Luku 6

Kuinka voimallinen onkaan rukous

”Se, että voimme kääntyä Herran puoleen saadaksemme viisautta, joka on suurempi kuin omamme; saadaksemme voimaa tehdä se, mitä meidän pitää tehdä, ja saadaksemme apua ja lohdutusta sekä ilmaistaksemme kiitollisuutemme, on merkittävä ja ihana asia.”

Gordon B. Hinckleyn elämänvaiheita

”Kukaan meistä ei onnistu yksin”, presidentti Gordon B. Hinckley on sanonut. ”Tarvitsemme apua, senkaltaista apua, jota voi saada vastauksena rukoukseen.”¹ Presidentti Hinckley toteutti tätä periaatetta päätöksissä, joita hänellä oli edessään kirkon presidenttinä. Vanhin Robert D. Hales kahdentoista apostolin koorumista on sanonut hänestä: ”Hän on älykäs mies, jolla on poikkeuksellisen hyvä arvostelukyky, mutta kun hänen eteensä tulee ongelma, joka on mahdotonta ratkaista, hän menee polvilleen.”²

Presidentti Hinckley ja hänen vaimonsa Marjorie käyttivät tätä periaatetta myös kotonaan. Heidän poikansa Richard on sanonut: ”En muista sellaista päivää, jolloin meillä ei olisi ollut perherukousta. Kun oli isän vuoro, hän rukoili hyvin vilpittömästi mutta ei koskaan teatraalisella tai ylitunteellisella tavalla. Opimme paljon hänen uskonsa syvyydestä kuuntelemalla, kun hän rukoili. Hän puhui Jumalalle hyvin kunnioittavasti, kuten hän saattaisi puhua viisaalle ja arvostetulle opettajalle tai ohjaajalle, ja hän puhui Vapahtajasta syvällisin tuntein. Lapsena tiesin, että He olivat hänelle todellisia persoonia – että Hän rakasti ja kunnioitti Heitä.”³ Marjorie on huomauttanut: ”Uskon, että perherukous liittyy läheisesti siihen, kuinka lapsemme suhtautuvat meihin. Vaikka Gordon ei saarnannut heille, he kuulivat perherukouksessa kaiken, mitä halusimme heidän kuulevan.”⁴

Palvellessaan johtavana auktoriteettina presidentti Hinckley kannusti aina kirkon jäseniä ”uskomaan rukoukseen ja rukouksen voimaan”⁵. Hän todisti, että ”rukous saa taivaan voimat toimimaan meidän hyväksemme”⁶. Hän lupasi: ”Rukoilkaa, niin taivaan Jumala hymyilee teille ja siunaa teitä ja antaa onnea sydämeenne ja rauhan tunteen elämäänne.”⁷

”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matt. 7:7.)

Gordon B. Hinckleyn opetuksia

Jumala on Isämme, ja Hän kehottaa meitä jokaista yksilöinä rukoilemaan Häntä.

Kaikista niistä suurenmoisista, ihanista ja innoittavista lupauksista, joita olen lukenut, minusta kaikkein rohkaisevimpia ovat Vapahtajan sanat: ”Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan.” (Matt. 7:7.)⁸

Älkää milloinkaan unohtako, keitä te olette – –. Olette todellakin Jumalan lapsia – –. Hän on teidän iankaikkinen Isänne. Hän rakastaa teitä. Voitte lähestyä Häntä rukouksessa. Hän on pyytänyt teitä tekemään niin. – – Miten suurenmoinen asia se onkaan! Hän on kaikkein suurin. Hän on Luoja ja maailmankaikkeuden Hallitsija. Ja silti Hän kuuntelee rukouksianne!⁹

Voimme lähestyä Herraa rukouksissamme. Niistä voi tulla kiitoksentäyteisiä keskusteluja. En pysty koskaan täysin ymmärtämään, kuinka maailmankaikkeuden suuri Jumala, Kaikkivaltias, kutsuu meidät lapsinaan keskustelemaan kanssaan kahden kesken. Tällainen mahdollisuus on hyvin kallisarvoinen. On suurenmoista, että niin todella tapahtuu. Todistan, että nöyrästi ja vilpittömästi lausutut rukouksemme kuullaan ja niihin vastataan. Se on ihmeellistä mutta se on totta.¹⁰

