”On suurenmoinen päivä olla kiitollinen”, Liahona, lokakuu 2022.
Julkaistaan vain sähköisenä: Henkilökuvia uskosta
On suurenmoinen päivä olla kiitollinen
Huomasimme, että kertomalla toivosta me itse löysimme toivoa. Otimme tavoitteeksemme auttaa sekä muita että itseämme valmistautumaan iankaikkisuuteen.
Valokuvat Kochin perheen luvalla
Cristi: He sanoivat, että minulla olisi noin kaksi vuotta elinaikaa. Sanoin Jamesille, että ymmärtäisin, jos hän ei haluaisi ottaa tätä kannettavakseen. ”Tämä on tilaisuutesi päästä pois”, sanoin. Mutta James sanoi: ”Haluan olla sinun kanssasi. Taistelemme yhdessä syöpää vastaan ja teemme kaiken voitavamme. Käytämme kaiken sen ajan, jonka taivaallinen Isä antaa meille tässä elämässä. Älä unohda, että olemme yhdessä iankaikkisuuden.” James on siinä aivan oikeassa. Iankaikkinen avioliitto ei pääty siihen, että toinen siirtyy seuraavaan elämään.
James: Tiesin, että hän on se, johon haluan tulla sinetöidyksi. Olimme kumpikin olleet tahoillamme naimisissa aiemmin, ja paastosin ja rukoilin pitkään löytääkseni hänet. Valmistauduin olemaan kelvollinen hänelle ja olemaan aviomies, joka huolehtisi hänestä. Minulla ei ollut aikomustakaan jättää häntä.
Cristi ja James sinetöitiin Draperin temppelissä Utahissa.
Cristi: Päätimme, että haluamme tehdä kaiken voitavamme, jotta olisimme onnellisia nyt ja onnellisia iankaikkisuudessa.
James: Olemme molemmat olleet aina kovia liikkumaan ja päätimme, että teemme mahdollisimman pitkään rakastamiamme asioita – juoksemme, patikoimme, uimme, matkustamme, ajamme maastopyörällä ja moottoripyörällä. Sen lisäksi vietämme mielellämme aikaa perheen kanssa. Senkin jälkeen kun Cristille oli tehty leikkauksia, joissa häneltä poistettiin kasvaimia rinnasta ja selästä, hän teki kaikkea, mitä hän pystyi, niin pitkään kuin pystyi. Samaan aikaan hän alkoi tehdä muitakin asioita, jotka hän koki tärkeiksi.
Cristi: Jamesilla on aiemmasta avioliitostaan viisi lasta ja minulla neljä. Päätin, että minun pitää kirjoittaa heille kirjeet. Niinpä kirjoitin kokonaisen laatikollisen kirjeitä, ja arvatkaa mitä – siitä on kulunut vuosia, ja nyt käsivarteni on niin turvonnut ja täynnä kasvaimia, etten pysty enää kirjoittamaan. Muutama päivä sitten yritin kirjoittaa tyttärelleni kirjeen hänen syntymäpäiväkseen, ja käsivarteeni sattui niin kamalasti, että en saanut henkeä. Se, että kirjoitin nuo kirjeet silloin, oli innoituksen ansiota. Olen iloinen, että kuuntelin sitä kehotusta, koska nyt en pystyisi siihen.
James: Cristillä on Kristuksen kaltainen kyky nähdä hyvää muissa. Hänellä on syvä todistus Vapahtajastaan ja suuri halu tehdä lähetystyötä.
Cristi: Muistan, kuinka yritin tehdä vaihtokauppaa Herran kanssa. Jonkin aikaa pyytelin Häneltä: ”Paranna minut. Minä haluan koota Israelin!” Yritin komentaa Jumalaa, mutta se ei toiminut. Sitten ajattelin: ”Hyvä on, minun nimeni, Cristi, tarkoittaa ’Kristuksen seuraajaa’. Niin kauan kun olen vielä täällä, haluan tuoda Kristuksen luo mahdollisimman monta sielua.
James: Ja se johti toiseen innoitukseen.
Cristi kertoi haasteistaan mutta hän välitti myös iloisia uskon sanomia.
Cristi: Otin tavakseni julkaista sosiaalisessa mediassa yhden viestin päivittäin, pienen toivon ja rakkauden viestin. Annoin sille nimeksi ”On suurenmoinen päivä olla elossa”. Pikku hiljaa yhä useammat kuulivat siitä. Kälyni oli ateisti, mutta hän pyysi: ”Voisitko lähettää viestisi minullekin?” Ajan myötä hänestä tuli uskova ja nyt hän on kirkon jäsen. Myös veljeni alkoi lukea viestejäni. Ne auttoivat häntä löytämään uskon uudelleen. Nyt hän on aktiivinen kirkon jäsen.
James: Matkustin paljon työni vuoksi ja kävin pienissä kaupungeissa Texasissa ja Georgiassa. Cristi lähti usein mukaani. Kun tapasimme ihmisiä, joiden kanssa halusimme pysyä yhteydessä, hän kysyi: ”Voinko lähettää sinulle yhden viesteistäni? Sitten voit päättää, haluatko vastaanottaa niitä jatkossa.”
Cristi: Yhä useampi halusi saada viestejäni. Nyt vastaanottajia on noin 200. Osa heistä on kirkon jäseniä, osa ei. Pitkän aikaa lähetin yhden ajatuksen joka päivä, mutta nyt se on käymässä yhä vaikeammaksi. Luulen, että viesteistä tulee kuin pieni tarina. Kun olen poissa, perheelläni ja ystävilläni on yhä todistukseni siitä, minkä tiedän olevan totta.
James ja Cristi olivat samaa mieltä: ”Me olemme yhdessä iankaikkisesti.”
James: Se, mitä hän on kirjoittanut, auttaa meitä säilyttämään iankaikkisen näkökulman. Cristi puhuu minulle jatkuvasti, että hän aikoo huolehtia minusta ja meistä. Me haluamme olla iankaikkinen perhe. Se on todellinen tavoitteemme.
Cristi: Diagnoosistani on nyt kulunut seitsemän vuotta. Kun viestien kirjoittaminen käy vaikeammaksi, kutsun niitä toisinaan nimellä ”On suurenmoinen päivä olla kiitollinen”. Olen hyvin kiitollinen Jeesuksesta Kristuksesta ja Hänen sovituksestaan. Ajattelen laulun ”Elon aallot myrskyten kun raivoaa” sanoja.1 Jos menetämme kaiken tässä elämässä, meillä on kuitenkin lupaus siitä, että perheet voivat olla ikuisia. Voimme aina muistaa tuon siunauksen, ja se kohottaa meitä.
Cristi täytti elämänsä toivolla ja auttoi muita tekemään samoin.