2019
Palvelemisen pyhempi malli
Heinäkuu 2019


Palvelemisen pyhempi malli

Nuorille aikuisille tarkoitetun maailmanlaajuisen hartaustilaisuuden puheesta ”Herran toden ja elävän kirkon tunnusmerkki”, joka pidettiin Brigham Youngin yliopiston Idahon kampuksella 6. toukokuuta 2018.

Seuratkaamme elävää Kristusta entistä halukkaammin, entistä tehokkaammin, kun pyrimme tulemaan Hänen todellisiksi opetuslapsikseen palvelemalla kuten Hän palvelisi.

Kuva
young men helping flood cleanup

Kuvitus Kelley McMorris

Kun olin 15- tai 16-vuotias, olin hyvin itsekeskeinen ja – kuten monet meistä murrosiässä – rauhaton, epävarma ja haavoittuva. Tunsin olevani eksyksissä, epävarma ja kiusaantunut. Siitä, että vanhempani asuivat kaukana Saudi-Arabiassa ja minä olin sisäoppilaitoksessa syrjäisellä rannikkokaistaleella Englannissa, ei ollut juurikaan apua. Kouluoloihin verrattuna Tylypahka, opettajana Kalkaros, olisi tuntunut tervetulleemmalta.

Sillä rannikolla oli usein huono sää, mutta yhtenä talvena erityisen voimakas myrsky puhalsi yli Irlanninmeren hirmumyrskyn tuulien voimalla. Noin 5 000 taloa joutui tulvan valtaan, ruoka oli loppumassa ja ihmiset jäivät saarroksiin ilman sähköä tai mitään keinoa lämmittää tai valaista asuntojaan.

Kun tulva alkoi väistyä, koulumme lähetti meidät sinne auttamaan raivaustöissä. Minusta oli hämmästyttävää kokea sellainen luonnonkatastrofi läheltä. Vettä ja mutaa oli kaikkialla. Tulvan saartamiksi jääneiden ihmisten kasvot näyttivät kalmankalpeilta ja riutuneilta. He eivät olleet nukkuneet päiväkausiin. Koulutoverini ja minä ryhdyimme työhön siirtäen vettyneitä tavaroita ylempiin kerroksiin ja repien irti pilalle menneitä kokolattiamattoja.

Mutta suurimman vaikutuksen minuun teki se toveruus, joka kehittyi. Ihmisten kesken, jotka tekivät yhdessä työtä arvokkaan asian puolesta haastavissa olosuhteissa, vallitsi kerrassaan hieno, hyväntuulinen tunnelma. Muistelin myöhemmin, että kaikki ne epävarmuuden tunteet, jotka olivat tavallisesti täyttäneet teini-iän ajatukseni, häipyivät, kun olin mukana tässä suuressa hankkeessa naapuriemme auttamiseksi.

Sen oivalluksen, että muiden auttaminen on vastalääke ankeaan, itsekeskeiseen olooni, olisi pitänyt olla käänteentekevä. Mutta se ei ollut, koska se oivallus ei painunut riittävän syvälle, enkä jäänyt syvällisemmin pohtimaan sitä, mitä oli tapahtunut. Tuo ymmärrys tuli myöhemmin.

Kutsu palvella

Kuva
people ministering

Valokuva äidistä ja tyttärestä Linda Jean Purnell

Pohdin tätä huhtikuun 2018 yleiskonferenssin aikana kuullessani toistuvasti kutsun tehdä palvelutyötä Vapahtajan tavalla – ja tehdä niin rakkaudesta ymmärtäen, että me kaikki olemme taivaallisen Isämme lapsia.

