Luku 21

Lähetystyön myöhempien aikojen ihme

”Kehotan teitä tulemaan suureksi armeijaksi, jolla on innostusta tähän työhön ja suuri kaiken kattava halu auttaa lähetyssaarnaajia heidän valtavassa tehtävässään viedä evankeliumi kaikille kansakunnille, suvuille, kielille ja kansoille.”

Gordon B. Hinckleyn elämänvaiheita

Kun Gordon B. Hinckley oli nuori mies, hän oli uskollinen pappeudenhaltija, mutta hän ei odottanut, että hänet kutsuttaisiin palvelemaan kokoaikaisessa lähetystyössä. ”Silloin oli maailman historian pahin talouslama”, hän selitti myöhemmin. ”Työttömyysprosentti oli [Salt Lake Cityssä] noin 35, ja useimmat työttömät olivat aviomiehiä ja perheenisiä, koska työvoimaan kuului suhteellisen vähän naisia. Siihen aikaan lähetyskentille lähti vain vähän lähetyssaarnaajia. – – Suoritin kandidaatin tutkinnon ja suunnittelin jatkavani jollakin tavoin opintojani. Silloin piispa tuli esittämään ehdotuksen, joka vaikutti minusta järkyttävältä. Hän puhui lähetystyöstä.”¹

Gordon hyväksyi piispansa ”järkyttävän ehdotuksen”, ja vuonna 1933 hänet kutsuttiin palvelemaan Englannissa – yhtenä ainoastaan 525:stä sinä vuonna kutsutusta lähetyssaarnaajasta.² Hän kohtasi monia koettelemuksia lähetystyönsä aikana, mutta hänen palvelemisensa ankkuroi hänen uskonsa:

”Työ lähetyskentällä ei ollut helppoa. Se oli vaikeaa ja masentavaa. Mutta kuinka ihmeellinen kokemus se olikaan! Näin jälkeenpäin ajatellen myönnän, että olin varmaan itsekäs nuorukainen Britanniaan saapuessani. Oli suuri siunaus panna omat itsekkäät pyyteeni syrjään Herran työn suuremman edun tieltä. – –

Kuinka valtavan kiitollinen olenkaan noista lähetystyökokemuksista. Sain vaikuttaa muutamien sellaisten ihmisten elämään, jotka ovat vuosien mittaan ilmaisseet kiitollisuutensa. Se on ollut tärkeää. Mutta en ole koskaan piitannut kovinkaan paljoa siitä, kuinka monta henkilöä minä kastoin tai kuinka monta muut lähetyssaarnaajat kastoivat. Olen saanut tyydytystä siitä varmuudesta, että tein sen, mitä Herra halusi minun tekevän, ja että olin välikappaleena Hänen kädessään Hänen tarkoitustensa toteuttamiseksi. Tuon kokemuksen myötä koko olemukseeni nitoutui vakaumus ja tieto siitä, että tämä on todellakin Jumalan totista ja elävää työtä, joka on palautettu profeetan välityksellä kaikkien niiden siunaukseksi, jotka tahtovat ottaa sen vastaan ja elää sen periaatteiden mukaan.”³

Lähetystyö suuntasi presidentti Hinckleyn omistautumaan koko eliniäkseen Herran työhön. Palvellessaan kirkon presidenttinä hän matkusti yli 1,6 miljoonaa kilometriä ja kävi yli 70 maassa todistamassa Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen palautetusta evankeliumistaan.⁴

Presidentti Hinckley esitti usein kirkon jäsenille kutsun osallistua hänen kanssaan evankeliumista kertomiseen. Hänen presidenttikaudellaan tuohon kutsuun vastasi yli 400 000 kokoaikaista lähetyssaarnaajaa. Heidän palvelemisensa ja jäsenlähetyssaarnaajien työn ansiosta tuona aikana kastettiin yli 3,5 miljoonaa käännynnäistä.⁵

Aina optimistisena presidentti Hinckley esitti laaja-alaisen näkemyksen siitä, kuinka Herran työ jatkaisi leviämistä:

