Luku 25

Kulkekaa eteenpäin uskossa

”Jos on jokin yksittäinen asia, jota te ja minä tarvitsemme – –, niin se on – – sellaista uskoa, joka saa meidät polvistumaan ja anomaan Herralta johdatusta ja sitten saamamme jumalallisen varmuuden turvin nousemaan jaloillemme ja ryhtymään työhön auttaaksemme haluttujen tulosten toteutumisessa.”

Gordon B. Hinckleyn elämänvaiheita

”Lähtiessäni lähetystyöhön [nuorukaisena]”, presidentti Gordon B. Hinckley muisteli, ”hyvä isäni ojensi minulle kortin, johon oli kirjoitettu neljä sanaa. Ne olivat Herran sanat synagogan esimiehelle, joka oli saanut kuulla, että hänen tyttärensä oli kuollut: ’Älä pelkää, vaan usko’ (Mark. 5:36).”¹ Kun nuori vanhin Hinckley palveli Englannissa, hän kohtasi monia haasteita, joissa hänen oli tarpeen muistaa nuo neljä sanaa. Myöhemmin hän kuvaili yhtä sellaista kokemusta:

”Eräänä päivänä muutamassa lontoolaisessa lehdessä julkaistiin arvostelu vanhasta kirjasta, josta oli otettu uusi painos ja jonka lehdet loukkaavan vihamielisellä tavalla mainitsivat mormonien historiaksi. Lähetysjohtaja Merrill sanoi minulle: ’Haluan sinun menevän kustantajan luokse esittämään vastalauseen.’ Katsoin häntä ja olin sanomaisillani: ’Et varmaankaan tarkoita minua.’ Mutta sanoin nöyrästi: ’Kyllä, lähetysjohtaja.’

En epäröi sanoa, että pelkäsin. Menin huoneeseeni ja minusta tuntui varmaankin vähän samalta kuin Mooseksesta on täytynyt tuntua, kun Herra käski hänen mennä tapaamaan faraota. Pidin rukouksen. Vatsaani kouristi, kun kävelin Goodge Streetin asemalle, josta menin maanalaisella Fleet-kadulle. Löysin oikean toimiston ja ojensin korttini sihteerille. Hän otti sen ja meni toimitusjohtajan huoneeseen. Hän palasi pian ja sanoi, ettei toimitusjohtajalla ollut aikaa ottaa minua vastaan. Vastasin, että olin matkannut yli 8 000 kilometriä ja olisin valmis odottamaan. Seuraavan tunnin aikana sihteeri kävi pari kolme kertaa toimitusjohtajan huoneessa, kunnes tämä vihdoin kutsui minut sisään. En milloinkaan unohda näkyä, joka minua odotti. Hän poltti pitkää sikaria ja hänen kasvoillaan oli ilme, joka näytti sanovan: ’Älä häiritse minua.’

Minulla oli kädessäni kirja-arvostelu. En muista, mitä sanoin sen jälkeen. Jokin voima tuntui puhuvan kauttani. Aluksi hän oli puolustelevalla kannalla ja jopa hyökkäävä. Sitten hän alkoi pehmetä. Hän lupasi lopuksi tehdä jotakin asian hyväksi. Tunnin kuluessa jokainen kirjakauppias Englannissa sai pyynnön palauttaa kirjat kustantajalle. Suurin kustannuksin hän painatti ja kirjoitti kirjojen alkuun lausunnon, jonka mukaan kirjaa ei saanut pitää historiikkina vaan pelkästään fiktiona ja ettei kirjaa ollut tarkoitettu loukkaamaan arvostettuja mormoneja. Vuosia myöhemmin hän teki kirkolle vielä toisen merkittävän palveluksen, ja joka vuosi kuolemaansa asti hän lähetti minulle joulukortin.”²

Ottaessaan vastaan tehtävän käydä kustantajan toimistossa vanhin Hinckley noudatti mallia, josta oli tuleva elinikäinen: ota haaste vastaan uskossa, pyydä Herralta apua ja ryhdy sitten työhön.

”Usko on loppujen lopuksi ainoa aito ja kestävä toivomme.”

Gordon B. Hinckleyn opetuksia

Uskosta taivaalliseen Isään ja Jeesukseen Kristukseen voi tulla tarkoituksellisen elämän alkulähde.