Me palvelemme, emme siksi että palvelemistamme lasketaan ja mitataan, vaan koska rakastamme taivaallista Isäämme ja meitä motivoi ylevämpi ja jalompi pyrkimys – auttaa ystäviämme löytämään polku takaisin kotiin Hänen luokseen ja pysymään sillä polulla. Me rakastamme ja palvelemme lähimmäisiämme kuten Jeesus tekisi, jos Hän olisi meidän paikallamme, yrittäen todella kohentaa ihmisten elämää ja keventää heidän kuormiaan. Kun jaamme niitä hedelmiä, joita tieto ja tunne omasta äärettömästä arvostamme ja Jumalan iankaikkisesta rakkaudesta meitä jokaista kohtaan tuo, siitä koituu iloa ja kestävää tyydytyksen tunnetta niin antajalle kuin saajallekin.

”Yhtenä Herran toden ja elävän kirkon tunnusmerkkinä tulee aina olemaan järjestäytynyt, ohjattu pyrkimys palvella Jumalan yksittäisiä lapsia ja heidän perheitään”, presidentti Russell M. Nelson on sanonut. ”Koska tämä on Hänen kirkkonsa, me Hänen palvelijoinaan palvelemme yksilöitä, kuten Hän palveli. Me palvelemme Hänen nimessään, Hänen voimallaan ja valtuudellaan sekä Hänen rakastavalla ystävällisyydellään.”1

Tiedän, että jos me otamme vastaan tämän kutsun palvella, me voimme nostaa katseemme itsestämme, kasvaa uskossa, luottamuksessa ja onnellisuudessa sekä voittaa itsekeskeisyytemme ja sen tyhjyyden ja ankeuden tunteen, jonka itsekeskeisyys tuo tullessaan.

Palvelutyö muuttaa meitä

Tällaisen palvelutyön kauneus on siinä, että se auttaa muita, mutta se myös muuttaa meitä viemällä ajatuksemme pois omista huolistamme, peloistamme, ahdistuksistamme ja epäilyksistämme. Alussa muiden palveleminen saattaa yksinkertaisesti kääntää huomiomme pois omista ongelmistamme, mutta se kasvaa nopeasti paljon ylevämmäksi ja hienommaksi. Alamme miltei huomaamatta kokea valoa ja rauhaa. Tunnemme tyyneyttä, lämpöä ja lohtua. Ja huomaamme ilon, jota ei voi saada millään muulla keinoin.

Kuten presidentti Spencer W. Kimball (1895–1985) selitti: ”Pyhissä kirjoituksissa mainittu yltäkylläinen elämä on se hengellinen tulos, johon päädytään palvelemalla muita entistä enemmän ja käyttämällä lahjojamme Jumalan ja ihmisen palvelukseen.” Hän lisäsi: ”Me kasvamme, kun palvelemme muita. Meidän on todellakin helpompi ’löytää’ itsemme, koska meissä on niin paljon enemmän löydettävää!”2

Kutsu Mestarilta

Kuva
Christ with fishermen

Kristus ja kalastajia, J. Kirk Richards

Kun Vapahtaja kutsui Pietarin, Andreaksen, Jaakobin ja Johanneksen seuraamaan itseään, heidän suuntansa ja kiintopisteensä muuttui välittömästi: ”He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta” (Matt. 4:20).

Mutta kun Vapahtaja oli viety heiltä mitä julmimmalla tavalla, he lähtivät taas kalastamaan palaten siihen, minkä he tunsivat osaavansa. Yhdessä tilanteessa ylösnoussut Vapahtaja tuli heidän luokseen, kun he olivat turhaan kalastaneet.

”Jeesus sanoi: ’Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle, niin saatte.’ He heittivät verkon, ja kalaa tuli niin paljon, etteivät he jaksaneet vetää verkkoa ylös.” (Joh. 21:6.)

Tämä oli paitsi osoitus siitä, ettei Herra ollut menettänyt yhtään voimastaan, myös hyvin selkeä kuva siitä, että opetuslapset olivat etsineet väärästä paikasta ja keskittyneet väärään asiaan. Kun he söivät yhdessä rannalla kalaa, Vapahtaja kysyi Pietarilta kolme kertaa, rakastiko Pietari Häntä. Joka kerta entistä levottomampana Pietari vastasi rakastavansa. Pietarin jokaisen vastauksen jälkeen Jeesus pyysi Pietaria ruokkimaan Hänen lampaitaan. (Ks. Joh. 21:15–17.)

