo hänet ilmoittaa.”2

Jeesus haluaa meidän tietävän, että Jumala on rakastava taivaallinen Isä.

Tieto siitä, että taivaallinen Isämme rakastaa meitä, auttaa meitä tietämään, keitä me olemme, ja tietämään, että me kuulumme Hänen suureen iankaikkiseen perheeseensä.

Mayo-klinikka totesi jokin aika sitten: ”Tunne siitä, että kuuluu joukkoon, on hyvin tärkeä. – – Lähes jokainen elämämme osa-alue rakentuu sen ympärille, että kuuluu johonkin.” Tässä raportissa sanotaan myös: ”Emme voi erottaa yhteenkuulumisen tunteen tärkeyttä fyysisestä ja henkisestä terveydestämme”3 sekä – haluaisin lisätä – hengellisestä terveydestämme.

Iltana ennen kärsimystään Getsemanessa ja kuolemaansa ristillä Vapahtaja kokoontui opetuslastensa kanssa viimeiselle aterialle. Hän sanoi heille: ”Maailmassa te olette ahtaalla, mutta pysykää rohkeina: minä olen voittanut maailman.”4 Seuraavana päivänä ennen auringonlaskua Jeesus Kristus oli kärsinyt ja kuollut ristillä ”meidän syntiemme vuoksi”5.

Mietin, kuinka yksinäisiä Häntä seuranneet uskolliset naiset ja miehet ovat varmasti tunteneet olevansa Jerusalemissa, kun aurinko laski ja pimeys ja pelko ympäröivät heidät.6

Niin kuin nämä muinaiset opetuslapset lähes 2 000 vuotta sitten, monet teistäkin saattavat aika ajoin tuntea itsensä yksinäisiksi. Minä olen kokenut tätä yksinäisyyttä siitä asti, kun rakas vaimoni Barbara kuoli yli kaksi ja puoli vuotta sitten. Tiedän, mitä on olla perheenjäsenten, ystävien ja työtoverien ympäröimänä mutta silti tuntea yksinäisyyttä – koska elämäni rakkaus ei ole enää vierelläni.

Koronapandemia on monien kohdalla korostanut tätä eristyneisyyden ja yksinäisyyden tunnetta. Huolimatta kuitenkin haasteista, joita kohtaamme elämässä, me voimme tuon ensimmäisen pääsiäisaamun tavoin herätä uuteen elämään Kristuksessa uusin ja ihmeellisin mahdollisuuksin ja uusin todellisuuksin, kun käännymme Herran puoleen tunteaksemme toivoa ja yhteenkuulumisen tunnetta.

Tunnen henkilökohtaisesti niiden tuskan, joilta puuttuu yhteenkuulumisen tunne. Katsoessani uutisia eri puolilta maailmaa näen monia, jotka tuntuvat kokevan tätä yksinäisyyttä. Arvelen, että monien kohdalla syynä on se, etteivät he kenties tiedä, että taivaallinen Isä rakastaa heitä ja että me kaikki kuulumme Hänen iankaikkiseen perheeseensä. Usko siihen, että Jumala rakastaa meitä ja että me olemme Hänen lapsiaan, on lohdullinen ja turvallinen.

Koska me olemme Jumalan henkilapsia, jokaisella on jumalallinen alkuperä ja luonne sekä jumalalliset mahdollisuudet. Jokainen meistä ”on taivaallisten vanhempien rakas henkipoika tai -tytär”7. Se on meidän identiteettimme! Juuri sellaisia me todella olemme!

Hengellinen identiteettimme vahvistuu, kun ymmärrämme monia kuolevaisuuden identiteettejämme, kuten etnisen, kulttuurisen tai kansallisen perintömme.

Tämä tunne hengellisestä ja kulttuurisesta identiteetistä, rakkaudesta ja yhteenkuulumisesta voi herättää toivoa ja rakkautta Jeesusta Kristusta kohtaan.

Kun puhun toivosta Kristuksessa, en puhu toiveajattelusta. Sen sijaan puhun toivosta sen odottamisena, mikä tulee toteutumaan. Sellainen toivo on välttämätöntä, jotta voittaa vastoinkäymiset, edistää hengellistä sitkeyttä ja voimaa sekä omaksuu tiedon, että iankaikkinen Isämme rakastaa meitä ja että me olemme Hänen lapsiaan ja kuulumme Hänen perheeseensä.