Jos on jokin yksittäinen asia, jota te ja minä tarvitsemme menestyäksemme ja kokeaksemme tyydytystä tässä maailmassa, niin se on usko – tuo dynaaminen, voimallinen, ihmeellinen elementti, jonka avulla Paavalin sanojen mukaan jopa maailmat on luotu (ks. Hepr. 11:3). En tarkoita mitään eteeristä käsitettä vaan tarkoituksenmukaista, käytännöllistä, toimivaa uskoa – sellaista uskoa, joka saa meidät polvistumaan ja anomaan Herralta johdatusta ja sitten saamamme jumalallisen varmuuden turvin nousemaan jaloillemme ja ryhtymään työhön auttaaksemme haluttujen tulosten toteutumisessa. Sellainen usko on etu vailla vertaa. Sellainen usko on loppujen lopuksi ainoa aito ja kestävä toivomme.

– – Uskosta voi tulla todellinen tarkoituksellisen elämän alkulähde. Mikään ei siinä määrin innosta arvokkaisiin pyrkimyksiin kuin tieto, että me olemme Jumalan lapsia, että Jumala odottaa meidän tekevän jotakin elämällämme ja että Hän antaa meille apua, kun sitä pyydetään. – –

Kun käsittelen uskoa, en ajattele sitä abstraktissa mielessä. Ajattelen sitä elävänä, elintärkeänä voimana, joka tunnustaa Jumalan Isäksemme ja Jeesuksen Kristuksen Vapahtajaksemme. – –

Usko jumalalliseen olentoon, Kaikkivaltiaaseen, on se suuri innoittava voima, joka voi muuttaa elämämme.³

Kauan sitten olin työssä rautatieyhtiössä, jonka kiskot kulkivat – – vuorien solissa. Matkustin usein junalla. Siihen aikaan käytettiin höyryvetureita. Nuo suuret rautahirviöt olivat valtavan kokoisia sekä nopeita ja vaarallisia. Ihmettelin usein, kuinka veturinkuljettaja uskalsi lähteä pitkälle matkalle yön selkään. Sitten opin ymmärtämään, ettei se ollutkaan yksi pitkä matka vaan pikemminkin jatkuva sarja lyhyitä matkoja. Veturissa oli voimakas valonheitin, joka valaisi tien 400–500 metrin päähän. Veturinkuljettaja näki ainoastaan tuon matkan, ja se riitti, sillä se oli aina hänen edessään läpi yön uuden päivän koittoon asti. – –

Ja niin on meidän iankaikkisen matkammekin laita. Astumme askeleen kerrallaan. Niin tehdessämme me kuljemme kohti tuntematonta, mutta usko valaisee tien. Jos vaalimme tuota uskoa, meidän ei tarvitse milloinkaan vaeltaa pimeydessä. – –

Jokaisen tämän kirkon jäsenen haasteena on astua seuraava askel, ottaa vastaan tehtävä, johon hänet kutsutaan, vaikkei hän tuntisikaan olevansa sen mittainen, ja tehdä niin uskossa odottaen täysin, että Herra valaisee tien hänen edessään.⁴

Usko on todistuksen perusta ja Herran työn voima maan päällä.

Kirkon ainoa todellinen vauraus on sen jäsenten uskossa.⁵

On ihmeellinen ja ihana asia, että Pyhän Hengen ihme koskettaa tuhansia, että he uskovat ja ottavat vastaan evankeliumin ja että heistä tulee [kirkon] jäseniä. Heidät kastetaan. Heidän elämäänsä on vaikutettu hyvällä tavalla pysyvästi. Ihmeitä tapahtuu. Uskon siemen saa sijan heidän sydämessään. Heidän oppimisensa myötä siemen paisuu. Ja he ottavat vastaan periaatteen periaatteen päälle, kunnes he ovat saaneet jokaisen niistä ihanista siunauksista, jotka tulevat niiden osaksi, jotka vaeltavat uskossa Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkossa.

– – Tämä kallisarvoinen ja ihmeellinen uskon lahja, tämä Jumalalta, iankaikkiselta Isältämme saatu lahja, on yhä tämän työn voima ja sen sanoman hiljainen elinvoimaisuus. Usko on sen kaiken perustana. Usko on sen kaiken pääsisältönä. Olipa kysymys lähtemisestä lähetyskentälle, elämisestä viisauden sanan mukaan, kymmenysten maksamisesta, niin kysymys on yhdestä ja samasta asiasta. Juuri sisimmässämme asustava usko on se, mikä tulee ilmi kaikessa mitä teemmekin.

