”Ylikuormittunut? Keskity Kristukseen”, Liahona, lokakuu 2022.
Nuorille aikuisille
Ylikuormittunut? Keskity Kristukseen
Kun vastuuni kirkon jäsenenä tuntuivat olevan liikaa, Kristus muutti sydämeni ja auttoi minua ymmärtämään evankeliuminsa periaatteita.
Jos minun pitäisi tiivistää nämä muutamat viime vuodet yhteen ainoaan sanaan, se olisi loppuunpalaminen. Kaikkea tuntui olevan niin paljon – toisinaan myös vastuitani kirkon jäsenenä – joten minun oli vaikea tietää, mistä minun pitäisi todella huolehtia tai mihin minun pitäisi käyttää vähäinen tarmoni.
Presidentti Russell M. Nelson on viisaasti neuvonut meitä kääntämään ”[sydämemme, mielemme ja sielumme] kasvavassa määrin taivaallisen Isämme ja Hänen Poikansa Jeesuksen Kristuksen puoleen”1 näinä haasteellisina aikoina.
Kun yritin soveltaa tätä neuvoa elämääni, tunsin alkuun vain kuormittuvani lisää ajatellessani, että minun piti noudattaa jokaista ohjetta täydellisesti, jotta toimillani olisi vaikutusta. Mutta Henki muistutti minua lempeästi siitä, että meitä ”ei vaadita juoksemaan nopeammin kuin [meillä] on voimaa” (Moosia 4:27). Ymmärsin, että minun piti ensin keskittyä tärkeimpään – Kristukseen.
Profeetta Joseph Smith on opettanut: ”Uskontomme perusperiaatteet ovat apostolien ja profeettojen todistus Jeesuksesta Kristuksesta, että Hän kuoli, Hänet haudattiin ja Hän nousi kuolleista kolmantena päivänä ja astui taivaaseen. Kaikki muu uskontoomme liittyvä on vain tämän lisänä.”2
Se, että vahvistan ymmärrystäni Kristuksesta, on auttanut minua vahvistamaan todistustani Hänen evankeliuminsa keskeisistä opetuksista, mikä on auttanut minua ymmärtämään syyn kaiken sen taustalla, mitä meitä käsketään ja neuvotaan tekemään – kaikki viittaa Kristukseen.
Ymmärrystä Kristuksesta
Vertauksessa talenteista (ks. Matt. 25:14–30) eräs mies antoi kolmelle palvelijalle osan omaisuudestaan ennen lähtöään pitkälle matkalle. Kun hän palasi, kaksi palvelijoista oli sijoittanut talenttinsa ja heitä siunattiin, kun taas kolmas oli kätkenyt talenttinsa ja hänet karkotettiin.
Saatamme ihmetellä, kuinka palvelijat tiesivät, mitä tehdä heille annetuilla talenteilla. Kaikilla kolmella oli ”kyky” (ks. Matt. 25:15) ja he osasivat sijoittaa, mutta kolmas päätti olla käyttämättä tietojaan. Hän ymmärsi tehtävänsä, mutta kenties hän ei ymmärtänyt isäntäänsä.
Kun meillä on vakaa ymmärrys Kristuksesta, meitä ei tarvitse ”[käskeä] kaikessa”, vaan me tunnemme Kristuksen ja Hänen opetuksensa niin hyvin, että voimme ”tehdä paljon omasta vapaasta [tahdostamme] ja saada aikaan paljon vanhurskautta” (OL 58:26–27). Usein mitä paremmin tunnemme Hänet, sitä enemmän tekomme kuvastavat Hänen tahtoaan meitä kohtaan.