”Jos käymme eteenpäin koskaan kadottamatta päämääräämme näkyvistämme, puhumatta pahaa kenestäkään, elämällä niiden suurten periaatteiden mukaan, joiden tiedämme olevan tosia, niin tämä asia etenee ylevänä ja voimallisena ja täyttää koko maan. Ovet, jotka ovat nyt suljetut evankeliumin saarnaamiselta, tulevat aukenemaan.”⁶

”Tulevaisuutta koskeva toivomme on suuri ja uskomme on luja. Tiedämme, että olemme tuskin raapaisseet pintaa siitä, mitä tulee tapahtumaan tulevina vuosina. – – Vastuumme kulkea eteenpäin on valtava. Mutta mahdollisuutemme on loistava.”⁷

”Ojentakaamme maailmalle kätemme lähetystyöpalveluksessamme opettaen evankeliumin palautusta kaikille, jotka haluavat kuunnella.”

Gordon B. Hinckleyn opetuksia

Meidän tulee ojentaa maailmalle kätemme lähetystyöpalveluksessa opettaen kaikkia, jotka haluavat kuunnella.

Meillä on jumalallinen valtuutus viedä evankeliumi jokaiselle kansakunnalle, suvulle, kielelle ja kansalle. Meille on annettu tehtävä opettaa ja kastaa Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Ylösnoussut Vapahtaja sanoi: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille” [Mark. 16:15]. Olemme valtaisalla ja mukaansatempaavalla ristiretkellä totuuden ja hyvyyden puolesta.⁸

Lähetystyötä tehtiin ennen kirkon perustamista. Se on jatkunut siitä lähtien huolimatta niistä monista vaikeista ajoista, joiden läpi kansamme on kulkenut. Päättäkäämme, jokainen meistä, kukin kohdallamme nousta uuden mahdollisuuden tasalle, käsittämään ja täyttämään uudella tavalla velvollisuutemme auttaa taivaallista Isäämme Hänen loistavassa työssään Hänen poikiensa ja tyttäriensä kuolemattomuuden ja iankaikkisen elämän toteuttamiseksi kautta maailman.⁹

Auttakaamme myöhempien aikojen pyhinä niitä, jotka eivät tunnusta meidän uskoamme. Älkäämme koskaan toimiko ylimielisyyden hengessä tai hurskastelevasti. Osoittakaamme sen sijaan rakkautta ja kunnioitusta ja auttavaisuutta heitä kohtaan. Meitä on usein ymmärretty väärin, ja pelkään, että se johtuu suurelta osin meistä itsestämme. Me voimme olla suvaitsevampia, auttavaisempia, ystävällisempiä, parempia esimerkkejä kuin olemme aikaisemmin olleet. Opettakaamme lapsiamme osoittamaan muille ystävällisyyttä, kunnioitusta, rakkautta ja ihailua. Siitä seuraa paljon parempia tuloksia kuin itsekeskeisestä ja ylimielisestä asenteesta. – –

Ojentakaamme maailmalle kätemme lähetystyöpalveluksessamme opettaen evankeliumin palautusta kaikille, jotka haluavat kuunnella, puhuen ensimmäisestä näystä, todistaen Mormonin kirjasta ja pappeuden palautuksesta pelottomasti mutta myös ilman omahyväisyyttä. Veljeni ja sisareni, polvistukaamme ja rukoilkaamme tilaisuutta tuoda muita evankeliumin ilon piiriin.¹⁰

On ihmeellinen ja ihana asia, että Pyhän Hengen ihme koskettaa tuhansia, että he uskovat evankeliumiin ja ottavat sen vastaan ja että heistä tulee jäseniä. Heidät kastetaan. Heidän elämäänsä on vaikutettu hyvällä tavalla pysyvästi. Ihmeitä tapahtuu. Uskon siemen saa sijan heidän sydämessään. Heidän oppimisensa myötä siemen paisuu. Ja he ottavat vastaan periaatteen periaatteen päälle, kunnes he ovat saaneet jokaisen niistä ihanista siunauksista, jotka tulevat niiden osaksi, jotka vaeltavat uskossa tässä Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa.¹¹

Meidän tulee auttaa kokoaikaisia lähetyssaarnaajia tuomaan muita totuuden tuntemiseen.