Kun meillä on toivo Kristuksessa, me tulemme tietämään, että kun meidän pitää solmia ja pitää pyhiä liittoja, meidän hartaimmat toiveemme ja unelmamme voivat täyttyä Hänen kauttaan.

Kahdentoista apostolin koorumi on neuvotellut yhdessä rukouksen hengessä ja pyrkien ymmärtämään, kuinka auttaa kaikkia, jotka tuntevat olevansa yksin tai tuntevat, etteivät he kuulu joukkoon. Me haluamme auttaa kaikkia, joista tuntuu tältä. Saanen mainita varsinkin ne, jotka ovat tällä hetkellä naimattomia, eronneita tai leskiä.

Veljet ja sisaret, yli puolet kirkon aikuisista nykyään on leskiä, eronneita tai ei ole vielä solminut avioliittoa. Jotkut miettivät mahdollisuuksiaan ja paikkaansa Jumalan suunnitelmassa ja kirkossa. Meidän tulee ymmärtää, ettei iankaikkisessa elämässä ole kyse vain nykyisestä aviosäädystämme vaan opetuslapseudesta ja siitä, että on ”rohkea todistuksessaan Jeesuksesta”8. Kaikkien niiden toivo, jotka ovat naimattomia, on sama kuin kaikkien Herran palautetun kirkon jäsenten – päästä osalliseksi Kristuksen armosta ”noudattamalla evankeliumin lakeja ja toimituksia”9.

Saanen esittää, että on tärkeitä periaatteita, jotka meidän on ymmärrettävä.

Ensiksi, pyhät kirjoitukset ja myöhempien aikojen profeetat vahvistavat, että jokainen, joka pitää uskollisesti evankeliumin liitot, saa mahdollisuuden korotukseen. Presidentti Russell M. Nelson on opettanut: ”Herran omalla tavalla ja omana aikana mitään siunauksia ei – – pidätetä Hänen uskollisilta pyhiltään. Herra tuomitsee ja palkitsee jokaisen ihmisen sekä sydämen halun että tekojen mukaan.”10

Toiseksi, sitä täsmällistä aikaa ja tapaa, jolla korotuksen siunaukset suodaan, ei ole kaikilta osin ilmoitettu, mutta ne ovat siitä huolimatta varmat.11 Presidentti Dallin H. Oaks on selittänyt, että jotkin olosuhteista kuolevaisuudessa ”korvataan tuhatvuotisessa valtakunnassa, jolloin täytetään kaikki, mikä on vajavaista kaikkien Isämme kelvollisten lasten suuressa autuudensuunnitelmassa”12.

Se ei tarkoita, että jokainen siunaus lykkääntyy tuhatvuotiseen valtakuntaan saakka. Joitakin on jo saatu, ja toisia saadaan edelleen siihen aikaan asti.13

Kolmanneksi, turvaaminen Herraan viittaa jatkuvaan kuuliaisuuteen ja hengelliseen edistymiseen Häntä kohti. Herraan turvaaminen ei tarkoita otollisen hetken odottamista. Teistä ei pitäisi koskaan tuntua siltä kuin olisitte odotushuoneessa.

Herraan turvaaminen tarkoittaa toimintaa. Vuosien varrella olen oppinut, että meidän toivomme Kristuksessa lisääntyy, kun palvelemme muita. Kun palvelemme kuten Jeesus palveli, me luonnostaan kasvatamme toivoamme Hänessä.

Henkilökohtainen kasvu, jota nyt voi tapahtua, kun turvaa Herraan ja Hänen lupauksiinsa, on korvaamaton, pyhä osa Hänen suunnitelmaansa meidän jokaisen kohdalla. Niitä asioita, joita voi tehdä nyt kirkon vahvistamiseksi maan päällä ja Israelin kokoamiseksi, tarvitaan kipeästi. Aviosäädyllä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten ihminen kykenee palvelemaan. Herra kunnioittaa niitä, jotka palvelevat Häntä kärsivällisesti ja uskossa ja turvaavat Häneen.14