Veljet ja sisaret, tiedän, että te olette rukoilevaa kansaa. Se on suurenmoinen asia tänä päivänä ja aikana, jolloin tapa rukoilla on päässyt unohtumaan monien elämästä. Se, että voimme kääntyä Herran puoleen saadaksemme viisautta, joka on suurempi kuin omamme; saadaksemme voimaa tehdä se, mitä meidän pitää tehdä, ja saadaksemme apua ja lohdutusta sekä ilmaistaksemme kiitollisuutemme, on merkittävä ja ihana asia.¹¹

Esitän pyynnön, että jokainen meistä pyrkisi elämään lähempänä Herraa ja keskustelemaan Hänen kanssaan useammin ja suuremmassa uskossa.

Isät ja äidit, rukoilkaa lastenne puolesta. Rukoilkaa, että he varjeltuisivat maailman pahuudelta. Rukoilkaa, että he kasvaisivat uskossa ja tiedossa. Rukoilkaa, että heitä ohjattaisiin kohti hyödyllistä ja hyvää elämää. Aviomiehet, rukoilkaa vaimojenne puolesta. Ilmaiskaa Herralle kiitollisuutenne heistä ja vedotkaa Häneen heidän puolestaan. Vaimot, rukoilkaa aviomiestenne puolesta. Monilla heistä on kuljettavanaan hyvin vaikea tie, jonka varrella on lukuisia ongelmia ja suurta hämmennystä. Anokaa Kaikkivaltiaalta, että heitä ohjattaisiin, siunattaisiin, suojeltaisiin ja innoitettaisiin heidän vanhurskaissa pyrkimyksissään.

Rukoilkaa rauhaa maailmaan, niin että maailmankaikkeutta hallitseva Kaikkivaltias ojentaisi kätensä ja antaisi Henkensä vaikuttaa kansoihin niin, etteivät ne raivoaisi toisiaan vastaan. – – Rukoilkaa viisautta ja ymmärrystä, kun kuljette elämänne vaikeita polkuja.¹²

Rukouksessa on ihmeellistä se, että se on henkilökohtaista, se on yksilöllistä, se on sellaista, mihin kukaan toinen ei puutu, kun puhutte taivaallisen Isänne kanssa Herran Jeesuksen Kristuksen nimessä. Olkaa rukoilevia. Pyytäkää Herralta anteeksi syntejänne. Pyytäkää Herralta apua. Pyytäkää Herraa siunaamaan teitä. Pyytäkää Herraa auttamaan teitä toteuttamaan vanhurskaat tavoitteenne. – – Pyytäkää Herralta kaikkea tärkeää, mikä merkitsee niin paljon teille elämässänne. Hän on valmis auttamaan. Älkää koskaan unohtako sitä.¹³

Perherukous johtaa ihmeisiin yksilöiden, perheiden ja yhteiskunnan kohdalla.

Meidän aikanamme on tarpeen tähdentää uudestaan rehellisyyttä, luonteenlujuutta ja nuhteettomuutta. Vasta kun me kudomme elämämme kudokseen jälleen ne hyveet, jotka ovat todellisen sivistyksen elinehto, aikojemme suunta muuttuu. Vastattavanamme on kysymys: Mistä meidän tulee aloittaa?

Olen vakuuttunut siitä, että meidän tulee aloittaa tunnustamalla Jumala iankaikkiseksi Isäksemme ja itsemme Hänen lapsikseen, pitämällä Häneen yhteyttä, tunnustamalla Hänen valtasuuruutensa ja anomalla Häneltä joka päivä johdatusta asioihimme.

Olen sitä mieltä, että paluu rukoukseen, perherukoukseen kodeissa, on yksi niistä peruslääkkeistä, joka pysäyttäisi yhteiskuntamme luonnetta jäytävän kammottavan taudin. Emme voi odottaa ihmettä yhdessä päivässä, mutta yhdessä sukupolvessa saisimme nähdä ihmeen. – –

Jo pelkässä polviasennossa on jotakin sellaista, mikä ei sovi yhteen Paavalin kuvaamien ylpeyden, rehentelevyyden ja pöyhkeyden asenteiden kanssa.