Tapasin Etelä-Amerikassa erään naisen, joka oli juuri liittynyt kirkkoon. Suuren rakkauden innoittamana hän kertoi löydöstään innokkaasti muillekin. Vain seitsemässä kuukaudessa kasteensa jälkeen hän oli antanut lähetyssaarnaajille tuttavistaan 300 nimiviitettä, niin että lähetyssaarnaajat voisivat selittää heille evankeliumia. Jossain vaiheessa 60 heistä oli liittynyt kirkkoon. Todennäköisesti heitä tuli lisääkin. São Paulossa Brasiliassa tapasin sen nuoren lähetyssaarnaajan, joka oli ensi kerran opettanut tälle naiselle evankeliumia. Hän itsekin oli käännynnäinen ja oli lähtenyt lähetystyöhön edustamaan kirkkoa melkoisen taloudellisen uhrauksen tehtyään. Nainen, josta kerroin, oli yksi 43:sta, joita hän oli siihen mennessä auttanut liittymään kirkkoon. Tämä brasilialainen nuori mies oli enemmän kuin satakertaistanut itsensä – 43 käännynnäistä lähetystyössä ja 60 lisää erään hänen opettamansa käännynnäisen kautta sekä vielä muita näiden ihmisten kautta.¹²

Niin monet meistä ajattelevat lähetystyön olevan yksinkertaisesti ovelta ovelle kulkemista. Jokainen, joka tuntee tätä työtä, tietää, että on olemassa parempikin tapa. Tuo tapa on toimiminen kirkon jäsenten kautta. Aina kun on olemassa jäsen, joka on tutustuttanut tutkijan kirkkoon, on olemassa valmis tukijärjestelmä. Jäsen lausuu todistuksensa työn totuudesta. Hän on kiinnostunut tutkijaystävänsä onnesta. Hän innostuu, kun tuo ystävä etenee evankeliumin opiskelussa.

Kokoaikaiset lähetyssaarnaajat voivat pitää huolta varsinaisesta opettamisesta, mutta jäsen, milloin mahdollista, tukee tuota opettamista tarjoamalla kotinsa tämän lähetystyön toteutukseen. Hän todistaa vilpittömästi työn jumalallisuudesta. Hän on vastaamassa kysymyksiin, kun lähetyssaarnaajat eivät ole paikalla. Hän on ystävä käännynnäiselle, joka on keskellä suurta ja usein vaikeaa muutosta.

Evankeliumissa ei ole mitään häpeämistä. Siitä on syytä olla ylpeä. ”Älä siis häpeä todistaa Herrastamme”, kirjoitti Paavali Timoteukselle (2. Tim. 1:8). Mahdollisuuksia evankeliumista kertomiseen on kaikkialla. – –

”Mahdollisuuksia evankeliumista kertomiseen on kaikkialla.”

Uusien ihmisten kirkkoon tuominen ei ole pelkästään lähetyssaarnaajien tehtävä. He onnistuvat parhaiten, kun jäsenistä tulee se lähde, josta he löytävät uudet tutkijat. – –

Viljelköön jokainen jäsen sydämessään tietoisuutta siitä, että hän itse pystyy johdattamaan muita totuuden tuntemiseen. Tehköön hän työtä sen hyväksi. Rukoilkoon hän aivan vakavissaan sen johdosta. – –

Veljeni ja sisareni, voimme antaa lähetyssaarnaajien yrittää tehdä työtä yksin tai voimme auttaa heitä siinä. Jos he tekevät työtä yksin, he kolkuttelevat ovilla päivästä toiseen ja sato jää niukaksi. Tai me voimme jäseninä auttaa heitä löytämään ja opettamaan tutkijoita. – –

Kehitettäköön jokaisessa kirkon vaarnassa tietoisuutta mahdollisuudesta etsiä niitä, jotka kuuntelisivat evankeliumin sanomaa. Meidän ei tarvitse olla tässä hyökkääviä. Meidän ei tarvitse olla ylimielisiä. Tehokkain lehtinen, mikä meillä on, on oman elämämme hyveellisyys ja esimerkki. Ja kun me ryhdymme tähän palvelutyöhön, meidän elämämme paranee, sillä me varomme tekemästä tai sanomasta mitään, mikä saattaisi haitata niiden edistymistä, joita yritämme johdattaa totuuteen. – –