Neljänneksi, Jumala tarjoaa iankaikkista elämää kaikille lapsilleen. Kaikki ne, jotka ottavat vastaan Vapahtajan armollisen lahjan tehdä parannuksen ja elävät Hänen käskyjensä mukaan, saavat iankaikkisen elämän, vaikka he eivät omaksuisikaan kaikkia sille tunnusomaisia piirteitä täydellisesti kuolevaisuudessa. Ne, jotka tekevät parannuksen, kokevat, että Herra on halukas antamaan anteeksi, kuten Hän vakuutti: ”Niin, ja niin usein kuin minun kansani tekee parannuksen, minä annan sille anteeksi sen rikkomukset minua vastaan.”15

Viimeisessä arvioinnissa henkilön kyvyt, halut ja tilaisuudet tahdonvapauden ja valinnan asioissa, kuten kelvollisuus iankaikkisiin siunauksiin, ovat asioita, jotka vain Herra voi ratkaista.

Viidenneksi, luottamuksemme näihin vakuutuksiin perustuu uskoomme Jeesukseen Kristukseen, jonka armosta kaikki kuolevaisuuteen liittyvät asiat saatetaan kuntoon.16 Kaikki luvatut siunaukset ovat mahdollisia Hänen ansiostaan, joka sovituksensa kautta ”laskeutui kaiken alapuolelle”17 ja on ”voittanut maailman”18. Hän ”on istuutunut Jumalan oikealle puolelle, anoakseen Isältä oikeuttansa osoittaa armoa, jota hänellä on ihmislapsiin nähden – –; sen vuoksi hän puolustaa ihmislasten asiaa”19. Lopussa ”pyhät täytetään hänen kirkkaudellaan, ja he saavat perintöosansa”20 ”[perillisinä] yhdessä Kristuksen kanssa”21.

Toiveemme on, että nämä periaatteet auttavat kaikkia kasvattamaan toivoaan Kristuksessa ja tuntemaan yhteenkuuluvuutta.

Älkää koskaan unohtako, että te olette Jumalan, iankaikkisen Isämme, lapsia – nyt ja ikuisesti. Hän rakastaa teitä, ja kirkko kaipaa ja tarvitsee teitä. Niin, me tarvitsemme teitä! Me tarvitsemme ääntänne, kykyjänne, taitojanne, hyvyyttänne ja vanhurskauttanne.

Monen vuoden ajan olemme puhuneet ”nuorista naimattomista aikuisista”, ”naimattomista aikuisista” ja ”aikuisista”. Nuo määritelmät voivat toisinaan olla hallinnollisesti hyödyllisiä, mutta ne voivat tahattomasti muuttaa sitä, kuinka näemme muut.

Onko olemassa keinoa välttää tätä inhimillistä taipumusta, joka voi erottaa meidät toisistamme?

Presidentti Nelson on pyytänyt, että me puhumme itsestämme Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkon jäseninä. Se näyttää kattavan meidät kaikki, eikö niin?

Jeesuksen Kristuksen evankeliumilla on voima yhdistää meidät. Me olemme viime kädessä enemmän samanlaisia kuin erilaisia. Jumalan perheen jäseninä me olemme todellakin veljiä ja sisaria. Paavali sanoi: ”Yhdestä ihmisestä [Jumala] on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä.”22

Pyydän teitä vaarnanjohtajia, piispoja sekä koorumien ja sisarten johtohenkilöitä miettimään jokaista vaarnanne, seurakuntanne, kooruminne tai järjestönne jäsentä jäsenenä, joka voi antaa oman panoksensa ja palvella kirkon tehtävissä ja osallistua monin tavoin.

Jokaisella jäsenellä koorumeissamme, järjestöissämme, seurakunnissamme ja vaarnoissamme on Jumalan antamia lahjoja ja kykyjä, jotka voivat olla avuksi Hänen valtakuntansa rakentamisessa nyt.

Kutsukaamme naimattomia jäseniämme palvelemaan, kohottamaan ja opettamaan. Sivuuttakaa vanhat huomiot ja ajatukset, jotka ovat toisinaan tahattomasti aiheuttaneet heille yksinäisyyden tunteita tai tunnetta, etteivät he kuulu joukkoon tai etteivät he voi palvella.

Todistan tänä pääsiäisviikonloppuna Vapahtajastamme Jeesuksesta Kristuksesta ja siitä iankaikkisesta toivosta, jota Hän antaa minulle ja kaikille Hänen nimeensä uskoville. Ja lausun tämän todistuksen nöyrästi Hänen pyhässä nimessään, Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.