Kun lujasti kiinni piteleminen käy kivuliaaksi

Jeff Borders

Washington, USA

Yhtenä helteisenä heinäkuun päivänä autoin lankoani rakentamaan tukimuuria. Tämä hanke pani minut lopulta kamppailemaan erään kukoistavan kirsikkapuun juurakon kanssa.

”Helppo juttu”, ajattelin.

Keräsin asianmukaiset työkalut ja kaivoin juurakon ympäriltä saadakseni työskentelytilaa. Sitten otin sahan ja hetkeäkään miettimättä ryhdyin sahaamaan juuria. Pienemmät juuret katkesivat helposti, mutta kun siirryin paksumpiin juuriin, käsitin pian, ettei niiden poikki saaminen ollut yhtään niin helppoa. Varsinkin yksi juuri oli vaikea.

Hammasta purren päätin saada sen juuren poikki. Ylläni helottava aurinko sai hien valumaan pitkin niskaani puristaessani sahaa yhä lujemmin. Saha värähteli, kunnes koko kehoni tärisi. Tunsin, miten oikeaa kättäni – sitä, joka piteli sahan liipaisinta – alkoi kuumottaa kivusta. En välittänyt kivusta vaan jatkoin sahaamista.

Viimein saha meni juuren läpi. Vapautin liipaisimen ja tunsin suloista voitonhuumaa. Kun riisuin rukkaseni, huomasin kuitenkin, että kädestäni oli repeytynyt pieni pala ihoa.

Kun mietin tätä kokemusta, käsitin, että sahasta kiinni piteleminen oli tavallaan samanlaista kuin rautakaiteesta kiinni piteleminen. Meitä kehotetaan pitelemään kiinni rautakaiteesta kulkiessamme läpi elämän. Mutta vaikka pitelemmekin siitä kiinni, se ei tarkoita, ettemme kokisi tuskan hetkiä. Loukkasin käteni pidellessäni kiinni sahasta. Samalla tavoin me kuljemme läpi koettelemusten ja ahdistusten pidellessämme jatkuvasti kiinni rautakaiteesta.

Taivaallinen Isä tiesi, että matka takaisin Hänen luokseen olisi täynnä vaaroja. Siksi Hän on antanut meille pyhät kirjoitukset ja profeettojen sanat avuksemme. Kun pidämme kiinni näistä asioista läpi kuolevaisuuden koettelemustemme ja ahdistustemme, niin jonakin päivänä palaamme Hänen luokseen.

Kun palaamme Hänen luokseen, voimme katsoa alas käsiimme, jotka pitelivät kiinni rautakaiteesta – toisinaan kivusta tai vaikeuksista huolimatta. Ja silloin tiedämme, että taivaallisen Isän avulla ja Jeesuksen Kristuksen sovituksen voimalla me pitelimme kiinni lujasti – kohtasimmepa me mitä esteitä tahansa.