Siinä tavassa, että isä, äiti ja lapset polvistuvat yhdessä, on jotakin sellaista, mikä vähentää hänen kuvailemiaan tottelemattomuutta vanhempia kohtaan ja rakkaudettomuutta.

Jumalan puhuttelemisessa on jotakin sellaista, mikä vastustaa taipumusta pilkata Häntä ja taipumusta rakastaa nautintoja enemmän kuin Jumalaa. [Ks. 2. Tim. 3:1–4.]

Taipumus jumalattomuuteen – kuten Paavali sitä kuvaili – ja kiittämättömyyteen häviää, kun perheenjäsenet kiittävät yhdessä Herraa elämästä ja rauhasta ja kaikesta, mitä heillä on. Ja kun he kiittävät Herraa toisistaan, perheessä syntyy uutta arvostusta, uutta kunnioitusta, uutta kiintymystä toisia kohtaan. – –

Kun Herran edessä muistetaan yhdessä köyhiä, puutteenalaisia ja sorrettuja, kehittyy huomaamatta mutta todellisesti epäitsekästä rakkautta toisia kohtaan, kunnioitusta ja halua palvella toisia heidän tarpeidensa mukaan. Emme voi pyytää Jumalaa auttamaan hädässä olevaa lähimmäistä tuntematta halua tehdä itse jotakin tämän auttamiseksi. Mitä suuria ihmeitä maailman ihmisten elämässä tapahtuisikaan, jos he panisivat syrjään oman itsekkyytensä ja kadottaisivat itsensä toisten palvelemisessa. Se siemen, josta tämä suojaava ja hedelmällinen puu voi kasvaa, kylvetään parhaiten ja sitä hoivataan parhaiten perheen päivittäisissä rukouksissa. – –

En tunne parempaa tapaa vähentää perheen jännitteitä ja herättää hienovaraisesti sellaista kunnioitusta vanhempia kohtaan, että se johtaa kuuliaisuuteen. Se taas saa aikaan parannuksen henkeä, joka vuorostaan vähentää paljon perheiden hajoamista. Kun me rukoilemme yhdessä, me tunnustamme heikkoutemme yhdessä Herran edessä ja pyydämme Herran siunauksia kodille ja niille, jotka siinä asuvat. – –

Perhe on yhteiskunnan perusyksikkö. Rukoileva perhe on paremman yhteiskunnan toivo. ”Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää” (Jes. 55:6).¹⁴

Minua liikuttivat – – erään nuoren [lähetyssaarnaajan] sydäntä särkevät sanat. Hän sanoi: ”Olen ollut täällä kuukausia. En pysty oppimaan tätä kieltä. En pidä näistä ihmisistä. Olen masentunut päivisin ja itken öisin. Halusin kuolla. Kirjoitin äidilleni ja anelin lupaa palata kotiin. Minulla on hänen vastauksensa. Hän sanoo: ’Me rukoilemme puolestasi. Ei kulu päivääkään, ettemmekö me kaikki polvistuisi yhdessä aamuisin ennen kuin syömme ja iltaisin ennen kuin menemme nukkumaan ja pyytäisi Herraa siunaamaan sinua. Olemme lisänneet paaston rukouksiimme, ja kun nuoremmat veljesi ja siskosi rukoilevat, he sanovat: ”Taivaallinen Isä, siunaa Johnnya – – ja auta häntä oppimaan se kieli ja tekemään se työ, jota hänet on kutsuttu tekemään.”’”

Tämä nuori mies jatkoi sitten sanoen kyynelsilmin: ”Minä yritän uudelleen. Minä lisään omat rukoukseni heidän rukouksiinsa ja oman paastoni heidän paastoonsa.”

Nyt neljä kuukautta myöhemmin olen saanut häneltä kirjeen, jossa hän sanoo: ”On tapahtunut ihme. Olen oppinut puhumaan kieltä kuin lahjana Herralta. Olen oppinut rakastamaan ihmisiä tässä kauniissa maassa. Jumalalle kiitos perheeni rukouksista.”¹⁵

Voimmeko tehdä kodistamme kauniimman? Kyllä, puhuttelemalla perheinä kaiken todellisen kauneuden lähdettä. Voimmeko vahvistaa yhteiskuntaa ja tehdä siitä paremman paikan elää? Kyllä, vahvistamalla perhe-elämämme hyveellisyyttä polvistumalla yhdessä ja rukoilemalla Kaikkivaltiasta Hänen rakkaan Poikansa nimessä.