Miksi Vapahtaja kysyi Pietarilta kolme kertaa, rakastaako tämä Häntä? Pietaria oli kutsuttu aiemmin seuraamaan Jeesusta ja hän oli vastannut heti jättäen kalastamisen. Mutta kun Jeesus vietiin heiltä, Pietari suri. Hän oli eksyksissä. Hän palasi siihen ainoaan asiaan, jonka hän osasi – kalastamaan. Nyt Jeesus halusi Pietarin todella kuulevan Häntä ja ymmärtävän tämänkertaisen kutsun vakavuuden. Hän halusi Pietarin ymmärtävän, mitä tarkoittaa se, että on ylösnousseen Kristuksen opetuslapsi nyt, kun Hän ei olisi enää fyysisesti heidän vierellään.

Mitä Herra halusi Pietarilta? Hän halusi Pietarin ruokkivan Hänen lampaitaan, Hänen karitsoitaan. Se oli työ, joka tarvitsi tekijää. Pietari ymmärsi tämän Mestarinsa esittämän lempeän, suoran kutsun, ja tämä pääapostoli vastasi siihen antaen uskollisesti ja pelottomasti lopun elämänsä palvelutyöhön, johon hänet oli kutsuttu.

Aloittakaa rukouksella

Meillä on maan päällä tänä aikana jälleen pääapostoli. Presidentti Nelson välittää teille ja minulle kutsun ruokkia Jeesuksen lampaita. Kun ympärillämme on kaikenlaisia häiriötekijöitä ja niin monia vähäpätöisempiä asioita, jotka vaativat huomiotamme, haaste on vastata tähän kutsuun ja toimia – oikeasti tehdä jotakin, todella muuttua ja elää eri tavalla.

Saatatte nyt kysyä: ”Mistä aloitan?”

Aloittakaa rukouksella. Presidentti Nelson on haastanut meitä ”venymään tämänhetkisessä hengellisessä [kyvyssämme] saada henkilökohtaista ilmoitusta”3. Kysykää taivaalliselta Isältänne, mitä voisitte tehdä ja kenen hyväksi. Reagoikaa vaikutelmiin, joita saatte, tuntuivatpa ne kuinka merkityksettömiltä tahansa. Toimikaa niiden mukaan. Mikä tahansa pieni ystävällinen teko saa meidät katsomaan ulospäin ja tuo omat siunauksensa. Se voisi olla ystävällinen tekstiviesti jollekulle, joka ei odota sitä. Kenties se on kukkanen, muutama pikkuleipä tai ystävällinen sana. Ehkä se on puutarhan tai pihamaan raivaaminen, pyykinpesu, auton peseminen, ruohon leikkaaminen, lumen luominen tai vain kuunteleminen.

Kuten sisar Jean B. Bingham, Apuyhdistyksen ylijohtaja, on sanonut: ”Joskus ajattelemme, että meidän on tehtävä jotakin suurta ja sankarillista, jotta se ’laskettaisiin’ lähimmäistemme palvelemiseksi. Silti yksinkertaisilla palveluksilla voi olla syvällinen vaikutus muihin – sekä itseemme.”4

Saatatte olla vastahakoisia ottamaan ensimmäisen askeleen, koska olette vakuuttuneita siitä, ettei teillä ole aikaa tai ette voi oikeasti vaikuttaa, mutta tulette hämmästymään sitä, mitä jopa jokin pieni asia voi saada aikaan. Presidentti Nelson on esittänyt teille ja minulle ylevämmän ja pyhemmän palvelemisen mallin. Kun vastaamme siihen, huomaamme, kuinka tyydytystä tuovaa, vapauttavaa ja rauhoittavaa se on meille ja kuinka voimme olla muutoksen ja lohdun aikaansaajina muiden elämässä.