– – Tämän työn ja valtakunnan voima ei löydy sen ajallisista varoista, niin vaikuttavia kuin ne saattavat ollakin. Voima löytyy sen jäsenten sydämestä. Siksi tämä valtakunta menestyy. Siksi se on vahva ja kasvaa koko ajan. Siksi se pystyy toteuttamaan niitä ihmeellisiä asioita, joita se tekee. Kaikki tämä on peräisin uskon lahjasta, jonka Kaikkivaltias on antanut niille lapsilleen, jotka eivät epäile eivätkä pelkää vaan kulkevat eteenpäin. – –

Usko on todistuksen perusta. Usko on perustana uskollisuudelle kirkossa. Usko edustaa uhria, joka annetaan mielihyvin Herran työn eteenpäin viemiseksi.⁶

Evankeliumi on hyvä uutinen. Se on voiton sanoma. Se on syytä ottaa vastaan innokkaasti. – –

Älkäämme pelätkö. Jeesus on meidän johtajamme, meidän vahvuutemme ja meidän kuninkaamme.

Tämä on pessimismin aikaa. Meillä on uskon tehtävä. Kehotan veljiäni ja sisariani kaikkialla vahvistamaan uskoaan, viemään tätä työtä eteenpäin halki maailman. – –

”Veljet, emmekö me jatkaisi näin suuressa asiassa? Kulkekaa eteenpäin älkääkä taaksepäin. Rohkeutta, veljet; ja eteenpäin, eteenpäin voittoon!” (OL 128:22.) Näin kirjoitti profeetta Joseph uskon psalmissa.

Kuinka ylväs onkaan tämän asian menneisyys. Se on täynnä sankaruutta, rohkeutta, urheutta ja uskoa. Kuinka ihmeellinen onkaan nykyisyys, kun kuljemme eteenpäin suodaksemme siunausta ihmisten elämään, missä tahansa he kuulevatkin Herran palvelijoiden sanomaa. Kuinka suurenmoinen onkaan tulevaisuus oleva, kun Kaikkivaltias edistää suurta työtään koskettaen hyvällä vaikutuksellaan kaikkia, jotka ottavat vastaan Hänen evankeliuminsa ja elävät sen mukaan, ja jopa antaen iankaikkisia siunauksia Hänen pojilleen ja tyttärilleen kaikista sukupolvista niiden epäitsekkään työn kautta, joiden sydän on täynnä rakkautta maailman Lunastajaa kohtaan. – –

Minä kutsun kaikkia teitä, missä olettekin tämän kirkon jäseninä, nousemaan jaloillenne ja riemuitsevin sydämin kulkemaan eteenpäin, elämään evankeliumin mukaan, rakastamaan Herraa ja rakentamaan valtakuntaa. Yhdessä me päätämme juoksun ja säilytämme uskon Kaikkivaltiaan ollessa voimamme.⁷

Uskon avulla me voimme kohota pelon ja minkä tahansa elämämme esteen tai haasteen yläpuolelle.

Kukapa meistä voisi sanoa, ettei ole tuntenut pelkoa? En tunne ketään, joka olisi kokonaan säästynyt siltä. Toiset tuntevat tietysti enemmän pelkoa kuin toiset. Toiset pystyvät voittamaan sen nopeasti, mutta toiset jäävät ansaan, niin että se vetää heitä alaspäin ja ajaa heitä jopa tappioon. Me kärsimme pilkkaamisen pelosta, epäonnistumisen pelosta, yksinäisyyden pelosta, tietämättömyyden pelosta. Toiset pelkäävät nykyhetkeä, toiset tulevaisuutta. Toiset kantavat synnin kuormaa ja antaisivat miltei mitä vain vapautuakseen sellaisesta taakasta, mutta pelkäävät muuttaa elämäänsä. Huomatkaamme, että pelko ei tule Jumalasta vaan että tämä kalvava, turmeleva voima tulee ennemminkin kaiken totuuden ja vanhurskauden vihamieheltä. Pelko on uskon vastakohta. Sen vaikutus on syövyttävä, jopa kuolettava.⁸

Paavali kirjoitti Timoteukselle: ”Eihän Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman, rakkauden ja terveen harkinnan hengen.

Älä siis häpeä todistaa Herrastamme.” (2. Tim. 1:7–8.)