Innostuksen täytyy kasvaa kaikilla kirkon tasoilla. Käsiteltäköön tätä [lähetystyötä] aika ajoin sakramenttikokouksessa. Keskustelkoon pappeus ja Apuyhdistys siitä viikoittaisissa kokouksissaan. Puhukoot Nuoret Miehet ja Nuoret Naiset siitä ja suunnitelkoot tapoja auttaa tässä erittäin tärkeässä hankkeessa. Ajatelkoot Alkeisyhdistyksen lapsetkin tapoja auttaa. Monet vanhemmat ovat tulleet kirkkoon lapsensa ansiosta, joka on kutsuttu Alkeisyhdistykseen. – –

Veljet ja sisaret, te kaikki seurakunnissa ja vaarnoissa ja piireissä ja lähetysseurakunnissa, kehotan teitä tulemaan suureksi armeijaksi, jolla on innostusta tähän työhön ja suuri kaiken kattava halu auttaa lähetyssaarnaajia heidän valtavassa tehtävässään viedä evankeliumi kaikille kansakunnille, suvuille, kielille ja kansoille. ”Vainio on jo vaalennut [ja valmis] korjattavaksi” (OL 4:4). Herra on julistanut sen toistuvasti. Emmekö ottaisi Hänen sanaansa todesta?¹³

Lähetyssaarnaajien puolesta – – haluan vedota pyhiin, että tekisitte kaiken voitavanne antaaksenne [sellaisten ihmisten] nimiviitteitä, joita he voisivat opettaa. Olette onnellisia, jos teette niin. Jokainen, jonka näette tulevan kirkkoon työnne ansiosta, tuo onnea elämäänne. Sanon sen lupauksena teille jokaiselle.¹⁴

Kokoaikainen lähetystyö tuo kestävää onnea niille, jotka palvelevat.

Meidän on korotettava kelvollisuuden ja vaatimusten tasoa, jota edellytetään niiltä, jotka menevät maailmaan Herran Jeesuksen Kristuksen lähettiläinä.¹⁵

Maailma tarvitsee nykyaikana puhtaan todistuksen voimaa. Se tarvitsee Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, ja jotta maailma kuulisi tuon evankeliumin, täytyy olla sanansaattajia, jotka opettavat sitä.

Pyydämme, että vanhemmat alkaisivat jo varhain valmentaa lapsiaan [lähetystyöhön]. Kun perherukoukset pidetään, kun perheillat pidetään, kun pyhiä kirjoituksia luetaan, kun isä ja äiti ovat aktiivisia kirkossa ja puhuvat innolla kirkosta ja evankeliumista, sellaisissa kodeissa kasvavat lapset saavat luonnostaan halun opettaa evankeliumia muille. Sellaisissa kodeissa lähetystyö on yleensä perinne. Säästötilit avataan jo lasten ollessa pieniä. Pojat kasvavat odottaen luonnollisena asiana, että heidät kutsutaan palvelemaan kirkon lähetyssaarnaajina. Lähetystyöstä tulee yhtä tärkeä osa pojan elämänsuunnitelmia kuin opiskelusta.¹⁶

Lähetystyö on ensisijaisesti pappeudenhaltijoiden velvollisuus. Niin ollen nuorten miestemme täytyy kantaa suurin kuorma. Se on heidän tehtävänsä ja velvollisuutensa.¹⁷

Nuoret [miehet], toivon, että teillä kaikilla on päämääränä lähetystyö. En voi luvata teille hauskuutta. En voi luvata teille helppoutta ja mukavuutta. En voi luvata teille vapautta masennuksesta, pelosta, suoranaisesta kurjuudestakaan ajoittain. Mutta voin luvata teille, että te kasvatte tavalla, jolla ette koskaan samanlaisen ajanjakson kuluessa ole kasvaneet koko elämänne aikana. Voin luvata teille onnea, joka on ainutlaatuista ja ihmeellistä ja kestävää. Voin luvata teille, että te arvioitte uudelleen elämäänne, että te luotte asioille uuden tärkeysjärjestyksen, että te elätte lähempänä Herraa, että rukouksesta tulee todellinen ja ihana kokemus, että te vaellatte uskossa siihen, mitä tekemänne hyvä saa aikaan.¹⁸