Aika ajoin, kuten lähetystyön jälkeen, meillä saattaa olla houkutus sanoa: ”No, minä tein sen. Nyt joku muu saa palvella. Minä haluan pitää taukoa.” Mutta todellisessa palvelutyössä ei ole taukoja. Se on elämäntapa. Saatamme pitää taukoja säännöllisistä toimistamme ja lähteä lomalle levätäksemme ja uudistuaksemme, mutta liittoomme kuuluvaan vastuuseen rakastaa toisiamme kuten Hän on rakastanut meitä ja ruokkia Hänen lampaitaan ei sisälly taukoja.

Maailmanlaajuisen kirkon tekemä palvelutyö

Kuva
service

Valokuva lääkäristä ja potilaasta halaamassa toisiaan Wendy Gibbs Keeler

Olen hyvin ylpeä siitä, että kuulun kirkkoon, joka toteuttaa palvelutyötä käytännössä. Yksin vuonna 2017 jäsenemme lahjoittivat yli 7 miljoonaa vapaaehtoistyötuntia ruoan kasvattamiseen, kokoamiseen ja jakamiseen köyhille ja apua tarvitseville. Kirkko järjesti puhdasta vettä puolelle miljoonalle ihmiselle ja pyörätuoleja 49 000 ihmiselle 41 maassa. Vapaaehtoiset jakoivat silmälaseja ja silmälääkäripalveluja, ja he kouluttivat 97 000 huolehtijaa 40 maassa niille, joilla on näkövamma. 33 000 hoitajaa koulutettiin huolehtimaan äideistä ja vastasyntyneistä 38 maassa puhumattakaan Helping Hands -hankkeista, joissa sadat tuhannet kirkkomme jäsenet ovat tehneet vapaaehtoisina miljoonia tunteja viime vuosina. Jeesuksen Kristuksen kirkon jäsenet lähtevät auttamaan suurissa ja pienissä katastrofeissa kärsineitä sekä kohentamaan naapurustojaan ja yhteisöjään.

Kirkon alulle panemassa JustServe eli PalveleVain -hankkeessa, jossa luetellaan palvelutilaisuuksia, on jo yli 350 000 ilmoittautunutta vapaaehtoista, jotka ovat auttaneet miljoonien työtuntien edestä paikallisissa yhteisöissään.5

Tämä on toiminnan kirkko. Tätä me teemme. Tätä te teette. Olkoon se teitä määrittävä piirre.

Kolmenlaista palvelemista

Haluaisin tähdentää kolmea yleisluonteista tapaa palvella, joissa meillä jokaisella on tilaisuus olla mukana.

1. Palveleminen, jota meitä pyydetään tai kutsutaan tekemään jossakin kirkon tehtävässä. Pyrimme palvelemaan tavalla, jota arvostetaan, jota ei mitata, jossa ajattelemme niitä, joista meille on annettu vastuu huolehtia, jossa rukoilemme heidän puolestaan ja autamme heitä.

2. Palveleminen, jota päätämme tehdä omasta halustamme. Se laajentaa ensimmäistä ja virtaa kaikkiin päivittäisiin tekoihimme ja vuorovaikutukseemme, kun tietoisemmin pyrimme unohtamaan itsemme ja kääntymään ulospäin kohti muita. Meillä ei ole virallista tehtävää, vaan meitä motivoi halu seurata Kristusta, ja se alkaa siitä, että olemme ystävällisempiä ja huomaavaisempia lähellämme olevia kohtaan.