Me voimme vahvistaa perhettämme polvistumalla yhdessä rukoukseen.

Koko maahan ja maailmaan leviävä paluu perhehartauteen poistaisi yhdessä sukupolvessa suurimman osan siitä vitsauksesta, joka meitä tuhoaa. Se palauttaisi vilpittömyyden, keskinäisen kunnioituksen ja kiitollisuuden hengen ihmisten sydämeen.¹⁶

Onko rukoileminen niin kovin vaikeaa? Olisiko kovin vaikeaa kehottaa isiä ja äitejä polvistumaan pienten lastensa kanssa, kääntymään Jumalan valtaistuimen puoleen ja ilmaisemaan kiitollisuutensa siunauksista, rukoilemaan ahdingossa olevien puolesta kuten omasta puolestaankin ja pyytämään sitten sitä maailman Vapahtajan ja Lunastajan nimessä? Kuinka voimallinen onkaan rukous. Siitä voin minä todistaa, ja siitä voitte myös te todistaa. Kuinka murheellinen onkaan menetys sellaiselle perheelle, joka ei käytä hyväkseen tätä kallisarvoista ja yksinkertaista tapaa.¹⁷

Jos keskuudessanne on joitakuita, jotka eivät pidä perherukouksia, he aloittakoot nyt ja menkööt joka aamu ja joka ilta polvilleen yhdessä, jos suinkin voivat sen tehdä, ja puhukoot Herralle ja ilmaiskoot kiitoksensa, pyytäkööt Hänen siunauksiaan maan tarvitseville ja puhukoot Hänelle omasta hyvinvoinnistaan.¹⁸

Todistan teille, että jos otatte vilpittömästi perherukouksen tavaksi, ette jää palkkaanne vaille. Muutokset eivät ehkä näy heti. Ne saattavat olla hyvin huomaamattomia, mutta ne ovat todellisia, sillä Jumala ”palkitsee ne, jotka etsivät häntä” (Hepr. 11:6).

Olkaamme uskollisia ja näyttäkäämme maailmalle esimerkkiä tästä tavasta ja kannustakaamme muita tekemään samoin.¹⁹

Meidän pitää olla rukoilevia ja kuunnella, sillä rukouksiimme vastataan.

Älkää koskaan olettako, että voitte selviytyä yksin. Te tarvitsette Herran avun. Älkää koskaan epäröikö polvistua jossakin, missä olette yksin, ja puhua Hänen kanssaan. Rukous on uskomaton ja ihmeellinen asia. Ajatelkaa sitä. Me voimme todella puhua taivaallisen Isämme kanssa. Hän kuulee ja vastaa, mutta meidän on kuunneltava sitä vastausta. Mikään ei ole liian vakavaa eikä mikään liian merkityksetöntä kerrottavaksi Hänelle.²⁰

Rukoilkaa Herraa odottaen saavanne vastauksia. – – Useimmissa rukouksissamme on se vika, että me pidämme ne aivan kuin tarttuisimme puhelimeen ja tilaisimme ruokatavaroita – teemme tilauksemme ja suljemme puhelimen. Meidän täytyy mietiskellä, pohtia, ajatella, mitä rukoilemme ja minkä puolesta rukoilemme, ja puhua sitten Herralle kuten ihminen ihmiselle. ”Tulkaa, selvittäkäämme miten asia on, sanoo Herra” (Jes. 1:18).²¹

Mikään ei auta niin paljon kuin asian antaminen Herran käsiin. – – En epäröi sanoa, että minun rukouksiini on vastattu. Minä tiedän sen. En voisi kieltää sitä. Meidän pitää rukoilla johdatusta tänä vaikeana aikakautena. – – On suurenmoista, ettei meidän tarvitse olla neroja voidaksemme rukoilla. Hän kuuntelee vähäpätöisimmänkin ääntä. – – Kääntykää Herran puoleen. Hän on esittänyt kutsun, ja Hän vastaa.²²