Toivon, että jokainen tämän kirkon jäsen laittaisi nuo sanat sellaiseen paikkaan, josta hän voisi nähdä ne joka aamu aloittaessaan päivänsä. Ne antaisivat meille rohkeutta avata suumme, ne antaisivat meille rohkeutta yrittää, ja ne vahvistaisivat vakaumustamme Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Uskon, että joka puolella maailmaa tapahtuisi enemmän ihmeitä.⁹

”Älä – – häpeä todistaa Herrastamme” (2. Tim. 1:8).

Puhuin eräänä päivänä erään ystävän kanssa, joka oli paennut kotimaastaan. Valtionsa sortuessa hänet oli pidätetty ja vangittu. Hänen vaimonsa ja lapsensa olivat onnistuneet pakenemaan, mutta hän oli ollut vankina yli kolme vuotta ilman mitään keinoa pitää yhteyttä rakkaisiinsa. Ruoka oli ollut surkeaa, elinolosuhteet masentavat, eikä parannuksista ollut toivoakaan.

”Mikä auttoi sinut läpi noiden synkkien aikojen?” kysyin.

Hän vastasi: ”Minun uskoni, uskoni Herraan Jeesukseen Kristukseen. Minä annoin kuormani Hänen kannettavakseen, ja silloin se tuntui paljon kevyemmältä.”¹⁰

Kaikki järjestyy. Älä ole huolissasi. Sanon niin itselleni joka aamu. Kaikki kyllä järjestyy. Jos teette parhaanne, kaikki kyllä järjestyy. Turvatkaa Jumalaan ja kulkekaa eteenpäin uskoen ja luottaen tulevaisuuteen. Herra ei hylkää meitä. Hän ei hylkää meitä.¹¹

Eikö kuka tahansa meistä voisi sanoa, että jos meillä olisi vahvempi usko Jumalaan, me menestyisimme paremmin kuin nyt menestymme? Mikään este ei ole liian suuri, mikään haaste liian vaikea, jos meillä on uskoa. Uskon turvin me voimme kohota noiden elämämme kielteisten tekijöiden yläpuolelle, jotka jatkuvasti vetävät meitä alaspäin. Ponnistelemalla me voimme kehittää kykyä tukahduttaa ne mielijohteet, jotka johtavat alentaviin ja pahoihin tekoihin. Uskon turvin me voimme kouluttaa halujamme. Me voimme auttaa niitä, jotka ovat lannistuneita ja lyötyjä, ja me voimme lämmittää heitä oman uskomme lujuudella ja voimalla.¹²

Kun osoitamme uskoamme, Herra auttaa sitä vahvistumaan.

Kun käytätte aikaanne ja kykyjänne palvelemiseen, uskonne kasvaa ja epäilyksenne hiipuvat.¹³

Kirkko pyytää teitä tekemään monia asioita. Se pyytää teitä palvelemaan eri tehtävissä. Meillä ei ole palkkapapistoa. Teistä tulee tämän kirkon papisto, ja milloin teidät sitten kutsutaankin palvelemaan, saanen kehottaa teitä ottamaan kutsun vastaan, ja kun teette niin, uskonne vahvistuu ja kasvaa. Usko on kuin käsivarteni lihas. Jos käytän sitä, jos kehitän sitä, se vahvistuu ja voi tehdä monia asioita. Mutta jos panen sen kantositeeseen enkä tee sillä mitään, siitä tulee heikko ja hyödytön, ja niin on teidänkin laitanne. Jos otatte vastaan jokaisen tilaisuuden, jos otatte vastaan jokaisen kutsun, Herra tekee teille mahdolliseksi suorittaa sen. Kirkko ei pyydä teitä tekemään mitään sellaista, mitä ette Herran avulla voi tehdä.¹⁴

Tätä minä rukoilen meidän kaikkien puolesta: ”Herra, anna meille vahvempi usko” [ks. Luuk. 17:5]. Anna meille vahvempi usko päästä epävarmuuden ja epäilysten kuilujen ylitse. – –

Herra, anna meille vahvempi usko nousta tämän Sinun suuren ja pyhän työsi heikkojen parjaajien yläpuolelle. Vahvista tahtoamme. Auta meitä rakentamaan ja laajentamaan Sinun valtakuntaasi suuren käskysi mukaan, jotta tätä evankeliumia voitaisiin saarnata kaikessa maailmassa todistukseksi kaikille kansakunnille. – –

Suo meille uskoa katsoa tämän hetken ongelmia kauemmaksi tulevaisuuden ihmeisiin. Anna meille uskoa maksaa kymmenyksemme ja uhrimme ja luottaa siihen, että Sinä, Kaikkivaltias, avaat taivaan ikkunat niin kuin olet luvannut. Anna meille uskoa tehdä niin kuin on oikein, seurasipa siitä mitä tahansa.