Herra toivoo, että käytämme kykyjämme oppiaksemme Hänestä ja pyrimme käyttäytymään omassa elämässämme Kristuksen tavoin – pohjimmiltaan Hän odottaa, että meistä tulee Hänen kaltaisiaan.3
Opimme Hänestä
Kristuksesta oppiminen on iankaikkinen pyrkimys, ja Hän tukee meitä jokaisella askeleella. Koulutuksen alalla on käsite, jota kutsutaan rakennustelineiksi. Opettajat hyödyntävät tätä ajatusta auttaakseen oppilaita saamaan lujemman ymmärryksen ja suuremman riippumattomuuden, kun he oppivat jotakin.4 Samalla tavoin voisimme sanoa, että Kristus mestariopettajana käyttää rakennustelineitä auttaakseen meitä kasvamaan Hänen evankeliumissaan ja oppimaan Hänestä (ks. Matt. 11:29, ks. myös jae 28; OL 19:23).
Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina me vahvistamme jatkuvasti ymmärrystämme siitä, mitä tiedämme, ja lisäämme tuohon tietoon ”rivin rivin päälle, opetuksen opetuksen päälle” (2. Nefi 28:30). Kun vahvistamme ymmärrystämme Kristuksesta, Hän voi uskoa meille lisää tietoa, ”sillä sille, joka ottaa vastaan, minä annan enemmän” (2. Nefi 28:30).
Mieti, kuinka meitä opetetaan lapsina. Pienet lapset tarvitsevat jatkuvia muistutuksia vahvistaakseen ymmärrystään siitä, mitä heidän vanhempansa ovat jo opettaneet. Leikkikentällä taaperoa pitää ehkä muistuttaa todella monta kertaa siitä, ettei hän laita hiekkaa suuhunsa. He kuitenkin kasvavat ja kypsyvät, ja samoin kasvaa ja kypsyy heidän ymmärryksensä noista periaatteista ja heidän vanhempansa voivat auttaa heitä oppimaan jotakin uutta.
Tulee aikoja, jolloin me taannumme ja saatamme tarvita opetusta uudelleen, mutta siitä rakennustelineissä onkin kyse – me kaikki olemme oppilaita, jotka tarvitsevat Mestariopettajamme apua. Kristus suoritti sovituksen, jotta nöyryyttä ja uskoa osoittaen me voimme kääntyä Hänen puoleensa tekemällä parannuksen ja saada jälleen opetusta.
Hänen käskyjensä noudattaminen
Osana taivaallisen Isän ja Kristuksen meille antamaa koulutusta me saamme johdatusta vanhurskaaseen elämään. Toisinaan tähän opastukseen sisältyy täsmällisiä ohjeita, joita meidän tulee noudattaa. Voisimme pitää näitä ohjeita osana Kristuksen rakennustelineitä – nimenomaisina ohjeina, jotka auttavat meitä vahvistamaan ymmärrystämme niiden edustamista evankeliumin periaatteista.
Mieti esimerkiksi evankeliumin periaatetta säädyllisyys. Nuorten voimaksi -kirjasessa on hyvin täsmällinen, käyttökelpoinen määritelmä säädyttömälle vaatetukselle: ”kaikki ne vaatteet, jotka ovat tiukkoja, läpikuultavia tai jollakin muulla tavalla paljastavia”5. Kun noudatamme tätä ohjetta, se voi auttaa meitä vahvistamaan ymmärrystämme kaikesta siitä, mitä säädyllisyys todella on – nöyryyden, kunnollisuuden ja ”Jumalalle kunnian tuottamisen” asenne (ks. 1. Kor. 6:20)6 – kunnes sydämemme muuttuu ja teoistamme, joilla pääsemme lähemmäksi Kristusta, tulee toinen luontomme.
Kun sovelsin tätä ajattelutavan muutosta kaikkeen, mitä minun mielestäni piti saavuttaa evankeliumissa, loppuunpalamisen lisääntyneet tunteeni alkoivat muuttua uskon tunteiksi. Kuormani tuntuivat kevyemmiltä, kun katsoin kohti evankeliumin keskeisiä periaatteita, joita kukin suoritettava asia tai käsky edusti. Kymmenysten maksaminen opetti minulle pyhityksen lain soveltamista elämääni. Kirkossa käymisestä joka viikko sakramentin nauttimiseksi tuli opetus Vapahtajan sovituksesta. Äkkiä tuntui, että Jumalan laeilla oli elämässäni henki eikä vain kirjain.
