Paras työpäiväni ikinä!
Vanhin Joni L. Koch
seitsemänkymmenen koorumista
Kun opit rakastamaan ja arvostamaan työtä, löydät myös suuren ilonlähteen.
Valokuvat Getty Images
Joitakin vuosia sitten huomasin olevani Cambridgen yliopiston Churchill Collegen auditoriossa Englannissa sen yhtiön vuosikokouksessa, jossa työskentelin. Siinä tilaisuudessa minulla oli etuoikeus ottaa vastaan yhtiön maailmanlaajuiselta pääjohtajalta ja toimitusjohtajalta palkinto tiimini puolesta siitä erinomaisesta työstä, jota olimme tehneet sinä vuonna.
Kun yhtiön johtohenkilöt, jotka edustivat 80 000 työntekijää kaikkialta maailmasta, taputtivat käsiään ja ylistivät tiimiämme saavutuksestamme, minä ajattelin: ”Tämän täytyy olla paras työpäiväni ikinä!” Tuon hetken ilmapiiri oli riemastuttava.
Jaettu leipä
Mutta sitten ajatukseni veivät minut takaisin ensimmäiseen työpäivääni lähes 40 vuotta aiemmin. Isäni omisti leipomon ja leipoi leipiä, jotka toimitettiin monille pienille toreille kaupungissamme Etelä-Brasiliassa. Kun olin pieni lapsi, vaadin vaatimistani, että isä ottaa minut työhön kanssaan. Yhtenä päivänä hän viimein suostui!
Äiti ompeli minulle pienen valkoisen esiliinan ja leipurin hatun, ja isä ja minä lähdimme leipomoon. Yhdessä me sekoitimme ja vaivasimme taikinan, muovasimme sen käsin leiviksi ja asetimme leivät tiiliuuniin. Kun leivät olivat paistuneet, otimme ne uunista pitkällä puisella leipälapiolla. Odotimme muutaman sekunnin ja sitten söimme yhden yhä lämpimän leivän kahdestaan. Se maistui suurenmoiselta!
Tätä muistellessani tulin siihen tulokseen, että palkinnon saaminen Cambridgessa oli toiseksi paras työpäiväni. Paras ja onnellisin päiväni työssä oli paljon vaatimattomammissa oloissa: pienessä leipomossa ilman yleisöä tai seisten osoitettua suosiota. Siellä olimme vain minä ja isä. Sinä päivänä isä opetti minut rakastamaan ja arvostamaan työtä ja auttoi minua tuntemaan iloa siitä, että tein jotakin alusta alkaen omin käsin. Opin, että ahkera työnteko tuo tyydytystä sekä ruumiille että sielulle.
Työ on siunaus
Kun Herra sanoi Aadamille ja Eevalle: ”Otsa hiessä sinun on hankittava leipäsi” (1. Moos. 3:19), vaikutti siltä kuin Hän olisi kurittanut heitä. Todellisuudessa Hän antoi heille tilaisuuden kokea iloinen ja tyydytystä tuova tunne siitä, että tulee omavaraiseksi, että huolehtii omista haluistaan ja tarpeistaan.
Monille meistä työ on ainoastaan keino elättää itsemme ja perheemme ajallisesti tai kenties keino saavuttaa yhteiskunnallinen asema hienon työnimikkeen ansiosta. Mutta paljon tärkeämpää on, että Jumala haluaa meidän tekevän työtä, jotta voimme saada voimakkaan täyttymyksen tunteen, kun teemme työn loppuun, luomme jotakin uutta, uudistamme ja parannamme sellaista, mikä on jo olemassa, ja tuomme lisäarvoa maailmaan, jossa elämme.
Hengellisesti puhuen evankeliumikeskeiseen elämään kuuluu aina työ. Vanhin D. Todd Christofferson kahdentoista apostolin koorumista on sanonut: ”Pyhitetty elämä on täynnä työtä, toisinaan yksitoikkoista, toisinaan vähäpätöistä, toisinaan heikosti arvostettua, mutta aina se kehittää, luo järjestystä, ylläpitää, kohottaa, palvelee, tavoittelee.”1
Lapsena sinulta luultavasti kysyttiin: ”Mikä aiot olla, kun kasvat isoksi?” Teinivuosinasi tuo kysymys muuttuu todennäköisimmin muotoon: ”Mitä aiot opiskella korkeakoulussa?”
Intohimo, kunnia ja tarkoitus
Minkä ammatin sitten päätätkin hankkia, millaista työtä sitten päädytkin tekemään, pyri tekemään työsi intohimoisesti, kunniakkaasti ja tarkoituksellisesti. Sinun tulee tehdä työtä ahkerasti ja pyrkiä aina saavuttamaan parhaat tulokset. Tällainen asenne työhön auttaa sinua tulemaan ajallisesti, emotionaalisesti ja hengellisesti turvatuksi. Tilaisuus tehdä työtä on siunaus Herralta. Kun opit arvostamaan ja rakastamaan työtä, löydät onnen ja tarkoituksen, jotka omavaraisuus tuo tullessaan.
Voin yhä kuulla ne suosionosoitukset ja rohkaisun sanat siltä yleisöltä Cambridgen yliopistossa, mutta rakkaampi minulle on muisto päivästäni leipomossa isäni kanssa ja niiden leipien tuoksu, kun ne tulivat ulos uunista.