Tarvitsemme – – muutamia nuoria naisia [palvelemaan lähetystyössä]. He tekevät merkittävää työtä. He voivat päästä koteihin, joihin vanhimmat eivät pääse. – –

Nuorten naisten ei [kuitenkaan] pidä ajatella, että heillä on nuoriin miehiin verrattavissa oleva velvollisuus. Joillakuilla heistä on suuri halu lähteä. Siinä tapauksessa heidän pitäisi keskustella piispansa ja vanhempiensa kanssa. – – Sisarille sanon taaskin, että teitä kunnioitetaan yhtä suuresti, teidän katsotaan täyttävän yhtä hyvin velvollisuutenne, työnne on yhtä mieluista Herralle ja kirkolle, menittepä lähetystyöhön tai ette.¹⁹

Tarvitsemme nuoria vanhimpia ja sisaria, mutta lähetyskentällä on myös kasvava tarve saada lisää aviopareja. Vanhemmat avioparit tekevät suurenmoista työtä lähetyskentillä. Paljon useampia tarvitaan. Erityisesti tarvitsemme niitä, jotka osaavat vieraita kieliä. He voivat palvella monissa tehtävissä hienotunteisten ja huomaavaisten lähetysjohtajien alaisuudessa.

Yhä useampien jäädessä eläkkeelle vielä terveinä ja hyväkuntoisina on monia, jotka voivat täyttää valtaisan tarpeen Herran työssä.²⁰

Meillä [on] eläkkeellä olevia miehiä ja naisia, jotka palvelevat tämän kirkon merkittävänä lähetyssaarnaajajoukkona kautta maailman. Lukumäärä kasvaa. He lähtevät sinne, minne heidät kutsutaan. He palvelevat siellä, missä heitä tarvitaan. Ystävyyssuhteita syntyy, taitoja opetetaan, mahdollisuuksia avautuu niille, jotka eivät koskaan unohda miehiä ja naisia, jotka ovat tulleet heidän keskuuteensa täysin epäitsekkäästi opettamaan ja tekemään hyvää. He eivät saa rahaa. He lähtevät omalla kustannuksellaan. Heidän omistautumisensa määrä on rajaton. Heidän työnsä hedelmiä ei kykene kukaan laskemaan.²¹

”Maailma tarvitsee nykyaikana – – Jeesuksen Kristuksen evankeliumia, ja jotta maailma kuulisi tuon evankeliumin, täytyy olla sanansaattajia, jotka opettavat sitä.”

Kun tutustutamme muita evankeliumiin, Herran Henki auttaa voittamaan välillämme olevat eroavuudet.

Koska meillä kaikilla on sama syntyperä [Jumalan lapsina], me reagoimme samaan totuuteen. Se tosiasia, että toisen iho saattaa olla hieman eri värinen, että toisen silmät saattavat olla vähän eri muotoiset, että toinen saattaa käyttää erilaisia vaatteita, ei missään mielessä tee häntä erilaiseksi ihmiseksi. Ympäri maailman miehet ja naiset reagoivat samoihin ärsykkeisiin pohjimmiltaan samalla tavalla. He etsivät lämpöä, kun heidän on kylmä. He tuntevat samanlaista kipua. He kokevat surua ja he tuntevat iloa. – –

Jos eroavuudet, olivatpa ne naapureissamme tai muissa kulttuureissa olevissa, tuntuvat olevan esteenä, kun yritämme kertoa evankeliumista, niin hillitty kohteliaisuus yleensä poistaa nämä esteet. Todistan siitä, että kun me pidämme Herran käskyn kertoa evankeliumista muille, Herran Henki auttaa voittamaan opettajan ja opetettavan väliset eroavuudet. Herra teki tämän selväksi sanoessaan: ”Sen tähden se, joka saarnaa, ja se, joka ottaa vastaan, ymmärtävät toisiansa, ja molemmat rakentuvat ja riemuitsevat yhdessä” (OL 50:22).