Uskokaa rukouksen voimaan ja mahtiin. Herra vastaa rukouksiimme. Tiedän sen. Olen nähnyt niin tapahtuvan kerta toisensa jälkeen. Rukous saattaa meidät kumppanuuteen Jumalan kanssa. Se tarjoaa meille tilaisuuden puhua Hänen kanssaan, kiittää Häntä Hänen suurenmoisista siunauksistaan sekä pyytää Häneltä ohjausta ja suojelusta elämän polkuja kulkiessamme. Tämä suurenmoinen työ, joka levittäytyy yli maan, juontaa juurensa erään pojan rukoukseen. Tämä poika oli lukenut perheraamatusta: ”Jos kuitenkin joltakulta teistä puuttuu viisautta, pyytäköön sitä Jumalalta. Hän on saava pyytämänsä, sillä Jumala antaa auliisti kaikille, ketään soimaamatta. Mutta pyytäköön uskossa, lainkaan epäilemättä. Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne.” (Jaak. 1:5–6.) Se on lupaus. Onko maailmassa missään olemassa tätä suurempaa lupausta?²³

Rukoilkaa, ystäväni, ja kuunnelkaa. Ette kenties koskaan kuule ääntä. Todennäköisesti ette kuule. Mutta tavalla, jota ette pysty selittämään, teitä innoitetaan ja siunataan. Sillä Herra on luvannut: ”Minä puhun sinulle – – sinun sydämessäsi Pyhän Hengen kautta, joka tulee sinun yllesi” (OL 8:2).

Rukoilkaa, niin tiedätte, että Jumala kuulee ja vastaa. Ei aina siten kuin toivoisimme Hänen vastaavan, mutta vuosien kuluessa tulee ymmärrys yhtä varmasti kuin auringonnousu, että Hän on kuullut ja vastannut.²⁴

Säilyttäkää se nöyryys, joka saa teidät polvistumaan rukoukseen tunnustaen Hänen voimansa ja hyvyytensä. Hän ei petä teitä. Hän kuulee teidän rukouksenne. Hän vastaa teidän rukouksiinne. Yön hiljaisuudessa kuulette Hänen Henkensä kuiskausten johtavan teitä ahdingon ja hädän hetkinänne. Noita hetkiä tulee teille, kuten niitä tulee kaikille. Säilyttäkää usko Jumalaan, eikä Hän koskaan tuota teille pettymystä. Hän ei koskaan käännä teille selkäänsä.²⁵

Antakaa aina taivaallisen Isänne olla ystävänne, jonka puoleen voitte kääntyä rukouksessa.²⁶

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Kuinka rukous on auttanut sinua pääsemään lähemmäksi taivaallista Isääsi? Käy läpi presidentti Hinckleyn neuvot siitä, mitä rukouksiin voi sisällyttää (ks. osa 1). Milloin rukous on auttanut sinua saamaan viisautta, joka on suurempi kuin omasi? Milloin rukous on tuonut sinulle apua ja lohdutusta? Miksi joidenkin rukousten pitäisi olla kiitoksentäyteisiä keskusteluja?
Pohdi kutakin niistä siunauksista, joita presidentti Hinckley sanoi voivan koitua perherukouksesta (ks. osa 2). Millä tavoin yhdessä rukoileminen on ollut siunaukseksi perheellesi? Mitkä asiat ovat esteenä säännölliselle perherukoukselle? Kuinka perheenjäsenet voivat yhdessä toimien voittaa nämä esteet?
Kuinka presidentti Hinckleyn osassa 3 olevien opetusten toteuttaminen käytännössä voi auttaa meitä tekemään rukouksistamme merkityksellisempiä? Mitä olet oppinut tavoista, joilla taivaallinen Isä vastaa rukouksiin? Miksi rukouksella on voima saattaa meidät ”kumppanuuteen Jumalan kanssa”?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Matt. 6:5–15; Luuk. 18:9–17; 2. Nefi 32:8–9; Alma 34:17–28; 37:36–37; 3. Nefi 18:15–25; OL 19:28

Tutkimisen avuksi

”Luo katsaus joko lukemalla kirja, luku tai kohta nopeasti läpi tai tarkastelemalla otsikoita. Pyri ymmärtämään asiayhteys ja tausta.” (Saarnatkaa minun evankeliumiani, 2005, s. 24.) Voisit lukea luvun tai kappaleen useammin kuin kerran, jotta voit ymmärtää sen syvällisemmin. Kun teet niin, saatat saada merkittäviä oivalluksia.