3. Yhteiskunnallinen palveleminen. Menkää sopivan tilanteen tullen mukaan politiikkaan pyrkien palvelemaan ja rakentamaan yksilöitä ja yhteisöjä. Välttäkää poliittista nurkkakuntaisuutta, josta on tullut niin jakautunutta, räikeää ja tuhoisaa yhteisöissä, maissa ja maanosissa. Liittykää muiden poliitikkojen mukaan, jotka löytävät yhteisiä päämääriä tuoda parantumista vaikeuksissa oleville ihmisille omalla hallintoalueellaan ja laajemmin. Te voitte olla tasapainon ja järjen ääni edistäen oikeudenmukaisuutta yhteiskunnan kaikilla kulmilla. Teitä tarvitaan enenevässä määrin siihen, että käytätte tarmoanne tämän kaltaiseen arvokkaaseen kansalaistoimintaan.

Me voimme muuttaa omaa maailmaamme

Kun luemme uutisia, meistä saattaa tuntua, että maailma on hajoamassa. Jos jokainen meistä toimii joka päivä suurin ja pienin tavoin, voimme muuttaa omaa maailmaamme ja ympärillämme olevien maailmaa. Kun palvelette naapurianne ja kun palvelette naapurinne kanssa yhteisössänne, saatte ystäviä, joilla myös on halu auttaa. Näistä tulee vahvoja ystävyyssuhteita, joilla rakennetaan siltoja kulttuurien ja uskonkäsitysten yli.

Jos vastaatte kutsuun palvella kuten Jeesus palvelee, niin te muututte ja teistä tulee entistä epäitsekkäämpiä. Te pääsette kokemaan iloa, joka tulee palvelemisesta Vapahtajan tavalla. Levottomuutenne ja epävarmuutenne sekä mieltämistänne puutteista johtuva synkkyys jäävät taka-alalle.

Kenties mieleenne on tullut jokin nimi tai asia. Tämä on todennäköisesti kutsu Hengeltä – ja ehkä se on sellainen, jonka olette saaneet aiemminkin. Tarjoutukaa auttamaan, huolehtikaa ja kohottakaa. Päättäkää vastata tähän kutsuun ja rukoilkaa tänään tietääksenne, mitä voitte tehdä. Kun huomaatte ja tunnette niitä siunauksia, joita tämä tuo teille ja niille, joita palvelette, te haluatte tehdä tästä päivittäisen toimintamallin.

Ylevin ja parhain pyrkimyksemme on jakaa Kristuksen evankeliumin tuomaa valoa, toivoa, iloa ja tarkoitusta kaikille Jumalan lapsille ja auttaa heitä löytämään polku kotiin. Heidän auttamisensa ja palvelemisensa ilmentävät evankeliumia toiminnassa. Kun teemme siitä elämäntavan, huomaamme, että se on ainutlaatuisen tyydyttävää, ja sen avulla voimme kokea rauhaa ja iloa, jotka ovat saattaneet kartella meitä.

Sillä tavoin Vapahtaja eli ja siitä syystä Hän eli – tuodakseen täydellisen balsamin ja kokonaisvaltaisen parantumisen suurella, äärettömällä sovituksen lahjallaan teille ja minulle. Seuratkaamme elävää Kristusta entistä halukkaammin, entistä vaikuttavammin, kun pyrimme tulemaan Hänen todellisiksi opetuslapsikseen palvelemalla kuten Hän palvelisi.

Viitteet

  1. Russell M. Nelson, ”Palvelemista Jumalan voimalla ja valtuudella”, Liahona, toukokuu 2018, s. 69.

  2. Ks. Spencer W. Kimball, ”Yltäkylläinen elämä”, Valkeus, kesäkuu 1979, s. 3.

  3. Russell M. Nelson, ”Ilmoitusta kirkkoa varten, ilmoitusta elämäämme varten”, Liahona, toukokuu 2018, s. 95.

  4. Jean B. Bingham, ”Palvelutyötä Vapahtajan tavalla”, Liahona, toukokuu 2018, s. 104.

  5. Ks. JustServe.org. Sivusto on käytettävissä Pohjois-Amerikassa, ja sitä testataan Meksikossa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Puerto Ricossa ja Australiassa.