Luku 3
Syntiinlankeemus
1 Käärme oli kavalin kaikista eläimistä, jotka Herra Jumala oli luonut. Se sanoi naiselle: ”Onko Jumala todella sanonut: ’Te ette saa syödä mistään puutarhan puusta’?”
2 Nainen vastasi käärmeelle: ”Kyllä me saamme syödä puutarhan puiden hedelmiä.
3 Vain siitä puusta, joka on keskellä paratiisia, Jumala on sanonut: ’Älkää syökö sen hedelmiä, älkää edes koskeko niihin, ettette kuolisi.’”
4 Silloin käärme sanoi naiselle: ”Ei, ette te kuole.
5 Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin te syötte siitä, teidän silmänne avautuvat ja teistä tulee Jumalan kaltaisia, niin että tiedätte kaiken, sekä hyvän että pahan.”
6 Nainen näki nyt, että puun hedelmät olivat hyviä syödä ja että se oli kaunis katsella ja houkutteleva, koska se antoi ymmärrystä. Hän otti siitä hedelmän ja söi ja antoi myös miehelleen, joka oli hänen kanssaan, ja mieskin söi.
7 Silloin heidän silmänsä avautuivat, ja he huomasivat olevansa alasti. He sitoivat yhteen viikunanlehtiä ja kietoivat ne vyötärölleen.
8 Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. Silloin mies ja nainen menivät Jumalaa piiloon puutarhan puiden sekaan.
9 Herra Jumala huusi miestä ja kysyi: ”Missä sinä olet?”
10 Mies vastasi: ”Minä kuulin sinun askeleesi puutarhassa. Minua pelotti, koska olen alasti, ja siksi piilouduin.”
11 Herra Jumala kysyi: ”Kuka sinulle kertoi, että olet alasti? Oletko syönyt siitä puusta, josta minä kielsin sinua syömästä?”
12 Mies vastasi: ”Nainen, jonka sinä annoit minulle kumppaniksi, antoi minulle sen puun hedelmän, ja minä söin.”
13 Silloin Herra Jumala sanoi naiselle: ”Mitä oletkaan tehnyt!” Nainen vastasi: ”Käärme minut petti, ja minä söin.”
14 Herra Jumala sanoi käärmeelle:– Koska tämän teit, olet kirottu.Toisin kuin muut eläimet,karja ja pedot,sinun on madeltava vatsallasija syötävä maan tomuaniin kauan kuin elät.
15 Ja minä panen vihan sinun ja naisen välilleja sinun sukusi ja hänen sukunsa välille:*ihminen on iskevä sinun pääsi murskaksi,ja sinä olet iskevä häntä kantapäähän.
16 Naiselle hän sanoi:– Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat,ja kivulla sinä olet synnyttävä lapsesi.Kuitenkin tunnet halua mieheesi,ja hän pitää sinua vallassaan.
17 Ja miehelle hän sanoi:– Koska teit niin kuin vaimosi sanoija söit puusta, josta minä kielsin sinua syömästä,niin olkoon maa sinun takiasi kirottu.Kovalla työllä sinun on hankittava siitä elantosiniin kauan kuin elät.
18 Maa kasvaa sinulleorjantappuraa ja ohdaketta,mutta sen kasveista joudut ottamaan ravintosi.
19 Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi,kunnes tulet maaksi jälleen,sillä siitä sinut on otettu.Maan tomua sinä olet,maan tomuun sinä palaat.
Karkotus paratiisista
20 Mies antoi vaimolleen nimeksi Eeva, sillä hänestä tuli kaikkien ihmisten kantaäiti.*
21 Ja Herra Jumala teki Aadamille* ja hänen vaimolleen nahasta vaatteet ja puki heidät niihin.
22 Sitten Herra Jumala sanoi: ”Ihminen on nyt kuin me: hän tietää sekä hyvän että pahan. Ettei hän nyt vain ota elämän puusta hedelmää ja syö ja niin elä ikuisesti!”
23 Niin Herra Jumala ajoi ihmisen pois Eedenin puutarhasta ja pani hänet viljelemään maata, josta hänet oli tehty.
24 Hän karkotti ihmisen ja asetti Eedenin puutarhan itäpuolelle kerubit ja salamoivan, leimuavan miekan vartioimaan elämän puulle vievää tietä.