Suo meille uskoa, kun vastoinkäymisten myrskyt lyövät meidät maahan. Kasvakoon luottamuksemme pappeuden voimiin vahvaksi sairauden kohdatessa. Noudattakaamme Jaakobin neuvoa:

”Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan,

ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille.” (Jaak. 5:14–15, kursivointi lisätty.) – –

Herra, kun me vaellamme kuoleman varjon laaksossa, anna meille uskoa hymyillä kyyneltemme lävitse tietäen, että se kaikki on osa rakastavan Isän iankaikkista suunnitelmaa, että ylittäessämme kynnyksen tästä elämästä astumme toiseen, ihmeellisempään elämään, ja että Jumalan Pojan sovituksen kautta kaikki tulevat nousemaan haudasta ja uskolliset kulkevat korotukseen.

Anna meille uskoa jatkaa kuolleiden lunastustyötä, jotta Sinun iankaikkiset tarkoituksesi toteutuisivat kaikkien sukupolvien aikana eläneiden poikiesi ja tyttäriesi kohdalla.

Isä, suo meille uskoa noudattaa neuvoja niissä pienissä asioissa, joilla voi olla hyvin suuri merkitys. – –

Isä, anna meille vahvempi usko toisiimme ja itseemme sekä kykyymme tehdä hyvää ja suuria. – –

Isä, anna meille vahvempi usko. Luullakseni kaikkein suurin tarpeemme on saada vahvempi usko. Niinpä, rakas Isä, anna meille vahvempi usko Sinuun ja Sinun rakkaaseen Poikaasi, Sinun suureen iankaikkiseen työhösi, itseemme Sinun lapsinasi ja kykyymme mennä ja tehdä Sinun tahtosi mukaan, sekä Sinun käskyihisi. Tätä rukoilen nöyrästi Jeesuksen Kristuksen nimessä. Aamen.¹⁵

Opiskelu- ja opetusehdotuksia

Kysymyksiä

Presidentti Hinckley opetti, että usko Jumalaan on ”suuri innoittava voima, joka voi muuttaa elämämme” (osa 1). Mitkä kokemukset ovat auttaneet sinua oppimaan, mitä on uskon voima? Kuinka olet nähnyt, että ”usko valaisee tien”, kun ”kuljemme kohti tuntematonta”?
Mitä voimme oppia osan 2 perusteella siitä, mikä on kirkon voiman lähde? Kuinka usko ja uhraus liittyvät toisiinsa? Mieti, kuinka voit noudattaa presidentti Hinckleyn kutsua viedä ”tätä työtä eteenpäin halki maailman”.
Mistähän syystä uskolla on voima auttaa meitä koettelemusten aikoina? (Ks. osa 3.) Milloin usko on auttanut sinua nousemaan pelon yläpuolelle? Milloin usko on auttanut sinua nousemaan muiden esteiden yläpuolelle?
Käy läpi presidentti Hinckleyn rukous osasta 4. Millä tämän rukouksen sanoilla on erityinen merkitys sinulle? Kuinka usko voi auttaa meitä voittamaan epävarmuuden ja epäilyksen? Kuinka usko voi auttaa meitä katsomaan ongelmia kauemmas ja näkemään ihmeitä?

Aiheeseen liittyviä pyhien kirjoitusten kohtia

Joh. 14:12–14; Room. 5:1–5; 2. Nefi 26:12–13; Moroni 7:33–38; OL 27:16–18

Opetusvihje

”Kun tutkimme pyhiä kirjoituksia säännöllisesti ja ahkerasti, vilpittömästi etsien Hengen johdatusta, me olemme alttiita saamaan valaisua siihen, kuinka valmistaa oppiaiheita. Me olemme myös valmiit saamaan Hengen johdatusta opettaessamme ja noudattamaan sitä.” (Opettaminen, kutsumuksista suurin, 2000, s. 14.)