Antakaamme Hänen muuttaa sydämemme
Kun keskitymme Vapahtajaan ja annamme Hänen muuttaa sydämemme, Jumalan kuva ”uurtuu kasvoihimme” (ks. Alma 5:19). Hän haluaa meidän paitsi seuraavan Häntä myös tulevan Hänen kaltaisikseen, ajattelevan ja toimivan, kuten Hän toimisi, tuntevan Hänet.
Kuinka talenttivertauksen (ks. Matt. 25:14–30) viimeinen palvelija voisikaan väittää tuntevansa isäntänsä ja silti tehdä täysin vastoin hänen tahtoaan? Hän on saattanut ymmärtää isäntäänsä pinnallisella tasolla ”ankarana miehenä” (ks. Matt. 25:24), kun taas ”hyvät ja luotettavat palvelijat” (ks. Matt. 25:21) ymmärsivät isäntänsä sisimmän.
Tunteaksemme taivaallisen Isän ja Vapahtajan Heidän syvimmältä olemukseltaan meidän pitää vahvistaa ymmärrystämme Heidän evankeliuminsa keskeisistä periaatteista. Kristus opetti muutamia näistä keskeisistä periaatteista jakeissa Joh. 3:3–21, kuten sovitus ja Jumalan rakkaus meitä kohtaan. Opimme lisää kahdesta suuresta käskystä: rakastaa Jumalaa ja rakastaa lähimmäisiämme kuten itseämme (ks. Matt. 22:37–39).
Kaikki käskyt, liittomme ja tehtävämme evankeliumissa voivat ohjata meitä näihin keskeisiin periaatteisiin, jotka puolestaan ohjaavat meitä kohti Kristusta. Mieti, kuinka muut opetukset vahvistavat osaltaan evankeliumin keskeisiä totuuksia. Mitä sakramentti opettaa sinulle Jumalan rakkaudesta sinua kohtaan? Mitä palvelutyö opettaa sinulle rakkaudestasi Jumalaa kohtaan?
Keskittyminen Häneen
Kun pidämme käskyjä ja vastuitamme Kristuksen opetuslapsina pelkästään hankalina tehtävinä, loppuunpalamisen tunteemme voi saada meidät epäilemään, kannattaako niiden noudattaminen. Jos ajattelemme näin, saatamme alkaa tuntea katkeruutta ja alkaa pitää käskyjä rajoittavina ja epäoikeudenmukaisina. Mutta se, että ymmärrämme onnensuunnitelman, jonka keskipisteenä on Jeesus Kristus, auttaa meitä keskittymään syyhyn kaiken sen taustalla, mitä Herra pyytää meitä tekemään, ja se voi muuttaa vastuumme vähäpätöisistä merkityksellisiksi (ks. Alma 12:32).
Kun meistä tuntuu mahdottomalta tietää, millä on merkitystä tai mikä on vähäisen tarmomme arvoista, osoittakaamme ”vähäsen uskoa” (Alma 32:27) siihen, että Kristus on tie ja että liittopolku johtaa meidät Hänen luokseen. Kokeilkaamme Hänen sanojaan, vaikka emme ”voisi enempää kuin haluta uskoa” (Alma 32:27). Niin tehdessämme saatamme nähdä, kuinka Vapahtaja on kaiken keskiössä – kenties jopa niissä asioissa, joiden kanssa sinulla on vaikeaa evankeliumissa. Mitä jos se kaikki suuntaa meitä Kristukseen, Hänen sovitusuhriinsa ja Hänen ylösnousemukseensa? Mitä jos se kaikki viittaa Hänen ja taivaallisen Isän rakkauteen meitä kohtaan?
Kun olen keskittänyt todistukseni perustuksen Kristukseen, loppuunpalamisen kuorma on tuntunut kevyemmältä. Toisinaan tunnen yhä ylikuormittuvani, mutta sydämeni uudelleen keskittäminen Häneen auttaa minua ymmärtämään, että tärkeintä ovat ponnisteluni – sekä suuret että pienet – päästä lähemmäksi Häntä joka päivä.