Olen vakuuttunut siitä, että Herran Henki on tehokkain apuneuvo, mitä meillä on kutsumuksessamme kertoa evankeliumista. Me olemme kaikki nähneet sen muissa. Tehdessämme Herran työtä olemme tunteneet sen myös itsessämme. Sellaisina hetkinä pinnalliset eroavuudet meidän ja opetettaviemme välillä tuntuvat putoavan kuin suomut silmistämme. (Ks. 2. Nefi 30:6.) Syntyy lämmin sukulaisuuden tunne ja ymmärtämys, joka on ihmeellistä nähdä. Me kirjaimellisesti ymmärrämme toisiamme, ja me kirjaimellisesti rakennumme ja iloitsemme yhdessä.²²

Kun kuljemme eteenpäin uskossa, Herra siunaa pyrkimyksemme tutustuttaa muita evankeliumiin.

Me olemme todellakin mukana tekemässä ihmeellistä tekoa ja ihmettä. – – Taivaan Jumala on saanut aikaan tämän myöhempien aikojen ihmeen, ja se, mitä me olemme nähneet, on vasta esimakua tulevista suuremmista asioista. Tämän työn tekevät nöyrät miehet ja naiset, nuoret ja vanhat.²³

Tämä työ tulee menestymään, koska Herra itse on luvannut:

”Ja sen luona, joka ottaa teidät vastaan, minäkin olen, sillä minä käyn teidän kasvojenne edellä. Minä olen teidän oikealla puolellanne ja vasemmalla, ja minun Henkeni on teidän sydämessänne ja minun enkelini teidän ympärillänne tukeakseen teitä.” (OL 84:88.)

Me olemme saaneet Jumalalta tehtävän, meille on luvattu siunauksia, joten kulkekaamme eteenpäin uskossa. Näin tehdessämme Herra siunaa pyrkimyksiämme. Tehkäämme oma osamme kertomalla evankeliumista lähimmäisillemme, ensin esimerkillämme ja sitten innoitettujen ohjeiden mukaan.

Se kivi, joka lähti vierimään vuoresta käden koskematta, vierii, kunnes se on täyttänyt koko maailman. (Ks. Dan. 2.) Todistan teille tästä totuudesta ja siitä totuudesta, että me jokainen voimme auttaa omiin olosuhteisiimme soveltuvilla tavoilla, jos etsimme taivaallisen Isämme opastusta ja innoitusta. Tämä työ, jota me teemme, on Jumalan työtä, emmekä me voi epäonnistua Hänen siunaustensa myötä.²⁴

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Miksi me toisinaan pelkäämme kertoa evankeliumista? Millä tavoilla me voimme voittaa tuon pelon ja lähestyä muita? (Ks. osa 1.) Mitä lähetystyön ihmeitä olet nähnyt tapahtuvan?
Miksi lähetyssaarnaajat ”onnistuvat parhaiten, kun jäsenistä tulee se lähde, josta he löytävät uudet tutkijat”? (Ks. osa 2.) Millä muilla tavoin jäsenet voivat auttaa kokoaikaisia lähetyssaarnaajia?
Miksi kokoaikainen lähetystyö on niin merkittävä niiden elämässä, jotka palvelevat? Kuinka vanhemmat voivat auttaa lapsiaan valmistautumaan kokoaikaiseen lähetystyöpalveluun? (Ks. osa 3.) Kuinka perheet voivat auttaa vanhempia aviopareja valmistautumaan palvelemaan?
Käy läpi osa 4. Mitä samoja ominaisuuksia on kaikilla ihmisillä? Kuinka me voimme voittaa eroavuudet, jotka näyttävät olevan esteenä evankeliumista kertomiselle? Kuinka olet nähnyt Herran Hengen auttavan ihmisiä voittamaan eroavuuksia?
Presidentti Hinckley tähdensi, että Herra siunaa pyrkimyksiämme kertoa evankeliumista, jos me ”kuljemme eteenpäin uskossa” (osa 5). Kuinka sinä voit saada suuremman halun ja uskon kertoa evankeliumista?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Jes. 52:7; Matt. 28:19–20; Alma 26:1–5; OL 1:20–23; 4; 18:15–16; 38:40–41

Opetusvihje

”Älä pelkää hiljaisuutta. Ihmiset tarvitsevat usein aikaa ajatella kysymyksiä ja vastata niihin voidakseen ilmaista omat ajatuksensa. Voit pitää tauon, kun olet esittänyt kysymyksen, kun on kerrottu jokin hengellinen kokemus tai kun jollakulla on vaikeuksia ilmaista ajatuksiaan.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 66–67.)